Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä muita opiskelijoita? Miten teillä menee?
15.03.2022 |
Olen itse AMK-opiskelija ja jatkuvasti huolestunut ja stressaantunut toimeentulostani ja opinnoistani. Harjoittelupaikkoja on tosi vaikea löytää, eikä niiden etsimiseen saa pyytämälläkään kunnolla apua. Yhteen palkattomaan harjoitteluun pääsin, ja sen seurauksena tukikuukaudet uhkaa loppua kesken. En tule kunnolla toimeen tälläkään hetkellä. Olen jatkuvasti ihan jaksamiseni rajoilla.
Meneekö teillä muilla paremmin? Pärjäättekö? Välillä tuntuu, että opiskelijoiden hyvinvointi ei kiinnosta ketään muuta kuin puheiden tasolla. Puhutaan jotain kivaa ja kaunista jaksamisesta yms., mutta konkreettiset toimet loistaa poissaolollaan eikä edes kunnollista opinnonohjausta ole.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Huonosti. Opiskelen nyt yliopistossa neljättä tai viidettä vuotta, en edes muista enää, enkä ole saanut edes kandia kirjoitettua. Motivaatio tähän alaan oli jo alussa vähän kyseenalaista ja koronan tullessa se meni kokonaan eikä ole tullut takaisin... olen nyt puolisen vuotta kerännyt rohkeutta lopettaa tämä opinto kesken ja hakea muualle, mutta ilman ensikertalaisuutta sekin on hankalaa. Mutta ainakin henkisesti olo on hieman parempi nyt, kun päätin tämän tehdä.
Kai tämä tästä.
Olen itsekin miettinyt kesken jättämistä. Kuitenkin surettaa ja harmittaa heittää mahdollisuus pois. Lisäksi kaikki vaiva ja kituuttaminen olisi ollut sitten ihan turhaa. Toki se on edessä joka tapauksessa jossain kohtaa, jos en vaan saa harjoitteluja suoritettua.
Miksi korona vei motivaation?
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonosti. Opiskelen nyt yliopistossa neljättä tai viidettä vuotta, en edes muista enää, enkä ole saanut edes kandia kirjoitettua. Motivaatio tähän alaan oli jo alussa vähän kyseenalaista ja koronan tullessa se meni kokonaan eikä ole tullut takaisin... olen nyt puolisen vuotta kerännyt rohkeutta lopettaa tämä opinto kesken ja hakea muualle, mutta ilman ensikertalaisuutta sekin on hankalaa. Mutta ainakin henkisesti olo on hieman parempi nyt, kun päätin tämän tehdä.
Kai tämä tästä.Olen itsekin miettinyt kesken jättämistä. Kuitenkin surettaa ja harmittaa heittää mahdollisuus pois. Lisäksi kaikki vaiva ja kituuttaminen olisi ollut sitten ihan turhaa. Toki se on edessä joka tapauksessa jossain kohtaa, jos en vaan saa harjoitteluja suoritettua.
Miksi korona vei motivaation?
t. ap
En tiedä. Ehkä se, että yhtäkkiä piti opiskella yksin neljän seinän sisällä vrt. kampuksella kavereiden kanssa. Silloin huomasi, miten vähän ala oikeasti kiinnostaa. Tämä yhdistettynä huonoon työllistymiseen, niin... mutta tuo "luovuttaminen" on se, mikä itseänikin harmittaa, ja syy siihen, että olen tätä veivannut jo vaikka kuinka kauan. Vaikka tiedän, että tämä päätös on pitkällä tähtäimellä itselleni se oikea.
Kyllähän se jatkuva huoli on miten talous kestää. Minulla on kaksi lasta, joten pitää heistäkin huolehtia itsensä lisäksi. Tutkinto sinänsä onneksi kiinnostaa ja alalla on töitä (hoitoala), niin koitan nyt vaan jaksaa...
355e opintotuki, 500e asumistuki ja 650e opintolainaa (velkaa) joka kuukausi ei millään kata lapsiperheen menoja. Päälle toki lapsilisät. Pakko tehdä töitä, mutta se on aika vaikeaa kun opiskelut (etenkin harkkaviikot) vie niin paljon aikaa ja lisäksi ne omat lapset pitäisi hoitaa, en voi olla 24/7 töissä ja koulussa kiinni.
No, oma valinta toisaalta on opiskella. Mutta eipä tämä yhteiskunta ainakaan kovin siihen kannusta, kun paremmin pärjäisin taloudellisesti jos vaan jäisin kotiin työttömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se jatkuva huoli on miten talous kestää. Minulla on kaksi lasta, joten pitää heistäkin huolehtia itsensä lisäksi. Tutkinto sinänsä onneksi kiinnostaa ja alalla on töitä (hoitoala), niin koitan nyt vaan jaksaa...
355e opintotuki, 500e asumistuki ja 650e opintolainaa (velkaa) joka kuukausi ei millään kata lapsiperheen menoja. Päälle toki lapsilisät. Pakko tehdä töitä, mutta se on aika vaikeaa kun opiskelut (etenkin harkkaviikot) vie niin paljon aikaa ja lisäksi ne omat lapset pitäisi hoitaa, en voi olla 24/7 töissä ja koulussa kiinni.
No, oma valinta toisaalta on opiskella. Mutta eipä tämä yhteiskunta ainakaan kovin siihen kannusta, kun paremmin pärjäisin taloudellisesti jos vaan jäisin kotiin työttömäksi.
Kuulostaa kyllä raskaalta. Onko paljon vielä opintoja jäljellä?
t. 1
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se jatkuva huoli on miten talous kestää. Minulla on kaksi lasta, joten pitää heistäkin huolehtia itsensä lisäksi. Tutkinto sinänsä onneksi kiinnostaa ja alalla on töitä (hoitoala), niin koitan nyt vaan jaksaa...
355e opintotuki, 500e asumistuki ja 650e opintolainaa (velkaa) joka kuukausi ei millään kata lapsiperheen menoja. Päälle toki lapsilisät. Pakko tehdä töitä, mutta se on aika vaikeaa kun opiskelut (etenkin harkkaviikot) vie niin paljon aikaa ja lisäksi ne omat lapset pitäisi hoitaa, en voi olla 24/7 töissä ja koulussa kiinni.
No, oma valinta toisaalta on opiskella. Mutta eipä tämä yhteiskunta ainakaan kovin siihen kannusta, kun paremmin pärjäisin taloudellisesti jos vaan jäisin kotiin työttömäksi.
Kuulostaa kyllä raskaalta. Onko paljon vielä opintoja jäljellä?
t. 1
Pari vuotta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se jatkuva huoli on miten talous kestää. Minulla on kaksi lasta, joten pitää heistäkin huolehtia itsensä lisäksi. Tutkinto sinänsä onneksi kiinnostaa ja alalla on töitä (hoitoala), niin koitan nyt vaan jaksaa...
355e opintotuki, 500e asumistuki ja 650e opintolainaa (velkaa) joka kuukausi ei millään kata lapsiperheen menoja. Päälle toki lapsilisät. Pakko tehdä töitä, mutta se on aika vaikeaa kun opiskelut (etenkin harkkaviikot) vie niin paljon aikaa ja lisäksi ne omat lapset pitäisi hoitaa, en voi olla 24/7 töissä ja koulussa kiinni.
No, oma valinta toisaalta on opiskella. Mutta eipä tämä yhteiskunta ainakaan kovin siihen kannusta, kun paremmin pärjäisin taloudellisesti jos vaan jäisin kotiin työttömäksi.
Kuulostaa kyllä raskaalta. Onko paljon vielä opintoja jäljellä?
t. 1
Pari vuotta...
Ainakin voit lohduttautua sillä, että tuon rypistyksen jälkeen uusi työelämä tuntuu melkein lomalta.
Eka vuosi kohta paketissa viimeistä periodia mennään, 21/35 enää jäljellä luokasta. Ryhmätyöt ollu perseestä, kahden periodin hommat saanut tehdä yksin. No ainakin opettajilla on helpompaa. Amk tietotekniikka kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Gradun kanssa kipuilen, tukikuukaudet jo loppuneet ja täytyy hakea lisäaikaa, ellen saa sitä toukokuuhun mennessä valmiiksi. Ollut opiskelumotivaatio ihan hukassa viimeiset pari vuotta, niinkuin varmaan monella muullakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maisteria teen ja ekan vuoden viimeinen perioid alkaa ensi viikolla. Töissä käyn samaan aikaan lähes täyspäiväisesti. En opiskele tai ole suomen kansalainen joten palkalla ja opintolainalla elän. Rahahuolia ei ole kovin paljoa, mutta hitto miten on huolia ajasta. Ei se tämäkään ihan helppoa ole. Onneksi kesäkuun alussa helpottaa muutamaksi kuukaudeksi.
Ensi vuonna on muutama jakso ja sitten alkaa gradun kirjoittaminen ja sen saa tehdä parityönä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ammattikoulussa olen ja siellä on aivan törkeän huonoa johtamista. Kaikki asiat ovat aivan leväällään ja joko informaatio ei kulje tai esim. lukkareihin ei voi luottaa ym. Myös epämotivoituneet opettajat syövät intoa.
Varmaan muuten menisi hyvin, mutta henkilökunnan takia kaikkia opiskelijoita vituttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonosti. Opiskelen nyt yliopistossa neljättä tai viidettä vuotta, en edes muista enää, enkä ole saanut edes kandia kirjoitettua. Motivaatio tähän alaan oli jo alussa vähän kyseenalaista ja koronan tullessa se meni kokonaan eikä ole tullut takaisin... olen nyt puolisen vuotta kerännyt rohkeutta lopettaa tämä opinto kesken ja hakea muualle, mutta ilman ensikertalaisuutta sekin on hankalaa. Mutta ainakin henkisesti olo on hieman parempi nyt, kun päätin tämän tehdä.
Kai tämä tästä.Olen itsekin miettinyt kesken jättämistä. Kuitenkin surettaa ja harmittaa heittää mahdollisuus pois. Lisäksi kaikki vaiva ja kituuttaminen olisi ollut sitten ihan turhaa. Toki se on edessä joka tapauksessa jossain kohtaa, jos en vaan saa harjoitteluja suoritettua.
Miksi korona vei motivaation?
t. ap
En tiedä. Ehkä se, että yhtäkkiä piti opiskella yksin neljän seinän sisällä vrt. kampuksella kavereiden kanssa. Silloin huomasi, miten vähän ala oikeasti kiinnostaa. Tämä yhdistettynä huonoon työllistymiseen, niin... mutta tuo "luovuttaminen" on se, mikä itseänikin harmittaa, ja syy siihen, että olen tätä veivannut jo vaikka kuinka kauan. Vaikka tiedän, että tämä päätös on pitkällä tähtäimellä itselleni se oikea.
Joo. Aloitin itse opinnot koronasyksynä 2020. En ole saanut yhtään kaveria koulusta. Jättäydyin pois kursseilta helmikuussa, eikä kukaan ole kysellyt perään. No en minä kavereiden saamisen takia AMK:hon hakenut, mutta kyllä se tuntuu silti vähän pahalta, ettei kukaan varmaan pitkään aikaan edes huomaisi, jos jättäisin opinnot kesken.
Ei kannata mielestäni liikaa harmitella luovuttamista. Luovuttaminen on ihan fiksua silloin, jos toiminta ei tuota toivottua tulosta. Näin ainakin itse ajattelen.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonosti. Opiskelen nyt yliopistossa neljättä tai viidettä vuotta, en edes muista enää, enkä ole saanut edes kandia kirjoitettua. Motivaatio tähän alaan oli jo alussa vähän kyseenalaista ja koronan tullessa se meni kokonaan eikä ole tullut takaisin... olen nyt puolisen vuotta kerännyt rohkeutta lopettaa tämä opinto kesken ja hakea muualle, mutta ilman ensikertalaisuutta sekin on hankalaa. Mutta ainakin henkisesti olo on hieman parempi nyt, kun päätin tämän tehdä.
Kai tämä tästä.Olen itsekin miettinyt kesken jättämistä. Kuitenkin surettaa ja harmittaa heittää mahdollisuus pois. Lisäksi kaikki vaiva ja kituuttaminen olisi ollut sitten ihan turhaa. Toki se on edessä joka tapauksessa jossain kohtaa, jos en vaan saa harjoitteluja suoritettua.
Miksi korona vei motivaation?
t. ap
En tiedä. Ehkä se, että yhtäkkiä piti opiskella yksin neljän seinän sisällä vrt. kampuksella kavereiden kanssa. Silloin huomasi, miten vähän ala oikeasti kiinnostaa. Tämä yhdistettynä huonoon työllistymiseen, niin... mutta tuo "luovuttaminen" on se, mikä itseänikin harmittaa, ja syy siihen, että olen tätä veivannut jo vaikka kuinka kauan. Vaikka tiedän, että tämä päätös on pitkällä tähtäimellä itselleni se oikea.
Joo. Aloitin itse opinnot koronasyksynä 2020. En ole saanut yhtään kaveria koulusta. Jättäydyin pois kursseilta helmikuussa, eikä kukaan ole kysellyt perään. No en minä kavereiden saamisen takia AMK:hon hakenut, mutta kyllä se tuntuu silti vähän pahalta, ettei kukaan varmaan pitkään aikaan edes huomaisi, jos jättäisin opinnot kesken.
Ei kannata mielestäni liikaa harmitella luovuttamista. Luovuttaminen on ihan fiksua silloin, jos toiminta ei tuota toivottua tulosta. Näin ainakin itse ajattelen.
t. ap
Koronafukseilla on kyllä varmasti ollut rankkaa, tsemppiä. Itsekin menetin kavereita koronan aikaan, kun yhteydenpito vain kuoli pois. Rajua, miten nopeasti ja huomaamatta se voi tapahtua.
Opiskelija täälläkin, viimeisiä viedään maisteriopinnoissa. Opinnot ovat takkuilleet jo kandivaiheesta alkaen, sillä aika pian huomasin ettei ala ole minua varten. Olen kuitenkin päättänyt valmistua, ja niin toivottavasti kesällä tapahtuukin. Sitten kyllä putoaa iso taakka harteilta.
Alue: Aihe vapaa
Huonosti. Opiskelen nyt yliopistossa neljättä tai viidettä vuotta, en edes muista enää, enkä ole saanut edes kandia kirjoitettua. Motivaatio tähän alaan oli jo alussa vähän kyseenalaista ja koronan tullessa se meni kokonaan eikä ole tullut takaisin... olen nyt puolisen vuotta kerännyt rohkeutta lopettaa tämä opinto kesken ja hakea muualle, mutta ilman ensikertalaisuutta sekin on hankalaa. Mutta ainakin henkisesti olo on hieman parempi nyt, kun päätin tämän tehdä.
Kai tämä tästä.