Miten suhtautuisit katoamistemppuihin

Vierailija kirjoitti:

Mitä sanon katoajalle, kun tulee kotiin?

Nyt on hyvät vinkit tarpeen.

Yleensä olen kysellyt , missä olit.

Tällä kerralla olisi jotain muuta sanottava. Ei tuo käytös muuten lopu.

-ap-

Sanot neutraalin "iloisesti" moi. Ja jatkat omia hommia. Jos katsoit leffaa niin jatkat sitä. Jos olit menossa kauppaan niin menet. Itse tein näin. En mököttänyt, huutanut tai raivonnut enkä tosiaan kysellyt. En kyllä jatkossa juurikaan ilmoitellut, että mihin olin menossa. Pakkasin vain lapset mukaan ja mentiin vaikka mäkkäriin. Siinä itsekseni valmistelin kuitenki eroa, säästin rahaa, etsisin kämppää jne. Ja onneksi minulla ei ollut kiire. Kotona ei riidelty ja oli ihan rauhallista, mitta vain oli täysi.

Voit todeta (jos olet itse valmis siihen) puolisolle, että ymmärrät kai sen, että tämä oli tässä.

T. Se kenellä katoaja ex

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sanon katoajalle, kun tulee kotiin?

Nyt on hyvät vinkit tarpeen.

Yleensä olen kysellyt , missä olit.

Tällä kerralla olisi jotain muuta sanottava. Ei tuo käytös muuten lopu.

-ap-

Et mitään. Parasta olisi, jos et olisi kotona ollenkaan. Mutta jos se ei onnistu, niin elelet kuin mitään ei olisi tapahtunut. Et kysy, et kommentoi. Näyttelet hyväntuulista ja juttelet lasten asioista.

Mitähän tällä hyväntuulisen näyttelyllä ja lasten asioista juttelulla voittaa. Korkeintaan siinä kohtaa jos samalla ojentaa ne eropaperit. Muuten sama olla puhumatta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Jossainhan se mies on, toinen nainen tai voihan se olla mieskin.

Eihän tuo ole parisuhde vaan hyväksikäyttöä.

Hakisikohan mustasukkaisuusreaktiota? En ole ollut koskaan mustasukkainen.

Joskus puoliso sanoi, että kyllä hän saa halutessaan toisen.

-ap-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sanon katoajalle, kun tulee kotiin?

Nyt on hyvät vinkit tarpeen.

Yleensä olen kysellyt , missä olit.

Tällä kerralla olisi jotain muuta sanottava. Ei tuo käytös muuten lopu.

-ap-

Et mitään. Parasta olisi, jos et olisi kotona ollenkaan. Mutta jos se ei onnistu, niin elelet kuin mitään ei olisi tapahtunut. Et kysy, et kommentoi. Näyttelet hyväntuulista ja juttelet lasten asioista.

Mitähän tällä hyväntuulisen näyttelyllä ja lasten asioista juttelulla voittaa. Korkeintaan siinä kohtaa jos samalla ojentaa ne eropaperit. Muuten sama olla puhumatta mitään.

Sillä voittaa sen, että saa tuon kierteen poikki ja katoajapuoliso ei saa sitä palkintoa, mitä hän käytöksellään hakee. Ja kun itseään tällaiseen käytökseen ”kouluttaa”, niin pian se muuttuu ihan todelliseksi. ”Fake it ’til you make it”.

Vierailija kirjoitti:

Puoliso kommentoi lähinnä sitä, että puolet talosta on hänen, kun lähti.

Tosiasiassa talo on minun. Nooh kertoohan se jotain, jos mielessä on vaan omistussuhteet kiinteään omaisuuteen, eikä muu.

-ap-

Onhan teillä avioehto? Muuten mies vie erossa talosta puolet, vaikka se on sinun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossainhan se mies on, toinen nainen tai voihan se olla mieskin.

Eihän tuo ole parisuhde vaan hyväksikäyttöä.

Hakisikohan mustasukkaisuusreaktiota? En ole ollut koskaan mustasukkainen.

Joskus puoliso sanoi, että kyllä hän saa halutessaan toisen.

-ap-

Fokus pois puolisosta. Itseen ja lapsiin.

Katso niitä narsismijuttuja, saat niistä ohjeen ja voimat ja vertaistukea. Mies voi yrittää saada sinut jäämään. Tarvitset voimaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sanon katoajalle, kun tulee kotiin?

Nyt on hyvät vinkit tarpeen.

Yleensä olen kysellyt , missä olit.

Tällä kerralla olisi jotain muuta sanottava. Ei tuo käytös muuten lopu.

-ap-

Et mitään. Parasta olisi, jos et olisi kotona ollenkaan. Mutta jos se ei onnistu, niin elelet kuin mitään ei olisi tapahtunut. Et kysy, et kommentoi. Näyttelet hyväntuulista ja juttelet lasten asioista.

Tuo nyt on ihan vihonviimeistä. En mä alkaisi käyttämään energiaa mihinkään näyttelemiseen. Sehän on just sitä mitä mies hakee, huomiota kotiinpaluulleen.

Mä en huomaisi koko ukkoa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sanon katoajalle, kun tulee kotiin?

Nyt on hyvät vinkit tarpeen.

Yleensä olen kysellyt , missä olit.

Tällä kerralla olisi jotain muuta sanottava. Ei tuo käytös muuten lopu.

-ap-

jatkat just siitä mihin jäitte kun hän lähti. Miten nyt normaalisti puhutte toisillenne kaupassa käynnistä tai lasten iltapaloista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ex teki tota. Olin nuori ja oli mun ensimmäinen pitkä parisuhde ja ihmettelin käytöstä ja olin hädissäni. Saatiin jopa lapsia ja elo oli raskasta kun en tiennyt missä oli ja tuleeko kotia. Kasvoin siinä sitten ihmisenä ja lopettelin tavoittelemisen jossain vaiheessa. Sitä sitten ihmetteli, miksen soitellut ja viestitellyt perään. Ihmetteli vielä siinä vaiheessa kun olin hommannut itselleni ja lapsilleni asunnon. Erosta jo kohta 20v.

Ajattelen, että nyt en enää tällä katoamisreissulla lähetä viestiä. Soittanut olen eilen ja tänään. Puhelimeen ei saa yhteyttä. Aikaisemmilla reissuilla sanoi tarkistaneensa välillä, onko viestiä tullut. En soita enää. Edellinen reissu kesti viikon.

-ap-

Missä se on ja mitä se tekee poissaollessaan?

Hän ei kerro missä on. Olen kysynyt aiempien reissujen jälkeen, mutta vastausta en saa. Reissuilla puhelin on kiinni.

Tuo tyyppi ei taida olla työelämässä kun voi harrastaa tuollaista katoilua. Ja minäkin suosittelen eroa, elämänlaatusi varmasti kohenee sen jälkeen ja tuo äijä voi sitten halutessaan kadota vaikka lopullisesti.

Menee vähän ohikseksi, mutta mua kans kiinnostais, että onko tää katoaja työelämässä?

Avioehdon voi hakea myöhemminkin. Et menettäisi omaa taloasi.

Se on myös miehelle hyvä merkki siitä, että perheelle alkaa riittämään.

Lapsille tuo on kova paikka, niinkuin joku edellä mainitsi tapa ei tule paranemaan. Pettää lapsien luottamuksen tapaamisissa myöhemmin.

Ja kun vaikuttaa, ettet itsestäsi vielä välitä tarpeeksi, mieti lasten kautta.

Ei tuossa kannata miettiä mitä tulet sanomaan kun palaa, eiköhän kaikki ole jo sanottu (moneen kertaa)? Häntä ei vain kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossainhan se mies on, toinen nainen tai voihan se olla mieskin.

Eihän tuo ole parisuhde vaan hyväksikäyttöä.

Hakisikohan mustasukkaisuusreaktiota? En ole ollut koskaan mustasukkainen.

Joskus puoliso sanoi, että kyllä hän saa halutessaan toisen.

-ap-

Ei se hae susta mitään, ei välitä.

Hän on niin kutsuttu "Tuurijuoppo". 

Todennäköisesti tuo kommentti, että saisi toisen ei ole pelkkää puhetta. On noita nähty, elää vapaa herran elämää kun sinä huolehdit ja kannat vastuun yksin. 

Tarvitset keskusteluapua ulkopuolelta, seurakunnasta saa esim. ilmaiseksi. Saatatte tarvita myöhemmin myös muuta tukea jos lapset oirehtivat jo nyt. Nyt olisi aika tehdä asiat toisin.

Ei niitä kesäsuunnitelmia tarvitse miettiä, kunhan selviätte tuosta kaikki muu on plussaa. Turvallinen koti & rakastava koti voisi toisaalta olla hyvä suunnitelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossainhan se mies on, toinen nainen tai voihan se olla mieskin.

Eihän tuo ole parisuhde vaan hyväksikäyttöä.

Hakisikohan mustasukkaisuusreaktiota? En ole ollut koskaan mustasukkainen.

Joskus puoliso sanoi, että kyllä hän saa halutessaan toisen.

-ap-

Tässäkin viestissä mietit mitä et pysty hänelle tarjoamaan, mitä hän mahdollisesti haluaisi. Ihan sama!

Hänen pitää pystyä pyytämään haluamansa sanoin ei hylkäämällä toistuvasti lapsia.

Täällä on monella sama kokemus kuin sinulla, sinun pitää nyt itse vain ymmärtää, ettei tapa tule muuttumaan, ellette hae ulkopuolista apua tilanteeseen. Teitä on kaksi riippuvaista suhteessa. Toinen on riippuvainen viinasta ja toinen janoaa hyväksyntää/kelpaamista.

Sinulla voi mennä vielä aikaa ymmärtää mitä tuollainen käytös kertoo, toisaalta soisin, että pystyisit ymmärtämään hiukan nopeammin. Lapset eivät kestä niin paljoa kuin sinä, sinä vaikutat kestävän pikkaisen liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Menee vähän ohikseksi, mutta mua kans kiinnostais, että onko tää katoaja työelämässä?

Kirjoittelin aikaisemmin exästä, joka katoaja. Mun ex oli töissä, mutta alalla, jossa miesten ryypiskelyt oli suht normaaleita ja niitä katsottiin siis vähän sormien läpi. Tämä siis 20v sitten.

Avioehdon tein vasta kun olin hakenut avioeroa. Siinähän on 6kk:n harkinta-aika. Tilasin ajan oikeusaputoimistoon ja pyysin ukon mukaan allekirjoittamaan pari paperia. Onneksi ei ollut kadoksissa silloin.

Ja joku provo tuolla kirjoitti, että antaisi akan ryypätä kotona niin ei tarvitsisi häipyä. Meillä oikeasti vähän tätä samaa. En ole koskaan vastustanut juomista, mutta siitä en tykkää jos pitää sitä tehdä joka viikonloppu tai ryypätä siellä kotona. Sanoinkin muinoin, että "sori, en tykkää dokaajista". Normi baarikäynnit olisi olleet mulle ihan ok. Exällä oli jonkin sortin alko-ongelmaa ja nämä ryypiskelyt venähtivät pitkiksi, vkon kestäviksi.

Ja niitähän mun ei tarvinnut sietää, vielä kun kuvioissa pieniä lapsia. Pahinta oli juuri se kun tilipäivä koitti niin ukkoa ei näy missään ja kaikki laskut maksamatta ja ulosotosta tullut kasa kirjeitä. Harrasti nimittäin myös laskujen piilottelua.

Luulen nyt myöhemmin, että exällä oli diagnosoimaton ad/hd. Lapsellamme ihan samaa ongelmaa (katoamista) ja käytöstä teininä ja sen diagnoosin sai.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee vähän ohikseksi, mutta mua kans kiinnostais, että onko tää katoaja työelämässä?

Kirjoittelin aikaisemmin exästä, joka katoaja. Mun ex oli töissä, mutta alalla, jossa miesten ryypiskelyt oli suht normaaleita ja niitä katsottiin siis vähän sormien läpi. Tämä siis 20v sitten.

Avioehdon tein vasta kun olin hakenut avioeroa. Siinähän on 6kk:n harkinta-aika. Tilasin ajan oikeusaputoimistoon ja pyysin ukon mukaan allekirjoittamaan pari paperia. Onneksi ei ollut kadoksissa silloin.

Ja joku provo tuolla kirjoitti, että antaisi akan ryypätä kotona niin ei tarvitsisi häipyä. Meillä oikeasti vähän tätä samaa. En ole koskaan vastustanut juomista, mutta siitä en tykkää jos pitää sitä tehdä joka viikonloppu tai ryypätä siellä kotona. Sanoinkin muinoin, että "sori, en tykkää dokaajista". Normi baarikäynnit olisi olleet mulle ihan ok. Exällä oli jonkin sortin alko-ongelmaa ja nämä ryypiskelyt venähtivät pitkiksi, vkon kestäviksi.

Ja niitähän mun ei tarvinnut sietää, vielä kun kuvioissa pieniä lapsia. Pahinta oli juuri se kun tilipäivä koitti niin ukkoa ei näy missään ja kaikki laskut maksamatta ja ulosotosta tullut kasa kirjeitä. Harrasti nimittäin myös laskujen piilottelua.

Luulen nyt myöhemmin, että exällä oli diagnosoimaton ad/hd. Lapsellamme ihan samaa ongelmaa (katoamista) ja käytöstä teininä ja sen diagnoosin sai.

Nimenomaan, kyllä juoppo syyn löytää miksi pitää mennä ryyppäämään ei sitä tarvitse erikseen antaa. Aika pitkälle riippuvuus saa mennä ennenkuin juomari itse huomaa ongelmansa, perheen ja työn menetys ei välttämättä ole vielä tarpeeksi.

Mitäpä tuommoiselle tarvitsee sanoa, elätte niin kuin ette näkisi koko ukkoa. Tosiaan se ero olisi ainoa oikea teko tässä vaiheessa. Ja tee se avioehto jälkikäteen, kuten moni on neuvonut. Älä anna mitään omaisuuttasi miehelle.

Eikö avioehto pidäkkin hakea ennen ensimmäistä avioerohakemusta? Kannattaa tämä kuuitenkin tarkistaa, ettei tule ikäviä yllätyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee vähän ohikseksi, mutta mua kans kiinnostais, että onko tää katoaja työelämässä?

Kirjoittelin aikaisemmin exästä, joka katoaja. Mun ex oli töissä, mutta alalla, jossa miesten ryypiskelyt oli suht normaaleita ja niitä katsottiin siis vähän sormien läpi. Tämä siis 20v sitten.

Avioehdon tein vasta kun olin hakenut avioeroa. Siinähän on 6kk:n harkinta-aika. Tilasin ajan oikeusaputoimistoon ja pyysin ukon mukaan allekirjoittamaan pari paperia. Onneksi ei ollut kadoksissa silloin.

Ja joku provo tuolla kirjoitti, että antaisi akan ryypätä kotona niin ei tarvitsisi häipyä. Meillä oikeasti vähän tätä samaa. En ole koskaan vastustanut juomista, mutta siitä en tykkää jos pitää sitä tehdä joka viikonloppu tai ryypätä siellä kotona. Sanoinkin muinoin, että "sori, en tykkää dokaajista". Normi baarikäynnit olisi olleet mulle ihan ok. Exällä oli jonkin sortin alko-ongelmaa ja nämä ryypiskelyt venähtivät pitkiksi, vkon kestäviksi.

Ja niitähän mun ei tarvinnut sietää, vielä kun kuvioissa pieniä lapsia. Pahinta oli juuri se kun tilipäivä koitti niin ukkoa ei näy missään ja kaikki laskut maksamatta ja ulosotosta tullut kasa kirjeitä. Harrasti nimittäin myös laskujen piilottelua.

Luulen nyt myöhemmin, että exällä oli diagnosoimaton ad/hd. Lapsellamme ihan samaa ongelmaa (katoamista) ja käytöstä teininä ja sen diagnoosin sai.

Avioehto pitää tehdä ennen avioeron hakemista.

Miehenhän ei ole mikään pakko allekirjoittaa ehtoa, jos ei halua, että näin jälkeenpäin, kun sukset on mennyt ristiin, niin voi olla vaikea saada sitä nimeä siihen ehtoon. Avioehto kannatta tehdä aina silloin naimisiin mennessä, kun kaikki on vielä hyvin.