Lue keskustelun säännöt.
Olen aikuinen, jolla on nettitestien mukaan paljonkin aspergerpiirteitä
19.08.2015 |
Niin millä tavoin saattaisin hyötyä elämässä siitä, mikäli asia tutkittaisiin oikein kunnolla, ja mikäli sitten oikeissa tutkimuksissa tosiaankin todettaisiin tällainen neurologinen erityisyys? Lapsena minua ei mihinkään sellaisiin tutkimuksiin viety, mutta aikalailla aina olen kokenut olevani jotenkin erilainen kuin keskimäärin toiset. Syitähän siihen voi toki olla muitakin, mutta tätä nyt olen aina välillä päätynyt pohtimaan.
Kommentit (9)
No itsetuntemus mulla on kyllä aika huipussaan, että sen suhteen se ei muuttaisi mitään. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin yritin keskustella vuosia sitten lääkärin kanssa mahdollisesta aspergerista, mutta lääkäri sanoi, ettei tiedä aiheesta mitään ja sanoi että olen vain lievästi masentunut. Googletin vähän ja useilla nettipalstoilla vallitsee konsensus siitä, että hammaslääkärit tietävät yhtä paljon aspergerista/autismista kuin yleislääkärit. Tällä hetkellä saan paniikkikohtauksia sosiaalisista tilanteista ja minullakin on paljon asperger-piirteitä. Kukaan lääkäri ei ole ollut halukas edes keskustelemaan asiasta, vaan sanovat minun olevan lievästi masentunut, vaikka en ole ikinä mistään masennuksesta heille puhunut.
Olen miettinyt samaa. Kösittääkseni Aspergerin syndrooma on Yhdysvalloissa poistunut tai poistumassa sairausluokituksesta. Se katsotaan enemmänkin persoonallisuustyypiksi. Minustakin itsetuntemukseni on aika hyvä ja pystyn esim. jälkikäteen analysoimaan, mikä meni vikaan sosiaalisessa tilanteessa. Aspergerin syndroomaa on naisilla enemmän kuin miehillä. Naisilla se on alidiagnosoitua (jos se edes diagnosointia kaipaa), sillä oireet ovat yleensä vähemmän muita häiritseviä. AS-naisten sosiaaliset taidot ovat samaa tasoa kuin miehillä, ja aivot ovat muutenkin "miehiset".
Minullakin on noita piirteitä ja sosiaalisissa suhteissa vaikeuksia. Olen pyytänyt lääkäriltäni useamman kerran lähetettä tähän liittyen, mutta todella kitsaasti niitä antavat kunnallisella puolella (ja yksityiseen ei ole varaa).
Mielestäni tarvetta diagnoosiin vähätellään liikaa, koska ainakin itse olen alkanut ymmärtämään itseäni vasta kun tapasin naispuolisen "assin" ja pääsin hänen kanssaan kunnolla puhumaan asioista koskien äitiyttä, naiseutta jne.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 20:37"]
Olen miettinyt samaa. Kösittääkseni Aspergerin syndrooma on Yhdysvalloissa poistunut tai poistumassa sairausluokituksesta. Se katsotaan enemmänkin persoonallisuustyypiksi. Minustakin itsetuntemukseni on aika hyvä ja pystyn esim. jälkikäteen analysoimaan, mikä meni vikaan sosiaalisessa tilanteessa. Aspergerin syndroomaa on naisilla enemmän kuin miehillä. Naisilla se on alidiagnosoitua (jos se edes diagnosointia kaipaa), sillä oireet ovat yleensä vähemmän muita häiritseviä. AS-naisten sosiaaliset taidot ovat samaa tasoa kuin miehillä, ja aivot ovat muutenkin "miehiset".
[/quote]
Olet käsittänyt väärin. Aspergerit on jo pitkään enimmäkseen diagnosoitu autisteiksi Yhdysvalloissa, ja diagnoosiluokka on poistumassa sikäli, että jatkossa kaikki assit saavat autismidiagnoosin. Kyse ei todellakaan ole persoonallisuuspiirteestä.
Aspergerin syndroomaa on päinvastoin naisilla vain kymmenesosa siitä mitä miehillä, siis diagnosoitua. Osin se voi selittyä sillä, että tytöt opetetaan peittelemään sosiaalisten taitojen puutteita tehokkaamminkuin pojat. Mutta voi olla niinkin, että asperger on aidostikin yleisempää pojilla.
Mitä tulee ap:een, niin et sinä enää aikuisena tarvitse as-diagnoosia, jos kerran tiedät, millainen olet ja mistä se johtuu. Terapiaa voit hankkia omalla rahalla koska tahansa, jos koet että hyödyt vaikkapa neuropsykiatrisesta kuntoutuksesta - Kelan korvaamana et sitä saisi kumminkaan.
as-lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sitä minäkin mietin, että eipä sille tarvetta enää ole. Myöhäistä rypistellä, kun on jo housuissa, kuten meilläpäin sanottiin. ;) Olisi varmasti saattanut olla helpompi elämä mulla, jos ja jos ja jos ja jos. Tavalla tai toisella ainakin se itsetuntemus on nyt joka tapauksessa hankittu, enkä sen lisäämiselle näe siis sinänsä tarvetta. Valinnat, jotkut tavattoman huonotkin mitkä on tehty on tehty, mutta sanovat että niin kauan kun on elämää, voi tehdä uusiakin valintoja, joten tässähän sitä sitten mennään kohti parasta mahdollista omaa elämää. Kiitos vastauksistanne, olikin asiapitoista ketjua tällä erää. ap
Seiska korjaa, ei se suhde ihan kymmenesosa ollut.
"Aspergerin oireyhtymän esiintyvyyden on arvioitu olevan lapsilla 1,3/1 000 (Chakrabarti ja Fombonne 2005). Oireyhtymä on yleisempi pojilla kuin tytöillä, ja suhdelukuarvio on 4 - 10,8:1 (Gillberg ym. 2006, Attwood 2007). Mattila ym. (2007) raportoivat oireyhtymän esiintyvyyden Suomessa olevan 1,6 - 2,9/1 000."
Täältä näet, että aspergerin syndrooma poistettiin tautiluokituksesta vuonna 2013, diagnoosina jatkossa siis autismin kirjon häiriö. Ei "persoonallisuuspiirre".
http://www.autism-society.org/what-is/aspergers-syndrome/
"'In 2013, the DSM-5 replaced Autistic Disorder, Asperger’s Disorder and other pervasive developmental disorders with the umbrella diagnosis of autism spectrum disorder.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aspergerin sydndrooman alidiagnosoinnista naisilla: http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-952-62-0338-6
Näkemyksiä siitä, onko AS välttämättä häiriö:
http://www.larry-arnold.net/Neurodiversity/Mission/disability.htm
Ei kai siitä saa kuin oman mielenrauhan ja itsetuntemus paranee. Halutessaan voi informoida muita, että tää on nyt vähän tällaista syystä että...