AV Lääkärit tulkaa nyt auttamaan. Ihmeellinen olo.
En tiedä mitä tää oikein on että pitäskö hakee jotain apua vai kuvittelenko vaan tän ongelman.
Mulla on sellanen ahdistunut/jännittynyt/odottava olo. Tiedättekö sellanen jännittynyt, samanlainen tunne kun odottaisin omaa vuoroa pitään vaikkapa jotain esitystä isolle yleisölle tuntemattomia ihmisiä.
Tätä on ollut pääasiassa töissä nyt kesän ajan kun on aika hiljaista eikä paljon mitään tekemistä ja liikaa luppoaikaa. En saa hoidettua tän takia jotain pikkujuttuja joilla ei oo mitään tiettyä deadlinea kun en jaksa keskittyä. Olo poistuu kun keskityn johonkin, esimerkiksi eilen uppouduin lukemaan kiinnostavia blogeja ja huomasin että on tosi hyvä olla. Olen ollut tässä työssäkin jo yli 3 vuotta, työ on mielekästä (sillon kun sitä on) ja sillain mitään erityisiä muutoksia omassa elämässä ei ole eikä mitään jännittävää odotettavaakaan vaikka olo kertoo toista.
Oisko teillä jotain ehdotuksia millä tätä oloo vois pitää poissa, onko jotain konsteja tai muuta vai pitääkö mun hakeutua jollekkin kallonkutistajalle?
Anteeksi sekava tekstikin.
Kommentit (12)
Tulee pahenrmaan paniikkikohtaukseksi. Tai skitsofreniaksi.
Kahvi ja tupakkasi aiheuttaa ton skitsofrenian.
Hyvin tavallinen tunne ihmisen elämässä tuollailnen lievä ahdistus tai levottomuus. Se että se ei vaivaa sinua jatkuvasit ja poistuu kun teet jotain oikeasti motivoivaa, kertoo minusta ettei se ole järin vakavaa eikä välttämättä tarvitse mitään apua.
Pohjimmiltaan voit tuon työn suhteen kärsiä nyt "boreoutista", ja siihen liittyy juuri sellaista että vaikka periaatteessa on tylsää kun ei ole töitä tai työt on liian rutiinia, niin pikkutöihin ei jaksaisi tarttua vaan ne ahdistaa tai vituttaa. Jos tästä on kyse, ongelma menee ohi kun taas töitä on paremmin ja mielekkäämpiä.
Muutenkin voi kyllä ihmisen elämässä tuollaisen olon kausia olla. Mulla on ainakin ollut useita. Nuorempana sellaisiin ratkaisuna käytin sitä että täytin elämäni niin paljon tekemisellä etten ehtinyt kärsiä ahdistuksesta. Join myös alkoholia oloon. Jossain vaiheessa kun keski-iän kriisissä sitten iski ahdistus oikein kunnolla, päätin että minäpä en enää juokse pakoon enkä yritä olosta eroon. Jos ahdisti olla paikallaan ja tekemättä mitään, minäpä päätin että nyt minä tutkin oikein pohjia myöten mistä tämä olo tulee ja olin vaan tekemättä mitään vaikka kuinka ahdisti. Vähitellen ahdistus meni ohi kun sitä vain tarkkaili ja sen kohtasi juoksematta pakoon.
Ylikierroksilla tietämättä? Perus verikokeisiin ja sit kun kaikki kunnossa niin luutaman kerran jonkun kanssa juttelemaan + urheilua ja vastapainoksi rentoutumista. Kannattaa reagoida asiaan jo tossa vaiheessa, ettei mee pahemmaks suotta. Kyllä se helpottaa, tiedän kokemuksesta!!
Oletko palannut juuri lomalta? Voi olla ihan tavallista työhönpaluustressiä. Jos ei helpota viikossa-parissa, hakeudu lääkäriin.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 12:07"]
Kunnon pano voisi auttaa..
[/quote]
Nyt kun tuli puheeksi niin ehkä jopa voisi! Tapahtu just jotain hassua. Juttelin juuri minuutti sitten hetkisen kivan näköisen miehen kanssa joka vieraili tässä työpaikallani ja siitä jo tuli aika mukava olo? Pidän muuten mun sosiaalista elämää oikein tyydyttävänä kun kavereita ja tuttavia löytyy joiden kanssa aikaa viettää, mutta mitään rakkauselämää mulla ei ole aikoihin ollut enkä oo mielestäni kaivannutkaan? Ainakin voisi olla osasyy. Miten mä en oo aikasemmin tätä muka oivaltanu, koska nyt tuli heti tyynempi olo :D -AP
Mulla on kans joskus tollaista. Jotenkin tuntuu, että se on jonkinlaista ahdistusta. Mulla myös verensokerit heittelee ja se saa aikaan tollaista..
Diagnoosimme on: hullu mikä hullu.
Sukulaiseni skitsofrenia alkoi just noin. Epämääräistä levottomuutta ja hermostuneisuutta. Pian ei kyennyt enää tekemään mitään.
Tai ihan yksinkertaisesti niin kuin joku jo sanoi, oot tottunut tekemään koko ajan jotain ja nyt tehtävää on liianvähän
Kyllä sä nyt jotain jännität. Mietippä nyt tarkkaan. Jotain ihmistä? Sen tapaamista? Sanoit et työon mielekästä sillon ku sitäon.millon sitä ei ole? Jännitätkö sitä?