Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sos. Tilanteiden pelko/ahdistus
14.03.2022 |
Oon aina ollut ujo, mutta nyt korona ajan mentyä hiukan ”ohi” ja ihmisten sosialisoituessa nyt enemmän, huomaan että olen täysin jäässä näissä tilanteissa
Olen muutenkin ollut pois työelämästä jonkun aikaa sairauden takia ja nyt kun pitäisi sosialisoitua niin en vain pysty. Toki ihan lähimpien kanssa kuten perhe ja mies niin vietän aikaa
Ahdistaa sosiaalisuus. Itse tilanne vie todell paljon energiaa koska jännitän. Ja se kuormittaa.
Miten voisin taas nauttia sosialisoinnista? Apua? Vinkkejä? Onko samanlaisia ongelmia muilla?
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Olen harkinnut hakea apua ja jotain lääkitystä, tähänkin olisi kuulemma sellaisia tarjolla niin voisi kai niitä kokeilla. Oletko itse puhunut ahdistuksesta koskaan ammattilaiselle?
Vierailija kirjoitti:
Sama. Olen harkinnut hakea apua ja jotain lääkitystä, tähänkin olisi kuulemma sellaisia tarjolla niin voisi kai niitä kokeilla. Oletko itse puhunut ahdistuksesta koskaan ammattilaiselle?
En ole puhunut. Tai joskus teininä aikoinaan mutta enpä tiedä onko siitä hyötyä. Sen takia sen avun hakemista lykkään. Mutta kait se täytyisi kokeilla.
Olisi kivq kuulla jos jollain on kokemusta siitä että olisi terapeutin kanssa juttelu auttanut tämmöiseen sos ahdistukseen.
Olen aika pessimistinen.. mutta ehkä pakko kokeilla....
lääkkeitä en mielellään koska niistäkin huonoja kokemuksia (teininä oli mieliala lääke käytössä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä, vaikka olen työelämässä. Etätöistä palaaminen ahdistaa todella paljon, ihmisten ja sos. tilanteiden sietokyky tuntuu olevan huonompi kuin koskaan. Läheisten kanssa ollessa ei vaivaa mutta isommassa seurassa alkaa heti ahdistaa. Terapia lähete olisi mutta terapeutteja ei tunnu löytyvän vapaana.
Tämä korona aika on todellakin omalla kohdallani ainakin vaikuttanut asiaan..
Jo valmiiiksi introvertistä on tullut täysin kotihiiiri kahden v aikana..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Olen harkinnut hakea apua ja jotain lääkitystä, tähänkin olisi kuulemma sellaisia tarjolla niin voisi kai niitä kokeilla. Oletko itse puhunut ahdistuksesta koskaan ammattilaiselle?
En ole puhunut. Tai joskus teininä aikoinaan mutta enpä tiedä onko siitä hyötyä. Sen takia sen avun hakemista lykkään. Mutta kait se täytyisi kokeilla.
Olisi kivq kuulla jos jollain on kokemusta siitä että olisi terapeutin kanssa juttelu auttanut tämmöiseen sos ahdistukseen.
Olen aika pessimistinen.. mutta ehkä pakko kokeilla....
lääkkeitä en mielellään koska niistäkin huonoja kokemuksia (teininä oli mieliala lääke käytössä)
Minulla ei ole koskaan ollut mitään mt lääkitystä ja tuollaisten kokemusten vuoksi pelkäänkin vähän kokeilla niitä. Itsellänikin tämän vaivan luonne haittaa hoidon hakemista, mutta olen kärsinyt tästä jo niin kauan että nyt täytyy varmaan jo rohkaistua ja kokeilla.
Minua on aina enemmän tai vähemmän ahdistanut sosiaaliset tilanteet. Ahdistus on vain pahentunut viimeisen kahden vuoden aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua on aina enemmän tai vähemmän ahdistanut sosiaaliset tilanteet. Ahdistus on vain pahentunut viimeisen kahden vuoden aikana.
Juu ei tämä k aika ainakaan ole auttanut asiaa...
Onhan se ollut helpompaa kun on ”luvan kanssa” saanut jättää sos tilanteita välistä..
Minulla on ollut paniikkihäiriölääkitys jo vuosia ja se auttaa pahimpaan ahdistukseen. En siis ole mikään kummajainen muutenkaan, vaan sosiaalinen ja tilannetajuinen. Ujo kylläkin. Enpä minä pakota itseäni tilanteisiin, joihin en halua mennä ja jotka eivät ole pakollisia. En kannata mitään erakoitumista, vaan sitä että jos ahdistaa mennä ruuhka-aikana kauppaan eikä se ole pakollista, niin miksi sitä turhaan sitten sinne menee juuri silloin.
Minulla lääkitys auttaa niin, että koen lievää ahdistusta joissain tilanteissa, mutta pystyn lähtemään kotoa ihan normaalisti ja kuljen ihmisten ilmoilla normaalisti, tosin en tykkää katsoa ihmisiä päin kauheasti, koska silloin ahdistaa.
Ei ne lääkkeet mitään hurjia juttuja aiheuta, tasaavat vain fiiliksiä. Ei sitä arjessa huomaa mitenkään, että olen nyt lääkkeiden vaikutuksen alaisena XDDDD ihan tavallista arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pärjään sosiaalisissa tilanteissa, siis siten että en jää sanattomaksi oikeastaan koskaan, mutta minä uuvun ja se ahdistaa.
Aivoni käyvät totaalisen ylikierroksilla ja analysoin tahtomattani pienimmätkin detaljit äänensävyissä, asennoissa, mikroilmeissä, puheen tauoissa, ihmisten vaatetuksessa, kampauksissa jne. En tiedä, mistä se johtuu - ehkä skannaan uhkia jonkinlaisessa taistele tai pakene -moodissa.
Kun alan puhua, minulla on vaikeuksia kontrolloida puhetulvaani, koska aivoni laukkaavat jo seuraavassa asiassa. Yliajattelen kaiken. Tästä seuraa epämukava ja epärentoutunut olo. Sydän hakkaa ja tunnen itseni hölmöksi, koska ihmisillä on vaikeuksia pysyä perässä.
Minulla se ilmenee lähinnä niin että jos tiedän että minulla on tulossa joku sos tilanne niin alan jo etukäteen ahdistua siitä ja jännittää. Syke on korkea ja itse tilanteessa se jännitys kuitenkin yleensä laukeaa mutta tämä aiheuttaa sen että olen todella uupunut jälkeenpäin (minulla on sairauks joka aiheuttaa väsymystä muutenkin) joten tämä on _todella_ raskasta kun reagoin näin näihin tilanteisiin..
En ole vielä keksinyt mitään sellaista keinoa jonka avulla voisin rentoutua ennen sitä sos tilannetta eikä se ahdistaisi/jännittäisi minua niin paljon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Olen harkinnut hakea apua ja jotain lääkitystä, tähänkin olisi kuulemma sellaisia tarjolla niin voisi kai niitä kokeilla. Oletko itse puhunut ahdistuksesta koskaan ammattilaiselle?
En ole puhunut. Tai joskus teininä aikoinaan mutta enpä tiedä onko siitä hyötyä. Sen takia sen avun hakemista lykkään. Mutta kait se täytyisi kokeilla.
Olisi kivq kuulla jos jollain on kokemusta siitä että olisi terapeutin kanssa juttelu auttanut tämmöiseen sos ahdistukseen.
Olen aika pessimistinen.. mutta ehkä pakko kokeilla....
lääkkeitä en mielellään koska niistäkin huonoja kokemuksia (teininä oli mieliala lääke käytössä)
Itse juuri nyt käyn terapiassa ja tänään oli ensimmäinen ahdistuneisuushäiriö kurssi.Molemmat tuoneet helpotusta vaikka vielä on piiitkä matka"normaaliksi".
Vierailija kirjoitti:
Tämä korona aika on todellakin omalla kohdallani ainakin vaikuttanut asiaan..
Jo valmiiiksi introvertistä on tullut täysin kotihiiiri kahden v aikana..
Ap
Huomaatko siis, vetäytyminen pahentaa asiaa. Eli vetäydy lisää, jos hakuat pahentaa sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Altista itsesi sosiallisille tilanteille, jos haluat rohkaisevia kokemuksia.
Hakeudu sellaisiin sosiallisiin tilanteisiin, mitkä tuntuvat muita mukavammilta. Juttele kaupan kassalla, kysy kirjastossa missä jokin kirja olisi jne.
Vierailija kirjoitti:
Minulla se ilmenee lähinnä niin että jos tiedän että minulla on tulossa joku sos tilanne niin alan jo etukäteen ahdistua siitä ja jännittää. Syke on korkea ja itse tilanteessa se jännitys kuitenkin yleensä laukeaa mutta tämä aiheuttaa sen että olen todella uupunut jälkeenpäin (minulla on sairauks joka aiheuttaa väsymystä muutenkin) joten tämä on _todella_ raskasta kun reagoin näin näihin tilanteisiin..
En ole vielä keksinyt mitään sellaista keinoa jonka avulla voisin rentoutua ennen sitä sos tilannetta eikä se ahdistaisi/jännittäisi minua niin paljon
Nosta molemmat kädet ylös ja vedä pari kertaa henkeä oikein syvään. Hengittämättömyys on varmaan pahin keino lukkiutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä korona aika on todellakin omalla kohdallani ainakin vaikuttanut asiaan..
Jo valmiiiksi introvertistä on tullut täysin kotihiiiri kahden v aikana..
Ap
Huomaatko siis, vetäytyminen pahentaa asiaa. Eli vetäydy lisää, jos hakuat pahentaa sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Altista itsesi sosiallisille tilanteille, jos haluat rohkaisevia kokemuksia.
Hakeudu sellaisiin sosiallisiin tilanteisiin, mitkä tuntuvat muita mukavammilta. Juttele kaupan kassalla, kysy kirjastossa missä jokin kirja olisi jne.
Toi toimii vain silloin, jos uudet kokemukset ovat positiivisia. Jos sen sijaan tulee aina vastaukseksi tyyliin "anteeksi en kuule mitä sanot", sydämen tykytystä ym., niin se vain vahvistaa tunnetta, ettei ikinä pärjää sis.tilanteissa.
dsadsadsa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Olen harkinnut hakea apua ja jotain lääkitystä, tähänkin olisi kuulemma sellaisia tarjolla niin voisi kai niitä kokeilla. Oletko itse puhunut ahdistuksesta koskaan ammattilaiselle?
En ole puhunut. Tai joskus teininä aikoinaan mutta enpä tiedä onko siitä hyötyä. Sen takia sen avun hakemista lykkään. Mutta kait se täytyisi kokeilla.
Olisi kivq kuulla jos jollain on kokemusta siitä että olisi terapeutin kanssa juttelu auttanut tämmöiseen sos ahdistukseen.
Olen aika pessimistinen.. mutta ehkä pakko kokeilla....
lääkkeitä en mielellään koska niistäkin huonoja kokemuksia (teininä oli mieliala lääke käytössä)Itse juuri nyt käyn terapiassa ja tänään oli ensimmäinen ahdistuneisuushäiriö kurssi.Molemmat tuoneet helpotusta vaikka vielä on piiitkä matka"normaaliksi".
Millä tavalla olet saanut helpotusta oireisiin? Eli osaatko reagoida nyt eri tavalla sos tilanteissa vai miten se apu näkyy sitten käytännössä
Ap
Mulla kans samanlaisia ongelmia. Kiinnostaisi mennä jonnekin ilmaisutaidon kurssille, mutta en tiedä onko sellaisia ja jos on niin onko täällä päin missä asun.
Alue: Aihe vapaa
Tule tyttö tänne niin hieron ajat