Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa

Vierailija kirjoitti:

Paras lääke köyhyyteen on hankkia vähintään neljä lasta, käyttää reilusti alkoholia ja tupakkaa. Hyvän pohjan elämään antaa vielä jos on nuorena menettänyt luottotietonsa ja kasannut kunnon pikavippivelat ennenkuin on koulusta valmistunut tai olisi pitänyt valmistua.

Tässä on ikävä kyllä totuuden siementä, vähän vielä huumeitakin peliin, niin avot. Joskus olen ajatellut, että jos olisin "osannut" laittaa kunnolla ränttäliksi joitakin vuosia sitten olisin hyvin todennäköisesti paremmissa olosuhteissa, kuin nyt olen. Liika rehellisyys ja hyvät elämäntavat saattavat olla haitaksi elämässä. Silti olen jatellut, että vaikka kaikki muu menisi, niin puhtaan omatunnon haluan säilyttää. Olkoon purjeeni valkoiset, kuten laulussakin lauletaan.  Niillä tutuillani, jotka ovat jo antaneet elämässään periksi on jollain mittareilla laskettuna "parempi" elämäntilanne kuin minulla, mutta en silti ole heille kateellinen tai katkera, kuten en kenellekään muullekaan. Jokainen elämä on erilainen.

"Kaikilla meillä on rajoitteemme, ne pitää vain kääntää vahvuudeksi." Tämän kirjoittajalta haluaisin kuvauksen siitä, että minkälaisia rajoitteita ja vastoinkäymisiä hänellä on elämässään ollut. Haluaisin ihan konkreettisia esimerkkejä tai tällaiset lauseet ovat joutavaa sanahelinää.

Vierailija kirjoitti:

"Kaikilla meillä on rajoitteemme, ne pitää vain kääntää vahvuudeksi." Tämän kirjoittajalta haluaisin kuvauksen siitä, että minkälaisia rajoitteita ja vastoinkäymisiä hänellä on elämässään ollut. Haluaisin ihan konkreettisia esimerkkejä tai tällaiset lauseet ovat joutavaa sanahelinää.

Mäkin.

T: toinen psykoositasoisen masennuksen takia eläkkeellä oleva

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa avustuksilla ja tuilla elää yllättävän hyvin jos ei ryyppää rahojaan, asunnosta maksetaan suurin osa, toimeentulotukea maksetaan, työttömyystukea maksetaan. Pitää vaan itse olla sen verran aktiivivinen että täyttää nuo ehdot. Moni pienituloinen työssä käyvä laskujen maksun jälkeen jotka joutuu hoitamaan itse ei elä juuri yhtään leveämmin kuin nuo tuen saajat.

Epäilen että monella on päihdeongelma tai muita ongelmia jos ei raha riitä ruokaan.

En halua vähätellä kenenkään ongelmia, mutta kyllä se muutos tulee elämään kun jaksaa olla ahkera ja uskoo parempaan eikä luovuta koskaan. Ottaa aluksi sen huonommankin työn vastaan, parempia töitä on helpompi saada kun on jo jossain töissä, alkaa siitä rakentamaan parempaa tulevaisuutta.

Thäts vat ai sed, blaakslaader, vai miten se meni. Eli tuossa itsekin mainitsit, että moni työssäkäyväkin elää köyhyydessä. Samaa olen itse täällä viestinyt teille köyhiä haukkuville. Nyt on sitten vain se ristiriita ja ongelman ydin, että nuo köyhät työssäkäyvät ovat saattaneet olla samoissa olosuhteissa eli pienpalka-alalla jo vuositolkulla ja jokainen jotain tajuava ihminen tajuaa, että ei sieltä niin vain ylennytä ja kohota rikkauksiin. Eli sen köyhän työttömän, joka haluaisi mainitsemallasi tavalla edetä ylöspäin, pitäisi ohittaa vähintään tuo eka askel suoraan, jotta olisi edes jotain mahdolisuuksia edetä siitä eteenpäin. Nykyään kaikesta propakandasta huolimatta on erittäin vaikea päästä edes nuorehkon hyväkuntoisen ahkeran henkilön töihin, koska pitäisi olla vähintään batmanin taitavuudet, mieluummin vielä jonkin supersankarin (Batman EI ole supersankari vaikka pähee onkin) ja juuri siihen haettuun työhön tarkalleen tarvittava räätälöity harvinainen ammattitaito valmiina. Jopa haetun henkilön persoonan tulee sopia vaadittuihin raameihihn. Vähänkään iäkkäämmän terveydellisesti heikentyneen pitkäaikaistyöttömän on käytännässä aivan mahdotonta saada minkäänlaisia töitä, jos ei sitten satu asumaan jossain hevonkuusessa, jossa ei ole vaihtoehtoja. Nimin vuosien kokemus.

Eli jos ette tuota kirjoittamaani pysyty ymmärtämään tai sisäistämään, niin elätte jossain OMAN päänne luomassa mielikuvitusmaailmassa.

Miesystäväni on siivooja, minä olen insinööri. Asumme omissa talouksissamme. Miesystäväni on omalla säästäväisyydellään ja hyvillä taloustaidoillaan niillä siivoojan matalapalkoilla ostanut itselleen asunnon, kesämökin ja uuden auton. Kaiken tämän lisäksi on voinut säästää rahaa ja sijoittaa. Hän vaitsi siivoojan ammatin, koska ei kokenut minkäänlaista ammatillista intohimoa mihinkään suuntaan. Että kyllä voi matalapalkka-alallakin voida oikein hyvin ja pärjätä elämässä. Täytyy osata elää suu säkkiä myöten, jotta onnistuu. Että jos ettet pysyty ymmärtämään miten tärkeässä roolissa taloustaidot ovat matalapalkka-alalaisille, niin elätte omissa harhoissanne tuossa uhriutumiskiimassanne.

Ohis. Sinulle ja myös miesystävällesi voi käydä niin, että koko omaisuus haihtuu savuna ilmaan ja/tai terveys menee. Pienemmälläkin takaiskujen sarjalla voi päätyä köyhäksi, vaikka olisi omasta mielestään ollut kuinka hyvin turvassa. Ei sitä usko, ennen kuin se tapahtuu. Todennäköisesti ei tapahdu, mutta voi tapahtua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa avustuksilla ja tuilla elää yllättävän hyvin jos ei ryyppää rahojaan, asunnosta maksetaan suurin osa, toimeentulotukea maksetaan, työttömyystukea maksetaan. Pitää vaan itse olla sen verran aktiivivinen että täyttää nuo ehdot. Moni pienituloinen työssä käyvä laskujen maksun jälkeen jotka joutuu hoitamaan itse ei elä juuri yhtään leveämmin kuin nuo tuen saajat.

Epäilen että monella on päihdeongelma tai muita ongelmia jos ei raha riitä ruokaan.

En halua vähätellä kenenkään ongelmia, mutta kyllä se muutos tulee elämään kun jaksaa olla ahkera ja uskoo parempaan eikä luovuta koskaan. Ottaa aluksi sen huonommankin työn vastaan, parempia töitä on helpompi saada kun on jo jossain töissä, alkaa siitä rakentamaan parempaa tulevaisuutta.

Thäts vat ai sed, blaakslaader, vai miten se meni. Eli tuossa itsekin mainitsit, että moni työssäkäyväkin elää köyhyydessä. Samaa olen itse täällä viestinyt teille köyhiä haukkuville. Nyt on sitten vain se ristiriita ja ongelman ydin, että nuo köyhät työssäkäyvät ovat saattaneet olla samoissa olosuhteissa eli pienpalka-alalla jo vuositolkulla ja jokainen jotain tajuava ihminen tajuaa, että ei sieltä niin vain ylennytä ja kohota rikkauksiin. Eli sen köyhän työttömän, joka haluaisi mainitsemallasi tavalla edetä ylöspäin, pitäisi ohittaa vähintään tuo eka askel suoraan, jotta olisi edes jotain mahdolisuuksia edetä siitä eteenpäin. Nykyään kaikesta propakandasta huolimatta on erittäin vaikea päästä edes nuorehkon hyväkuntoisen ahkeran henkilön töihin, koska pitäisi olla vähintään batmanin taitavuudet, mieluummin vielä jonkin supersankarin (Batman EI ole supersankari vaikka pähee onkin) ja juuri siihen haettuun työhön tarkalleen tarvittava räätälöity harvinainen ammattitaito valmiina. Jopa haetun henkilön persoonan tulee sopia vaadittuihin raameihihn. Vähänkään iäkkäämmän terveydellisesti heikentyneen pitkäaikaistyöttömän on käytännässä aivan mahdotonta saada minkäänlaisia töitä, jos ei sitten satu asumaan jossain hevonkuusessa, jossa ei ole vaihtoehtoja. Nimin vuosien kokemus.

Eli jos ette tuota kirjoittamaani pysyty ymmärtämään tai sisäistämään, niin elätte jossain OMAN päänne luomassa mielikuvitusmaailmassa.

Miesystäväni on siivooja, minä olen insinööri. Asumme omissa talouksissamme. Miesystäväni on omalla säästäväisyydellään ja hyvillä taloustaidoillaan niillä siivoojan matalapalkoilla ostanut itselleen asunnon, kesämökin ja uuden auton. Kaiken tämän lisäksi on voinut säästää rahaa ja sijoittaa. Hän vaitsi siivoojan ammatin, koska ei kokenut minkäänlaista ammatillista intohimoa mihinkään suuntaan. Että kyllä voi matalapalkka-alallakin voida oikein hyvin ja pärjätä elämässä. Täytyy osata elää suu säkkiä myöten, jotta onnistuu. Että jos ettet pysyty ymmärtämään miten tärkeässä roolissa taloustaidot ovat matalapalkka-alalaisille, niin elätte omissa harhoissanne tuossa uhriutumiskiimassanne.

Itse elät vaikeassa harhassa, jossa kuvitteelet, että jos miehelläsi on asiat noin, niin kaikilla muillakin voi olla. Olen sanonut tämän jo useasti täällä, eli elämä ei ole tasa-arvoista ja reilua. Toiselle voi käydä niin ja toiselle näin. Ei ole olemassa mitään samanarvoista lähtökohtaa saatika elämänkulkua eri ihmisten elämille. Mikset itse ole alkanut siivoojaksi, jos se kerran on niin loistava valinta? Ja sitä paitsi olen ollut itsekin nuorena siivoojana ja tienannut sillä työllä esimerkiksi ensimmäisen autoni, mutta erilaiset itsestä riippumattomat syyt ovat johtaneet siihen, etten tällä hetkellä ole hyvin toimeentuleva siivooja. Miksi juuri köyhiltä aina vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen?

Aikamoisia asioita lisäilit minun suuhuni, mikä lie motiivisi siihen? Missään en sanonut, että siivoaminen olisi loistava valinta minullekin. Se oli sitä miesystävälleni, minulle kyseinen ammatti ei sopisi. Minä tein oma uravalintani omista lähtökohdistani käsin ja se oli minulle loistava uravalinta.

Miten niin juuuri köyhiltä vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen? Etkö kykene tajuamaan, että ihan kaikilta sitä vaaditaan?

Missä sinun realiteettisi oikein ovat?

Minua ei kiinnosta pätkääkään miksi joku yksittäinen ihminen ei kykene tekemään työtä a tai b, en minäkään kykene tekemään kaikkia töitä eikä minullekaan työvalinta ole koskaan ollut mitenkään vapaata. Eikä senkään tarvitse ketään kiinnostaa, koska tuo asia on noin jokaisen ihmisen kohdalla. Minä en poikkea siinä suhteessa muista eikä tarvitsekaan. Kaikilla meillä on rajoitteemme, ne pitää hyväksyä ja kääntää vahvuudeksi.

 Kaikilla on omat ristinsä kannettavana. Tärkeintä on, että hyväksyy oman elämänsä realiteetit eikä kitise sitä sun tätä. Ei sellainen eteenpäin vie, vaan se, että ottaa lusikan kauniisti omaan käteensä ja alkaa hommiin ja korjaamaan oman elämänsä heikkouksia, jotta voisi saada nekin tuottamaan.

Varmaa on, että tulevaisuudessa ei noin vain köyhille anneta tukia ja pitää alkaa todistamaan miten on yrittänyt edistää omaa asemaansa. 

Nyky-yhteiskunnassa KAIKKI ei voi olla hyvintoimeentulevia. Aina on niitä köyhiä. Jos joku pääsee pois köyhyydestä, voi joku toinen tippua sinne. Ja se joku voit olla sinäkin. Se on se realiteetti, mikä sun pitäisi hyväksyä.

Tulevaisuuteni on turvattu, olen tehnyt 20-vuotiaasta asti järjestelyjä ja valintoja nimenomaan sitä silmälläpitäen, että voin kaikissa oloissa huolehtia itsestäni. Jokainen voi olla hyvin toimeentuleva, mutta jos itse määrittelee hyvin toimeentulemisen vain rahan kautta, niin tokikaan ei voi olla. Minulle hyvin toimeentuleminen ei ole pelkästään rahaa. Se on yhtälö, jossa raha on vain yksi tekijä. Jokainen on oman onnensa seppä, se vain menee niin. Seppäkin teke taoksensa sen mukaan mitä on taottavana, ei sen mukaan mistä haluaisi takoa....

Pikkuisen vaikea uskoa, että siivooja on hankkinut asunnon, auton (vieläpä uuden) ja kesämökin. Ei ilman jotain vetoapua. Aikamoisia satuja.

Olisiko kaikilla hyvä mieli jos työttömyysturva olisi 10000€/kk? Silloin tämän palstan voisi sulkea ja kaikki olisi tyytyväisiä. Valitettavasti näin ei ole, jos joku ei ymmärrä että ihmeitä ei tapahdu vaan ne asiat on tehtävä ihan itse. Ymmärrän jos on iäkäs/sairas ja työtä on vaikea saada niin se on paha tilanne, se omaisuuden kerryttäminenkin pahan päivän varalle on vähän myöhäistä. Mutta ymmärrystä ei löydy niille jotka ovat parhaassa työiässä ja jotka ovat itse luoneet rajoitteensa tehdä työtä. Itse elin lapsuuteni köyhissä oloissa josta jäi ikävä mutta opettava muistijälki.

Työurani aloitin heti ammattikoulun jälkeen ja ensimmäisen työpaikan tuntipalkka oli n. 7€ ja tunteja ei ollut todellakaan paljoa mutta pakko oli saada työkokemusta, sen jälkeen on työpaikat vaihtuneet koska palkan perässä on täytynyt juosta. Nyt 42v. Palkka yli 6000€/kk ja voin sanoa että helppoa ei aina ole ollut mutta en koskaan jaksa valittaa vaan teen asioille jotain koska kukaan muukaan ei niitä puolestani tee.

Sanonkin että KAIKKI voi pärjätä elämässä jos vaan päättää niin tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kaikilla hyvä mieli jos työttömyysturva olisi 10000€/kk? Silloin tämän palstan voisi sulkea ja kaikki olisi tyytyväisiä. Valitettavasti näin ei ole, jos joku ei ymmärrä että ihmeitä ei tapahdu vaan ne asiat on tehtävä ihan itse. Ymmärrän jos on iäkäs/sairas ja työtä on vaikea saada niin se on paha tilanne, se omaisuuden kerryttäminenkin pahan päivän varalle on vähän myöhäistä. Mutta ymmärrystä ei löydy niille jotka ovat parhaassa työiässä ja jotka ovat itse luoneet rajoitteensa tehdä työtä. Itse elin lapsuuteni köyhissä oloissa josta jäi ikävä mutta opettava muistijälki.

Työurani aloitin heti ammattikoulun jälkeen ja ensimmäisen työpaikan tuntipalkka oli n. 7€ ja tunteja ei ollut todellakaan paljoa mutta pakko oli saada työkokemusta, sen jälkeen on työpaikat vaihtuneet koska palkan perässä on täytynyt juosta. Nyt 42v. Palkka yli 6000€/kk ja voin sanoa että helppoa ei aina ole ollut mutta en koskaan jaksa valittaa vaan teen asioille jotain koska kukaan muukaan ei niitä puolestani tee.

Sanonkin että KAIKKI voi pärjätä elämässä jos vaan päättää niin tehdä.

Jos työttömyysturva olisi 10000 euroa, niin sillä ei olisi mitään vaikutusta köyhän elämään, koska hinnat pomppaisivat jälleen köyhän ulottumattomiin. Niin se markkinatalous toimii. Kuuden tonnin palkka ei ole kuin nähdä siinä kohdassa, kun sairaus iskee. Ihmettelen kylläkin, että mistä työstä noin lapsellisesti ajattelevalle ihmiselle maksetaan kuusi tonnia?

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kaikilla hyvä mieli jos työttömyysturva olisi 10000€/kk? Silloin tämän palstan voisi sulkea ja kaikki olisi tyytyväisiä. Valitettavasti näin ei ole, jos joku ei ymmärrä että ihmeitä ei tapahdu vaan ne asiat on tehtävä ihan itse. Ymmärrän jos on iäkäs/sairas ja työtä on vaikea saada niin se on paha tilanne, se omaisuuden kerryttäminenkin pahan päivän varalle on vähän myöhäistä. Mutta ymmärrystä ei löydy niille jotka ovat parhaassa työiässä ja jotka ovat itse luoneet rajoitteensa tehdä työtä. Itse elin lapsuuteni köyhissä oloissa josta jäi ikävä mutta opettava muistijälki.

Työurani aloitin heti ammattikoulun jälkeen ja ensimmäisen työpaikan tuntipalkka oli n. 7€ ja tunteja ei ollut todellakaan paljoa mutta pakko oli saada työkokemusta, sen jälkeen on työpaikat vaihtuneet koska palkan perässä on täytynyt juosta. Nyt 42v. Palkka yli 6000€/kk ja voin sanoa että helppoa ei aina ole ollut mutta en koskaan jaksa valittaa vaan teen asioille jotain koska kukaan muukaan ei niitä puolestani tee.

Sanonkin että KAIKKI voi pärjätä elämässä jos vaan päättää niin tehdä.

Oletko tosissasi sitä mieltä, että mitään saavutettua ei voi menettää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kaikilla hyvä mieli jos työttömyysturva olisi 10000€/kk? Silloin tämän palstan voisi sulkea ja kaikki olisi tyytyväisiä. Valitettavasti näin ei ole, jos joku ei ymmärrä että ihmeitä ei tapahdu vaan ne asiat on tehtävä ihan itse. Ymmärrän jos on iäkäs/sairas ja työtä on vaikea saada niin se on paha tilanne, se omaisuuden kerryttäminenkin pahan päivän varalle on vähän myöhäistä. Mutta ymmärrystä ei löydy niille jotka ovat parhaassa työiässä ja jotka ovat itse luoneet rajoitteensa tehdä työtä. Itse elin lapsuuteni köyhissä oloissa josta jäi ikävä mutta opettava muistijälki.

Työurani aloitin heti ammattikoulun jälkeen ja ensimmäisen työpaikan tuntipalkka oli n. 7€ ja tunteja ei ollut todellakaan paljoa mutta pakko oli saada työkokemusta, sen jälkeen on työpaikat vaihtuneet koska palkan perässä on täytynyt juosta. Nyt 42v. Palkka yli 6000€/kk ja voin sanoa että helppoa ei aina ole ollut mutta en koskaan jaksa valittaa vaan teen asioille jotain koska kukaan muukaan ei niitä puolestani tee.

Sanonkin että KAIKKI voi pärjätä elämässä jos vaan päättää niin tehdä.

Oletko tosissasi sitä mieltä, että mitään saavutettua ei voi menettää?

Todellakin kaiken voi menettää, mutta sekään asia ei valittamalla ja kateudella paremmaksi muutu, edelleen jaksaisin yrittää nousta ylös.

Sanon vielä että ymmärrän ja pahoittelen jos joku on sairastunut koska se ei koskaan ole valinta.

Todellista köyhyyttä on se, kun pitää jättää ateria väliin, että lapset saavat ruokaa. Tilanne tosin väliaikainen, elokuussa alkavat taas työt. Tosin matalapalkka-alalla, mutta jää enemmän käteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kaikilla hyvä mieli jos työttömyysturva olisi 10000€/kk? Silloin tämän palstan voisi sulkea ja kaikki olisi tyytyväisiä. Valitettavasti näin ei ole, jos joku ei ymmärrä että ihmeitä ei tapahdu vaan ne asiat on tehtävä ihan itse. Ymmärrän jos on iäkäs/sairas ja työtä on vaikea saada niin se on paha tilanne, se omaisuuden kerryttäminenkin pahan päivän varalle on vähän myöhäistä. Mutta ymmärrystä ei löydy niille jotka ovat parhaassa työiässä ja jotka ovat itse luoneet rajoitteensa tehdä työtä. Itse elin lapsuuteni köyhissä oloissa josta jäi ikävä mutta opettava muistijälki.

Työurani aloitin heti ammattikoulun jälkeen ja ensimmäisen työpaikan tuntipalkka oli n. 7€ ja tunteja ei ollut todellakaan paljoa mutta pakko oli saada työkokemusta, sen jälkeen on työpaikat vaihtuneet koska palkan perässä on täytynyt juosta. Nyt 42v. Palkka yli 6000€/kk ja voin sanoa että helppoa ei aina ole ollut mutta en koskaan jaksa valittaa vaan teen asioille jotain koska kukaan muukaan ei niitä puolestani tee.

Sanonkin että KAIKKI voi pärjätä elämässä jos vaan päättää niin tehdä.

Oletko tosissasi sitä mieltä, että mitään saavutettua ei voi menettää?

Todellakin kaiken voi menettää, mutta sekään asia ei valittamalla ja kateudella paremmaksi muutu, edelleen jaksaisin yrittää nousta ylös.

Sanon vielä että ymmärrän ja pahoittelen jos joku on sairastunut koska se ei koskaan ole valinta.

"Sanonkin että KAIKKI voi pärjätä elämässä jos vaan päättää niin tehdä."

"Todellakin kaiken voi menettää --"

Kumpi näistä siis on totta sinun mielestäsi?

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kaikilla hyvä mieli jos työttömyysturva olisi 10000€/kk? Silloin tämän palstan voisi sulkea ja kaikki olisi tyytyväisiä. Valitettavasti näin ei ole, jos joku ei ymmärrä että ihmeitä ei tapahdu vaan ne asiat on tehtävä ihan itse. Ymmärrän jos on iäkäs/sairas ja työtä on vaikea saada niin se on paha tilanne, se omaisuuden kerryttäminenkin pahan päivän varalle on vähän myöhäistä. Mutta ymmärrystä ei löydy niille jotka ovat parhaassa työiässä ja jotka ovat itse luoneet rajoitteensa tehdä työtä. Itse elin lapsuuteni köyhissä oloissa josta jäi ikävä mutta opettava muistijälki.

Työurani aloitin heti ammattikoulun jälkeen ja ensimmäisen työpaikan tuntipalkka oli n. 7€ ja tunteja ei ollut todellakaan paljoa mutta pakko oli saada työkokemusta, sen jälkeen on työpaikat vaihtuneet koska palkan perässä on täytynyt juosta. Nyt 42v. Palkka yli 6000€/kk ja voin sanoa että helppoa ei aina ole ollut mutta en koskaan jaksa valittaa vaan teen asioille jotain koska kukaan muukaan ei niitä puolestani tee.

Sanonkin että KAIKKI voi pärjätä elämässä jos vaan päättää niin tehdä.

Joo, tälläkin palstalla surin osa köyhistä on varmaan noita hyväkuntoisia työkykyisiä, jotka haluavat tahallaan kituttaa vuositolkulla köyhinä. Ei ole! Herää nyt jo tuosta päiväunestasi ja palaa tähän todellisuuteen. Kyllä sinunkin pitäsii kestää se, kun köyhätkin joutuvat sitä kestämään. Moni köyhä on täällä myöntänyt omaavansa erilaisia psyykkisiä työnsaantia rajoittavia sairauksia mahdollisten fyysisten rajotteiden lisäksi, mutta huolestuttavaa on se, että tänne kirjoittaa sellaisia varakkaita, jotka eivät edes itse tiedosta omaavansa psyykkisiä ongelmia vaan jankuttavat "kaikkitietävinä" sivu sivulta samaa harhaista ihmisvihaista sontaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kaikilla hyvä mieli jos työttömyysturva olisi 10000€/kk? Silloin tämän palstan voisi sulkea ja kaikki olisi tyytyväisiä. Valitettavasti näin ei ole, jos joku ei ymmärrä että ihmeitä ei tapahdu vaan ne asiat on tehtävä ihan itse. Ymmärrän jos on iäkäs/sairas ja työtä on vaikea saada niin se on paha tilanne, se omaisuuden kerryttäminenkin pahan päivän varalle on vähän myöhäistä. Mutta ymmärrystä ei löydy niille jotka ovat parhaassa työiässä ja jotka ovat itse luoneet rajoitteensa tehdä työtä. Itse elin lapsuuteni köyhissä oloissa josta jäi ikävä mutta opettava muistijälki.

Työurani aloitin heti ammattikoulun jälkeen ja ensimmäisen työpaikan tuntipalkka oli n. 7€ ja tunteja ei ollut todellakaan paljoa mutta pakko oli saada työkokemusta, sen jälkeen on työpaikat vaihtuneet koska palkan perässä on täytynyt juosta. Nyt 42v. Palkka yli 6000€/kk ja voin sanoa että helppoa ei aina ole ollut mutta en koskaan jaksa valittaa vaan teen asioille jotain koska kukaan muukaan ei niitä puolestani tee.

Sanonkin että KAIKKI voi pärjätä elämässä jos vaan päättää niin tehdä.

Oletko tosissasi sitä mieltä, että mitään saavutettua ei voi menettää?

Todellakin kaiken voi menettää, mutta sekään asia ei valittamalla ja kateudella paremmaksi muutu, edelleen jaksaisin yrittää nousta ylös.

Sanon vielä että ymmärrän ja pahoittelen jos joku on sairastunut koska se ei koskaan ole valinta.

AINOAT kateelliset ja valittavat ihmiset ovat tällä palstalla olleet juuri kaltaisiasi köyhiä vihaavia hyväosaisia. Köyhät ovat vain kertoneet ralistisesti köyhyydestään.

hiukset saa leikattua ihan hyvin myös itse ja luonnollinen hiusväri on ok

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kaikilla hyvä mieli jos työttömyysturva olisi 10000€/kk? Silloin tämän palstan voisi sulkea ja kaikki olisi tyytyväisiä. Valitettavasti näin ei ole, jos joku ei ymmärrä että ihmeitä ei tapahdu vaan ne asiat on tehtävä ihan itse. Ymmärrän jos on iäkäs/sairas ja työtä on vaikea saada niin se on paha tilanne, se omaisuuden kerryttäminenkin pahan päivän varalle on vähän myöhäistä. Mutta ymmärrystä ei löydy niille jotka ovat parhaassa työiässä ja jotka ovat itse luoneet rajoitteensa tehdä työtä. Itse elin lapsuuteni köyhissä oloissa josta jäi ikävä mutta opettava muistijälki.

Työurani aloitin heti ammattikoulun jälkeen ja ensimmäisen työpaikan tuntipalkka oli n. 7€ ja tunteja ei ollut todellakaan paljoa mutta pakko oli saada työkokemusta, sen jälkeen on työpaikat vaihtuneet koska palkan perässä on täytynyt juosta. Nyt 42v. Palkka yli 6000€/kk ja voin sanoa että helppoa ei aina ole ollut mutta en koskaan jaksa valittaa vaan teen asioille jotain koska kukaan muukaan ei niitä puolestani tee.

Sanonkin että KAIKKI voi pärjätä elämässä jos vaan päättää niin tehdä.

Oletko tosissasi sitä mieltä, että mitään saavutettua ei voi menettää?

Todellakin kaiken voi menettää, mutta sekään asia ei valittamalla ja kateudella paremmaksi muutu, edelleen jaksaisin yrittää nousta ylös.

Sanon vielä että ymmärrän ja pahoittelen jos joku on sairastunut koska se ei koskaan ole valinta.

"Sanonkin että KAIKKI voi pärjätä elämässä jos vaan päättää niin tehdä."

"Todellakin kaiken voi menettää --"

Kumpi näistä siis on totta sinun mielestäsi?

Tuo edellisen viestin kirjoittaja vaikuttaa olevan niin irtaantunut todellisuudessa kuten moni muukin hyväosainen kirjoittaja tällä palstalla, että ei hän enää voi ymmärtää omiakaan ajatuksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kaikilla hyvä mieli jos työttömyysturva olisi 10000€/kk? Silloin tämän palstan voisi sulkea ja kaikki olisi tyytyväisiä. Valitettavasti näin ei ole, jos joku ei ymmärrä että ihmeitä ei tapahdu vaan ne asiat on tehtävä ihan itse. Ymmärrän jos on iäkäs/sairas ja työtä on vaikea saada niin se on paha tilanne, se omaisuuden kerryttäminenkin pahan päivän varalle on vähän myöhäistä. Mutta ymmärrystä ei löydy niille jotka ovat parhaassa työiässä ja jotka ovat itse luoneet rajoitteensa tehdä työtä. Itse elin lapsuuteni köyhissä oloissa josta jäi ikävä mutta opettava muistijälki.

Työurani aloitin heti ammattikoulun jälkeen ja ensimmäisen työpaikan tuntipalkka oli n. 7€ ja tunteja ei ollut todellakaan paljoa mutta pakko oli saada työkokemusta, sen jälkeen on työpaikat vaihtuneet koska palkan perässä on täytynyt juosta. Nyt 42v. Palkka yli 6000€/kk ja voin sanoa että helppoa ei aina ole ollut mutta en koskaan jaksa valittaa vaan teen asioille jotain koska kukaan muukaan ei niitä puolestani tee.

Sanonkin että KAIKKI voi pärjätä elämässä jos vaan päättää niin tehdä.

Oletko tosissasi sitä mieltä, että mitään saavutettua ei voi menettää?

Todellakin kaiken voi menettää, mutta sekään asia ei valittamalla ja kateudella paremmaksi muutu, edelleen jaksaisin yrittää nousta ylös.

Sanon vielä että ymmärrän ja pahoittelen jos joku on sairastunut koska se ei koskaan ole valinta.

"Sanonkin että KAIKKI voi pärjätä elämässä jos vaan päättää niin tehdä."

"Todellakin kaiken voi menettää --"

Kumpi näistä siis on totta sinun mielestäsi?

Molemmat ovat totta.. Kyllä elämässä voi ihan hyvin pärjätä, mutta mikään ei ole ikuista joten kaiken voi myös menettää.. En jaksa nyt enempää asiasta jauhaa, hyvä että muut huolehtii meistä jos itsellä ei voimat riitä.

Kun köyhät kertovat realistisesti elämästään ja todellisuudesta missä elävät niin se on valittamista?

Ketjun nimi on oma "asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa avustuksilla ja tuilla elää yllättävän hyvin jos ei ryyppää rahojaan, asunnosta maksetaan suurin osa, toimeentulotukea maksetaan, työttömyystukea maksetaan. Pitää vaan itse olla sen verran aktiivivinen että täyttää nuo ehdot. Moni pienituloinen työssä käyvä laskujen maksun jälkeen jotka joutuu hoitamaan itse ei elä juuri yhtään leveämmin kuin nuo tuen saajat.

Epäilen että monella on päihdeongelma tai muita ongelmia jos ei raha riitä ruokaan.

En halua vähätellä kenenkään ongelmia, mutta kyllä se muutos tulee elämään kun jaksaa olla ahkera ja uskoo parempaan eikä luovuta koskaan. Ottaa aluksi sen huonommankin työn vastaan, parempia töitä on helpompi saada kun on jo jossain töissä, alkaa siitä rakentamaan parempaa tulevaisuutta.

Thäts vat ai sed, blaakslaader, vai miten se meni. Eli tuossa itsekin mainitsit, että moni työssäkäyväkin elää köyhyydessä. Samaa olen itse täällä viestinyt teille köyhiä haukkuville. Nyt on sitten vain se ristiriita ja ongelman ydin, että nuo köyhät työssäkäyvät ovat saattaneet olla samoissa olosuhteissa eli pienpalka-alalla jo vuositolkulla ja jokainen jotain tajuava ihminen tajuaa, että ei sieltä niin vain ylennytä ja kohota rikkauksiin. Eli sen köyhän työttömän, joka haluaisi mainitsemallasi tavalla edetä ylöspäin, pitäisi ohittaa vähintään tuo eka askel suoraan, jotta olisi edes jotain mahdolisuuksia edetä siitä eteenpäin. Nykyään kaikesta propakandasta huolimatta on erittäin vaikea päästä edes nuorehkon hyväkuntoisen ahkeran henkilön töihin, koska pitäisi olla vähintään batmanin taitavuudet, mieluummin vielä jonkin supersankarin (Batman EI ole supersankari vaikka pähee onkin) ja juuri siihen haettuun työhön tarkalleen tarvittava räätälöity harvinainen ammattitaito valmiina. Jopa haetun henkilön persoonan tulee sopia vaadittuihin raameihihn. Vähänkään iäkkäämmän terveydellisesti heikentyneen pitkäaikaistyöttömän on käytännässä aivan mahdotonta saada minkäänlaisia töitä, jos ei sitten satu asumaan jossain hevonkuusessa, jossa ei ole vaihtoehtoja. Nimin vuosien kokemus.

Eli jos ette tuota kirjoittamaani pysyty ymmärtämään tai sisäistämään, niin elätte jossain OMAN päänne luomassa mielikuvitusmaailmassa.

Miesystäväni on siivooja, minä olen insinööri. Asumme omissa talouksissamme. Miesystäväni on omalla säästäväisyydellään ja hyvillä taloustaidoillaan niillä siivoojan matalapalkoilla ostanut itselleen asunnon, kesämökin ja uuden auton. Kaiken tämän lisäksi on voinut säästää rahaa ja sijoittaa. Hän vaitsi siivoojan ammatin, koska ei kokenut minkäänlaista ammatillista intohimoa mihinkään suuntaan. Että kyllä voi matalapalkka-alallakin voida oikein hyvin ja pärjätä elämässä. Täytyy osata elää suu säkkiä myöten, jotta onnistuu. Että jos ettet pysyty ymmärtämään miten tärkeässä roolissa taloustaidot ovat matalapalkka-alalaisille, niin elätte omissa harhoissanne tuossa uhriutumiskiimassanne.

Itse elät vaikeassa harhassa, jossa kuvitteelet, että jos miehelläsi on asiat noin, niin kaikilla muillakin voi olla. Olen sanonut tämän jo useasti täällä, eli elämä ei ole tasa-arvoista ja reilua. Toiselle voi käydä niin ja toiselle näin. Ei ole olemassa mitään samanarvoista lähtökohtaa saatika elämänkulkua eri ihmisten elämille. Mikset itse ole alkanut siivoojaksi, jos se kerran on niin loistava valinta? Ja sitä paitsi olen ollut itsekin nuorena siivoojana ja tienannut sillä työllä esimerkiksi ensimmäisen autoni, mutta erilaiset itsestä riippumattomat syyt ovat johtaneet siihen, etten tällä hetkellä ole hyvin toimeentuleva siivooja. Miksi juuri köyhiltä aina vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen?

Aikamoisia asioita lisäilit minun suuhuni, mikä lie motiivisi siihen? Missään en sanonut, että siivoaminen olisi loistava valinta minullekin. Se oli sitä miesystävälleni, minulle kyseinen ammatti ei sopisi. Minä tein oma uravalintani omista lähtökohdistani käsin ja se oli minulle loistava uravalinta.

Miten niin juuuri köyhiltä vaaditaan taipumista kaikkeen mahdolliseen? Etkö kykene tajuamaan, että ihan kaikilta sitä vaaditaan?

Missä sinun realiteettisi oikein ovat?

Minua ei kiinnosta pätkääkään miksi joku yksittäinen ihminen ei kykene tekemään työtä a tai b, en minäkään kykene tekemään kaikkia töitä eikä minullekaan työvalinta ole koskaan ollut mitenkään vapaata. Eikä senkään tarvitse ketään kiinnostaa, koska tuo asia on noin jokaisen ihmisen kohdalla. Minä en poikkea siinä suhteessa muista eikä tarvitsekaan. Kaikilla meillä on rajoitteemme, ne pitää hyväksyä ja kääntää vahvuudeksi.

 Kaikilla on omat ristinsä kannettavana. Tärkeintä on, että hyväksyy oman elämänsä realiteetit eikä kitise sitä sun tätä. Ei sellainen eteenpäin vie, vaan se, että ottaa lusikan kauniisti omaan käteensä ja alkaa hommiin ja korjaamaan oman elämänsä heikkouksia, jotta voisi saada nekin tuottamaan.

Varmaa on, että tulevaisuudessa ei noin vain köyhille anneta tukia ja pitää alkaa todistamaan miten on yrittänyt edistää omaa asemaansa. 

Nyky-yhteiskunnassa KAIKKI ei voi olla hyvintoimeentulevia. Aina on niitä köyhiä. Jos joku pääsee pois köyhyydestä, voi joku toinen tippua sinne. Ja se joku voit olla sinäkin. Se on se realiteetti, mikä sun pitäisi hyväksyä.

Tulevaisuuteni on turvattu, olen tehnyt 20-vuotiaasta asti järjestelyjä ja valintoja nimenomaan sitä silmälläpitäen, että voin kaikissa oloissa huolehtia itsestäni. Jokainen voi olla hyvin toimeentuleva, mutta jos itse määrittelee hyvin toimeentulemisen vain rahan kautta, niin tokikaan ei voi olla. Minulle hyvin toimeentuleminen ei ole pelkästään rahaa. Se on yhtälö, jossa raha on vain yksi tekijä. Jokainen on oman onnensa seppä, se vain menee niin. Seppäkin teke taoksensa sen mukaan mitä on taottavana, ei sen mukaan mistä haluaisi takoa....

Pikkuisen vaikea uskoa, että siivooja on hankkinut asunnon, auton (vieläpä uuden) ja kesämökin. Ei ilman jotain vetoapua. Aikamoisia satuja.

Se, että pienestä palkasta koko ikänsä säästänyt ja sijoittanut ihminen ostaisi uuden auton, kuulostaa aika lennokkaalta tempulta. Luulisi, että harkintaa olisi kertynyt enemmän.

Eikös Eero Lahti myös kehuskellut ostavansa aina "punalappusia" ale ruokia kun kohdalle sattuu. Myös tuttava perhe, jotka ovat varakkaita harrastavat tätä. Onhan se ok mutta vois kai ne jättää oikeasti tarvitseville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kaikilla hyvä mieli jos työttömyysturva olisi 10000€/kk? Silloin tämän palstan voisi sulkea ja kaikki olisi tyytyväisiä. Valitettavasti näin ei ole, jos joku ei ymmärrä että ihmeitä ei tapahdu vaan ne asiat on tehtävä ihan itse. Ymmärrän jos on iäkäs/sairas ja työtä on vaikea saada niin se on paha tilanne, se omaisuuden kerryttäminenkin pahan päivän varalle on vähän myöhäistä. Mutta ymmärrystä ei löydy niille jotka ovat parhaassa työiässä ja jotka ovat itse luoneet rajoitteensa tehdä työtä. Itse elin lapsuuteni köyhissä oloissa josta jäi ikävä mutta opettava muistijälki.

Työurani aloitin heti ammattikoulun jälkeen ja ensimmäisen työpaikan tuntipalkka oli n. 7€ ja tunteja ei ollut todellakaan paljoa mutta pakko oli saada työkokemusta, sen jälkeen on työpaikat vaihtuneet koska palkan perässä on täytynyt juosta. Nyt 42v. Palkka yli 6000€/kk ja voin sanoa että helppoa ei aina ole ollut mutta en koskaan jaksa valittaa vaan teen asioille jotain koska kukaan muukaan ei niitä puolestani tee.

Sanonkin että KAIKKI voi pärjätä elämässä jos vaan päättää niin tehdä.

Oletko tosissasi sitä mieltä, että mitään saavutettua ei voi menettää?

Todellakin kaiken voi menettää, mutta sekään asia ei valittamalla ja kateudella paremmaksi muutu, edelleen jaksaisin yrittää nousta ylös.

Sanon vielä että ymmärrän ja pahoittelen jos joku on sairastunut koska se ei koskaan ole valinta.

Et voi tietää jaksaisitko edelleen yrittää. Voit kuvitella niin, mutta et tiedä.