Muita, joiden ekaluokkalaista pitää vielä nukuttaa?
Miten toimisitte tässä tilanteessa? Meidän ekaluokkalainen otti ja "taantui" tossa viime talvena ja keväänä, kun jouduttiin olemaan remontin takia väistökämpässä ja se oli semmoinen, että nukuttiin kaikki samassa huoneessa muutama kuukausi. Meillä (varsinkin miehellä) on semmoiset työajat, että mennään koko porukka varhain nukkumaan ja lapsi tottui siihen, että nukkumaan mennessään vanhemmat/vanhempi joko tulee samaan aikaan nukkumaan kuin hän, tai ainakin melko pian. No, sit kun palattiin remontoituun kämppään, niin onkin nukuttaminen ollut ihan helvettiä. Mulla vielä leikattiin polvi (ja siinä tuli ongelmaa paranemisen suhteen), olin sairaalassa pidempään kuin alun perin piti ja sitten kotosalla olin toipilas ja juurikin lapsen vieminen nukkumaan oli miehen vastuualueena.
Miehen lepsu ote nukkuttamisessa vaan pahensi tilannetta ja ollaan tosiaan siinä jamassa, että kun lapsi on tehnyt iltatoimet ja pukenut yövaatteet ja mennyt sänkyyn, niin hänelle luetaan satu (normaalia) mutta mies otti tavaksi KERTOA hänelle päästään vielä kakkossadun, onneksi tosi lyhyen. Mutta sit sen jälkeen lasta pitää nukuttamalla nukuttaa siinä sängyn laidalla. Täytyy pitää kädestä kiinni ja lapsi pyörii, vääntelehtii, tulee asioita mieleen, kyselee, sitten onkin pissahätä, seuraavaksi pyytää vettä, joskus tulee jopa nälkä (syö normaalin kaurapuuron iltapalaksi) ja viedään hänelle esim. puolikas hapankorppu! Kaikki tämä on ihan selvää viivyttelyä lapselta ja olemme päästäneet tilanteen näin lepsuksi, kesällä meni jo paremmin kun minä yksin vastasin nukkumaan menosta koko kesän (miehen työt taas oli semmoiset siihen aikaan). Mut nyt alkaa mennä hermo. Kunhan koulua on jatkunut vähän pidempään ja alkujännitys laantuut niin sitten pitää ottaa järeämmät keinot käyttöön! Hitto soikoot kun siellä tenavan makkarissa menee pahimmillaan tunti! Mies varsinkin on ihan lepsu, minä lähden sieltä ennen kuin on nukahtanut mut mies ei "raaski".
Ennen remonttia ja väistökämppää lapsemme oli aivan ihanteellinen nukkumaanmenijä - sen kun vei sänkyyn, toivotti hyvät yöt ja sinne nukahti. Minkälaista "unikoulua" suosittelisitte? Jos lapsen jättää makoilemaan sänkyyn, niin puolen tunnin päästä hän toikkaroi yöpuku päällä olkkariin ja sanoo, että ei tule uni. Sit pitää se vähintään 30 min siellä hyssytellä. Mitään hätää ei hänellä ole, ja jo aiemmin päivällä ollaan juteltu mieltä painavat asiat, eli ei pitäisi olla siitäkään kiinni.
Kommentit (17)
Hän nauttii läheisyydestänne ja tuntee olonsa turvalliseksi. Mitä tuosta kyllä hän jossain vaiheessa ajaakin teidät pois huoneestaa jos sinne ängette. Anna hänen nauttia kyllä se ohi menee jossain vaiheessa. Ei tuohon maailma kaadu.
Ihmettelin ekaluokalla samaa. Pari vuotta myöhemmin lapsi kertoi ohimennen, että alkoi silloin pelätä pimeää, ja että se meni sitten ohi. En tajunnut sitä silloin, ihmettelin vain, että mitäs vedätystä tämä on.
Noh, kun tulee sieltä ja sanoo ettei tule uni, niin pyydät menemään takasin sänkyyn yrittämään.
Tottakai se tekee niin, koska sillätavoin saa teidät viereensä.
Ekaluokkalainen ymmärtää jo hyvin puhetta. Sanotte, että nyt nukkumaan, huomenna taas jatketaan hyvää yötä. Aikansa yrittää vastustella, mutta pian menee ohi ja oppii taas yksin nukahtamaan.
Mulla on tuttava, joka nukuttaa edelleen kakkosluokkalaista ja sillä menee koko ilta siinä. Ei niin mitään järkeä ja siinä saa sitten vain miettiä itse, että miksi ei ole iltaisinkaan omaa aikaa.
Jos se lapsi vaikuttaa oikeasti pirteältä (kesälomalla), niin on saanut sitten lueskella sängyssä jonkin aikaa. Mutta kun hyvät yöt on toivoteltu eikä murheita ole, niin sängyssä pysytään. Vessassa ramppaaminen on kyllä ärsyttävää ja siihenkin joskus laitettiin limiitti joksikin aikaa niin loppui.... vain 3 kertaa nukkumaanmenon ja nukahtamisen välillä.
Just kuten aikaisemmat sanoneet, niin jos tulee huoneestaan pois niin komennatte takaisin sänkyyn. Itse lukisin kyllä tuon satukirjan jos se teillä on rutiinina, ei kannata kerta laakista kaikkea muuttaa. Mutta sitten voi jäädä makoilemaan sänkyyn ja opetella itsekseen nukahtamista, ja jos yrittää pissa/vettä/nälkä/ei tule uni -juttuja, niin pissalle toki pääsee, vettä voitte jo valmiiksi jättää sängyn viereen ja iltapala niin tuhdiksi että voi vallan hyvin sanoa, että sulla ei ole nyt nälkä, takas sänkyyn. Teillä kumminkin on se etu, että on ennemmin nukahtanut itsekseen. Taito siis on mutta tokihan se on mukava nukahtaa vanhempien kädestä kiinni pitäen. Muutama vuosi niin ei halua todellakaan, että häntä käpälästä kiinni enää pidätte mutta jos haluatte aikaistaa kuviota niin em. keinot käyttöön. Meillä toimineet oikein hyvin. Parikin viikkkoa voi mennä siihen, että hän hakee ja opettelee yksin nukahtamista mutta sitten se onnistuu. Siksi onkin hyvä että odottelette vaikka kuukauden, että koulu on startannut kunnolla. Kuten itsekin sanoit.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 14:58"]
Ihmettelin ekaluokalla samaa. Pari vuotta myöhemmin lapsi kertoi ohimennen, että alkoi silloin pelätä pimeää, ja että se meni sitten ohi. En tajunnut sitä silloin, ihmettelin vain, että mitäs vedätystä tämä on.
[/quote]
Tää on ollut kesällä ihan samanlaista. Ja lapsen huoneeessa on semmoiset verhot, että ne päästävät valon hyvin läpi. Välillä olen jopa miettinyt, että auttaisivatko kunnon pimennysverhot asiassa, että valoko sitä tenavaa häiritsee. -ap
Ei tarvitse nukuttaa, turhaa paapomista.
Naurettavaa touhua. Tuon ikäinen ymmärtää mainiosti miten vedättää teitä ja te hypitte täsmälleen niin kuin hän keksii ehdottaa. Nyt juttelette asiasta ja tästä illasta asiat muuttuvat. Tai sitten ei kannata valittaa.
Hapankorppuja ei muuten enää sänkyyn anneta! Iltapala syödään ennen hampipesuja ja sitten ei mitään enää. Ei kukaan vanhempi istu tuntia pitelemässä ison lapsen kättä. En vaan ymmärrä vanhempia, jotka eivät ymmärrä perusasioita lasten kasvattamisesta. Olet itsekin ollut lapsi ja pideltiinkö sinua kädestä tunti, luettiin satu ja toinen ja keskusteltiin, kiikutettiin ruokaa ja juomaa sänkyyn?
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 16:25"]
Hapankorppuja ei muuten enää sänkyyn anneta! Iltapala syödään ennen hampipesuja ja sitten ei mitään enää. Ei kukaan vanhempi istu tuntia pitelemässä ison lapsen kättä. En vaan ymmärrä vanhempia, jotka eivät ymmärrä perusasioita lasten kasvattamisesta. Olet itsekin ollut lapsi ja pideltiinkö sinua kädestä tunti, luettiin satu ja toinen ja keskusteltiin, kiikutettiin ruokaa ja juomaa sänkyyn?
[/quote]
Minun kanssa kyllä juteltiin ja halailtiin iltaisin. Mutta minulla oli ihana, rakastava äiti. N51
Meillä piti toista nukuttaa. Silloin ajattelin, että voi vitsi.... Vielä neljännelläkin luokalla tykkäsi, että nukutetaan, mutta siihen se sitten loppui.
Kyllä rakastava, välittävä ja kaikinpuolin ihana vanhempi voi olla ilman tuollaista jokailtaista sirkusta. Lapsihan on oppinut että vanhempi tekee tässä asiassa juuri niin kuin hän teitä "määrää". Olette siis antaneet lapselle päätäntävallan ja luvan kyykyttää teitä. Hän on se pomo tässä asiassa.
Suosittelen tiukasti, mutta hellästi sanomaan että nyt nukkumaan, huomenna nähdään. Sitä ennen on tehty iltapesut, sadut ja halit mut ei niin että tuntikausia tämä ruljanssi kestää. Ekaluokkalainen on kuitenkin jo sen verran iso että ymmärtää puhetta.
Ei tartte nukuttaa, mutta takapuolta pitää pyyhkiä. Kun sanoin että voit vähän itse harjoitella, niin vastaus oli, ei koska se on ällöttävää.....
Minä "nukutan" vielä yläkoululaistakin. Höpötellään nukkumaan mennessä kaikesta maan ja taivaan välillä. Minusta tuo on tärkeää ja lapsi tykkää siitä. Nuo hetket ovat korvaamattomia. Lapsi on niin pian aikuinen. Hänen kanssaan ei vielä ikinä liikaa aikaa. Teinillä ei ole ollut mitään hankalaa vaihetta, koska hän tulee kuulluksi joka päivä, ja häntä arvostetaan. Ymmärrän, että vanhemmilla voi olla kiire, mutta joskus voi miettiä, voisiko asioita priorisoida toisella tavalla.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 16:25"]
Hapankorppuja ei muuten enää sänkyyn anneta! Iltapala syödään ennen hampipesuja ja sitten ei mitään enää. Ei kukaan vanhempi istu tuntia pitelemässä ison lapsen kättä. En vaan ymmärrä vanhempia, jotka eivät ymmärrä perusasioita lasten kasvattamisesta. Olet itsekin ollut lapsi ja pideltiinkö sinua kädestä tunti, luettiin satu ja toinen ja keskusteltiin, kiikutettiin ruokaa ja juomaa sänkyyn?
[/quote]
En ole ap, mutta mulle tuotiin aina voileipää ja maitoa sänkyyn, jos pyysin, vanhempani ovat itse pula-ajan lapsia ja kokeneet myös sen, että ruoasta piti säästää ja sitä piti säännellä... Joten äitille lastensa ruokkiminen olikin keskeinen osa osoittaa välittämistä ja ruokaa oli tuputtamassa joka käänteessä. Opiskellessanikin, jos kävin kotona, niin oli aivan mahdotonta poistua ilman että oli kassit täynnä makaronilaatikkoa/kinkkukiusausta, karjalanpiirakoita (itse teki), sämpylöitä jne. Tästä piti oikein vääntää kättä jossain vaiheessa, että älä enää anna ruokaa tämmöisiä määriä mukaan, en ole lapsi vaan aikuinen.
Ja muistan kyllä, että kömmin vanhempieni väliin vielä kouluiässäkin, jos näin pahaa unta. Samoin paijattiin ja sylissä pidettiin ja nukutettiin, mua ja isoasiskoani molempia, kun samassa huoneessa nukuttiin.
Mä taas oon aina nukuttanut, siihen asti että nukahtaa. Mutta nyt ekalle mentäessä muuttui nii että luen vaan iltasadun, paijailen hetken ja lähden huoneesta. Ihanaa kun saa omaa aikaa illalla jota ei koskaan ennen saanut.