Kiusaannun parisuhteessa hetkinä, kun pitää mennä yhdessä kahvilaan, kauppaan tms.
Hirveä kiusallinen olo ollut aina miesystävien kanssa jonottaa ja sitten istua jossain kahvilassa tai kaupassa kierrellä miehen kera korin tai kärryjen kanssa. Hirveän häpeällinen ja vaivaantunut olo tulee. Sama taidenäyttelyssä. Siis lähes kaikissa paikoissa, joissa pitää julkisella paikalla käyskennellä. Muita?
Kommentit (32)
Sama. Kärsin kyllä muutenkin sosiaalisesta ahdistuksesta ja sosiaalisesta fobiasta. Jotenkin tuo pällistely vaikka jossain jonossa kenen tahansa kanssa on kaikista pahimpia tilanteita.
Onko ukkosi sitten ruma, vai mikä hiertää? En minäkään kehtaisi liikkua valaan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Onko ukkosi sitten ruma, vai mikä hiertää? En minäkään kehtaisi liikkua valaan kanssa.
Lompakon voima on ihmeellinen.
Onko miehessä jotain vikaa vai miksi näin? Ei kuulosta kovin terveeltä suhteen kannalta pitkällä tähtäimellä. Olisiko syy erota tai hankkia apua?
Vierailija kirjoitti:
Sama. Kärsin kyllä muutenkin sosiaalisesta ahdistuksesta ja sosiaalisesta fobiasta. Jotenkin tuo pällistely vaikka jossain jonossa kenen tahansa kanssa on kaikista pahimpia tilanteita.
No mitä tekemistä sillä tässä sitten on, että oletko siellä jonkun kanssa vai yksin? Ap nimenomaan nyt jostain selittämättömästä syystä kokee asioita näissä tilanteissa miehensä kanssa. Ilmeisesti siis ei yksin. Tai mistä minä tiedän, kun tuosta aloitusesta tämä ei selviä.
En tiedä mikä hiertää. Ehkä joku muu osaa selittää, mistä tämmöinen voisi johtua? Jokin häpeän tunne ollut lapsuudesta saakka.
Ap
Ap, tykkäätkö siitä, että muut arvuuttelevat, että mitähän ihmettä oikein mahdat tarkoittaa? Onko sinulla joku korvienvälidiagnoosi?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä hiertää. Ehkä joku muu osaa selittää, mistä tämmöinen voisi johtua? Jokin häpeän tunne ollut lapsuudesta saakka.
Ap
Häpeät miestäsi? No ehkä sitten vois olla harkinnan paikka puolison vaihdon suhteen? Vai siis häpeätkö itseäsi?
Itselläni on ollut samaa. Uskoakseni liittyy huonoon itsetuntoon ja nuoruuden kokemuksiin. Nyt en tapaile ketään mutta hämmennyn kovasti, jos töissä joku kysyy parisuhdestatuksestani. Mietin, miksi ne minulta tuollaista kysyvät, minähän olen epäviehättävä, tietenkään en ole parisuhteessa! Ja jos olen lyhyitä aikoja jotakuta tapaillut, en ole kertonut asiasta kuin ehkä yhdelle ystävälle.
Kyllähän se mietityttää, miksi aikuinen ihminen nolostelee seurustelujuttuja näin paljon.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä hiertää. Ehkä joku muu osaa selittää, mistä tämmöinen voisi johtua? Jokin häpeän tunne ollut lapsuudesta saakka.
Ap
Ahdistutko myös yksin julkisilla paikoilla vai ainoastaan miehen seurassa?
Kukaan siellä julkisella paikalla ei mieti sinua tai ukkoasi. Olette yhdentekeviä kaikille muille paitsi sinulle. Helpottiko?
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ollut samaa. Uskoakseni liittyy huonoon itsetuntoon ja nuoruuden kokemuksiin. Nyt en tapaile ketään mutta hämmennyn kovasti, jos töissä joku kysyy parisuhdestatuksestani. Mietin, miksi ne minulta tuollaista kysyvät, minähän olen epäviehättävä, tietenkään en ole parisuhteessa! Ja jos olen lyhyitä aikoja jotakuta tapaillut, en ole kertonut asiasta kuin ehkä yhdelle ystävälle.
Kyllähän se mietityttää, miksi aikuinen ihminen nolostelee seurustelujuttuja näin paljon.
Olin siis kouluaikoina todella epäsuosittu, ulkonäköäni haukuttiin ja jonkun kerran minua pyydettiin "läpällä" treffeille. Sieltä tämä nolous juontaa juurensa.
Minulla oli nuorempana poikaystävä, jonka kanssa hävetti liikkua missään asioilla ja julkisilla paikoilla, koska hän aina kommentoi ja kyseli kaikkea typerää. Kahdestaan ja kaveriporukassa ei hävettänyt. Nykyään ollaan kavereita eikä kommentointi käytös häiritse, totean vain itsekseni että tuollainen hän on eikä muuksi muutu.
Eli voiko ap:n tapauksessa myös olla, ettei miehessä sinänsä ole vikaa, mutta parisuhdemielessä hän ei ole sellainen jonka ap haluaisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä hiertää. Ehkä joku muu osaa selittää, mistä tämmöinen voisi johtua? Jokin häpeän tunne ollut lapsuudesta saakka.
Ap
Ahdistutko myös yksin julkisilla paikoilla vai ainoastaan miehen seurassa?
Yksin en ahdistu. Miehen kanssa siinä ilmapiirissä on julkisella paikalla jotain vaivauttavaa. Tunnen oloni jotenkin paljaaksi. Samalla pitää koordnoida liikkeitä, mahdollisesti rupatella jotain, näyttää jotenkin edustavalta, säännellä puheenaiheita... en osaa sanoa. Näin on ollut myös sellaisten miesten kanssa, jotka ovat olleet sielunkumppaneita ja kaikilla tavoin tuntuneet oikeilta ja esim. kotona tuntunut täydellisen tyydyttävältä ja harmoniselta.
Ehkä häpeän itseäni. Jotain olemuksessani. Minulla on esimerkiksi kaljuja kohtia hiuksissa, minkä takia minun on vaikea olla julkisilla paikoilla. Ja omissa vaatteissa ja kehon muodoissa ja ryhdissä on myös jotain... vaikka olen siis ihan hoikka 161/54.
Itseäni ainakin hävettää miehen käytös ja siksi en tykkää "perheen yhteisestä ajasta" tai jostain kahdenkeskeisestäkään toiminnasta kodin ulkopuolella. Ollaan oltu pitkään yhdessä ja mies on lähivuosina muuttunut jotenkin.. kiukkuiseksi keski-ikäiseksi? Aina tiuskimassa lapselle ja vetämässä herneitä nenään milloin mistäkin, paasaa julkisilla paikoilla mitättömistä asiosta. Itse yritän rauhoitella tilannetta, joten en kamalasti nauti. Nykyään jupinaa ja huokailua aiheuttavat myös kassajonot ja punaiseksi vaihtuvat liikennevalot.
Huoh. Miksi ihmeessä on pakko olla parisuhteessa kun se on noin vaikeaa. Katsokaas, ilman miestänne voitte olla ja liikkkua ihanan vapaasti missä tahansa.
Jos jo yhdessä liikkuminen on noin ongelmallista niin miten ihmeessä pystytte ratkaisemaan tai elämään niiden todellisten parisuhdeongelmien kanssa.
Sorry, mutta hoitakaa ensin ongelmat omassa päässänne, sitten vasta parisuhteeseen.
Tiuskivan, jupisevan ja rauhoiteltavan miehen pitää tehdä itsellensä jotain tai ainakin pitää selvittää miksi on alkanut suorittaa kyseisiä toimintoa eli mikä oikein hiertää.
Hä?