Miksi elät vielä?

Mene oikeasti lääkäriin. Sinä olet masentunut.

Koska en ole kuollut.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 17:06"]

Mistä asioista nautit elämässä? Olen pohtinut pidemmän ajan itsemurhan järkevyyttä, sillä en yksinkertaisesti osaa nauttia mistään elämässä. Mikään ei tee minua järjettömän onnelliseksi, enkä oikein näe elämisen "pointtia". En nauti arjesta enkä lomasta. Kaikki on vaan ihan ok. Tyydyttekö te normaalit ihmiset siihen, vai miksi elätte vielä??

[/quote]

Olen miettinyt usein sitä, kun maailmassa on miljoonia ja miljardeja ihmisiä, niin mikä saa valtaosan heistä pysymään hengissä? Enemmistö heistä asuu jopa köyhissä maissa, kuten Intiassa. Kuitenkin he valitsevat elämän. Onko selviytymisen, elämän ja tulevaisuuden toivo vaan niin yksikertaisesti rakennettu ihmiseen niin vahvasti, ettei kuolemalle anneta sijaa? Mikä muu tämän voisi selittää?

Helpompaa ja mukavampaa on jatkaa elämistä, turha kuolemaan on kiirehtiä, kyllä se sieltä joskus tulee.

Koska minulla on mysteeri selvitettävänä.

Aloitus voisi olla mun kirjoittama. En silti koe itseäni masentuneeksi. En vain näe pointtia missään, sillä kaikki on loppujen lopuksi turhaa. Itsemurha ei tunnu oikealta sekään, eikä mulla ole siihenkän riitävästi motiivia. Koitan kai tässä vaan liueta vähin äänin pois olemasta.

Tällekin asialle Raamatusta löytyy selitys: 

"Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua."

Kuolema ei ole kaiken loppu. Niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa. 

Nautin lapsistani, läheisistäni, ystävistäni, lemmikeistäni, kodistani, työstäni, ulkoilusta, auringosta, hyvästä ruuasta, viineistä, matkustelusta, lukemisesta, puutarhanhoidosta, aamukahvista kesäaamuna pihalla, elokuvista, joistain tv-sarjoista, kirpputoreista, käsitöistä, kaupunkitapahtumista. Nuo nyt tuli ekana mieleeni. Kaiketi siis tyydyn siihen.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 17:29"]

Nautin lapsistani, läheisistäni, ystävistäni, lemmikeistäni, kodistani, työstäni, ulkoilusta, auringosta, hyvästä ruuasta, viineistä, matkustelusta, lukemisesta, puutarhanhoidosta, aamukahvista kesäaamuna pihalla, elokuvista, joistain tv-sarjoista, kirpputoreista, käsitöistä, kaupunkitapahtumista. Nuo nyt tuli ekana mieleeni. Kaiketi siis tyydyn siihen.

[/quote]

Nro 9 jatkaa: pimenevistä syysilloista, kynttilänvalosta, lumesta, tähtitaivaasta pakkasyönä, joulusta, sisustamisesta, lahjojen ostamisesta, juhlien järjestämisestä, keväästä leskenlehtineen ja valkovuokkoineen...

Yleensä ilmaantuu joku juttu, joka muistuttaa että on tässä vielä jotain mielekkyyttä olemassa.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 17:35"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 17:29"]

Nautin lapsistani, läheisistäni, ystävistäni, lemmikeistäni, kodistani, työstäni, ulkoilusta, auringosta, hyvästä ruuasta, viineistä, matkustelusta, lukemisesta, puutarhanhoidosta, aamukahvista kesäaamuna pihalla, elokuvista, joistain tv-sarjoista, kirpputoreista, käsitöistä, kaupunkitapahtumista. Nuo nyt tuli ekana mieleeni. Kaiketi siis tyydyn siihen.

[/quote]

Nro 9 jatkaa: pimenevistä syysilloista, kynttilänvalosta, lumesta, tähtitaivaasta pakkasyönä, joulusta, sisustamisesta, lahjojen ostamisesta, juhlien järjestämisestä, keväästä leskenlehtineen ja valkovuokkoineen...

[/quote]

Elämässä on paljon rakastettavaa. On surullista, että kaikki eivät siitä osaa/pysty iloita.

Samoja tuntemuksia kuin ap:lla poislukien itsemurhan pohtiminen. Ainoa syy, minkä voisin lukea jonkinlaiseksi syyksi, on maailman tapahtumien tarkkailu.

Aspergerit tarkastelevat maailmaa "kuin ulkopuolelta".

Ei elämä ole mitään 24/7 ilotulitusta, jos sitä ajattelit.

Olen itseoppinut optimisti. T. entinen ammattimasentuja ja pessimisti. Ahdistuksesi on kulttuurimme hedonistisen yksilökeskeisyyden tuotetta. Sinulle on tolkutettu, että elämäntehtäväsi on viihtyminen. Kun ei viihdytä, ihmetellään, miksi ollenkaan ollaan olemassa. Sitten aletaan jo puhua järkevämmistä kuoleman syistä, jos elämä on tauotonta tuskaa. Mutta ethän sinä tuskasta puhunut, vaan tarkoituksettomuudentunteista? Niitä voi hoitaa hankkimalla elämään mieltä ja tekemällä itsensä tarpeelliseksi, vaikka pelakuulle ikkunalla jos ei muille osaa.

Olin kymmenisen vuottaniden samojen ajatusten riivaama. Inhosin elämääni ja itseäni. En viihtynyt niiden ihmiste kanssa,joita elämässäni oli. Noin 4 v sitten aloin muuttaaan asian kerrallaan. Toteutin haaveitani, pieniä ja isoja. Vaihdoin tuttuja ympyröitä ja toimintatapoja. Keskityin siihen, mitä minä haluan ja mikä on mulle hyväksi. Alkoi tulla onnistumisia, esimerkiksi unelmien työ ja työkaverit. kotiini olen satsannut ja viihdyn siellä. Nyt elän hyvää, elämäni parasta aikaa. Tuntuu mielekkäältä jatkaa elämistä.

Koska mun elämässä kaikkien vastoinkäymisten keskelle tulee niin paljon niitä hyviäkin juttuja ja elämä on mielekästä, en tahdo lähteä täältä vielä
Esimerkiksi tänään musta tuli täti ja kummi ensimmäiselle veljentytölle.

AINA tulee parempia päiviä ja parempia hetkiä, kun jaksaa uskoa siihen että niitä tulee. KOSKAAN ei kannata luovuttaa.

En ajatellut, sillä ilotulituksia ei vain tule ikinä.

Ap

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 20:49"]En ajatellut, sillä ilotulituksia ei vain tule ikinä.

Ap
[/quote]

Ilotulituksista kommentoivalle siis.