Miksi elät vielä?

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 18:43"]

AINA tulee parempia päiviä ja parempia hetkiä, kun jaksaa uskoa siihen että niitä tulee. KOSKAAN ei kannata luovuttaa.

[/quote]

kyllä mun olis kannattanut luovuttaa jo kymmenen vuotta sitten

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 17:44"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 17:35"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 17:29"]

Nautin lapsistani, läheisistäni, ystävistäni, lemmikeistäni, kodistani, työstäni, ulkoilusta, auringosta, hyvästä ruuasta, viineistä, matkustelusta, lukemisesta, puutarhanhoidosta, aamukahvista kesäaamuna pihalla, elokuvista, joistain tv-sarjoista, kirpputoreista, käsitöistä, kaupunkitapahtumista. Nuo nyt tuli ekana mieleeni. Kaiketi siis tyydyn siihen.

[/quote]

Nro 9 jatkaa: pimenevistä syysilloista, kynttilänvalosta, lumesta, tähtitaivaasta pakkasyönä, joulusta, sisustamisesta, lahjojen ostamisesta, juhlien järjestämisestä, keväästä leskenlehtineen ja valkovuokkoineen...

[/quote]

Elämässä on paljon rakastettavaa. On surullista, että kaikki eivät siitä osaa/pysty iloita.
[/quote]
Ap ei edes tunnu haluavan.

Ymmärrän Sinua Ap. On vaikea haluta elää, jos syitä elämiseen tai elämästä nauttimiseen ei ole.

Tai: omalla kohdallani niin, että elämisen halu on kärsinyt huomattavasti, kun muut ympärilläni olevat ihmiset ovatkin päättäneet olla pitämättä minusta ja elämässäni on tapahtunut paljon huonoja, jopa äärimmäisen huonoja asioita (toistuvia henkisiä & fyysisiä pahoinpitelyitä, raiskauksia, haukkumista, alentamista, terveyden menetys ym.).

Tykkään auringosta, mutta samalla vihaan sitä kuink auringon paitaessa tunnen huonoa omaatuntoa jos olen sisällä.

Monissa asioissa pitää vain suoriutua, suorittaa. Missään ei löydä rauhaa pelkälle olemiselle.

Minut taitaa pitää elämässä kiinni vain sen ihmettely, että miksi täällä olen, ja olenko jollekin rakas ihan oikeasti. Ennen tiesin vastaukset. Nyt en.

Tsemppaan myös aina huomiseen, koska odotan sen tuovan jotakin parempaa mukanaan. Tiedä häntä nyt sitten.

Ja nyt on hyvä elää mennäkseen nukkumaan. Huomaan sen kirjoitusvirheistäni.

T. Edellisen (24) kirjoittaja

Minusta tuntuu ihan samalta, en ymmärrä mistä ihmiset saavat motivaation elää. Minusta tuntuu kuin olisin olemassa vain muita hyödyttämässä, esim. teen kovasti töitä, jotta isot pomot voivat riistää työstäni itselleen lisää rahaa..

Välillä elämässä on kivoja hetkiä, mutta yhden mukavan asian vastapainoksi tulee vähintään kaksi negatiivista.

En uskaltaisi tehdä itsemurhaa, mutta toivoisin etten olisi koskaan syntynyt. :/

Elän, koska olen selvinnyt hengissä tähän asti. Ainakin 4 kertaa on kuolema liipannut läheltä. Joskus mietin miksi elän, mutta toisaalta, kun sellainen olo tulee, niin pyrin muuttamaan elämääni mielekkääksi esim. hankkimalla uuden harrastuksen tai työpaikan tai muuttamalla. Nyt vanhempana olen myös opetellut itsekkääksi ja kasvattanut välimatkaa ihmisiin jotka tuovat huonoa oloa. Miksi välitäisin heidän mielipiteistään tai muusta.

Joskus, kun iskee huono päivä (yleensä liittyy hormooneihin, kun sen tiedostaa, niin tajuaa, että viikon päästä helpottaa) niin ajattelen, että tämän päivän olen ja makaan peiton alla "leikin kuollutta" kun antaa luvan itselleen olla ilman vastuuta ja velvoitteita mihinkään huomaa, että oikeastaan haluaakin tehdä jotain, eli elää. Monesti haluan esimerkiksi siivota tai leipoa, koska sen jälkeen on taas huomattavasti mukavampaa olla pelkästään kotona tai lähteä vaikka lenkille.

Koska en uskallaå

Lähtökohta on elää elämänsä, vaikka se ehkä jatkuukin tai paranee jossain muualla. Kaikella on tarkoituksensa, eikä kaikki kurjuus ole omaa syytä tai omissa geeneissä.

Sain luodin rintaani, vaan en suostu kuolemaan.

Mä elän vieläkin.

Itsekkin masennusta sairastaneena ja itsemurha asioita pohdiskelleena tässä vastaan.. Elän, koska en kuollut kun yritin. Elän, koska olen utelias tietämään mitä huomenna tapahtuu. Elän, koska minulla on perheeni ja mieheni kanssa suunnitellaan häitä ja lapsia. Nämä ovat ehkä suurimmat syyt. Ajoittain elämä tuntuu vaikealta, mutta uskon, että kaikella on tarkoitus.