Huoli vilkkaan pojan koulunkäynnistä

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 20:31"]

ADD? Meillä on poika erityisen herkkä kaikelle. Eli jos joku pudottaa kynän, keskittyminen katkeaa. Ne on nämä isot ryhmät, jotka aiheuttaa tämän levottomuuden. Virikkeitä eli häiriöitä tulee koko ajan joka suunnasta. Itse hankimme lapselle stressipallon, jota sai pyöritellä käsissään, kun piti keskittyä kuuntelemaan. Kouluunsiirtokeskustelussa koulun erityisopettaja oli kuitenkin sitä mieltä, että ei kuulosta siltä, että lapsella olisi mikään keskittymishäiriö vaan hänelle pitää antaa se oma tila siihen keskittymiseen. Kaikki eivät aisti niin voimakkaasti kuten meidän poika.

[/quote]

Olisiko kuitenkin parempi opettaa sille pojalle hieman parempaa kuria ja itsehillintää ihan kieltämällä ja antamalla tarpeeksi kipakoita rangaistuksia?

"Hänelle pitää antaa se oma tila siihen keskittymiseen" on kiertoilmaus sille, että yrittäkääpä nyt onnistua kasvattajina vähän paremmin ja lopettakaa se tekosyiden keksiminen.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 21:28"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 20:38"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 20:31"] ADD? Meillä on poika erityisen herkkä kaikelle. Eli jos joku pudottaa kynän, keskittyminen katkeaa. Ne on nämä isot ryhmät, jotka aiheuttaa tämän levottomuuden. Virikkeitä eli häiriöitä tulee koko ajan joka suunnasta. Itse hankimme lapselle stressipallon, jota sai pyöritellä käsissään, kun piti keskittyä kuuntelemaan. Kouluunsiirtokeskustelussa koulun erityisopettaja oli kuitenkin sitä mieltä, että ei kuulosta siltä, että lapsella olisi mikään keskittymishäiriö vaan hänelle pitää antaa se oma tila siihen keskittymiseen. Kaikki eivät aisti niin voimakkaasti kuten meidän poika. [/quote] Olisiko kuitenkin parempi opettaa sille pojalle hieman parempaa kuria ja itsehillintää ihan kieltämällä ja antamalla tarpeeksi kipakoita rangaistuksia? "Hänelle pitää antaa se oma tila siihen keskittymiseen" on kiertoilmaus sille, että yrittäkääpä nyt onnistua kasvattajina vähän paremmin ja lopettakaa se tekosyiden keksiminen. [/quote] Taidat nyt olla kyllä ketjussa, johon sinulla ei ole mitään annettavaa..

[/quote]

Ehkei minulla ole ketjuun annettavaa, mutta oppilailleni on ollut paljonkin jo parikymmentä vuotta. Sairaiita oppilaita ymmärrän ja näitä "herkkiä" tiettyyn rajaan asti, mutta vanhempiensa paapomia pikkuprinssejä kyllä kohtaavat raaka realismi ja selvät säännöt minun hoteissani. Mielenkiintoista kyllä, minulla on jatkuvasti oppilaita, jotka ovat ongelmaisia kotonaan ja monien muiden opettajien parissa mutta jotka osaavat käyttäytyä minun luokassani ihan kohtuullisen hyvin ja jopa viihtyvät. Mistä se mahtaa sinulle kertoa?

[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 08:38"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 21:28"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 20:38"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 20:31"] ADD? Meillä on poika erityisen herkkä kaikelle. Eli jos joku pudottaa kynän, keskittyminen katkeaa. Ne on nämä isot ryhmät, jotka aiheuttaa tämän levottomuuden. Virikkeitä eli häiriöitä tulee koko ajan joka suunnasta. Itse hankimme lapselle stressipallon, jota sai pyöritellä käsissään, kun piti keskittyä kuuntelemaan. Kouluunsiirtokeskustelussa koulun erityisopettaja oli kuitenkin sitä mieltä, että ei kuulosta siltä, että lapsella olisi mikään keskittymishäiriö vaan hänelle pitää antaa se oma tila siihen keskittymiseen. Kaikki eivät aisti niin voimakkaasti kuten meidän poika. [/quote] Olisiko kuitenkin parempi opettaa sille pojalle hieman parempaa kuria ja itsehillintää ihan kieltämällä ja antamalla tarpeeksi kipakoita rangaistuksia? "Hänelle pitää antaa se oma tila siihen keskittymiseen" on kiertoilmaus sille, että yrittäkääpä nyt onnistua kasvattajina vähän paremmin ja lopettakaa se tekosyiden keksiminen. [/quote] Taidat nyt olla kyllä ketjussa, johon sinulla ei ole mitään annettavaa..

[/quote]

Ehkei minulla ole ketjuun annettavaa, mutta oppilailleni on ollut paljonkin jo parikymmentä vuotta. Sairaiita oppilaita ymmärrän ja näitä "herkkiä" tiettyyn rajaan asti, mutta vanhempiensa paapomia pikkuprinssejä kyllä kohtaavat raaka realismi ja selvät säännöt minun hoteissani. Mielenkiintoista kyllä, minulla on jatkuvasti oppilaita, jotka ovat ongelmaisia kotonaan ja monien muiden opettajien parissa mutta jotka osaavat käyttäytyä minun luokassani ihan kohtuullisen hyvin ja jopa viihtyvät. Mistä se mahtaa sinulle kertoa?
[/quote]
Että monet opettajat eivät osaa pitää kuria ja järjestystä? Jos luokassa on rauhallista, myös vilkas lapsi rauhoittuu paremmin opiskelemaan. Jos koko koulu on levoton ja luokassa villi meno, vilkkaimmat reagoivat eniten. Näin mutuna ja vähän ohi ap:n aiheen.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 20:11"]Ei esimerkiksi 1960-luvulla koulussa pyöritty ja lauleltu tunneilla ja juoksenneltu kiellon perään kovin monta kertaa ja oltu "ylivilkkaita" toisille häiriöksi asti. Ihan kunnon ihmisiä silloin kuitenkin kouluissa kasvoi. Mikä mahtaa nyt olla toisin?

Jollei kehotus auta noin isolle lapselle, kannattaa ottaa käyttöön kielto. Ja kiellon rikkomisesta sitten sopiva sanktio. Kovakorvaisempikin uskoo äkkiä, ja jollei usko, ei häneen kyllä paapominenkaan tehoa.
[/quote]

Kas vain, meillä kyllä 70-luvulla oli kiusaamista ihan riittämiin. Harva se päivä sain koulumatkalla joko lumipesun tai lakki heitettiin lätäkköön. Minua haukuttiin rillipääksi, läskiporsaaksi ja paskaläjäksi. Ei tietysti silloin kun oltiin luokassa opettajan kanssa. Välitunnilla työnnettiin kerran pää vessanpönttöön ja vedettiin, pitkät hiukset kastui. Kerroin kotona ja käskivät olla hiljaa, niin kiusaajat jättää rauhaan. Että niin suloisia oli oppilaat 70-luvulla.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 20:22"]Psykoterapeutti tutkinut? Adhd:n pois sulkemiseksi tarvitaan psykologin ja lääkärin tutkimukset. Onko koulupsykologi ollut mukana kuviossa? Onko oppimisvaikeudet pois suljettu? Oppimisvaikeudet voivat usein näyttäytyä keskittymisvaikeuksina: kun ei ymmärrä täysin, ei jaksa keskittyä.
[/quote]

Siis mitä tarkoittaa oppimisvaikeudet? Kuten kerroin, kokeet ovat menneet ihan ok ja osaa tehdä läksyt kotona. Ei varmaankaan luokan paras, mutta tuskin heikoinkaan, kun kiitettävää ja hyvää yleensä tullut. Ongelmana on se negatiivisen palautteen tulva ja miten pojan saisi olemaan juoksematta käytävillä tai jättämään haukut huomiotta, jos joku on ilkeä. Poikani voi repiä toista vaatteista tai huutaa, jos joku haukkuu homoksi tai idiootiksi. Tottakai hän silloin saa pahempaa palautetta kuin se, joka on haukkunut sanallisesti. Koulu-psykologin suosituksesta olemme käyneet psykoterapeutilla arvioinnissa lähes 2 vuotta sitten. Hänellä on myös mielenterveyden ongelmiin tuntemusta.

-ap

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 20:01"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 19:48"]Mitä tukea poika saa luokassa? Auttaisiko sermin takana opiskelu? Ei näkisi nin paljon toisia ja pystyisi keskittymään?

Eihän pienessä koulussa automaattisesti ole pienet luokat. Joten pelkkä  koulunvaihto tuskin ongelmaa poistaisi.

Enkä pusuisi pojalla mitään wilma-viesteistä joissa tyyliin juoksi käytävällä. Toisten satuttamisesta pitäisin puhuttelun aina.

Wilmassa tosiaan yleensä on melko negatiivisia viestejä. Omat lapseni ovat sellaisia vähä liiankin kilttejä, mutta wilmassa on silti vain negatiivisia viestejä.
[/quote]

Saako muutkin siis joka viikko jonkin negatiivisen merkinnän? Miksi? Eikö kannustava palaute enää ole oppimista lisäävä tekijä? Tiedän, että varmasti on hankalaa, jos on iso luokka ja hulinaa ja sattuu ja tapahtuu, mutta olen kuvitellut, että meidän poika saa erityisen paljon negatiivisia Wilmoja ja muita kehutaan.
-ap
[/quote]Todella moni valittaa noita negatiivisia wilma-viestejä. Eli jotkut opettajat taitavat laittaa niitä hyvinkin pienestä syystä.

Ikävä että Wilma tuntuu rikosrekisteriltä. Mutta toisaalta osoittaa että haluat lapsesi parasta kun toivot parempaa käytöstä. Yritä vähän relata sen Wilman kanssa kuitenkin. Wilmaan kirjataan varsinkin kaikki negatiivinen koska niillä merkinnöillä on merkitystä kun tarvitaan pienryhmäsiirtoa tai esim avustajaa luokkaan. Eiköhän se lapsesi käytös vähitellen rauhoitu t.yksi ope

Kuulostaa kyllä ihan adhd tapaukselta. Vieppä uudelleen tutkimuksiin. ADHD lääkitys auttaa lastasi vain jos hänellä todella on adhd.

Wilma ei ole yksin sinulle vaan se on opettajan ja oppilashuollon työkalu. Sitä katsoo kuraattori tai koulupsykologi, kun hän haluaa tietää miten lapsi oireilee tunneilla. Jos opettaja ei kirjaa tapahtumia, ei lapsi saa yhtä hyvin apua. Opettaja ei voi myöskään tietää etukäteen, mistä kahakoinneista tulee myöhemmin seuraamuksia vaikkapa osapuolten sairaalareissujen muodossa. Kaikki pitää siksi olla kirjattuna.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 20:38"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 20:31"]

ADD? Meillä on poika erityisen herkkä kaikelle. Eli jos joku pudottaa kynän, keskittyminen katkeaa. Ne on nämä isot ryhmät, jotka aiheuttaa tämän levottomuuden. Virikkeitä eli häiriöitä tulee koko ajan joka suunnasta. Itse hankimme lapselle stressipallon, jota sai pyöritellä käsissään, kun piti keskittyä kuuntelemaan. Kouluunsiirtokeskustelussa koulun erityisopettaja oli kuitenkin sitä mieltä, että ei kuulosta siltä, että lapsella olisi mikään keskittymishäiriö vaan hänelle pitää antaa se oma tila siihen keskittymiseen. Kaikki eivät aisti niin voimakkaasti kuten meidän poika.

[/quote]

Olisiko kuitenkin parempi opettaa sille pojalle hieman parempaa kuria ja itsehillintää ihan kieltämällä ja antamalla tarpeeksi kipakoita rangaistuksia?

"Hänelle pitää antaa se oma tila siihen keskittymiseen" on kiertoilmaus sille, että yrittäkääpä nyt onnistua kasvattajina vähän paremmin ja lopettakaa se tekosyiden keksiminen.
[/quote]

Taidat nyt olla kyllä ketjussa, johon sinulla ei ole mitään annettavaa..

Kiitos vain vastanneille! Poikani on minusta iloinen ja mukava, kotioloissa osaa olla ihmisiksi. Jos on yksi kaveri leikkimässä meillä, sujuu ihan hyvin. Syntymäpäivät ja sellaiset hulinatilanteet ovat niitä, joissa poika riehaantuu helposti, vaikka komennetaan. Välillä on istunut jäähyillä tai käynyt kiertämässä talon ympäri, jos ei ole osannut olla rauhallisesti. Yleensä ei siis ole kotona ongelmia. Läksytkin jaksaa tehdä, ja olen antanut heilua tuolilla, hyräillä tai näpertää kumia js kyniä, kun lopputulos on ollut hyvä. En sitten tiedä, miten tiukka kuri muilla, eli istutaanko kuin armeijassa, kun tehdään läksyjä. Emme kurita fyysisesti, ei tulisi mieleenkään mitkään luunapit, enkä aio niitä jatkossakaan käyttää. Kouluun lähti tänään ihan hyvillä mielin, saapa nähdä, millä mielin tulee kotiin. Toivon, ettei jäisi loppuelämäksi sellainen tunne, että on tyhmä ja huonompi kuin muut, kun saa aina Wilmaan merkintöjä eikä jutut suju aina kuin Strömsössä.

-ap

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 16:52"]Minulla on 3. luokan aloittanut, iloinen poika. Kouluaika on ollut haastavaa, koska poika reagoi toisten ärsykkeisiin isossa ryhmässä. Wilma on ikään kuin rikosrekisteri. Viime vuonna ei ollut yhtään kouluviikkoa, etteikö olisi negatiivista merkintää. Milloin on juostu käytävällä, milloin ei keskittytä tehtäviin ja joskus on tapeltu välitunnilla. Jos luokkakaveri haukkuu, hän käy kuulemma heti käsiksi, hermo ei kestä yhtään naljailua. Olemme käyneet keskusteluja opettajan kanssa, ensimmäisellä luokalla jopa terveydenhoitaja tutki, kuuleeko ja näkeekö poika hyvin yms. ADHD-tutkimus tehtiin jo pari vuotta sitten, ei ole ainakaan sitä, ja kun pitää tehdä kirjallisia tehtäviä yksin, jalka vipattaa ja lapsi voi naputella tai hyräillä, mutta tehtävien teko onnistuu hyvin. Kotona saa läksyt tehtyä, mutta koulussa keskittyminen vaikeaa. Minulla on ennen jokaista koulupäivää pala kurkussa. Miten päivä sujuu ja mitä nyt on hölmöilty. Kotoa lähtiessään poika muistaa, että pitää olla nätisti ja keskittyä opetukseen, mutta heti koulun pihalla se unohtuu. Mitä voi tehdä? En haluaisi, että hän saa aina vain moitetta! Viime keväänä hän sanoi olevansa tyhmä, kun tulee aina Wilmaan merkintä. Onko muita? Mitä tilanteessa voi tehdä? Pienryhmää ei suositeltu, koska siellä on kaikilla muilla oppimisessa viivästyneisyyttä, ja poikani on suoriutunut esim. kokeista ihan ok. Pienryhmässä turhautuisi.
[/quote]

Hyi saatana.

Hei ap!Toivottavasti vielä olet ketjussa,luin eilen viestiäsi ja ajattelin kirjoittaa omista kokemuksista.

Minun poikani alkutaival eskarissa/koulussa oli täsmälleen samanlainen kuin sinun kirjoituksesi.Heli (Wilmaa vastaava) täynnä joka päivä pahuuksia ja huonoa palautetta,joutui välitunneilla tappeluun,koki tulevansa kiusatuksi,ja kiusasi itse(kin).Huono itsetunto,sekä äärimmäisen herkkä-jos joku vähän tönäisi,poika kävi kimppuun nyrkit ojossa.Joskus hain jopa kesken koulupäivän kotiin kun oli riuhunut.

Pienestä pitäen testattu,oli päiväkodissa ja eskarissa pienryhmässä,ekan luokan vahvasti tuetussa pienluokassa (jossa kaikilla ongelmia siis käytöksessä,ei niinkään oppimisessa).Tokan luokan normaaliluokassa,joka oli tosin muuten vain pieni,18 oppilasta.Ongelmat jatkuivat.Taustalla minun arvioni mukaan oli päiväkoti/eskariaikana alkaneet onglemat,liian vilkas,liian omatahtoinen,vaikeuksia oman toiminnan ohjauksessa ja herkkä suuttumaan,ja sai omanlaisen maineen tietysti,ja se vaikutti kaverisuhteisiin,joiden puuttuessa itsetunto laski entisestään->kierre.Se oli raastavaa aikaa.

Saimme kyllä paljon tukea pojalle,kävi toimintaterapissa muutaman viikon jaksoja kerran viikossa,ja perheneuvolassa kerran viikossa psykologin kanssa juttelemassa.Psykologin arvio oli jopa että masentuneisuutta pojalla,tiesi miten kuuluu ja pitää tehdä,mutta kun se "pimeä hetki" tuli niin hommat riistäytyivät käsistä,ja sitten haukuttiin koulussa,ja kun tuli kotiin sai tietysti torut ja rangaistuksen minulta.Mutta niistä toimintaterapia -ja psykologikäynneistä poika nautti valtavasti ja niistä oli apua,suosittelen hakemaan ihan kaiken avun mitä saat,ja kyllä sitä saa.

Kiusaaminen jatkui koulussa,lähinnä niin että poikaa usutettiin tappelemaan kun tiedettiin että lähtee mukaan,ja muutakin arvostelua oli.Toisaalta oli/on aktiivinen poika,hyvin sosiaalinen,ja oli porukoissa mukana jotenkuten,mutta sai lisänimiä noihin tappeluihin liittyen ja kärsi,kun ihmetteli aina miten kukaan voi ajatella että hän on väkivaltainen.

Kaikki testit tehtiin perheneuvolan toimesta,eikä "löytynyt" adhd-tms.tyyppisiä juttuja.Lääkitystä kuitenkin kokeiltiin,ei apua.

Me teimme lapsen isän kanssa,olemme siis eronneet,radikaalin ratkaisun että poika muutti isälleen että pääsi uuteen kouluun "puhtaalta pohjalta",naapuripaikkakunnalle.Alku oli takkuista,ensimmäiset puoli vuotta,koska oli edelleen hyvin varautunut ja ajatteli muiden pohjimmiltaan haluavan hänelle pahaa.Meidän pelastus oli kuitenkin se muutto.Urheilullisesti lahjakkaana (on aina harrastanut jotain joukkuurheilua)sai kerhosta kehotuksen liittyä lajin kilpajoukkueeseen harrastamaan,jossa sattui muitakin luokan poikia olevan,ja pääsi sillä sisään porukoihin.

Treenejä oli/on monta kertaa viikossa,ei kärsinyt kaverin puutteesta kun näki niitä kavereita siinä lähikoululla harjoituksissa,ja sitä kautta pikkuhiljaa ystävystyivät koulun ulkopuolellakin.Pakko myöntää että isän puuttuminen peliin oli hyvä niinkin,että selkeästi piti enemmän jämptinä touhun,meillä alkoi vuosien jälkeen olla äiti-poika-suhde koetuksella,kun päivät olivat vain selviytymistä ongelmista ja olin aivan poikki.

Takaisin asiaan:)Nelosluokalle mentäessä rauhoittui merkittävästi koulussa,koulumenestys on sinänsä ollut aina hyvä,tosin kokeita sai tehdä vielä omassa tilassa koska jännitti suoriutumista niin paljon.Välituntiongelmia ei ollut,ei mitään,paitsi nyt "normaaleita" kahnauksia mitä luokan muillakin pojilla on.

Nyt meillä on reipas viidesluokkalainen,joka on vihdoin sinut itsensä ja muiden kanssa.On suosittu,muutama hyvä kaveri,ja menestyy joukkueen mukana urheilussa ja näiden kahden asian ansiosta saanut itseluottamuksen takaisin,valoisa,iloinen kaveri joka ehkä niiden muinaisten psykologikäyntien ansiosta on hyvä hillitsemään itseään,ajattelee analyyttisesti ja avoimesti osaa jutella tunteistaan,iloista ja suruista.Koulumenestys on todella hyvä,vaikka en itse mitenkään arvota numeroita korkealle,poika haluaa itse vain pärjätä kaikessa nyt hyvin ja on erittäin ahkera itse tekemään läksyt ja lukemaan kokeisiin.

Tämä taival pojan kanssa on ollut elämäni raskain ja opettavaisin taival,ja nyt iloitsen joka hemmetin päivä että tämä normaalielämä on näin kivaa.Meillä paiskotaan ovia toki,ja murrosikä tekee tuloaan,mutta ne ovat niitä "normaali"juttuja.

Ap,tsemppiä!!Kaikki jutut eivät ole ikuisia,kaikki ongelmat eivät ole neurologisia,ja jos jotain suosittelen niin oikeasti,katso ja kysele missä poikasi on hyvä,ja satsaa urheiluun tai johonkin muuhun harrastukseen joka on säännöllistä,sen verran raskasta kenties että saa purettua energiaa,ja jossa on niitä toisiakin ja jossa on yksi porukasta,ja oppii käsittelemään pettymyksiä "porukassa" kun hävitään,ja saa siitä työkaluja kyllä muuhunkin elämään.Ja nuo kontaktilajit (mikä tahansa pallopeli)auttavat siihenkin,että pikku tönäisi jonossa ei tunnu maailmalopulta ja aiheuta välitöntä reaktiota.

Samoin,ota ihmeessä yhteus perheneuvolaan ja kysele mitä tukitoimia voisit saada,ne lasten kanssa työskentelevät ammattilaiset voivat tehdä ihmeitä ja sinä saat purkaa sydäntäsi.

Toivottavasti kaikki sujuu ja muista pitää itsestäsi huolta.Jos haluat jutella enemmän niin sitäkin voisi koettaa:)

https://antistromso.wordpress.com/

Voisiko olla asitiyliherkkyyttä ilman ADHD:ta. Hänellä tuntuisi oleva yliherkkyytä ainakin tunto ja kuuloaistissa ja siksi reagoi ärsykkeisiin joita muut eivät edes huomaa. Tällainen lapsi kuormittuu helposti isossa ryhmässä ja toimii sittten impulsiivisesti. Rauhallisessa ympäristössä käyttäytyminen ja keskittyminen voi olla aivan toista.

Tutustu netissä sensorisen integraation häiriöön, tuo kirja tahatonta tohellusta on hyvä. Tarkempia tutkimuksia tekee asiaan perehtynyt toimintaterapeutti.

T: Asitiyliherkän alaluokkalaisen äiti

Onhan perusvitamiinit tarkastettu lapseltasi, niiden pitää olla kyllä yläkanttiin ei alakanttiin vilkkaalla. Kannattaa alkaa käyttämään E-EPAA , ja just niitä mitkä voi parantaa ylivilkkaan keskittymishäiriöitä. Ruokavalio on tärkeä, ettei ruokailuväli oo liian pitkä koulussa, keskittymiskyky hajoaa. Itse syön c,d,e-epa,kalsium,magnesium. Ai niin, rentoutumisharjoitukset voi olla hyviä yliaktiiviselle, esim hieronta on hyvä ja sellaset harjoitukset mitkä rauhoittaa mieltä. Eikä siis aktivoi, ettei ajatus älä juoksemaan liikaa. Tarpeellinen uni ja liikunta. Rutiinit on tärkeitä liian vilkkaalle. Esim puhelin voi aktivoida jopa liikaa jos rämppää koulussa tai kotona. Ja kannattaa miettiä onko jotain mikä aktivoi siten, että homma menee tosiaan hyräilyksi koulussa. Ja luokassa paikka pitäisi olla joko ihan edessä tai takana, riippuu luonteesta vähän. Joko parempi, että saa tarkkailla takaa koko luokkaa tai sitten ihan edestä missä muita ei näe ( saattaa kyllä tuottaa häiriöitä jos on tosi vilkas, pää kääntyy sit) . Ohjeet miten annetaan silläkin merkitystä, onko ne paperilla vai joutuuko vilkas kuunteleen mitä ope sanoo, ja puolet menee sitten ohi. Voi olla tosi pieniä juttuja mitkä lisää jännitystä luokassa. Stressilelu voi auttaa jopa keskittymään paremmin, että saa räpeltää jotain. Tuo on musta huono jos luokassa ei saa liikutella, koska jos vilkkaasta kieltää sen liikkeen tai muun niin se purkautuu kyllä jollain tapaa se vilkkaus aina. Päivät pitää olla selkeitä ja lapsrn pitää tietää asioita mitä tulee tapahtumaan js sitten on asioita mitä ei kannata vilkkaalle välttämättä kertoa, kuten asiat mitkä saa liikaa innostumaan, esim. koulun jälkeem lähdetään sinne jne jne => koulussa keskittyminen hajoaa entisestään jos on muutenkin vaikeuksia keskittyä. Ja luokastakin voi mennä rauhassa tekemään kokeet rauhalliseen tilaan. Tällasta tuli mieleen T. Ylivilkas aikuinen

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 10:55"]Olen hämmästynyt. Psykoterapeuttiko teki pojasta diagnoosin? Miksi lasta ei lähetetty asiantuntijan, siis neurologin tutkimuksiin? Vieläkään ei ole myöhäistä pyrkiä. Se olisi kaikkien osapuolten kannaltan paras ratkaisu.
[/quote]

Minun pojallani ei ole diagnosoitu mitään. On vilkas ja koulussa aina sattuu ja tapahtuu. Emme ole käyneet koskaan neurologilla, tavallisella läärillä vain.

-ap

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 11:00"]Ap, meillä täsmälleen samoja ongelmia ja saman ikäinen poika. Älä turhaan syyllistä itseäsi kasvattajana. Teet parhaasi. Oma poikani on muutaman kerran kysynyt, että olenko huono lapsi, kun samoja juttuja jankataan aina vaan. Tue poikaasi ja iloitse, pärjäähän hän kuitenkin monessa asiassa. Kyllä nämä vilkkaatkin lapset pikku hiljaa rauhoittuvat. Heissä on paljon elämän iloa ja riemua, jota toivoisi tarttuvan myös tiukkapipoisille "kilttien lasten" vanhemmille, jotka tuomitsevat superaktiivisten lasten kasvattajia.

Lähde siitä liikkelle, että opettaja on vastuussa kouluajasta ja ottaa yhteyttä / järjestää palaverin, jos kokee tarpeelliseksi. Kaikkiin Wilmaviesteihin ei kannata suhtautua kovin vakavasti, vaikka kokemuksesta tiedän, että ne harmittavat. Wilmaviesteistä toki kannattaa jutella pojan kanssa, jos katsot tarpeelliseksi. Välillä voit yrittää suhtautua huumorilla pojan kohelluksiin.

Meillä on auttanut pojan itsetuntoa sopivan harrastuksen löytyminen. Siellä hän voi loistaa, vaikka koulussa menisi huonommin.
[/quote]
Kiitos tuesta! Välillä minusta tuntuu, että otan asiat liian vakavasti, etenkin Wilma-palautteen. Pojalla on mieluinen liikuntaharrastus, koska muu ei kiinnosta (soitto, kuvis, muu taide ei kiinnosta, vaikka olen saanut suosituksia, että itsensä ilmaisu voisi olla avuksi ja rauhoittaa). Liikuntaharrastuksessa ei ilmene ongelmia.

-ap

Joko on liian vilkas tai liian ujo ja hiljainen. Tai liian äänekäs tai liian hidas vastaamaan. Väitän, että harva on ihannekoululainen! Osa opettajista on aina huolissaan jostain oppilaasta. Jotkut oikein elää sille, että saa retostella, millä tavalla toinen ei ole mallioppilas ja kuinka kauhean hankalaa on olla opettaja. Nuo moniammatilliset työryhmät ovat monesti sitä paitsi täyttä ajanhukkaa.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 18:03"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 18:00"]

Kannattaa ottaa uudestaan yhteyttä ja tsekata se adhd:n mahdollisuus, kuulostaa omalta pojaltani... Yksin ja ohjatusti pärjää erittäin hyvin, mutta luokassa ei onnistu mikään :(

[/quote]

Mikä autuaaksi tekevä asia se adhd on? Ei sillä voi loputtomiin perustella karmeaa, muita häiritsevää mellastusta. 

[/quote]

ADHD oreilua voi hillitä lääkkeillä, jotka auttavat keskittymään.

Tekikö diagnoosin psykoterapeutti? Mikä hän oli koulutukseltaan? Lääkäri?