Kelpaako miehille syrjäytynyt nainen, jos on kaunis?

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:27"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:24"]

Outo on vähän eri asia kuin luuseri. Sen voi jopa myös käsittää positiiviseksi termiksi.

[/quote]

Eipä ollut lainkaan positiivinen luonnehdinta, sillä se omalla kohdalla liitettiin siihen asiayhteyteen, että olin miehen mielestä omituinen kun en ole koskaan ollut vakavassa parisuhteessa aiemmin... Oli viimeinen kerta kun kellekään miehelle olin rehellinen aiemmasta taustasta :)
[/quote]

Minulle outo on yleensä positiivinen asia, mutta olenkin hieman outo itsekin. Poikkeava vrt. Poikkeuksellinen, katsojasta se on kiinni :)

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:34"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:27"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:24"] Outo on vähän eri asia kuin luuseri. Sen voi jopa myös käsittää positiiviseksi termiksi. [/quote] Eipä ollut lainkaan positiivinen luonnehdinta, sillä se omalla kohdalla liitettiin siihen asiayhteyteen, että olin miehen mielestä omituinen kun en ole koskaan ollut vakavassa parisuhteessa aiemmin... Oli viimeinen kerta kun kellekään miehelle olin rehellinen aiemmasta taustasta :) [/quote] No kerroppa tämä miehenä naiselle. 99÷ naisista karkaa siinä vaiheessa.... Toisinpäin prosentti on sentään huomattavasti pienempi.

[/quote]

Omalla kohdalla en eroa näe vaikka olen nainen, koska jokainen mies on lähtenyt lätkimään kun selviää, että olen reilusti parikymppinen nainen, jolla ei ole takana suhteen suhdetta. Edelleen: ne sosiaaliset ja normaalit miehet pitävät tällaista naista omituisena ja jotenkin viallisena.

Jos joskus vielä haluan tutustua miehiin paremmin parisuhdemielessä niin tulen valehtelemaan taustastani.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:39"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:34"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:27"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:24"] Outo on vähän eri asia kuin luuseri. Sen voi jopa myös käsittää positiiviseksi termiksi. [/quote] Eipä ollut lainkaan positiivinen luonnehdinta, sillä se omalla kohdalla liitettiin siihen asiayhteyteen, että olin miehen mielestä omituinen kun en ole koskaan ollut vakavassa parisuhteessa aiemmin... Oli viimeinen kerta kun kellekään miehelle olin rehellinen aiemmasta taustasta :) [/quote] No kerroppa tämä miehenä naiselle. 99÷ naisista karkaa siinä vaiheessa.... Toisinpäin prosentti on sentään huomattavasti pienempi.

[/quote]

Omalla kohdalla en eroa näe vaikka olen nainen, koska jokainen mies on lähtenyt lätkimään kun selviää, että olen reilusti parikymppinen nainen, jolla ei ole takana suhteen suhdetta. Edelleen: ne sosiaaliset ja normaalit miehet pitävät tällaista naista omituisena ja jotenkin viallisena.

Jos joskus vielä haluan tutustua miehiin paremmin parisuhdemielessä niin tulen valehtelemaan taustastani.
[/quote]

Niin. Eli vaikka itse olet yksinäinen nainen, niin silti sinullekkaan ei kelpaa yksinäinen mies, vaan pitää olla "normaali". (Tosin normaali mies ei lähde heti lätkimään tuollaisen kuultuaan).

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:45"]Niin. Eli vaikka itse olet yksinäinen nainen, niin silti sinullekkaan ei kelpaa yksinäinen mies, vaan pitää olla "normaali". (Tosin normaali mies ei lähde heti lätkimään tuollaisen kuultuaan).

[/quote]

Ymmärsit väärin kommenttini.

Nuo miehet tekivät ne aloitteet, itse en ole sellaista koskaan tehnyt, koska olen ujo. Minulle kelpaisi hyvin yksinäinen mies, tosin sain itse myös sellaiselta pakit kerran (johtui persoonastani, ei suhteiden puuttumisesta toisin kuin noiden toisten miesten kohdalla).

Ja olivat ne normaaleja :) Tosi mukavia ja fiksuja miehiä, korkeakoulutettuja ja takana pitkäkestoisia parisuhteita sekä laaja ystäväpiiri. Minä en sellaisiin kuvioihin sovi.

Kelpaa, jos on isot munkit.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:39"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:34"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:27"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:24"] Outo on vähän eri asia kuin luuseri. Sen voi jopa myös käsittää positiiviseksi termiksi. [/quote] Eipä ollut lainkaan positiivinen luonnehdinta, sillä se omalla kohdalla liitettiin siihen asiayhteyteen, että olin miehen mielestä omituinen kun en ole koskaan ollut vakavassa parisuhteessa aiemmin... Oli viimeinen kerta kun kellekään miehelle olin rehellinen aiemmasta taustasta :) [/quote] No kerroppa tämä miehenä naiselle. 99÷ naisista karkaa siinä vaiheessa.... Toisinpäin prosentti on sentään huomattavasti pienempi.

[/quote]

Omalla kohdalla en eroa näe vaikka olen nainen, koska jokainen mies on lähtenyt lätkimään kun selviää, että olen reilusti parikymppinen nainen, jolla ei ole takana suhteen suhdetta. Edelleen: ne sosiaaliset ja normaalit miehet pitävät tällaista naista omituisena ja jotenkin viallisena.

Jos joskus vielä haluan tutustua miehiin paremmin parisuhdemielessä niin tulen valehtelemaan taustastani.
[/quote]

Jaa, ei minua haittaisi lainkaan, mutta olisin ehkä liian vanha sinulle, "reilusti kolmekymppisenä." Parikymppisenä olisi varmaan haitannutkin. Tutki vähän jos joku vähän vanhempi miellyttäisi.

Syrjäutyneisyydelläkään ei olisi väliä, ystäviä ja tuttavia on tarpeeksi muutenkin. Jos hän olisi kovinkin introvertti eikä haluaisi muita sitten nähdä niin pitäisi tehdä kompromissejä. Kuuluu aikuiseen suhteeseen, vaikka alle 25 vuotiaat "lapset" eivät niin helposti niihin taivu ;)

Miksiköhän tälle palstalle on kerääntynyt niin monta helvetin tyhmää ja lukutaidotonta miestä?

Ilmeisesti syrjäytyminen alentaa ÄO kommentin 54 saamien yläpeukkujen perusteella...

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 10:18"]Harva syrjäytynyt nainen jaksaa pitää itsestään ja ulkonäöstään niin hyvää huolta, että häntä mainittaisiin kauniiksi. Alkuaan voi hyvinkin olla kaunis, mutta esim. psyykenlääkkeet kyllä pitävät huolen siitä, että kauneus on katoavaista. Surullista, mutta totta.
[/quote]

Jaa en mä ainakaan käytä mitään psyykenlääkkeitä, vaikka olen ongelmainen.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 10:14"]

En kelvannut ainakaan ns. "normaaleille" miehille, eli niille joilla on työ, paljon kavereita ja muutoinkin laajat sosiaaliset verkostot.

Eri asia voi olla samantyylisten miesten kohdalla.

[/quote]

Bhahahaha. Mä oonkin jo niin outo että minusta se että ihmisellä on paljon kavereita joiden kanssa hengata, ei oo mikään normi, ei siis asia joka tekee ihmisen "normaaliksi". En totisesti haluaisi miestä jonka pitää viikoittain päästä kavereiden kanssa jonnekin (ryyppäämään). Silloin tällöin tuo on tietysti ihan ok, mutta tietynlainen riippuvuus kaveriporukoista on minusta vähän teinihenkistä.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 01:00"]Mitäs luulette? Ja jos kelpaa, niin millaiselle? Päihdeongelmia ei ole, mt-ongelmaa kyllä, mutta ei mitään raivoamista tms. Ei paljon työkokemusta eikä kavereita. Hyvät seksitaidot.
[/quote]
Kyllä kelpaa, saisipa vielä joskus hyvää seksiä kiimaiselta naiselta.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:59"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:39"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:34"] [quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:27"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:24"] Outo on vähän eri asia kuin luuseri. Sen voi jopa myös käsittää positiiviseksi termiksi. [/quote] Eipä ollut lainkaan positiivinen luonnehdinta, sillä se omalla kohdalla liitettiin siihen asiayhteyteen, että olin miehen mielestä omituinen kun en ole koskaan ollut vakavassa parisuhteessa aiemmin... Oli viimeinen kerta kun kellekään miehelle olin rehellinen aiemmasta taustasta :) [/quote] No kerroppa tämä miehenä naiselle. 99÷ naisista karkaa siinä vaiheessa.... Toisinpäin prosentti on sentään huomattavasti pienempi. [/quote] Omalla kohdalla en eroa näe vaikka olen nainen, koska jokainen mies on lähtenyt lätkimään kun selviää, että olen reilusti parikymppinen nainen, jolla ei ole takana suhteen suhdetta. Edelleen: ne sosiaaliset ja normaalit miehet pitävät tällaista naista omituisena ja jotenkin viallisena. Jos joskus vielä haluan tutustua miehiin paremmin parisuhdemielessä niin tulen valehtelemaan taustastani. [/quote] Jaa, ei minua haittaisi lainkaan, mutta olisin ehkä liian vanha sinulle, "reilusti kolmekymppisenä." Parikymppisenä olisi varmaan haitannutkin. Tutki vähän jos joku vähän vanhempi miellyttäisi. Syrjäutyneisyydelläkään ei olisi väliä, ystäviä ja tuttavia on tarpeeksi muutenkin. Jos hän olisi kovinkin introvertti eikä haluaisi muita sitten nähdä niin pitäisi tehdä kompromissejä. Kuuluu aikuiseen suhteeseen, vaikka alle 25 vuotiaat "lapset" eivät niin helposti niihin taivu ;)

[/quote]

Mikä kuuluu aikuiseen suhteeseen? Kompromissit vai ihmisten tapaaminen? Ja mihin tahtiin niitä ihmisiä pitäis tavata? En ole ap, mietin vaan että itse en varmaan nauttisi mistään kaveriporukoissa hengaamisista mutta toki mä voisin tavata toisen elämään kuuluvia ihmisiä sen kanssa, sitten ehkä vähemmän kun ne oppivat inhoamaan mua kun oon ujona ihmisenä tietysti "ylimielinen", tai muuten vaan helvetin viallinen.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 01:18"]

En pidä itseäni kauniina, mutta olen ihan nätti ja myös syrjäytynyt, introvertti luonteeltani. Kavereita ei mullakaan oikeen ole ja viikonloput kyhnään kotona. Vähän vaikee löytää ketään :( niin ja vielä neitsyt 20n

[/quote]

mulla siis melkein sanasta sanaan sama juttu! ja samaa mietin itsekin. pelottaa että "elämä" menee ohi.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 12:01"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 10:18"]Harva syrjäytynyt nainen jaksaa pitää itsestään ja ulkonäöstään niin hyvää huolta, että häntä mainittaisiin kauniiksi. Alkuaan voi hyvinkin olla kaunis, mutta esim. psyykenlääkkeet kyllä pitävät huolen siitä, että kauneus on katoavaista. Surullista, mutta totta.
[/quote]

Jaa en mä ainakaan käytä mitään psyykenlääkkeitä, vaikka olen ongelmainen.
[/quote]
Minä tiedän erään tuollaisen naisen, joskus olen jutellut jotain sen kanssa, kaikinpuolin kaunis, aina huoliteltu kun näkee, lenkkeilee , mukavan tuntuinen, ym. Kaveri asuu sen kanssa samassa talossa ja on kertonut ettei sillä ole miestä tai kavereita, on yrittänyt pillua vongata huonolla menestyksellä.
En tiedä miksi on yksin? Ottajia varmasti riittäisi.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 12:11"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:59"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:39"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:34"] [quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:27"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:24"] Outo on vähän eri asia kuin luuseri. Sen voi jopa myös käsittää positiiviseksi termiksi. [/quote] Eipä ollut lainkaan positiivinen luonnehdinta, sillä se omalla kohdalla liitettiin siihen asiayhteyteen, että olin miehen mielestä omituinen kun en ole koskaan ollut vakavassa parisuhteessa aiemmin... Oli viimeinen kerta kun kellekään miehelle olin rehellinen aiemmasta taustasta :) [/quote] No kerroppa tämä miehenä naiselle. 99÷ naisista karkaa siinä vaiheessa.... Toisinpäin prosentti on sentään huomattavasti pienempi. [/quote] Omalla kohdalla en eroa näe vaikka olen nainen, koska jokainen mies on lähtenyt lätkimään kun selviää, että olen reilusti parikymppinen nainen, jolla ei ole takana suhteen suhdetta. Edelleen: ne sosiaaliset ja normaalit miehet pitävät tällaista naista omituisena ja jotenkin viallisena. Jos joskus vielä haluan tutustua miehiin paremmin parisuhdemielessä niin tulen valehtelemaan taustastani. [/quote] Jaa, ei minua haittaisi lainkaan, mutta olisin ehkä liian vanha sinulle, "reilusti kolmekymppisenä." Parikymppisenä olisi varmaan haitannutkin. Tutki vähän jos joku vähän vanhempi miellyttäisi. Syrjäutyneisyydelläkään ei olisi väliä, ystäviä ja tuttavia on tarpeeksi muutenkin. Jos hän olisi kovinkin introvertti eikä haluaisi muita sitten nähdä niin pitäisi tehdä kompromissejä. Kuuluu aikuiseen suhteeseen, vaikka alle 25 vuotiaat "lapset" eivät niin helposti niihin taivu ;)

[/quote]

Mikä kuuluu aikuiseen suhteeseen? Kompromissit vai ihmisten tapaaminen? Ja mihin tahtiin niitä ihmisiä pitäis tavata? En ole ap, mietin vaan että itse en varmaan nauttisi mistään kaveriporukoissa hengaamisista mutta toki mä voisin tavata toisen elämään kuuluvia ihmisiä sen kanssa, sitten ehkä vähemmän kun ne oppivat inhoamaan mua kun oon ujona ihmisenä tietysti "ylimielinen", tai muuten vaan helvetin viallinen.
[/quote]

Kompromissit tietty :D
Hymiö ja selvennys ettet vahingossa ota vihamielisenä kommenttina.

Tuo ylimielinen\viallinen, en voi oikein mieltää semmoista reaktiota ystäviltäni ujoa kumppaniani kohtaan. Paitsi ehlä jos kohtelisi minua huonosti, ilman kunnioitusta.

Täälläkin ihmetellään sitä, että oikeasti kaunis nainen voisi jäädä yksin. Joko minulle valehdellaan kauneudestani tai sitten olen poikkeus. Joo, melkein kaikkia naisia sanoo joku kauniiksi, mutta minulle yritetään väittää että olisin harvinaisen kaunis. Vaikea uskoa, kun on jo 25 v ja vakavia suhteita nolla. Saan jatkuvasti kuulla ulkonäöstäni, mutta se tuntuu olevan lajia hieno koristepatsas - kiva katsella, mutta ei kukaan halua sitä olohuoneeseensa tilaa viemään. On kyllä sanottu, että minua on vaikea lähestyä, mutta en ole yhtään ylimielinen tms. vaikka jonkun mielestä ehkä näytänkin siltä.

Voisin kuvitella tekeväni aloitteen, jos vaistoaisin joskus molemminpuolista kiinnostusta, mutta tällaisia tilanteita ei pääse syntymään, kun on vaikea tutustua ihmisiin ja sosiaalinen piiri on suppea. Silloinkin kun itse kiinnostun miehestä niin ovat lähes aina varattuja. Hämmentävää kun ei tiedä ketä pitäisi uskoa: minua kehuvia ihmisiä vai huonoa itsetuntoani, joka väittää minulle etten tosiasiassa ole yhtään niin vetävä annetaan ymmärtää. Muutenhan minulla olisi jo mies. Olen kuullut muilta naisilta, että heitä yritetään iskeä jatkuvasti ja treffipyyntöjä satelee. Onko se totta? Ei minulle käy niin. Tutut ja puolitutut kehuvat kyllä ulkonäköä, mutta kukaan ei silti ole oikeasti kiinnostunut. Saan kulkea ihan rauhassa kaduilla, kaupassa, salilla, ei kukaan ota mitään kontaktia. No joskus tuijotetaan, mutta se jää siihen. Sitten jotkut vielä ihmettelevät, miksi minun on vaikea uskoa olevani viehättävä. Summa summarum: (väitetysti) kauniskin voi jäädä yksin, jos ei ole tarpeeksi ulospäinsuuntautunut, hyvä itsetunto tai helposti lähestyttävä. Tai ehkä kauniin sijasta pitäisi olla puoleensavetävä ja seksikäs. Minä varmaan olen juuri se koristepatsas. Kaunis, mutta jättää kylmäksi.

Voisin nussia sen syrjäytymisen ulos sinusta!

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 19:35"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 03:34"]

Itse näin semi-syrjäytyneenä miehenä pääsin kerran pienen hetken nauttimaan positiivisen, elämäniloisen ja ulospäinsuuntautuneen naisen seurasta, ja täytyy myöntää, että tuon ohikiitävän lyhyen ajan antamalla elinvoimalla mennään vieläkin elämässä eteenpäin. En usko, että kukaan nainen kykenisi minua suoraan syvästä kuopastani ylös kiskomaan, mutta tuo pienikin pisara elämäneliksiiriä oli osoitus siitä mikä voima toisella ihmisellä voi parhaimmillaan olla.

[/quote]

Ihan kuin minun kynästäni:D

Neljä vuotta sitten työpaikalla tapaamani nainen kliseisesti muutti elämäni. Vaikka vietimme yhdessä vain kuukauden, niin sinä aikana hän teki sellaisen vaikutuksen, jota en ollut ennen kokenut. Juuri tänään sattumalta muistelin käymiämme keskusteluja ja hymy levisi huulilleni muistellessani häntä:)

[/quote]

Tervehdys, identtinen mies!

Itselleni tilanne on hyvinkin kaksijakoinen: saan kyllä tuosta kokemuksesta voimaa, mutta toisaalta sen loppuminen meinaa musertaa minut epätoivollaan. Kun tietää, että se oli siinä, eikä tule enää vastaavaa kokemaan. Ja sitten vielä häpeä siitä miten tuollainen kokemus, mitä normaalit ihmiset eivät pahemmin edes rekisteröi saa sinut täysin tolaltasi.

Hyvä tai sitten ei.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 19:03"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 01:00"]

Mitäs luulette? Ja jos kelpaa, niin millaiselle? Päihdeongelmia ei ole, mt-ongelmaa kyllä, mutta ei mitään raivoamista tms. Ei paljon työkokemusta eikä kavereita. Hyvät seksitaidot.

[/quote]

En tunne yhtään syrjäytynyttä ihmistä joka olisi kaunis tai komea. Monesti syrjäytymisen takana on mt-ongelmia joka sitten näkyy tavalla tai toisella itsestä huolehtimattomuutena. Henkilökohtainen hygienia on mitä on, vaatteet roikkuu päällä, hiukset ei ole nähneet kampaajaa pitkiin aikoihin...

[/quote]

Komeudesta tai kauneudesta on näin itsestään paha sanoa, mutta muuten meni ohi. Varmasti on kausia etten jaksa pahemmin ulkonäkööni panostaa, mutta ei tässä ikinä missään pultsarilinjalla mennä. Keväällä juoksin puolimaratonin ja muutenkin liikun såännöllisesti. Ehkä nämä eivät sovi täysyrjäytyneen määritelmään, mutta minulla ne ovat hetkittäisiä pakokeinoja todellisuuden ja pimeyden ikeestä.

Vierailija kirjoitti:

En pidä itseäni kauniina, mutta olen ihan nätti ja myös syrjäytynyt, introvertti luonteeltani. Kavereita ei mullakaan oikeen ole ja viikonloput kyhnään kotona. Vähän vaikee löytää ketään :( niin ja vielä neitsyt

20n

Minä kyllä olisin valmis korkkaamaan sinut

Eerikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pidä itseäni kauniina, mutta olen ihan nätti ja myös syrjäytynyt, introvertti luonteeltani. Kavereita ei mullakaan oikeen ole ja viikonloput kyhnään kotona. Vähän vaikee löytää ketään :( niin ja vielä neitsyt

20n

Minä kyllä olisin valmis korkkaamaan sinut

Niin, tuostahan on vuosi vierähtänyt, että olisiko kyseinen nainen enää neitsyt?