Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys (esi)lääkityksen esteenä
13.03.2022 |
Otsikko on pöljä, mutta enpä osannut paremmin tiivistääkään.
Pitäisi mennä myooman poistoon ja tuo operaatio voidaan tehdä joko nukutuksessa, jossain humautuksessa tai vaan buranan + parasetamolin voimin. Aika paljon kauhukokemuksiahan tuosta googlettamalla löytyy, mutta ilmeisesti osalle porukasta ko. homma on kuitenkin aika kivuton.
Kun lääkäri kävi läpi noita vaihtoehtoja, niin alkoi kyllä ahdistamaan ihan kauheasti. Syön jo kuukautisiini samat määrät lääkkeitä kuin nuo ohjaavat ottamaan tähän myooman poistoon. En haluaisi olla mitenkään hysteerinen, mutta tuntuu ihan käsittämättömältä, että kun kuukautisten kanssa pärjääminenkin on jo raskasta, niin samalla annoksella pitäisi selvitä kasvaimen poistosta.
Hätäännyin alkuvastaanotolla täysin ja lääkäri yritti tarjota esilääkitystä tai jotain kevythumautusta, ja nämä kuulostivatkin jo ihan lohdullisilta ja inhimillisiltä, mutta sitten selvisi, että mullepa ei tällaisia voidakaan tarjota, sillä mulla ei ole ketään hakemaan minua sairaalasta kotiin ja valvomaan vointia yön yli eivätkä voi kuulemma näin pienen syyn takia kenenkään antaa yöpyäkään osastolla.
Yksinäisyys on mulle muutenkin iso ja arka asia, ja tuntuu ihan kauhealta, että sen takia en voi saada edes inhimilliseltä tuntuvaa hoitoa :-(. Mulla ei ole täällä asuinpaikkakunnalla yhtään edes kaverintapaista ja vanhemmatkin asuvat niin kaukana että ei oikein onnistu heidänkään kanssaan.
(Lääkäri koitti ehdotella, että eikö nyt vaikka esimies voisi millään tulla yöksi kylään ja valvomaan vointia, ja tämä kyllä on herättänyt mussa tilanteeseen nähden tosi paljon hilpeyttä. Ehkä lääkäreillä on paremmat välit pomoihinsa, mutta kyllä varmaan insinööritoimiston keskiportaan pomon vaimolla kulmakarvat kohoaisivat, kun ukko lähtisi yökylään valvomaan parikymppisen alaisensa oloa gynekologisen leikkauksen jälkeen.)
Miten te muut samankaltaisessa tilanteessa olleet olette saaneet järjestettyä asian? Maksanko jollekin taksikuskille ekstraa siitä, että esiintyy huolehtivana miesystävänä vai luotanko siihen, että riittävästi toivomalla mun myooma sattuu olemaan kivuttomasti poistuvaa mallia? Onko jonkun diapamin vaikutusaika oikeasti niin pitkä, että jos aamulla ottaa ja operoidaan, niin kaipaa tosissaan vahtimista seuraavan vuorokauden ajan?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan sinulle selitetty asia ihan oikein tai oletko ymmärtänyt sen ihan oikein?
Sivusta: Mitä oikein tarkoitat.
Nukutettua ja tai vahvasti kipulääkitettyä ihmistä ei päästetä sairaalasta yksin pois.
Jos noin tehdään, sairaala joutuu siitä vastuuseen, mikäli jotain sattuisi.Siksi tuollaisen toimenpiteen jälkeen, potilaalla tulee olla hakija, ns. saattaja, joka vie hänet kotiin ja on srvn yön hänen kanssaan. Varulta, jos jotain sattuu, nukutuksen ja toimenpiteen jälkeen.
Yksinäisiä, siis todella yksinäisiä ihmisiä on Suomessa jonkin verran, niitä joilla ei todellakaan ole ketään, joka vois noin tehdä.
Silloin yleensä potilas viettää sen loppupäivän srvn yön sairaalassa ja tietenkin maksaa siitä hoitopäivän hinnan, joka on nykysin n. 50 e ja lisäksi tietenkin sen polikilinikka maksun, joka on jotain 40 e.
Mutta toki niin voi tehdä, että joku tulisi hakemaan, mutta ei silti yöpyisi potilaan kotona.
Pääasia on se, että sairaala voi luovuttaa potilaan saattajalle.Jos leikkaus vaatii nukutuksen, niin silloin kyllä saa olla sairaalassa yötä eikä tarvitse etsiä vierasta ihmistä kotiin päivystämään. Ihan outo kuvio.
Kyllä ne vuodepaikat nykyään on niin tiukassa, etteivät sellaista saa järjestymään ”kevyiden” toimenpiteiden vuoksi.
On puhe nukutuksesta.
Niin? Nukutuksesta varmistavat päiväkirurgisissa toimenpiteissä, että joku on kotona.
Eihän nukutusta nyt päätetä sen mukaan onko joku kotona vai ei.
Kyllä on kysytty nimenomaan tuota ihan niin kuin ap kuvaa.
Toki kysytään, mutta ei sitä päätöstä sen perusteella tehdä.
Mitä päätöstä ei tehdä? Jos ei ole saattajaa jätetään tietyt lääkkeet antamatta, jos toimenpide voidaan hoitaa ilman niitä.
Voin hyvin kuvitella, että on olemassa lukematon määrä leikkauksia, joissa ei kysellä sitä onko saattaja mukana ja tehdään hommat niin syvässä nukutuksessa kuin ikinä on tarve - ja yövytään sitten tarvittaessa sairaalassa.
Tällä kertaa mulle kuitenkin esitettiin ainoana sopivana kivunlievitysvaihtoehtona nuo käsikauppalääkkeet, kun esimerkiksi rauhoittavan esilääkkeen antaminen edellyttäisi oppikirjan mukaan saattajaa eikä sellaista nyt ollut. Ymmärrän hyvin, että isommassa kuvassa tarkasteltuna tämä myooman poisto on varmaan ihan simppeli pikkujuttu, josta useat selviävätkin näin, mutta mua on valitettavasti alkanut pelottaa ja ahdistaa koko operaatio juuri kivun takia.
Poistetaanhan sitä viisaudenhampaitakin useimmilta ihan hereillä, toisilta rauhoitettuna ja kolmansilta nukutettuna, että saadaan pelkäävälle ja jännittävälle potilaalle jotenkin inhimillinen kokemus.
Ap
Eikö sinun sairaanhoitopiirisi alueella ole potilashotellia? Ainakin Kysissä se taitaa olla vielä sairaala-alueellakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivitän siltä varalta, että joku googlaa kokemuksia, kuten itsekin tein.
Poisto tehtiin tänään ja no, kyllähän siitä molluskasta eroon päästiin, mutta oli kyllä aika karsea kokemus. Jostain syystä aikaisemmin lääkäri puhui myoomasta ja kun katsoin nyt omakannasta, niin sinne oltiin kirjattu, että "myooma tai polyyppi", mutta tänään se olikin sitten polyyppi.
Sain tsempattua itseni vastaanotolle, kun naistentautien polin puhelimessa ollut hoitaja oli tosi ihana ja kannustava. Ylipäätään kaikki hoitoon osallistuneet oli tosi mukavia.
Otin etukäteen ibuprofeenia ja parasetamolia, mutta eka yritys viedä instrumentti kohdunkaulan läpi sattui niin paljon, että sain kohdunkaulanpuudutteet. Sen jälkeen vehkeet saatiin kyllä perille, mutta jostain syystä tunsin ihan sietämätöntä kipua, kun niitä liikuteltiin pelipaikoilla :-(. Tuntui jotenkin todella kovalta kuukautiskivulta erikoisilla vihlahduksilla höystettynä. Olin tuossa kohtaa aika järkyttynyt siitä kivun määrästä ja mulle alkoi tulla huono ja huimaava olo. Todettiin yhdessä, että varmaan se kipu ja jännitys tekee olon kehnoksi fyysisestikin.
No, mullehan sitten tarjottiin jotain kielen alla liuotettavaa kipulääkettä, jotta saatiin homma hoidettua ilman enempiä kyyneleitä ja kipuja. Teki olon vähän höntiksi ja auttoi kyllä etenkin niihin vihlaisuihin ja lievitti menkkakiputuntemukset siedettävälle tasolle. Se itse polyypin poisto ei tuntunut miltään! Pelkästään instrumenttien liikuttelu tuntui. Nyt jälkikäteen on tuntunut pientä jomotusta, mutta paljon vähemmän kuin pipelle-näytteenoton jälkeen.
Itse tilanteessa kukaan ei kysellyt mitään saattajista tai yönylivalvojasta, vaikka esikäynnillä ne nousivat kynnyskysymykseksi. Nyt vaan huolehdittiin siitä, että autolla ei saa ajaa. Vitsi kun olisi tiennyt jo ihan alussa, että kyllä niitä lääkkeitä saa, jos tarvitsee. Olisi säästynyt paljolta etukäteishuolelta ja pelolta.
Ap
Nykyään ei voi taksikuskinkaan enää luottaa sattuneista syistä varsinkaan jos pää on tokkurassa.
Googleta AVIOMIESPALVELU jos asuisit jossain siellä missä toimivat, löytyy luotettavampi kuski ja apua