Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys (esi)lääkityksen esteenä
13.03.2022 |
Otsikko on pöljä, mutta enpä osannut paremmin tiivistääkään.
Pitäisi mennä myooman poistoon ja tuo operaatio voidaan tehdä joko nukutuksessa, jossain humautuksessa tai vaan buranan + parasetamolin voimin. Aika paljon kauhukokemuksiahan tuosta googlettamalla löytyy, mutta ilmeisesti osalle porukasta ko. homma on kuitenkin aika kivuton.
Kun lääkäri kävi läpi noita vaihtoehtoja, niin alkoi kyllä ahdistamaan ihan kauheasti. Syön jo kuukautisiini samat määrät lääkkeitä kuin nuo ohjaavat ottamaan tähän myooman poistoon. En haluaisi olla mitenkään hysteerinen, mutta tuntuu ihan käsittämättömältä, että kun kuukautisten kanssa pärjääminenkin on jo raskasta, niin samalla annoksella pitäisi selvitä kasvaimen poistosta.
Hätäännyin alkuvastaanotolla täysin ja lääkäri yritti tarjota esilääkitystä tai jotain kevythumautusta, ja nämä kuulostivatkin jo ihan lohdullisilta ja inhimillisiltä, mutta sitten selvisi, että mullepa ei tällaisia voidakaan tarjota, sillä mulla ei ole ketään hakemaan minua sairaalasta kotiin ja valvomaan vointia yön yli eivätkä voi kuulemma näin pienen syyn takia kenenkään antaa yöpyäkään osastolla.
Yksinäisyys on mulle muutenkin iso ja arka asia, ja tuntuu ihan kauhealta, että sen takia en voi saada edes inhimilliseltä tuntuvaa hoitoa :-(. Mulla ei ole täällä asuinpaikkakunnalla yhtään edes kaverintapaista ja vanhemmatkin asuvat niin kaukana että ei oikein onnistu heidänkään kanssaan.
(Lääkäri koitti ehdotella, että eikö nyt vaikka esimies voisi millään tulla yöksi kylään ja valvomaan vointia, ja tämä kyllä on herättänyt mussa tilanteeseen nähden tosi paljon hilpeyttä. Ehkä lääkäreillä on paremmat välit pomoihinsa, mutta kyllä varmaan insinööritoimiston keskiportaan pomon vaimolla kulmakarvat kohoaisivat, kun ukko lähtisi yökylään valvomaan parikymppisen alaisensa oloa gynekologisen leikkauksen jälkeen.)
Miten te muut samankaltaisessa tilanteessa olleet olette saaneet järjestettyä asian? Maksanko jollekin taksikuskille ekstraa siitä, että esiintyy huolehtivana miesystävänä vai luotanko siihen, että riittävästi toivomalla mun myooma sattuu olemaan kivuttomasti poistuvaa mallia? Onko jonkun diapamin vaikutusaika oikeasti niin pitkä, että jos aamulla ottaa ja operoidaan, niin kaipaa tosissaan vahtimista seuraavan vuorokauden ajan?
Kommentit (83)
Vaihdelleko eri paikkaunnilla, mutta olen saanut muuhun tutkimukseen monesti esilääkitystä(opioideja/rauhoittavaa), ja vaikutus on kumottu toisella aineella operaation jälkeen. Itselläkin oli monesti ongelma ja huoli, että yksinäisyyden takia joutuisi kärsimään extra-tuskia vain siksi ettei kukaan viitsi/ehdi/pääse mukaan tai ei yksinkertaisesti ole KETÄÄN saattajaksi/kotiin vahtijaksi.
Mulle siis riitti ainakin pötkötellä sairaalassa joku 1-2h jälkeenpäin ja kun olo oli ihan ok(toki vähän tokkurassa voi olla)niin pääsin kotiini ja ihan yksin olen useita öitä viettänyt noiden mömmöjenkin alaisena. Ja olen selviytynyt ihan hyvin ja hengissä.
Todella epäreilua, jos yksinäisen ihmisen pitäisi vielä kärsiä tutkimuksisskain tavallista enemmän, koska itsekkäät mulkerot ympärillä eivät välitä sen vertaa, että tulisivat kerrankin apua tarvitsevan seuraksi. Voisivat tosin myös siellä sairaaloissakin uskoa ihan vähemmästä, että kaikilla ei nyt vain ole sitä "jokua"silittelemässä päätä tai mihinkään muuhunkaan vaan oikeasti kaikesta pitää AINA selviytyä täysin yksin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin juuri tällä viikolla ihan samaa! Ei ole ketään, kuka voisi hakea sairaalasta ja siitä syystä minut jätetään ilman kipulääkitystä. Tuntuu uskomattoman epäreilulta.
En ole ajatellut, että noita ohjeistuksia tarvitsisi aina niin orjallisesti noudattaa. Olen itsekin ollut toimenpiteissä, joiden jälkeen olisi ohjeiden mukaan pitänyt olla kaveri hakemassa ja vahtimassa operaation jälkeen, mutta ihan reippaasti olen lähtenyt sieltä kotiini yksin. Ei minulta käytännössä ole tentattu, että onhan joku minua vahtimassa.
Vierailija kirjoitti:
Mietin juuri tällä viikolla ihan samaa! Ei ole ketään, kuka voisi hakea sairaalasta ja siitä syystä minut jätetään ilman kipulääkitystä. Tuntuu uskomattoman epäreilulta.
Joo, epäreiluus ja kohtuuttomuus tuntuvat nyt kuvailevan tilannetta aika hyvin. Jos toimenpide voi kuitenkin olla niin kivulias, että nukutuskin on perusteltu vaihtoehto niille, joilla on joku hakemaan ja itse saa pärjätä käsikauppasärkylääkkeillä.
Pitää miettiä tuota ykkösen mainitsemaa taktiikkaa, josko työpaikalta löytyisi joku, joka voisi käydä poimimassa sairaalasta ja jättää toipumaan itsekseen kotiin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pyysin erästä töistä tuttua ihmistä viemään minut kotiin. Valehtelin lääkäriasemalla, että saattaja kuljettaa minut kotiin ja on kanssani yön yli. Saattaja ei oikeasti edes noussut autosta, vaan lähti heti kotiinsa vaimon luokse.
No suu auki siellä töissä. Kyllä mä kerran elämässä voisin kollegaa jelpata jos päivälle ei ole muita menoja ja lapsikin on jo isompi ettei tarvi tarhasta hakea. Ehkä mieluummin pyytäisin häntä yöpymään tänne meille, kuin itse lähtisin pois kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitsetko kyytiä?Jos asut pk seudulla niin voin kuskata.
M36 Espoo
Onkohan sinulle selitetty asia ihan oikein tai oletko ymmärtänyt sen ihan oikein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan sinulle selitetty asia ihan oikein tai oletko ymmärtänyt sen ihan oikein?
Sivusta: Mitä oikein tarkoitat.
Nukutettua ja tai vahvasti kipulääkitettyä ihmistä ei päästetä sairaalasta yksin pois.
Jos noin tehdään, sairaala joutuu siitä vastuuseen, mikäli jotain sattuisi.
Siksi tuollaisen toimenpiteen jälkeen, potilaalla tulee olla hakija, ns. saattaja, joka vie hänet kotiin ja on srvn yön hänen kanssaan. Varulta, jos jotain sattuu, nukutuksen ja toimenpiteen jälkeen.
Yksinäisiä, siis todella yksinäisiä ihmisiä on Suomessa jonkin verran, niitä joilla ei todellakaan ole ketään, joka vois noin tehdä.
Silloin yleensä potilas viettää sen loppupäivän srvn yön sairaalassa ja tietenkin maksaa siitä hoitopäivän hinnan, joka on nykysin n. 50 e ja lisäksi tietenkin sen polikilinikka maksun, joka on jotain 40 e.
Mutta toki niin voi tehdä, että joku tulisi hakemaan, mutta ei silti yöpyisi potilaan kotona.
Pääasia on se, että sairaala voi luovuttaa potilaan saattajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä, eikös sinkkuelämän pitäny olla ihanaa ja vapaata?
Vierailija kirjoitti:
Mietin juuri tällä viikolla ihan samaa! Ei ole ketään, kuka voisi hakea sairaalasta ja siitä syystä minut jätetään ilman kipulääkitystä. Tuntuu uskomattoman epäreilulta.
Ibuprofeenia riittävästi niin kylllä riittää pahimpien kipujen ohi. Ylilyönti kinuta opiaatteja tässä tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taksikuski on ihan hyvä ratkaisu, eipä tuo extraa ottanut, kun kävi sisältä hakemassa. Eikä edes esittänyt poikaystävää.
Hyvin pääsin humautuksen jälkeen kotiin yksikseni yöpymään.
Kotona voi korkeintaa kaatua tms. mutta niin voisi tapahtua, vaikka joku olisikin kaverina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan sinulle selitetty asia ihan oikein tai oletko ymmärtänyt sen ihan oikein?
Sivusta: Mitä oikein tarkoitat.
Nukutettua ja tai vahvasti kipulääkitettyä ihmistä ei päästetä sairaalasta yksin pois.
Jos noin tehdään, sairaala joutuu siitä vastuuseen, mikäli jotain sattuisi.Siksi tuollaisen toimenpiteen jälkeen, potilaalla tulee olla hakija, ns. saattaja, joka vie hänet kotiin ja on srvn yön hänen kanssaan. Varulta, jos jotain sattuu, nukutuksen ja toimenpiteen jälkeen.
Yksinäisiä, siis todella yksinäisiä ihmisiä on Suomessa jonkin verran, niitä joilla ei todellakaan ole ketään, joka vois noin tehdä.
Silloin yleensä potilas viettää sen loppupäivän srvn yön sairaalassa ja tietenkin maksaa siitä hoitopäivän hinnan, joka on nykysin n. 50 e ja lisäksi tietenkin sen polikilinikka maksun, joka on jotain 40 e.
Mutta toki niin voi tehdä, että joku tulisi hakemaan, mutta ei silti yöpyisi potilaan kotona.
Pääasia on se, että sairaala voi luovuttaa potilaan saattajalle.
Jos leikkaus vaatii nukutuksen, niin silloin kyllä saa olla sairaalassa yötä eikä tarvitse etsiä vierasta ihmistä kotiin päivystämään. Ihan outo kuvio.
Vierailija kirjoitti:
Mitä, eikös sinkkuelämän pitäny olla ihanaa ja vapaata?
Niinhän se on. Täysi yksinäisyys voi olla eri asia.
Myooman poistoa ei tehdä missään humautuksessa tai buranan voimalla. Potilas nukutetaan poistotavasta riippumatta.
Poskionteloiden leikkaus ja nenän väseinän oikaisu nukutuksessa. Sain olla yötä sairaalassa, kotiutus seuraavan aamupäivän aikana. Mies samaan aikaan kotona, eikä käyty tällaisia monimutkaisia keskusteluja siitä, että pitää mennä kotiin tai jotain ei voi tehdä, kun kotona ei ole ketään.
Vierailija kirjoitti:
Myooman poistoa ei tehdä missään humautuksessa tai buranan voimalla. Potilas nukutetaan poistotavasta riippumatta.
Samaa ihmettelin.
Mun tutut sinkut ovat vastaavissa tilanteissa pyytäneet jotain tuttua hakemaan sairaalasta ja olleet kotona kuitenkin yksin. Koska eivät ole halunneet kotiinsa ketään.