Lue keskustelun säännöt.
Mikähän miehen lasta pännii?
16.08.2015 |
On siis 8-vuotias. Ongelmana on ettei mitään, MITÄÄN, voi tehdä ilman showta. Ja showlla tarkoitan "ei, en tee, ei käy. Ei kiinnosta, EIIIII" - yms.
Esimerkiksi eilen oltiin menossa ostamaan lapselld kouluvaatteita ja uutta lelua. Aluksi lapsi oli innoissaan, mutta kun lähtö tuli ajankohtaiseksi niin kaikki meni pipariksi.
Lapsi ei malta/osaa aina mennä vessaan kun pissattaa, varsinkin kun ulos ollaan menossa niin kaikki käy veskissä ennen lähtöä. Ei, en käy, ei tarvi. EI!!! Sen jälkeen ei suostuta pukemaan vaatteita (siis oikeasti, menisi vaikka yökkärillä). Kyse ei ole siitä etteikö saisi valita tai ei olisi vaatteita, ei vaan halua.
Oltiin menossa pyörillä, "en laita kypärää, EI, En LAITA" saati sitten mitään tyhmiä aurinkolaseja! TAI KENKIÄ!!
Tässä vaiheessa mies on jo aivan loppu, sanoo että se kiukuttelu loppuu tai lelut jää ostamatta. No ei mitään, hetkeksi lapsi rauhoittuu, päästään jopa ulos kunnes: ei suostu ajamaan itse, EI, en osaa. En jaksa, (matka 1km tasaista tietä), huonot housut jalassa, liian kirkasta. Nyt on jo mun vuoroni turhautua, koko porukka takaisin sisälle, lapsi vetää raivarit ja ottaa kaikki vaatteet pois, sotkee huoneensa.
Tunnin päästä tulee pyytämään anteeksi, ja sanoo että todella tarvitsisi niitä kouluvaatteita. Uusi yritys, osittain samat kitinät vessasta ja kengistä. Puolessa välissä matkaa pyytää että hiukset laitetaan kiinni ja aurinkolasit silmille.
Mutta tosiaan, mistä helkkarista tuo kiukuttelu voi johtua? Kuuluuko ikään? Joka ikinen lähtö on samanlainen! Kouluun menee toistaiseksi ilman kiukutteluja, muttta puistoköynnit, kesän rantakäynnit, kaikki samanlaisia.
Silti, eilenkin illalla lapsi totesi että oli kiva päivä, kysyi multa et enhän hylkää häntä, kertoi että rakastaa minua (kerroin saman, se on totta) eli loppupeleissä kiltti ja ihana lapsi.
Joku ottaa tämän kuitenkin esille, ei en ole perheenrikkoja, olen ollut lapsen elämässä nelisen vuotta ja lapsen vanhemmat eivät koskaan ole olleet yhdessä. Lapsen äidilläkin on jo "uusi perhe", ja lapsella on ainakin näennäisesti hyvät olot kummassakin kodissa.
Vinkit ja kommentit tervetulleita!
Kommentit (58)
Voi tietysti olla. että lapsi on tottunut nyhjästelemään omassa pihapiirissä ja tämä liikkuminen on hänelle jotenkin kauhistus. Jos nyt kuitenkin lähtisitte sinne ulos, kerrot että on kaunis päivä ja ette halua viettää sitä sisällä. Ja että aikuiset päättävät tällaiset asiat. Jatkossa voisi olla kohtuullista, että viettäisitte toisen yhden kotipäivän, jolloin vain olisitte kotona, siivoilisitte, laittaisitte, ruokaa, saunoisitte, ym kaupassakäyntiä. Voi olla, että lapsi hakee sitä huomiota näin ja haluaisi olla pesässänne lähellä teitä. Perheneuvolaan voi mennä aikuinen vaikka yksin kyselemään neuvoja, se voisi olla kohdallasi hyvä, koska välität lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi kokee olevansa hylätty äidin taholta, purkautuu noin sitten. Ehkä kokee isänsäkin taholta itsensä torjutuksi, koska isällä uusi nainen.
Nämä nykykuviot ovat todella rankkoja lapsille. Ymmärtäkää se! Ei kiikuteta olosuhteiden takia oireilevaa lasta heti neurologisiin tutkimuksiin.
Koska erilaiset lähtötilanteet tuottavat hankaluuksia, tulee mieleen, onko lasta palloteltu sinne, tänne ja tuonne suuremmin selittelemättä, miksi näin tehdään. Jostain syvältä nousee joku hylkäämisen kokemus ja pelko, että taas lapsi lempataan jonnekin, ties kenen hoteisiin. Ei ole mikään ihme, jos turvattomuuden tunne iskee. Hän on vielä niin pieni, että ei osaa ehkä sanoittaa tätä tunnetta ja siksi käyttäytyy, niin kuin käyttäytyy. Samalla testaa alitajuisesti myös, rakastavatko aikuiset häntä, vaikka hän käyttäytyy niin huonosti. Ainakin ennen uhkailtiin usein, että huonosti käyttäytyvät lähetetään ties minne (meillä mustalaiset vie tai lähetetään makkaratehtaalle).
Hieman vaikuttaisi myös siltä, että lapsessa saattaa olla lieviä aspergerin oireita. Varsinkin juuri nuo toistuvasta rutiinista poikkeavat tilanteet näyttäisivät hämmentävän lasta kovasti ja sehän on yksi tyypillinen piirre asseille. Puhe ja selitys ei mene perille, vaan kilpistyy kuin lasiseinään. Kannattaisi tutkia.
Tällaiset hankalat tilanteet ja niiden puiminen on usein vaikeaa miehille. Mennään sellaiselle tunnetasolle, että monelta loppuvat sanat. Tunteet pelottavat suoranuottisia miehiä. Tästä poikki ja tähän jengat ja pulinat pois - näinhän se tuppaa menemään. Naisen tehtäväksi jätetään sitten ne enemmän tunteisiin vetoavat jutut. Mutta jos halutaan saada tuloksia, niin melompia osapuolia tarvitaan.
Yksi juttu jäi askarruttamaan: miten lapsi toimii toisessa kodisaan eli äitinsä uudessa perheessä. Tunteeko olevansa tasavertainen muiden perheenjäsenten kanssa? Onko sisaruksia? Millainen suhde on isäpuoleen? Tunteeko lapsi, ettei oikein kuulu mihinkään, kun aina välillä "pitää" lähteä muutamaksi päiväksi toiseen perheeseen. Perheen yhtenäisyys on lapselle tärkeä. Sanon tämän omasta kokemuksesta, sillä lapsena minua palloteltiin usein isovanhemmille pitkiksikin ajoiksi. Tunsin, että jäin monesta (uus)perheemme jutusta ulos. Lapsuuden kokemukset ovat leimanneet koko elämääni ja ihmissuhteitani.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 10:25"]
Voi tietysti olla. että lapsi on tottunut nyhjästelemään omassa pihapiirissä ja tämä liikkuminen on hänelle jotenkin kauhistus. Jos nyt kuitenkin lähtisitte sinne ulos, kerrot että on kaunis päivä ja ette halua viettää sitä sisällä. Ja että aikuiset päättävät tällaiset asiat. Jatkossa voisi olla kohtuullista, että viettäisitte toisen yhden kotipäivän, jolloin vain olisitte kotona, siivoilisitte, laittaisitte, ruokaa, saunoisitte, ym kaupassakäyntiä. Voi olla, että lapsi hakee sitä huomiota näin ja haluaisi olla pesässänne lähellä teitä. Perheneuvolaan voi mennä aikuinen vaikka yksin kyselemään neuvoja, se voisi olla kohdallasi hyvä, koska välität lapsesta.
[/quote]
Isältään varsinkin saa paljon huomiota juurikin silloin kun ollaan ulkoilemassa - pääsee kyytiin, jutellaan jne. Kotipäiviäkin vietellään varsinkin sadepäivinä, ja ne on kuulemma tylsiä. Eli ns. mikään ei kelpaa. Nyt on saanut uuden puhelimen, eikä enää haluaisi tehdä muuta kuin pelata sitä.
Ap
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 10:28"]
Lapsi kokee olevansa hylätty äidin taholta, purkautuu noin sitten. Ehkä kokee isänsäkin taholta itsensä torjutuksi, koska isällä uusi nainen.
Nämä nykykuviot ovat todella rankkoja lapsille. Ymmärtäkää se! Ei kiikuteta olosuhteiden takia oireilevaa lasta heti neurologisiin tutkimuksiin.
[/quote]
Voipi olla, mutta en kuitenkaan usko. Äiti on hyvä äiti, lapsi puhuu äidistä aina ihaillen. Täällä meidän luona on edetty täysin lapsen tahtiin, isä ja lapsi viettävät aikaa kaksinkin mutta lapsi nimenomaan tahtoo että tehdään kolmisin juttuja. Vaan mistä tietää. Lapsi ei ainakaan osaa sanoa, vaikka on kysytty. Ei hän vielä osaa käsitellä tunteitaan. En minä ainakaan olisi viemässä lasta tutkimuksiin, hänellä on vain hankalaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pattitilanne, puhelimen kanssa voi sopia noin pienen kanssa hyvin jonkun aikarajan minkä sillä saa pelata. Sekin luo turvaa, ettäaikuiset päättää isot linjat ja lapsi saa sitten päättää pelaako 1,5 tuntia putkeen vai kolme puolen tunnin pätkää puhelimella. Hakekaa apua jollain tavalla, niin asiat alkavat sujua.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 10:41"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 10:28"]
Lapsi kokee olevansa hylätty äidin taholta, purkautuu noin sitten. Ehkä kokee isänsäkin taholta itsensä torjutuksi, koska isällä uusi nainen.
Nämä nykykuviot ovat todella rankkoja lapsille. Ymmärtäkää se! Ei kiikuteta olosuhteiden takia oireilevaa lasta heti neurologisiin tutkimuksiin.
[/quote]
Voipi olla, mutta en kuitenkaan usko. Äiti on hyvä äiti, lapsi puhuu äidistä aina ihaillen. Täällä meidän luona on edetty täysin lapsen tahtiin, isä ja lapsi viettävät aikaa kaksinkin mutta lapsi nimenomaan tahtoo että tehdään kolmisin juttuja. Vaan mistä tietää. Lapsi ei ainakaan osaa sanoa, vaikka on kysytty. Ei hän vielä osaa käsitellä tunteitaan. En minä ainakaan olisi viemässä lasta tutkimuksiin, hänellä on vain hankalaa.
ap
[/quote]
Totta kai lapsi puhuu äidistään tuossa iässä ihaillen. Se ei mitenkään poissulje sitä, että tuntee itsensä ulkopuoliseksi, kun on kaksi pienempää puolisisarusta arjessa.
Äidin ei tässä tarvitse tosiaankaan olla mitenkään "huono", lapsi vain on hädissään ja epävarma omasta asemastaan. Varsinkin viikonloput isän luona ovat rankkoja, koska ei ole ikään kuin kontrollissa mitä kaikkea siinä varsinaisessa kodissa on meneillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 10:30"]
Koska erilaiset lähtötilanteet tuottavat hankaluuksia, tulee mieleen, onko lasta palloteltu sinne, tänne ja tuonne suuremmin selittelemättä, miksi näin tehdään. Jostain syvältä nousee joku hylkäämisen kokemus ja pelko, että taas lapsi lempataan jonnekin, ties kenen hoteisiin. Ei ole mikään ihme, jos turvattomuuden tunne iskee. Hän on vielä niin pieni, että ei osaa ehkä sanoittaa tätä tunnetta ja siksi käyttäytyy, niin kuin käyttäytyy. Samalla testaa alitajuisesti myös, rakastavatko aikuiset häntä, vaikka hän käyttäytyy niin huonosti. Ainakin ennen uhkailtiin usein, että huonosti käyttäytyvät lähetetään ties minne (meillä mustalaiset vie tai lähetetään makkaratehtaalle).
Hieman vaikuttaisi myös siltä, että lapsessa saattaa olla lieviä aspergerin oireita. Varsinkin juuri nuo toistuvasta rutiinista poikkeavat tilanteet näyttäisivät hämmentävän lasta kovasti ja sehän on yksi tyypillinen piirre asseille. Puhe ja selitys ei mene perille, vaan kilpistyy kuin lasiseinään. Kannattaisi tutkia.
Tällaiset hankalat tilanteet ja niiden puiminen on usein vaikeaa miehille. Mennään sellaiselle tunnetasolle, että monelta loppuvat sanat. Tunteet pelottavat suoranuottisia miehiä. Tästä poikki ja tähän jengat ja pulinat pois - näinhän se tuppaa menemään. Naisen tehtäväksi jätetään sitten ne enemmän tunteisiin vetoavat jutut. Mutta jos halutaan saada tuloksia, niin melompia osapuolia tarvitaan.
Yksi juttu jäi askarruttamaan: miten lapsi toimii toisessa kodisaan eli äitinsä uudessa perheessä. Tunteeko olevansa tasavertainen muiden perheenjäsenten kanssa? Onko sisaruksia? Millainen suhde on isäpuoleen? Tunteeko lapsi, ettei oikein kuulu mihinkään, kun aina välillä "pitää" lähteä muutamaksi päiväksi toiseen perheeseen. Perheen yhtenäisyys on lapselle tärkeä. Sanon tämän omasta kokemuksesta, sillä lapsena minua palloteltiin usein isovanhemmille pitkiksikin ajoiksi. Tunsin, että jäin monesta (uus)perheemme jutusta ulos. Lapsuuden kokemukset ovat leimanneet koko elämääni ja ihmissuhteitani.
[/quote]
En haluaisi sanoa pahaa lapsen äidistä koska hän tekee parhaansa - kuitenkin voin sanoa että on palloteltu. Joka toinen viikonloppu on meillä, ne toiset viikonloput on papalla, mummolla, serkkujen luona. Varmasti on turvattomuuden tunnetta. Siitähän kertoo tuo kysymyskin "ethän koskaan hylkää mua? vaikka kiukuttelisin". En, en hylkää. Rakastan aina.
En osaa äidin perheestä sanoa: eivät halua puhua siitä meidän kanssa. Meidän päässä ilmenevistä ongelmista kyllä puhutaan avoimesti - ehkä ongelmia siis ei siellä ole. Pikkusisaria on kaksi äidin puolelta. Ja pikkusisaret ovat kateellisia kun lapsi lähtee "isille" - myös pikkusisaret haluaisivat mukaan. Eivät kai juuri tee kotonaan mitään kun lapsi on pois, se on varmaan ihan hyvä.
Ap
Miksi lapsi on noin vähän teillä? Ei ihme, jos lapsi reagoi, varmaan ikävöi teitä paljon, jos näkee teitä vain kahden viikon välein eikä kunnon isä-lapsi ja isä-äitipuoli suhdetta muodostu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 10:46"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 10:41"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 10:28"]
Lapsi kokee olevansa hylätty äidin taholta, purkautuu noin sitten. Ehkä kokee isänsäkin taholta itsensä torjutuksi, koska isällä uusi nainen.
Nämä nykykuviot ovat todella rankkoja lapsille. Ymmärtäkää se! Ei kiikuteta olosuhteiden takia oireilevaa lasta heti neurologisiin tutkimuksiin.
[/quote]
Voipi olla, mutta en kuitenkaan usko. Äiti on hyvä äiti, lapsi puhuu äidistä aina ihaillen. Täällä meidän luona on edetty täysin lapsen tahtiin, isä ja lapsi viettävät aikaa kaksinkin mutta lapsi nimenomaan tahtoo että tehdään kolmisin juttuja. Vaan mistä tietää. Lapsi ei ainakaan osaa sanoa, vaikka on kysytty. Ei hän vielä osaa käsitellä tunteitaan. En minä ainakaan olisi viemässä lasta tutkimuksiin, hänellä on vain hankalaa.
ap
[/quote]
Totta kai lapsi puhuu äidistään tuossa iässä ihaillen. Se ei mitenkään poissulje sitä, että tuntee itsensä ulkopuoliseksi, kun on kaksi pienempää puolisisarusta arjessa.
Äidin ei tässä tarvitse tosiaankaan olla mitenkään "huono", lapsi vain on hädissään ja epävarma omasta asemastaan. Varsinkin viikonloput isän luona ovat rankkoja, koska ei ole ikään kuin kontrollissa mitä kaikkea siinä varsinaisessa kodissa on meneillään.
[/quote]
Onko ehdottaa ratkaisua? ap
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 10:50"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 10:30"]
Koska erilaiset lähtötilanteet tuottavat hankaluuksia, tulee mieleen, onko lasta palloteltu sinne, tänne ja tuonne suuremmin selittelemättä, miksi näin tehdään. Jostain syvältä nousee joku hylkäämisen kokemus ja pelko, että taas lapsi lempataan jonnekin, ties kenen hoteisiin. Ei ole mikään ihme, jos turvattomuuden tunne iskee. Hän on vielä niin pieni, että ei osaa ehkä sanoittaa tätä tunnetta ja siksi käyttäytyy, niin kuin käyttäytyy. Samalla testaa alitajuisesti myös, rakastavatko aikuiset häntä, vaikka hän käyttäytyy niin huonosti. Ainakin ennen uhkailtiin usein, että huonosti käyttäytyvät lähetetään ties minne (meillä mustalaiset vie tai lähetetään makkaratehtaalle).
Hieman vaikuttaisi myös siltä, että lapsessa saattaa olla lieviä aspergerin oireita. Varsinkin juuri nuo toistuvasta rutiinista poikkeavat tilanteet näyttäisivät hämmentävän lasta kovasti ja sehän on yksi tyypillinen piirre asseille. Puhe ja selitys ei mene perille, vaan kilpistyy kuin lasiseinään. Kannattaisi tutkia.
Tällaiset hankalat tilanteet ja niiden puiminen on usein vaikeaa miehille. Mennään sellaiselle tunnetasolle, että monelta loppuvat sanat. Tunteet pelottavat suoranuottisia miehiä. Tästä poikki ja tähän jengat ja pulinat pois - näinhän se tuppaa menemään. Naisen tehtäväksi jätetään sitten ne enemmän tunteisiin vetoavat jutut. Mutta jos halutaan saada tuloksia, niin melompia osapuolia tarvitaan.
Yksi juttu jäi askarruttamaan: miten lapsi toimii toisessa kodisaan eli äitinsä uudessa perheessä. Tunteeko olevansa tasavertainen muiden perheenjäsenten kanssa? Onko sisaruksia? Millainen suhde on isäpuoleen? Tunteeko lapsi, ettei oikein kuulu mihinkään, kun aina välillä "pitää" lähteä muutamaksi päiväksi toiseen perheeseen. Perheen yhtenäisyys on lapselle tärkeä. Sanon tämän omasta kokemuksesta, sillä lapsena minua palloteltiin usein isovanhemmille pitkiksikin ajoiksi. Tunsin, että jäin monesta (uus)perheemme jutusta ulos. Lapsuuden kokemukset ovat leimanneet koko elämääni ja ihmissuhteitani.
[/quote]
En haluaisi sanoa pahaa lapsen äidistä koska hän tekee parhaansa - kuitenkin voin sanoa että on palloteltu. Joka toinen viikonloppu on meillä, ne toiset viikonloput on papalla, mummolla, serkkujen luona. Varmasti on turvattomuuden tunnetta. Siitähän kertoo tuo kysymyskin "ethän koskaan hylkää mua? vaikka kiukuttelisin". En, en hylkää. Rakastan aina.
En osaa äidin perheestä sanoa: eivät halua puhua siitä meidän kanssa. Meidän päässä ilmenevistä ongelmista kyllä puhutaan avoimesti - ehkä ongelmia siis ei siellä ole. Pikkusisaria on kaksi äidin puolelta. Ja pikkusisaret ovat kateellisia kun lapsi lähtee "isille" - myös pikkusisaret haluaisivat mukaan. Eivät kai juuri tee kotonaan mitään kun lapsi on pois, se on varmaan ihan hyvä.
Ap
[/quote]
Vähän Porvoo-meinigiltä kuulostaa tuo, että lapsi itse kysyisi: "ethän hylkää minua, vaikka kiukuttelen?"
Sellaista jenkkileffoista opittua, missä äiti/isä paijaa päätä nukkumaan mennessä ja puhutaan syvällisiä. Ei oikeasta elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 10:51"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 10:46"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 10:41"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 10:28"]
Lapsi kokee olevansa hylätty äidin taholta, purkautuu noin sitten. Ehkä kokee isänsäkin taholta itsensä torjutuksi, koska isällä uusi nainen.
Nämä nykykuviot ovat todella rankkoja lapsille. Ymmärtäkää se! Ei kiikuteta olosuhteiden takia oireilevaa lasta heti neurologisiin tutkimuksiin.
[/quote]
Voipi olla, mutta en kuitenkaan usko. Äiti on hyvä äiti, lapsi puhuu äidistä aina ihaillen. Täällä meidän luona on edetty täysin lapsen tahtiin, isä ja lapsi viettävät aikaa kaksinkin mutta lapsi nimenomaan tahtoo että tehdään kolmisin juttuja. Vaan mistä tietää. Lapsi ei ainakaan osaa sanoa, vaikka on kysytty. Ei hän vielä osaa käsitellä tunteitaan. En minä ainakaan olisi viemässä lasta tutkimuksiin, hänellä on vain hankalaa.
ap
[/quote]
Totta kai lapsi puhuu äidistään tuossa iässä ihaillen. Se ei mitenkään poissulje sitä, että tuntee itsensä ulkopuoliseksi, kun on kaksi pienempää puolisisarusta arjessa.
Äidin ei tässä tarvitse tosiaankaan olla mitenkään "huono", lapsi vain on hädissään ja epävarma omasta asemastaan. Varsinkin viikonloput isän luona ovat rankkoja, koska ei ole ikään kuin kontrollissa mitä kaikkea siinä varsinaisessa kodissa on meneillään.
[/quote]
Onko ehdottaa ratkaisua? ap
[/quote]
Valitettavasti oikein ei! Nämä ovat tilanteita, joissa vanhemmat ovat junailleet asiat niin, että sijaiskärsijäksi ja heittopussiksi jää lapsi.
Onhan lapsella koko ajan tunne, että hänestä halutaan eroon, jos vielä toisinakin viikonloppuina on järjestely, ettei ole äidin perheessä täysvaltaisena jäsenenä.
Mutta ihan arjen toimivuuden kannalta teidän päässä, niin ei auta kuin ottaa jämäkkyys peliin. Pitää sen mitä sanotaan, pehmoilu ei auta lasta turvattomuuden tunteeseen. Sinun ei pidä lähteä mielistelemään lasta, vaan kohdella reilusti. Väärin käyttäytymisestä on seuraukset. Jos on sovittu, että lähdetään ostoksille, niin sitten lähdetään ja vaatteet puetaan päälle ilman mitään teatteria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku tuossa ehdottikin, että voisiko toinen teillä vietetyistä päivistä olla kotipäivä? On kivaa tehdä kaikkea ex tempore, mutta pienelle lapselle se voi olla liikaa. Tai voisiko ajatella, että teillä viikonloput kulkisivat aina lähes samaa kaavaa? Että olisi vaikka perjantaina kauppareissu, lauantaina aamupala, sitten joku kiva tekeminen (ranta, kylpylä, leffa tms.) ja ilta kotoilua. Sunnuntaina vaikka ulkoilua porukalla ja ruoka. Siis mikä teidän kuvioihin passaa parhaiten, mutta lapselle se toisi selkeyttä.
Olisi itsellekin melko rankkaa, että työviikon jälkeen menee joko mummolle, jollekin muulle sukulaiselle tai isille, eikä tiedä yhtään mitä siellä tehdään - vaikka tekeminen olisi mukavaakin. Mieti itseäsi joka viikonloppu reissussa. Saisi rauhoittua ja nauttia isän ja äitipuolen seurasta, kun kuvio olisi selvä.
Huomio aikuiselta mieheltä.
Tekstissä aloittaja erikseen korostat kuinka lapsi on rakastettu ja jo neljä vuotta olet ollut "kuvioissa".
Silti otsikko on MIEHEN LAPSI.
Sanonpa nyt vaan että taitaa olla itselläsi pari asiaa käsiteltävänä, ehkä tenava kapinoi sinua kohtaan edelleen että halua sitä vain käsitellä ja koitat keksiä kiertotietä.
Vastaanpa uudestaan kun on tullut tietoa enemmän tilanteesta. Jotenkin oletin avauksesta että lapsi asuu teillä, mutta käykin vain joka toinen viikonloppu.
Lapsi on heittopussi, joka viikonloppu menossa jossain ja viikot koulussa ja kenties harrastuksia.
Milloin lapsi saa vain olla ja levätä.
Kun tilanne on tämä ottaisin lapsen keskusteluun mitä hän haluaisi tehtävän vai haluaisiko vain oleilla. 8-vuotiaan voi jättää kotiin kauppareissun ajaksi ja voitte päivittäistavaraostokset hoitaa ennen lapsen teille tulemista.
Suunnitelkaa tekemisiä yhdessä jo ennakkoon, esim. seuraavaksi tapaamisviikonlopuksi niin lapsi tottuu ajatukseen että jotain tapahtuu.
Joku ehdotti viisaasti että jos toinen teilläolopäivä olisi ihan kotipäivä. Leivotte vaikka yhdessä jos se kiinnostaa.
Jämäkkä kasvatus toki edelleen. Aikuiset päättää isot asiat ja ette anna lapsen pompottaa jatkossa.
Hyvä kun sinä olet napakasti ohjannut pyöräilemään. Taitojen karttuessa oppii siitä pitämään. Onko lapselle tullut teidän naapurustosta kavereita?
Miten pitkä välimatka on kotien välillä? Matkustaminen yksistään on lasta kuormittava asia.
Mietin tässä sitä missähän lapsi tahtoisi olla jos saisi itse sen päättää. Vaikka teillä olisi kuinka hyvin asiat voi lapsen normaalissa asuinpiirissä olla juttuja joissa haluaisi olla mukana, kaverit on tärkeitä. Hän jää pois ehkä joiltain kaverisynttäreiltä, leikeistä jne. joissa muu kaveriporukka on.
Olen lasteni kavereissa huomannut sellaista että harmittaa kun on isäviikonloppu ja ei voi tehdä sitä mitä tahtoisi, etenkin teini-ikäisille se on välillä hankalaa.
Ongelmat tuplaantuvat kun on monta "kotia".
Ap vaikuttaa todella välittävältä ihmiseltä. Ole enemmän aikuinen, älä isosisko.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 10:13"][quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 09:38"]
Olet ihana ja välittävä "äitipuoli", olkaa tiukempia tosiaan tietyissa kohdin. Lapsi uskaltaa testata, koska tietää että välitätte, mitenkähän käyttäytyy äitinsä luona? Onko kiukut teillä, kun tuntee syvää turvaa. Kiukuttelu tosin kuuluu lapsilla kaikkeen ikään, että se on ihan normaalia. Siirtymätilanteet ja uudet asiat jotenkin stressaavat lasta. Perheneuvolasta voisi saada apua mös.
[/quote]
Kiitos. Yritän parhaani mutta tietysti tunnen oloni huonoksi - kyvyttömäksi.
Tiedän, että lapsi kiukkuaa myös kotona, mutta meillä se korostuu sillä olemme tavallaan enempi lapselle, juuri hänelle läsnä. Me myöskin puuhaillaan paljon, käydään puistoissa, paikallisella torilla, uimarannoilla jne. Kotona taas lapsi on enempikin kotona, asuvat omakotitalossa joten takapihalta löytyy se puisto ja uima-allas. Ehkä meillä on vähän liiaksikkin "ohjelmaa" - vaan ollaan molemmat miehen kanssa viikonloput vapaalla niin ei haluta kyhjöttää kotona vaan ollaan mielummin liikkeellä.
Tiettyyn pisteeseen asti kiukuttelu on normaalia, mutta joka asian vastustaminen ei. Nytkin kerroin lapselle päivän suunnitelmasta, mitä tehdään jne. Nyt itkee huoneeseessaan ja huutaa että ei mitään ulkoilua, en tahdo, en lähde, ei käy.
ap
[/quote]
Jos lapselle ohjelmaa on liikaa, niin vähentäkää ohjelmaa.
Jospa kuitenkin varaisitte ajan sille koulupsykologille. Neurologiset ongelmat vaativat kuntoutusta, ilman ei lapsen olo parane.