Vaikka tiedän, että vanhempieni ero oli väistämätön,

Asia oli kova koettelemus. :´(

Miksi sinun on niin vaikea edelleen hyväksyä eroa? Elätkö kuvitelmissa elämää, jossa eroa ei olisi tapahtunut?

Taidat hakea vain tekosyytä jättää oman elämäsi elämättä!

että toinen vanhemmistani on jatkanut onnellisena elämää ja toinen haaveilee edelleen (!) yhteenpaluusta. Lapsille on kova pala, että vanhempi ei jatka elämää eron jälkeen.



ap

ei-toivottu ja surua tuottava asia. On ihan eri asia jos vanhemmat eroaa niin että molemmat sitä tahtoo...



Mulla myös ystäväni äiti ja isä erosivat vastaavalla tavalla. Äiti löysi uuden ja sanoi vaan yksi ilta lähtevänsä tämän uuden matkaan. Kaverini oli silloin myös noin 15-vuotias. Eikä ole päässyt asiasta yli ei kaverini eikä tämän isä. Kaverini on selkeästi asiassa isänsä puolella ja on alkanut tavallaan vihaamaan äitiään asian vuoksi.

että toinen vanhemmistani on jatkanut onnellisena elämää ja toinen haaveilee edelleen (!) yhteenpaluusta. Lapsille on kova pala, että vanhempi ei jatka elämää eron jälkeen.

ap

Ero on tapahtunut ja elämä on jatkunut eikä paluuta ydinperheeseen enää ole. Ehkä sinunkin pitää päästää siitä irti ja ymmärtää että toinen vanhemmistasi ei myöskään ole päässyt erosta eteenpäin ja elää siksi vain "puoliksi". Et voi elää vanhempiesi puolesta, sinulla on vastuu omasta elämästä ja omasta onnestasi. Perheenhajoamisen suru on sinun surusi, ehkä tarvitisit ammattiapua, jotta alkaisit katsoa asioita eteenpäin?

pui eron katkeruutta sinulle niin se on vaikeuttanut omaa irtipääsyäsi.

Eli perusteltu ero, isä jäi kaihoamaan äidin perään, äiti jatkoi elämäänsä. Onneksi muutaman vuoden päästä isäkin löysi uuden vaimon, olisi muuten varmaan juonut itsensä hautaan. On sen tyyppinen mies, että tarvitsee naisen.



On kai ihan normaalia ajatella, että mitä jos olisikin tapahtunut toisin. Mutta kuten sanoit, vanhemmillasi on omat elämänsä. Se täytyy vain hyväksyä. Aikuinen ihminen ymmärtää, ettei asiat mene aina niin kuin haluaisi.

Minunkin vanhempani ovat eronneet. Isä ei pidä mitään yhteyttä. Kyllä minua surettaa, että olen syntynyt tällaiseen perheeseen ja sukuun, joka on ihan tynkä. Olisin mieluusti sukurakkaan ja läheisen suvun jäsen. Harmittaa lastenkin puolesta. Ei tullut heille mummolaa, ei ole ukkia.

Sitä vain luulee, että muilla on paremmin. Minulta kuoli isä kun olin 15, meni lapsuudenkoti, koska hullu äiti ei hallinnut raha-asioita jne. jne. Elämä on.