Kihlat ennen avoliittoa

Kiitos paljon 14 :) Saman tyyppinen tilanne oli itsellänikin aikaisemmassa suhteessa mutta se päättyi tuon kihlauskysymyksen jälkeen eroon. Kaikkea hyvää sinullekin!

ap

muutimme yhteen kihlojen jälkeen ja parin kuukauden päästä oli häät :) Edelleen naimisissa ja onnellisia :)

Me ollaan oltu kihloissa jo kun asuttiin molemmat vanhempien luona. Sovittiin jo seurustelun alussa, että mennään kihloihin, jos vuoden päästä ollaan vielä yhdessä.

Kiitos 2 kokemuksesta! Miten saitte puhuttua aiheesta? Se on sen verran herkkä aihe ja tuntuu olevan valtavirtaa vastaan, että pelottaa nostaa kissa pöydälle.

ap

Olemme mieheni kanssa uskovaisia niin päätös oli helppo aikoinaan. 

Lisää ajatuksia? :)

ap

No älä muuta! Jos mies yhteenmuuttoa ehdottaa, kerro, että sinulle ei käy ellei olla kihloissa.

Menimme myös kihloihin ennen yhteenmuuttoa, mutta lähinnä siksi, koska lähdin pian kosinnan jälkeen ulkomaille vaihtoon puoleksi vuodeksi. Ei siis ollut mitään uskonnollista ajatusta takana. Kaukosuhteessa helpotti ikävää kun tiesi, että toinen on lupautunut minulle. Nyt on asuttu yli vuosi yhdessä ja hyvin pyyhkii, ens vuonna naimisiin :)

Onnea, 7! :) Olis tosi mielenkiintosta kuulla miten otitte asian puheeksi ym.

ap

Voi herttinen, elämme 2000-lukua.

Kosi sitä ukkoa! Ei ole pakko odottaa karkauspäivään!

Menimme kihloihin seurusteltuamme noin vuoden. Asuimme silloin useamman sadan kilometrin päässä toisistamme. Minä opiskelin, mies ei. Suunnittelimme tuolloin häitämme, eli kihlaus oli oikeasti lupaus naimisiinmenosta. Sruraavana kesänä oli häät. Koko ajan asuin vielä siellä opiskelupaikkakunnalla ja kesällä vanhempieni luona. Häiden jälkeen muutin virallisesti mieheni luokse, eli olin silloin jo rouva. 

Mitään uskonnollista vakaumusta tääsä ei ollut takana, tuntui taan hyvältä näin. Naimisissa on oltu jo aika kauan. Loppuelämän suhdetta siinä oltiin rakentamassa, että hyvin ehti tuossakin vaiheessa yhteen muuttaa.

Me olemme naimisissakin, emmekä ole koskaam asuneet yhdessä. Siis virallisesti. Käytäbnössä asumme yhdessä 20 pv kuussa.

Kiitos tarinoista, ois kiva kuulla lisää! :)

ap

Ja mielenkiintoista että aihe herättää niin paljon alapeukutuksia!

Oma mieheni lupasi että menemme heti kihloihin yhteenmuutettuamme. No minä kiltisti odotin kosintaa, kului vuosi, kului toinen... Tuli paljon kriisejä, tapasin useita komeita ja kiinnostavia miehiä. Pysyin silti uskollisena miehelleni. Koin Suurta ahdistusta siitä etten ollut vieläkään saanut miestä omakseni. Mietin eroa useasti.

Lopulta yli kymmenen vuoden jälkeen sanoin suoraan miehelle, että jos ei nyt mennä kihloihin, ja ensi vuonna naimisiin niin se on heippa lopullisesti. Minulla kyllä riittää ottajia jonoksi asti. No menimme kihloihin, ja naimisiin. Olen antanut kihloista asti miehelle suuseksiä, en halunnut tehdä sitä ennen kuin tiedän, että häät ovat varmasti tulossa. Harmittaa että meni niin monta vuotta nuoruudesta "hukkaan" kun pohdin eroa ja mietin muita miehiä. Nyt on luonnollisestikin turvallinen olo siitä, että tämä suhde on lopullinen.

Toivottavasti Ap pääset pian kihloihin, ymmärrän sinua hyvin :)