Lomahelvetti

Isäni on AINA oikeassa ja tekee myös AINA asioista ongelmia. Hän on narsisti ja samoin sisareni. Molemmat ahdistuvat pienimmistäkin muutoksista suunnitelmissa ja samalla ristiriitaisesti pienistäkään yrityksessä suunnitella asioita etukäteen.

Perhelomilla molemmat haluvat mennä kalliisiin kohteisiin ja sitten ahdistuvaat kun kaikki maksaa paljon eikä kellään ole varaa niiihin. Äitini taas on  mukautuva tilanteisiin. Minäkin olen melko mukautuva, mutta en enää aikuisena jaksa sitä, että kaikessa pitäisi miellyttää isää tai siskoa. Tästä tietenkin seuraa riitoja helposti, kun en enää nykyään taivu heidän jokaisten oikkeujensa alle.

Esimerkkinä: Yhteisen lomareissun aamiaisella jutellaan mitä päivän aikana tehtäisiin. Minua kiinnostaa eräs kohde, äitiäni eräs toinen nähtävyys. Karttaa katsomalla nähdään että kohteet ovat aika lähellä toisiaan, aletaan äidin kanssa puhua että nuo olisi hyvä yhdistää samalle päivälle kun kerta ovat samalla suunnalla. Kysytään sitten isältä eettä mitä mieltä hän on, niin dramaattisesti, suuttuen sanoon näin: "MINÄ en halua suunnitella mitään, MINÄ en halua mennä minnekään, MINÄ olen lomalla." Äidin kanssa suu auki katsellaan että mistä tuokin nyt tuli. Eli kivasta, rennosta suunnittelusta tulee ongelma, vaikka mitään ongelmaa ei todellakaan pitänyt olla. (Tällä reissulla siskoni ei ollut mukana)

Naurettavimman asiasta tekee se, että yleensä isäni nimenomaan haluaa katsella nähtävyyksiä, ongelma taisi nyt olla että tällä kertaaa sekä minä että äiti ehdotimme kohdetta. Eikä ilmeisesti ole mitään väliä, että myös MINÄ JA ÄITINI olemme lomalla ja meilläkin on yhtälainen oikeus miettiä mitä haluamme lomapäivinä tehdä. Sanoin siiten isälleni että selvä, ei tarvitse tulla mukaan, mentiin sitten äidin kanssa kahdestaan. Ukko ärsyyntyi tähänkin ja soittelin missä mentiin ja tuli perässä samoihin kohteisiin. 

Huh saimpahan avautua. 

Muilla avautumisia yhteisistä lomista?