Lue keskustelun säännöt.
Ikääntyminen ja ulkonäön vanheneminen masentaa
12.03.2022 |
Tiedän, että turhamaista varsinkin tässä maailmantilanteessa, mutta olen viime ajat havahtunut siihen, että oikein mikään ei enää innosta, eikä tunnu miltään. Tuntuu, kuin elämästä olisi lopullisesti kadonnut jotain. Ja tajusin, että kun on ikänsä ollut kaunis ja saanut kuulla siitä joka paikassa ja oma identiteetti on kauniin ihmisen sellainen niin masentaa yllättävän paljon vanheneminen ja sen huipun ulkonäön ”menettäminen”. Tuskin nyt ruma vieläkään, mutta kyllähän ne parhaimmat vuodet on auttamatta takana. Ei ole edes rahaa kauneuskirurgiaan. Mitenhän tätä oppii kestämään, kun naama ”lahoaa” pikkuhiljaa..
-N44-
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Ei masenna minua, Olen ihastellut peilistä parransängen harmaantumista, ja ajattelinkin antaa parran kasvaa pidemmäksi, muotoilen vain hiukan. Olen siis mies, jos se ei muuten tullut selväksi.
Ei tullut heti. Minä olen nainen ja ihailen parransängen harmaantumista joten hyvä että täsmensit. Älä anna kasvaa pitemmäksi. Sänki on seksikästä, mutta sen yli on yök.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kanssa masentaa ensimmäiset ikääntymisen merkit.
Olen kuullut koko elämäni ajan viikottain jopa tuntemattomiltakin ihmisiltä olevani "kuvankaunis". Lukiossa minut valittiin "vuoden kaunottareksi" ja olen toiminut erään kosmetiikkamerkin "edustuskasvoina".
Ikää nyt 27v, minulla on kaksi lasta ja vaikka ylipainoakaan ei ole kertynyt raskauksista,niin iho ei ole enää sama ! :/ selluliittiakin alkaa olemaan.
Vaikka voiteita käytän säännöllisesti ja ihoa hoidan muutenkin päivittäin.
Otsassa alkaa näkymään ryppyjä ja muutenkin kasvojenpiirteet eivät enää ole niin ns hehkuvat :(
Tää on kyllä murheistani pienin. Mutta on sekin surullista, kun ei ole enää tyytyväinen omaan peilikuvaansa.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos paljon lohdullisista ja fiksuista vastauksista! Itsekin ajattelen, että kun vain saisi aikaiseksi.. jotenkin se ”masennus”, vetämätön olo ja ”luovuttamisen” tunne on tosi paha. Ei tahdo löytää potkua enää yrittää. Ja siitähän sitten kierre syntyy, kun ei jaksa yrittää, ulkonäkö vain romahtaa, siitä masentuu jne. Tiedän, että pitäisi tehdä tosi asioita sen eteen, että pysyisi mahdollisimman hyvän näköisenä, kuin vain tässä iässä pystyy.. Mutta, vaikka tiedän niin minne se motivaatio on yhtäkkiä kadonnut?! Sitä ihmettelen. Mietin olisiko jo vaihde/esivaihde-vuodet menossa, koska ainakin kuukautiskierto alkanut heitellä ja jonkinverran kuivuusongelmia alapäässä, sekä
seksihalut kateissa ja sitten tämä ”apaattisuus”. En tiedä, mutta nytkin pitäisi olla lenkillä, kun aurinko paistaa..mutta ”ei huvita”, Huoh.. Pari vuotta sitten sain laihdutettua melkein 20kg se oli iso juttu, mutta samalla tuntui vanhettavan ulkonäköä jotenkin. No, puoliso pitää vielä hyvännäköisenä onneksi eli jotain lohdutusta. Jospa tästä vielä saisi kammettua itsensä pohjalta ylös.. Kaikkein eniten tietysti haluan, että sota loppuisi maailmalla. Siihen verrattuna ei mikään ulkonäkö ole tärkeää..
-N44-
Ehkä voisit ottaa tämän tilanteen mahdollisuutena tutustua itseesi. Muut ovat aiemmin määrittäneet sinua kauneuden kautta jolloin olet itsekin alkanut toimia samoin. Se on ollut helppoa ja petollista.
Olet kuitenkin ihmisenä paljon muutakin, jokainen on. Oikeastaan tuo ulkonäköjuttu on täysin turha, ne on vain ne kasvot ja vartalo johon on syntynyt. Ihmiset tuijottavat tietysti ulkonäköä paljon, ollaan sosiaalisia eläimiä jne.
Tietysti täytyy pitää huolta itsestään, syödä hyvin ja harrastaa urheilua. Sitä voi oman mielihyvän eteenkin tehdä eikä vain ulkonäön. Esim. voimaharjoittelu, venyttely yms. poistaa jumeja ja antaa notkeutta ja voimaa keholle.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vain itsestä johtuvaa, jos ja kun ulkonäkö ja ikääntyminen huolestuttaa. Itse olen tietoisesti suunnannut ajatuksia ja arvoja muuhun kuin ulkonäköön. Kuitenkin jatkuvasti törmään aiheesta keskusteluun ystävien kanssa. Fiksut, koulutetut saman ikäiset ystäväni (hieman yli40.v) puhuvat todella paljon ja usein ulkonäköön liittyvistä asioista. Ja nimenomaan siitä näkökulmasta, kuinka joku tuttava/ystävä on yhtäkkiä ikääntynyt silmissä. Saattavat usein ääneen iloita myös siitä, ettei itselle ole käynyt näin. Minä olen aina vähän vaikeana tilanteessa, sillä tunnistan kuuluvani tuohon näkyvästi ikääntyneeseen porukkaan. Ainakin osa ajattelusta on vain omassa päässäni, sillä jos se olisi niin näkyvää kuin uskon, eivät ystäväni puhuisi asiasta niin avoimesti kanssani, näin uskon.
Olen todella turhautunut näihin puheisiin. Etenkin kuin olen 100% varma, että yksi äänekkäimmin asiasta puhuva ottaa säännöllisesti botoxia. Hän ei kai tajua, että sen huomaa. Etenkin silloin kun se on juuri laitettu: otsa kiiltää kilometrin päähän, osa otsasta on sileä kuin paperi, mutta rypyt näkyvät kuitenkin tietyissä kohdin. Pienet mustelmat silmäkulmien ympärillä viimeistään paljastaa ikuisen nuoruuden salaisuuden.
Olen harkinnut korkeakoulutusta, mutta taidan jättää väliin. Pelottaa tietää mitä siellä opetetaan kun järjestään näillä akateemisilla on mitä typerämpiä huolenaiheita ja mietintöjä. Kenellä on eniten ryppyjä...anna mun kaikki kestää!
Taas näitä keski-ikäisten naisten alentamisketjuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas näitä keski-ikäisten naisten alentamisketjuja.
Kyllä. Naisviha naamioidaan tällaisiin aloituksiin. Ei tolkun naiset tällaisia vatvo.
Vierailija kirjoitti:
Saman asian kanssa tuskailen päivittäin. Ikää 42.v. Rapistumiseni on alkanut jo kymmenen vuotta sitten, kun painoa alkoi kertymään, enkä saanut itseäni niskasta kiinni. Kymmenen vuotta olen uskotellut itselleni, että vielä täältä noustaan ja saan itseni elämäni kuntoon. Nyt kun kasvoihin on ilmestynyt selkeitä vanhenemisen merkkejä, olen menettänyt kaiken toivoni ja luovuttanut totaalisesti.
En enää edes haaveile ylimääräisten kilojen tiputtamisesta. Elämänilo on mennyt, mikään ei kiinnosta. Tänäänkin muu perhe on laskettelemassa, mies ja pojat. Mies on itseäni vanhempi, elämänsä kunnossa. Jaksaa ja tekee lasten kanssa ja itsekseen. Minä vain makaan sohvalla, voivottelen maailman kurjuutta ja maadun pikkuhiljaa. Ei kai tällaista akkaa jaksa kauaa katsella. Jotenkin jopa toivon, että mies löytäisi jonkun arvoisensa. Ehkä saisin itseenikin potkua, jos olisi vaarana menettää mies.
Nyt mitä hittoa nainen, ylös, ulos ja lenkille! Tai tee siellä kotona vaikka joku kotijumppa kun muut on poissa.
Olen itse samanikäinen, nuorimmainen on huutanut yöt läpeensä koko viimeisen viikon flunssan kourissa. Sairasta lasta hoitaessa olen muistanut taas miten hirveää se valvominen vauva-aikana oli ja voivotellut omaa ikääntymistä myös.
Silti - olen käynyt päivittäin kävelyllä, suihkussa ja rasvannut ihoa, venytellyt telkkarin ääressä ja syönyt paljon salaattia, juonut vihreää teetä ja mennyt ajoissa nukkumaan, koska joudun öisin heräilemään. Tänä aamuna kampesin itseni vielä luistelemaan kaupungin tarjoamalle aikuisluistelutunnille. Kiloja on minullakin varmaan 10 jotka pitäisi saada pois, mutta vähitellen sekin. Mutta ei sohvalla maaten!
Otahan oikeasti nyt itseäsi niskasta kiinni ja vie itsesi liikkeelle, sinä elät siinä kehossa koko elämäsi ajan, joten yritä pitää siitä nyt parempaa huolta. Vaikka vähän salaa ota miehestä mallia, jos hän on menevä ja jaksava. Aikaa sinulla ilmeisesti ainakin on myös itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Jos olet aina ollut ennenkaikkea MUILLE kävelevä ulkonäkö, ja sitten yhtäkkiä et olekaan mikään.
Olen tullut tulokseen, kun ihan lapsesta asti saanut kuulla pelkästään sitä ”kuinka kaunis se on”, ”huomiota herättävän kaunis”, ”erottui joukosta jo synnytyslaitoksella”. Kyllähän siinä väkisin ihmisen itsetunto alkaa rakentua ulkonäön ympärille eikä ollenkaan hyvässä mielessä.
On mielestäni vaarallista tällainen myönteinen kehuminen kun se menee siihen asti, että mitään muuta ei nähdä ihimisessä, mihin siinä nuori rakentaa identiteetin muuhun, kuin ulkonäön varaan? Saat joka puolelta viestiä että olet vaan kaunis, et mitään muuta. Sama homma negatiivinen haukkuminen ja arvostelu, molemmat tuhoaa ihmistä. Minun mielestäni kaikenlainen ihmisen arvostelu pitäisi kieltää.
Viisaita sanoja. Minusta ihminen, joka on poikkeuksellisen kaunis kasvoiltaan ja usein myös vartaloltaan on loppujen lopuksi hyvin turvaton. Varsinkin nuori tyttö on suoranaisen saalistuksen kohteena. Vaarallista on se, jos hänelle ei kerrota hyvissä ajoin murrosiän kynnyksellä, että hänen pitää olla ulkonäkönsä vuoksi järkevä ja varoa hyväksikäyttäjiä. Niin paljon kaunottaria maailmalla tuhoutunut kun joutuneet hyväksikäyttäjien kanssa tekemisiin, esimerkiksi Marilyn Monroe. Pikkutyttöjä pitää hyvissä ajoin varoittaa pedofiileista puhumalla suoraan asioista, ei kierrellen.
Vierailija kirjoitti:
Saman asian kanssa tuskailen päivittäin. Ikää 42.v. Rapistumiseni on alkanut jo kymmenen vuotta sitten, kun painoa alkoi kertymään, enkä saanut itseäni niskasta kiinni. Kymmenen vuotta olen uskotellut itselleni, että vielä täältä noustaan ja saan itseni elämäni kuntoon. Nyt kun kasvoihin on ilmestynyt selkeitä vanhenemisen merkkejä, olen menettänyt kaiken toivoni ja luovuttanut totaalisesti.
En enää edes haaveile ylimääräisten kilojen tiputtamisesta. Elämänilo on mennyt, mikään ei kiinnosta. Tänäänkin muu perhe on laskettelemassa, mies ja pojat. Mies on itseäni vanhempi, elämänsä kunnossa. Jaksaa ja tekee lasten kanssa ja itsekseen. Minä vain makaan sohvalla, voivottelen maailman kurjuutta ja maadun pikkuhiljaa. Ei kai tällaista akkaa jaksa kauaa katsella. Jotenkin jopa toivon, että mies löytäisi jonkun arvoisensa. Ehkä saisin itseenikin potkua, jos olisi vaarana menettää mies.
Ah, ihania nämä miestään ylistävien naisten jutut. Paitsi kirjoittaja on mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas näitä keski-ikäisten naisten alentamisketjuja.
Kyllä. Naisviha naamioidaan tällaisiin aloituksiin. Ei tolkun naiset tällaisia vatvo.
Niin siis oikeastikko löydätte naisvihaa siittä ku joku kertoo omasta ulkonäköhuolesta? Vttu tätä ajatusmaailmaa, keskittykää vaikka itse olemaan mahdollisimman hyvä ihminen toisten ihmisten sijaan jos haluutte olla jotain maailmanparantajia
Vierailija kirjoitti:
Mahtaa olla rankkaa jos identiteetti ja ulkonäkö on ollu syvässä kytköksessä toisiinsa. Söin 18-vuotiaana pienen määrän sieniä, unohdin miltä näytän ja vaikka katsoin peilistä, en tunnistanu itteäni. Oli sen tyylinen ajatus, että oon niin todella paljon enemmän, että mun ulkonäkö on vain hyvin pienenpieni pintaraapaisu siittä. Tuo kokemus on vaikuttanu minuun ja myös minun suhtautumiseen muihin todella paljon, koska ymmärrän, että muillakin se ulkokuori on vain se pintaraapaisu.
OT minulla on tämä 24/7 ilman sieniä. Se on oikeastaan hirvittävän raskasta. Peilistä ja valokuvista katsoo joku vieras, jonka järjellä ymmärrän itsekseni, mutta johon minulla ei ole mitään kontaktia. Joku naama vaan, joku keho vaan. En halua olla valokuvissa, en käyttää webbikameraa, tai olla esillä, koska muut näkevät sen vieraan tyypin, joka en ole minä.
En tiedä miten laittaisin hiukset, koska ihan sama, se on jonkun vieraan tukka.
En tiedä miten haluaisin pukeutua ja tyylitellä itseni, koska ihan sama, sieltä peilistä katsoo edelleen vieras
En tiedä miltä haluaisin näyttää (laiha, lihaksikas, lihava, muodokas, tumma, vaalea), koska ihan sama, se sama vieras siellä peilissä edelleenkin on.
En ole jaksanut opetella meikkaamista tai hiusten laittamista, koska mitä väliä, miksi minä sitä vierasta naamaa ja kehoa somistaisin.
En halua tehdä oikein mitään kehollista, kuten tanssi, salilla käyminen, juoksu, kamppailulajit jne. koska mitäpä väliä.
Olen ollut laiha, lihava, hiukset 30 eri mallilla ja värillä, lävityksiä, ei lävistyksiä, söpö tyyli, klassinen tyyli, rokkaria, punkkari, hevari, täti, rouva jne. Kokeillut kaikkea mahdollista. Ja mikään ei tunnu omalle, koska se naama ja keho on vieras. Minulla ei ole mitään käsitystä miltä haluan näyttää tai miltä minun pitäisi näyttää, että peilistä ja kuvista katsoisi Minä. Yleensähän ihmisillä on toiveita, kuten ap:lla tässä, että olisinpa vielä nuorekas ja kaunis.
Olen kärsinyt tästä koko elämäni.
Eli sinänsä ap:n ongelma ei minua kosketa muuten kuin, että sääli että se vieras naama nyt alkaa rupsahtaa, mutta mitäpä väliä. Väärähän se oli aina.
N40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas näitä keski-ikäisten naisten alentamisketjuja.
Kyllä. Naisviha naamioidaan tällaisiin aloituksiin. Ei tolkun naiset tällaisia vatvo.
Jos joku alentaa itsensä, niin hän sillon tekee niin, ei se tarvi syvempää agendaa taustalle. Vois olla hyvä kiinnittää huomio omaan tulkintatapaan, jos löytää "naamioitua naisvihaa" kun toinen nainen kertoo kokemistaan ulkonäköpaineista muuttuneen kehon takia.. Ylläpidät naisvihaa itsekin määrittelemällä mitä "tolkun naiset vatvoo"/tekee/on/tuntee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Jos olet aina ollut ennenkaikkea MUILLE kävelevä ulkonäkö, ja sitten yhtäkkiä et olekaan mikään.
Olen tullut tulokseen, kun ihan lapsesta asti saanut kuulla pelkästään sitä ”kuinka kaunis se on”, ”huomiota herättävän kaunis”, ”erottui joukosta jo synnytyslaitoksella”. Kyllähän siinä väkisin ihmisen itsetunto alkaa rakentua ulkonäön ympärille eikä ollenkaan hyvässä mielessä.
On mielestäni vaarallista tällainen myönteinen kehuminen kun se menee siihen asti, että mitään muuta ei nähdä ihimisessä, mihin siinä nuori rakentaa identiteetin muuhun, kuin ulkonäön varaan? Saat joka puolelta viestiä että olet vaan kaunis, et mitään muuta. Sama homma negatiivinen haukkuminen ja arvostelu, molemmat tuhoaa ihmistä. Minun mielestäni kaikenlainen ihmisen arvostelu pitäisi kieltää.Viisaita sanoja. Minusta ihminen, joka on poikkeuksellisen kaunis kasvoiltaan ja usein myös vartaloltaan on loppujen lopuksi hyvin turvaton. Varsinkin nuori tyttö on suoranaisen saalistuksen kohteena. Vaarallista on se, jos hänelle ei kerrota hyvissä ajoin murrosiän kynnyksellä, että hänen pitää olla ulkonäkönsä vuoksi järkevä ja varoa hyväksikäyttäjiä. Niin paljon kaunottaria maailmalla tuhoutunut kun joutuneet hyväksikäyttäjien kanssa tekemisiin, esimerkiksi Marilyn Monroe. Pikkutyttöjä pitää hyvissä ajoin varoittaa pedofiileista puhumalla suoraan asioista, ei kierrellen.
Ulkonäön minkäänlainen kommentointi voi olla haitallinen, jos sille annetaan painoarvoa. Se vaan, että positiivisella ja negatiivisella huomioinnilla on erilaiset vaikutukset, ja ei voi tietää millanen vaikutus omalla kommentoinnilla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne kasvot ja muukin kroppa muuttaa muotoaan iän myötä. Mitä siitä? Näin se on ollut aina ja tulee olemaan. Yleensä muut asiat kuin ulkokuori tulee tärkeämmäksi kun ymmärrys elämänkulusta kasvaa. Surullisinta mitä oon nähnyt on naiset jotka ei hyväksy elämän tosiasioita.
Onneksi en ole koskaan näyttänyt kovin hääviltä, niin ei ole paljon menetettävää.