Lue keskustelun säännöt.
Ikääntyminen ja ulkonäön vanheneminen masentaa
12.03.2022 |
Tiedän, että turhamaista varsinkin tässä maailmantilanteessa, mutta olen viime ajat havahtunut siihen, että oikein mikään ei enää innosta, eikä tunnu miltään. Tuntuu, kuin elämästä olisi lopullisesti kadonnut jotain. Ja tajusin, että kun on ikänsä ollut kaunis ja saanut kuulla siitä joka paikassa ja oma identiteetti on kauniin ihmisen sellainen niin masentaa yllättävän paljon vanheneminen ja sen huipun ulkonäön ”menettäminen”. Tuskin nyt ruma vieläkään, mutta kyllähän ne parhaimmat vuodet on auttamatta takana. Ei ole edes rahaa kauneuskirurgiaan. Mitenhän tätä oppii kestämään, kun naama ”lahoaa” pikkuhiljaa..
-N44-
Kommentit (55)
Ei ole vain itsestä johtuvaa, jos ja kun ulkonäkö ja ikääntyminen huolestuttaa. Itse olen tietoisesti suunnannut ajatuksia ja arvoja muuhun kuin ulkonäköön. Kuitenkin jatkuvasti törmään aiheesta keskusteluun ystävien kanssa. Fiksut, koulutetut saman ikäiset ystäväni (hieman yli40.v) puhuvat todella paljon ja usein ulkonäköön liittyvistä asioista. Ja nimenomaan siitä näkökulmasta, kuinka joku tuttava/ystävä on yhtäkkiä ikääntynyt silmissä. Saattavat usein ääneen iloita myös siitä, ettei itselle ole käynyt näin. Minä olen aina vähän vaikeana tilanteessa, sillä tunnistan kuuluvani tuohon näkyvästi ikääntyneeseen porukkaan. Ainakin osa ajattelusta on vain omassa päässäni, sillä jos se olisi niin näkyvää kuin uskon, eivät ystäväni puhuisi asiasta niin avoimesti kanssani, näin uskon.
Olen todella turhautunut näihin puheisiin. Etenkin kuin olen 100% varma, että yksi äänekkäimmin asiasta puhuva ottaa säännöllisesti botoxia. Hän ei kai tajua, että sen huomaa. Etenkin silloin kun se on juuri laitettu: otsa kiiltää kilometrin päähän, osa otsasta on sileä kuin paperi, mutta rypyt näkyvät kuitenkin tietyissä kohdin. Pienet mustelmat silmäkulmien ympärillä viimeistään paljastaa ikuisen nuoruuden salaisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauhean surullista että on laskenut koko elämänsä ja minuutensa ulkonäön varaan. Hyvin sairaassa ulkoisiin asioihin keskittyvässä yhteiskunnassa eletään toki. Henkisen puolen kehittäminen onneksi onnistuu loppuun saakka vaikka nuorena se onkin helpompaa.
Ei ole laskenut. Itsekin tosi kaunotar muiden mielestä ,mutta olen kärsinyt siitä leimasta koko ikäni! Se herätti kateutta ja ilkimielisyyttä. Olen ystävällinen sielu ,mutta mitä merkitystä sillä on kun ympäristö reageeraa toisella tavalla.
Nyt vanhempana olen tyytyväinen vaikka ryppyjä on tullut. Elämä on ollut hyvä minulle. Ja kauneus asuu sydämessä.
Alkuun kriisi on kova, mutta se on vain käytävä läpi. Lopulta itsensä oppii hahmottamaan muun kuin ulkonäkönsä kautta ja se tuo ihan uudenlaista tyytyväisyyttä itseensä ja elämäänsä ylipäätään. Saattaa ystäväpiiri ja harrasteetkin muuttua.
Vierailija kirjoitti:
Saman asian kanssa tuskailen päivittäin. Ikää 42.v. Rapistumiseni on alkanut jo kymmenen vuotta sitten, kun painoa alkoi kertymään, enkä saanut itseäni niskasta kiinni. Kymmenen vuotta olen uskotellut itselleni, että vielä täältä noustaan ja saan itseni elämäni kuntoon. Nyt kun kasvoihin on ilmestynyt selkeitä vanhenemisen merkkejä, olen menettänyt kaiken toivoni ja luovuttanut totaalisesti.
En enää edes haaveile ylimääräisten kilojen tiputtamisesta. Elämänilo on mennyt, mikään ei kiinnosta. Tänäänkin muu perhe on laskettelemassa, mies ja pojat. Mies on itseäni vanhempi, elämänsä kunnossa. Jaksaa ja tekee lasten kanssa ja itsekseen. Minä vain makaan sohvalla, voivottelen maailman kurjuutta ja maadun pikkuhiljaa. Ei kai tällaista akkaa jaksa kauaa katsella. Jotenkin jopa toivon, että mies löytäisi jonkun arvoisensa. Ehkä saisin itseenikin potkua, jos olisi vaarana menettää mies.
Sinä siellä, olen ollut samassa tilanteessa. Olen nyt kymmenen vuotta sinua vanhempi ja lähetän viestin tulevaisuudesta: pidä itsestäsi huolta ihan vaan oman itsesi takia. Aloita jostain pienestä asiasta ja kun se sujuu, siirry seuraavaan.
Valloita vaikka naapurin nuoren perheen talo. Kuulin että se tuo viriliteetin takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellasta se on kuin ei ole muuta kuin ulkonäköä tarjottavana. Osanottoni tyhjälle tynnyrille eli APlle
Vierailija kirjoitti:
Ryppy -ja aurinkovoidetta vaan ahkerasti jos ei oo aikasemmin käyttänyt. Aurinko vanhentaa ihoa voimakkaasti. Myös kevyt meikki ja kampaajalla käynti pelastaa paljon sekä kivat vaatteet. Huonot yöunet ja stressi näkyy naamassa kans aika voimakkaasti
Jep ja kannattaa lisäksi kiinnittää hiusten pituuteen, että just oikea/imarteleva ja ettei esim jos on vaalea, niin blondaa liikaa (tyypillistä). Kulmakarvat on tosi tärkeät kaavojen kannalta myös (kestovärjää, piirrä tjsp…).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tasan ei käy onnen lahjat, minä taas en ole vanhentunut enkä vanhene, vaikka elänkin yli satavuotiaaks. Toinen N44
Jotkut päälle nelikymppiset saattaa näyttää todella hyvältä, en tiedä mikä siinä on. Kauneusleikkaukset harvemmin on syynä, tai sitten ne on tehty niin taitavasti ettei sitä huomaa. Jonkinlaiset rypyt ja elämän jäljet mielestäni kuuluukin tuossa iässä jo näkyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On korkea aika miettiä mitä muuta olet kuin kaunis kulissi. Mitä jäät vaille kun vanhenet, miesten katseitako? Kuinka tärkeitä ne sinulle ovat? Onko sinulla perhettä, lapsia, vai onko elämäsi uusien miestuttavien loputonta etsintää? Siinä tulee stoppi väkisinkin. Se on luonnollista ja ymmärrettävää.
Kannattaa ajatella, että kuten luonto ja eläimet, sinäkin vanhenet koska olet elossa. Siihen pitää vain oppia suhtautumaan oikein. Onko 150v mänty kaunis vai ruma? Pitäisikö suomen vanhin puu kaataa pois maisemaa pilaamasta?
Mites yli satavuotiaat talot? Niitähän arvostetaan. Entä vanhat koirat, kissat, hevoset? Ovatko ne rumia? Eläimet vanhenevat silmissämme aina kauniisti. Ei niiltä odoteta loputonta seksikkyyttä. Miksi sitten ihmisiltä?
Miksi meidän pitäisi hurmata vastakkaista sukupuolta vielä keski-ikäisenä tai sen jälkeen? Miksi me emme saa vanheta kun kaikki muu saa?
Ap on trolli. Miettii pakonomaisesti erästä 43-44-ikäistä naista.ja keljuilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika aikaa kutakin.Ensin on viihdevuodet, sitten ne vaihdevuodet.
Minkäs teet... kirjoitti:
Aika aikaa kutakin.Ensin on viihdevuodet, sitten ne vaihdevuodet.
Lapsensa aikuiseksi saaneita tuskin masentaa se, ettei uusia vauvoja ole enää mahdollista saada 😃.
Itsestään huolehtivalla positiivisella asenteella on on ihanaa elää siinä vapaudessa, kun lapset ovat aikuisia ja uusi vapaa elämänvaihe on alkanut. Ja edelleen voi näyttää upealta.
Joo, jos on jäänyt junasta jo 80-luvulla. Eikä saanut perhettä jne, niin toki voi katkeroittaa.. mutta omatpa ovat valintansa. Pitää takoa kun rauta on kuumaa.
Lapset hyvä tehdä nuorempana kaikilla.
Kukaan ei jaksa viisikymppisenä laukata leikkipuistoissa eikä kuusikymppisenä rassata mopoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä viihteellä näkyy kaiken ikäisiä. Vaihdevuodet ” mitä estää? Ei mitään.
Aira Samulinin vaihdevuodet oli Kuningatart Elisabethin kanssa joskus 70-luvulla ja tuskin tahtia hiljensi.
Ajattelitko, että taidenäyttelyyn ei voi mennä, jos on 50-v? Tai pariisilaisen yökerhon tanssilattialle? Tai messuille? Mikä sinulla on ongelmana!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiselle aika on julma. Mies vain paranee.
Evoluutio tämän kertoo. Mies voi lisääntyä koko ikänsä, nainen vain noin puolet ja siinäkin 35v jälkeen riskit nousevat vauhdilla. Tämä korreloi vahvasti naisen parasta ennen päiväyksen kanssa, joka on noin 30v länsimaalaiselle ja noin 40v aasialaiselle naiselle.
Mies toteuttaa biologiaa tai mies on beta/hinttari.
No ylläri että 30/40 spämmääjä taas ulisemassa :D
Varmaan koko aloitus on tuon karmean viisikymppisen ukon tekemä. On homehtunut perseestään kiinni tietokonetuoliinsa ja unelmoi aasialaista naisista.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vain itsestä johtuvaa, jos ja kun ulkonäkö ja ikääntyminen huolestuttaa. Itse olen tietoisesti suunnannut ajatuksia ja arvoja muuhun kuin ulkonäköön. Kuitenkin jatkuvasti törmään aiheesta keskusteluun ystävien kanssa. Fiksut, koulutetut saman ikäiset ystäväni (hieman yli40.v) puhuvat todella paljon ja usein ulkonäköön liittyvistä asioista. Ja nimenomaan siitä näkökulmasta, kuinka joku tuttava/ystävä on yhtäkkiä ikääntynyt silmissä. Saattavat usein ääneen iloita myös siitä, ettei itselle ole käynyt näin. Minä olen aina vähän vaikeana tilanteessa, sillä tunnistan kuuluvani tuohon näkyvästi ikääntyneeseen porukkaan. Ainakin osa ajattelusta on vain omassa päässäni, sillä jos se olisi niin näkyvää kuin uskon, eivät ystäväni puhuisi asiasta niin avoimesti kanssani, näin uskon.
Olen todella turhautunut näihin puheisiin. Etenkin kuin olen 100% varma, että yksi äänekkäimmin asiasta puhuva ottaa säännöllisesti botoxia. Hän ei kai tajua, että sen huomaa. Etenkin silloin kun se on juuri laitettu: otsa kiiltää kilometrin päähän, osa otsasta on sileä kuin paperi, mutta rypyt näkyvät kuitenkin tietyissä kohdin. Pienet mustelmat silmäkulmien ympärillä viimeistään paljastaa ikuisen nuoruuden salaisuuden.
Joo tuollainen on kyllä karseaa. Tuntuu että pari-kolmekymppisten keskuudessa kyllä kovasti panostetaan ulkonäköön mutta samalla käydään hillitöntä kamppailua ulkonäköpaineita vastaan ja tajutaan se mieletön aivopesu paremmin. Jonkun L'orealin pamppujen varallisuus kasvaa sitä enemmän mitä rumemmaksi ja kelpaamattomammaksi ihmiset itsensä tuntevat. Ei oo tervettä ei.
Asenteesi vanhentaa. Tee hyvä ihminen asialle jotain jos ulkonäkö on tärkeää.
Olisipa kauheaa, jos nainen voisi saada vauvoja koko elämänsä sen sata vuotta. Kuka jaksaisi ? Luonto on viisas. Antaa luonnon päättää.
Ei luonto ole myöskään tarkoittanut isänsä ikäistä miestä tytölle, vaan oman ikäisen.
Muu on poikkeavaa luonnollisesta. Usein vanha häpeää ja nolostelee ollessaan nuoremman kansaa, ja sille on syynsä.
Oman ikäiset kumppanit ja aina on samatahti.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vain itsestä johtuvaa, jos ja kun ulkonäkö ja ikääntyminen huolestuttaa. Itse olen tietoisesti suunnannut ajatuksia ja arvoja muuhun kuin ulkonäköön. Kuitenkin jatkuvasti törmään aiheesta keskusteluun ystävien kanssa. Fiksut, koulutetut saman ikäiset ystäväni (hieman yli40.v) puhuvat todella paljon ja usein ulkonäköön liittyvistä asioista. Ja nimenomaan siitä näkökulmasta, kuinka joku tuttava/ystävä on yhtäkkiä ikääntynyt silmissä. Saattavat usein ääneen iloita myös siitä, ettei itselle ole käynyt näin. Minä olen aina vähän vaikeana tilanteessa, sillä tunnistan kuuluvani tuohon näkyvästi ikääntyneeseen porukkaan. Ainakin osa ajattelusta on vain omassa päässäni, sillä jos se olisi niin näkyvää kuin uskon, eivät ystäväni puhuisi asiasta niin avoimesti kanssani, näin uskon.
Olen todella turhautunut näihin puheisiin. Etenkin kuin olen 100% varma, että yksi äänekkäimmin asiasta puhuva ottaa säännöllisesti botoxia. Hän ei kai tajua, että sen huomaa. Etenkin silloin kun se on juuri laitettu: otsa kiiltää kilometrin päähän, osa otsasta on sileä kuin paperi, mutta rypyt näkyvät kuitenkin tietyissä kohdin. Pienet mustelmat silmäkulmien ympärillä viimeistään paljastaa ikuisen nuoruuden salaisuuden.
Vaikuttavat kyllä fiksuilta. Mikset itsekin ole yhtä fiksu ja laita botoxia jos kerta rypyt harmittaa. Uskomatonta marinaa.
Ei masenna minua, Olen ihastellut peilistä parransängen harmaantumista, ja ajattelinkin antaa parran kasvaa pidemmäksi, muotoilen vain hiukan. Olen siis mies, jos se ei muuten tullut selväksi.