Mitä vuosi sitten keskenmenneen sikiön/vauvan muistelutilaisuudessa muistellaan?
Sain kutsun tällaiseen tilaisuuteen ja vähän hämmennyin. En mitenkään voi vanhemmilta itseltään tätä kysyä, kun ymmärrän, että tämä on heille arka aihe.
Kommentit (51)
Tämähän on PROVO.
ja lampaat vastailee vaikka mitä idioottimaista
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu jotenkin kummalliselta ajatukselta menenä sinne, enkä ole varma, että menenkö edes.
Älä mene. Todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
No siellä osoitetaan tukea ja empatiaa sureville vanhemmille, jotka menettivät toivomansa lapsen. Älä mene, jos et tuota tajunnut!
Vuotta myöhemmin surraan keskenmenoa oikein porukalla? Kyllä oudolta minusta kuulostaa, vaikka olen itsekin keskenmenon kokenut, toki hyvin varhaisessa vaiheessa. En jäänyt asiaan vellomaan, mutta ymmärrän, jos vanhempia vieläkin ahdistaa, jos ovat kokeneet vaikkapa kohtukuoleman/myöhäisen keskenmenon, mutta miksi sitä pitäisi vuotta myöhemmin enää märehtiä? Ei hautajaisiakaan vietetä vuotta kuoleman jälkeen...
En ole ymmärtänyt koskaan sitäkään kun puhutaan tyyliin "minulla on kolme lasta" jos yksi ei ole koskaan edes syntynyt. Ja koko perheen voimin muistellaan loppuikä säännöllisesti sitä yhtä sisarusta jota kukaan ei päässyt tapaamaan ja ainoa jolla oli minkäänlaista yhteyttä siihen oli äiti.
Mutta ehkä en vain voikaan ymmärtää enkä sanoisi mitään tällaista ääneen. Se vain tuntuu kummalliselta ulkopuolelta katsottuna.
Onpa outo tilaisuus. Mistä siellä ihan oikeasti keskustellaan? "Oli kova pissahätä raskauden aikana"???
Voiko tätä edes verrata hautajaisiin, koska hautajaisissa muistellaan vainajaa, jonka vieraat tunsivat? Eihän vierailla tässä tapauksessa ole mitään henkilökohtaista sidettä sikiöön muuta kuin että raskaudesta varmasti toki iloittiin ja vauvaa odotettiin syntyväksi. Tämä muistelutilaisuus on sinänsä vain vanhempia varten.
En itse järjestäisi tuollaista tilaisuutta. Jos joku niin tekee, miksi ei voisi sinne mennä? Ihminen on jo ihan oikea, kun kohdussa on.
Vierailija kirjoitti:
En ole ymmärtänyt koskaan sitäkään kun puhutaan tyyliin "minulla on kolme lasta" jos yksi ei ole koskaan edes syntynyt. Ja koko perheen voimin muistellaan loppuikä säännöllisesti sitä yhtä sisarusta jota kukaan ei päässyt tapaamaan ja ainoa jolla oli minkäänlaista yhteyttä siihen oli äiti.
Mutta ehkä en vain voikaan ymmärtää enkä sanoisi mitään tällaista ääneen. Se vain tuntuu kummalliselta ulkopuolelta katsottuna.
Hmm. Pitäisiköhän minun alkaa puhua, miten en ole lapseton, vaan kolmen kuolleen äiti.
Alkasko tulla respectii mammoilta.
Vierailija kirjoitti:
En ole ymmärtänyt koskaan sitäkään kun puhutaan tyyliin "minulla on kolme lasta" jos yksi ei ole koskaan edes syntynyt. Ja koko perheen voimin muistellaan loppuikä säännöllisesti sitä yhtä sisarusta jota kukaan ei päässyt tapaamaan ja ainoa jolla oli minkäänlaista yhteyttä siihen oli äiti.
Mutta ehkä en vain voikaan ymmärtää enkä sanoisi mitään tällaista ääneen. Se vain tuntuu kummalliselta ulkopuolelta katsottuna.
Yleensä se lapsi on kuollut aivan raskauden loppuvaiheessa, jolloin se synnytys on "ihan oikea synnytys" ja raskaana olevaa naista kutsutaan myös äidiksi. Lapsi haudataan normaalisti.
Siis oletko nyt sekoittanut keskenmenon kohtukuolemaan? Kyllähän se ihan oikea lapsi on jos raskaus oli pitkällä. Silti, en ymmärrä miksi tällaiseen tilaisuuteen kutsuttaisiin muita kuin ihan lähimpiä.
Ehkä he eivät olleet siihen valmiita aiemmin? Ehkä asia on ollut niin vaikea? Kenties nyt ovat päättäneet että on aika päästä elämässä eteenpäin ja tämä on heidän tapansa päästää irti suruvuodesta?
Mene ap vieraaksi, älä kysy mitään. Ei se paljon vaivaa sulle ole mutta voi olla heille avuksi henkisesti.