Akateemista työtä tekevät, millainen työtahti teillä on töissä? Onko aina kiire vai onko rentoa?
Suorittavissa töissä on monesti kiire, kiinnostaisi tietää millaista on korkean tason asiantuntijatöissä, etenkin tohtoritason koulutuksen saaneilla, jotka olette vaikka osa jotain tutkimustiimiä. Onko töissä kiire, vai saako tehdä omaan tahtiin ilman paineita?
Nyt ei sitten tarvi tulla "akateemisten" tradenomien tulla kommentoimaan heh.
Kommentit (57)
Tohtori olen, keskijohtoa valtiolla ja töissä on kiirehuippuja kuten alkuvuoden tulos- ja kehityskeskustelut tai syksyn seuraavan vuoden suunnittelu. Kevät on vähän helpompaa.
Kiire. Sulla on aina liian vähän resurssia, et voi tehdä työtä kunnolla, eikä ole ketään ketä syyttää. Palkattomat ylityöt normaalia. Vapaallakin työ mielessä.
Toisaalta tehtäviä voi suunnata ja jaksottaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko nykypäivänä juurikaan olemassa sellaisia töitä, missä olisi paljon luppoaikaa eikä olisi yhtään kiire? Ja onko sellainenkaan edes kivaa?
Niinpä. Työpäivähän voi tuntua todella pitkältä, jos töitä on hyvin vähän.
Olen sovellusarkkitehti (it-hommia), ja kiirettä on sopivasti.
Kaveri on tohtori, oli hiljattain pari vuotta vt. professorina ja nyt taas apurahatutkijana, ja on koko ajan uupunut ja stressaantunut ja kiireinen. Pitäisi vääntää artikkeleita, ohjata graduja, hakea apurahoja sekä itselle että opiskelijoille...
Myös peruskoulun ja lukion opettajina toimivat tutut kiroavat kiirettä.
Arkistossa johtotehtävissä toimiva tohtori ei ole valitellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nykypäivänä juurikaan olemassa sellaisia töitä, missä olisi paljon luppoaikaa eikä olisi yhtään kiire? Ja onko sellainenkaan edes kivaa?
Niinpä. Työpäivähän voi tuntua todella pitkältä, jos töitä on hyvin vähän.
Otan mieluummin tylsältä tuntuvan vähätöisen työpäivän kuin kiireisen a.k.a. stressaavan työpäivän. Tylsästä työpäivästä on helpompi tehdä ei-tylsä puuhailemalla jotain ihan muuta, mutta stressaavaa työpäivää ei pääse pakoon mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Onko nykypäivänä juurikaan olemassa sellaisia töitä, missä olisi paljon luppoaikaa eikä olisi yhtään kiire? Ja onko sellainenkaan edes kivaa?
Noh, itse olen kielenkääntäjä, ja tienaan sellaiset 4000-6000 euroa kuussa. Tänäänkin olen lähinnä trollannut palstalla, kun seuraava työ on aika hankala, enkä ole viitsinyt sitä vielä kunnolla aloittaa.
Vierailija kirjoitti:
Kiire.
T. Kääntäjä
Samoin, hirveä kiire koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituinen kysymys. Kyllä akateemisissa töissäkin ja usein varsinkin niissä pitää todellakin suorittaa. Ne duunarihommat, joita itse nuorempana tein, olivat lepolomaa verrattuna esimerkiksi opettamiseen.
Miten niin omituinen? Ap:han nimenomaan kysyi onko rentoa vai kiirettä. Mikä olisi ollut oikea tapa kysyä? T. eri postaaja
No kyllä minusta on hyvin erikoista, että jollekulle tulee edes mieleen arvella akateemisissa töissä mahdollisesti olevan jotenkin vähemmän töitä ja kiirettä kuin duunareilla.
Vierailija kirjoitti:
Onko tällaista työtä tekevilla ihan hirveä kutsumus, vai mikä siihen tutkimustyöhön vetää? En, ei millään pahalla, vaan mitenkään ymmärrä miksi kukaan haluaa jäädä yliopistolle töihin jos on kerran rahkeita ollut kouluttautua eli aivoja pitäisi löytyä. Työ kuulostaa olevan (koulutustasoon nähden) todella surkeasti palkattua pätkätyötä hirveällä työkuormalla ja huonolla johtamisella. Mikä on se positiivinen puoli verrattuna siihen että menisi "oikeisiin" töihin yliopiston ulkopuolelle? Itsellä on kaksi maisterintutkintoa, eikä yliopisto"ura" ole koskaan ollut vaihtoehto jossa näkisin mitään hyviä puolia. Palkka on huonompi, työn jatkuvuus on huonompi, johtaminen on huonompaa...
Niin, näillä ihmisillä on yleensä intohimo siihen tieteeseensä. Ei sitä tehdä rahan tai kivojen työkavereiden vuoksi.
Eikö akateeminen usein pysty itse vaikuttamaan kalenteriinsa, duunari ei? Saatan olla väärässäkin. Mutta näin omassa tuttavapiirissä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö akateeminen usein pysty itse vaikuttamaan kalenteriinsa, duunari ei? Saatan olla väärässäkin. Mutta näin omassa tuttavapiirissä.
Pystyy hyvinkin ja moni rakentaa sitä sillä silmällä, että tarvittaessa on mistä ottaa, jos hommat alkavat keulia syystä tai toisesta. Aina ne ei ala ja silloin jää löysempää.
Kova kiire koko ajan. En tyypillisesti ehdi työpäivän aikana kertaakaan esim. lukea päivän uutisia netistä tai katsoa henkilökohtaista sähköpostiani. Välitunteja on vähennetty, joten uusi opetusryhmä lappaa usein sisään samalla ovenavauksella, jolla edellinen ryhmä lähtee. Kun tuota vetää seitsemän ryhmää putkeen välissä vain yksi vartin tauko, on seitsemännen tunnin jälkeen ihan pyörryksissä ja viimeiset pari tuntia pitää jo keskittymällä keskittyä, jotta muistaa, mikä olikaan tunnin aihe ja idea.
Työpöytäni ja luokkani kaapit ovat järkyttävässä kaaoksessa, koska en ehdi koskaan järjestää niitä ennen kesäkuuta, jolloin yleensä vietän pari päivää vain siivoamalla luokkaani seuraavaa lukuvuotta varten. Opetan äikkää ja ilmaisutaitoa, joten kaikkialta pursuaa kirjallisuutta, roolivaatteita, rekvisiittaa ja erilaista opetusvälineistöä. On sentään oma luokkatila, jossa saan tätä kaaostani ylläpitää.
Teen säännöllisesti töitä 35-45 tuntia viikossa, arviointiaikoina helposti 50-60 tuntia. Oppituntien päätyttyä pidän klo 15-16 toimistotunnin, jolloin käyn läpi päivän viestiliikenteen. Se on yleensä päivän ainoa rauhallinen hetki. Hyvää työssä on, että lukujärjestys vaihtelee ja vain oppitunnit ovat sidottua aikaa - muun työn saa tehdä missä ja milloin haluaa. Esim. tänä keväänä saan mennä melkein joka päivä vasta kymmeneksi töihin (toki tuo klo 8-10 työaika tulee sitten tehtyä iltaisin tai viikonloppuisin sisään, kun luen tekstejä). Yhtenä keväänä mulla loppui perjantaisin opetus klo 12, joten ehdin ennen perjantairuuhkia aloittaa viikonlopun uimahallissa tai muissa menoissa.
Hyviä vastauksia tullut. Toki opettajat jne olette akateemisia, mutta kysymykseni oli enemmän suunnattu kehitys- ja tutkimustehtävissä toimiville. ap
Olen akateemisella humanistisella alalla. Palkka on työn laatuun nähden pieni, mutta onneksi sentään työ on kiinnostavaa. On tutkimustyötä, projekteja ja erilaisia kehittämistehtäviä. Töitä on aivan älyttömän paljon ja suurin osa tehtävistä sillä tavalla kiireellisiä, ettei voi siirtää mielin määrin kuin korkeintaan järjestelemällä omien töiden aikatauluja tärkeysjärjestykseen. Uusia työtehtäviä tulee jatkuvasti työn alla olevien rinnalle. Lisäksi itse pitää hoitaa henkilöstöohjelmien kautta laskutukset ym.
Työni ei ole fyysisesti kuormittavaa, mutta henkisesti sitäkin enemmän. Usein töiden jälkeen saattaa vielä kotona koko illan tai nukkumaan mennessä pohtia ratkaisua johonkin prosessiin tai sopimukseen. Joskus teen myös tiedonhakua työhön liittyen vapaalla, vaikka tiedän sen olevan aivoille tuhoisaa.
Huvittaa aina nämä ihmiset, jotka huutelevat käsienheiluttelusta. Tosiasiassa asiantuntijatyö on humanisteillakin usein vaativaa. Ei se asiantuntijuus käsiä heiluttelemalla synny, vaikka sitäkin voi itsenäisesti kukin kokeilla.
Rentoa. Saan isoa palkkaa siitä että delegoin työt muille ja vahdin että he tekevät mitä pitää. Varmaan jo arvasitte että olen töissä julkisella sektorilla.
Olen Tekniikan tohtori. Aiemmin useamman vuoden ajan tutkimusjohtajana. Ei ollut luppoaikaa, koko ajan vastuu tutkimusrahoituksen saamisesta ja tulosten julkaisemisesta. Yöllä viimeisteli rahoitushakemuksia ja viikonloppuna korjasi artikkeleita.
Vaihdoin kuntapuolen yritykseen toimitusjohtajaksi. Ei ole vieläkään luppoaikaa, mutta pystyy itse vaikuttamaan työnkuvaan ja viikonloppuja ei tarvitse tehdä töitä.
Työajat saan itse suunnitella, mutta useimmiten se tarkoittaa sitä, että teen 10h päivässä minimi kuitenkin. Välillä sitten helpompia kausia jolloin voi pitää vapaapäiviä tai käydä vaikka päivällä lenkillä. Aika pitkälti menee niin, ett 3 viikkoa täyttä hulabaloota, yksi viikko hiljempaa ja sama uudestaan.
YTM, 15 alaista, asiantuntijatehtävä, 7 vuoden kokemus
Lastensuojelun sossu. Tautinen kiire.
Nuorempi tutkija, ja kyllä, kiire on. Tuntipalkkoja ei parane paljon laskeskella, ettei ala itkettää. Opiskeluaikojen perusduunissa oli rennommaa, laskennallisesti parempi tuntipalkka ja työt jäivät aina työpaikalle.