Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pelottiko lapsena jäädä joskus yksin kotiin?
12.08.2015 |
Asuin koko lapsuuteni omakotitalossa, ja täytynee tunnustaa, että ala-asteikäisenä pelotti jäädä joskus, etenkin iltaisin yksin kotiin. Lapsuuteni perheeseen kuului monta sisarusta, mutta olin perheen kuopus, ja silloin tällöin oli tilanteita, että jouduin jäämään tai jäin ihan omasta tahdostanikin yksin muutamaksi tunniksi kotiin, joka oli sellainen kaksikerroksinen omakotitalo. Etenkin iltaisin, kun oli jo aikaisin illasta pimeää, niin kyllä vaan hiukan pelotti, ja etenkin kun piti käydä nukkumaan, ja vanhemmat eivät vielä olleet saapuneet kotiin. Vanhempani olivat ihan vaan jossain kylässä ja kesälläkin vaikka oli valoisammat illat alkukesästä, ja vanhempani kävivät sen harvan kerran kesäisin tanssilavalla tanssimassa, ja veljeni sekä siskoni olivat omilla menoillaan tai osa porukasta oli mummolassa monen sadan kilometrin päässä toisella paikkakunnalla.
Meillä oli puhelin, ja siihen aikaan vielä lankapuhelin, kun olin pikkutyttönen. Mutta sekin oli talomme toisessa päätyssä olevassa toimistohuoneessa, että jos joku olisi vaikkapa yrittänytkin tulla ulko-ovesta väkisin tai rikkomalla ulkoeteisen ikkunan, niin kiire olisi tullut soittaa hätänumeroon; ja varmaan olisin mennyt aivan paniikkiin ja jähmettynyt paikalleni tai mennyt johonkin komeroon piiloon? En tiedä, mitä olisin tehnyt, mutta nyt kun muistelen, niin kyllä mä ihan oikeasti pelkäsin sisään tunkeutujia, sillä olihan niitä kaikenlaisia kulkijoita siihenkin maailman aikaan, epämääräisiä tyyppejä pikkuisissa kylissäkin. Naapuritalot olivat kyllä melkoisen likellä, että joskus muistelen ajatelleeni ainakin kirkua apuja ja huutaa lujaa, ja kiivetä ikkunasta ulos, jos joku tulisi sisään. Yläkerrassa en uskaltanut nukkua lainkaan, kun vanhemmat olivat poissa ja ketään muitakaan ei ollut kotona. Odottelin sitten nukkuen ns. kissan unta olkkarin sohvalla, kunnes vanhempani kotiutuivat kyläreissultaan.
Onks muita pelottanut pienenä yksin kotona?
Kommentit (33)
En pelännyt. Nautin kun sain olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkäsin kyllä aina olla yksin kotona päivisin ja iltaisin mutta sitten jos piti olla yksin yö tai edes iltaa silleen että vanhemmat tulivat vasta pikkutunneilla kotiin (mitä tapahtui tosi harvoin ja olin jo yläasteella/lukiossa) niin kyllä pelotti. Asuimme 50-luvun kolmikerroksisessa rintamamiestalossa niin voitte kuvitella kuinka se natisi ja narisi vaikkei ketään ollutkaan hereillä. Jos vanhemmat olivat kotona niin en edes kiinnittänyt ääniin huomiota vaikka muut olsikin jo nukkunut mutta yksinään alkoi kuulla vaikka mitä ääniä ja aina olin varmat että joku on murtautunut meille. Kyllähän mä tietysti tiesin että se on vain mielikuvituksen tuotetta ja sain aina unen mutta en oli se jännää. 16 ja 17 kesäisenä jäin yksin viikoksi kotiin kun muu perhe lähti lappiin laskettelemaan (omasta toiveesta) niin pyysin sitten kaverin meille siksi aikaa asumaan :)
Ei todellakaan. Kylmä minulla on ollut. Olisin halunnut haleja enemmän.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 10:33"]
No mua ei ikinä jätetty lapsena kotiin yksin, eli ei oo pelottanut :)
[/quote] AP:nä huomioin vaan sen, että eihän minuakaan, eikä isompia sisaruksianikaan ihan alle kouluikäisenä JATETTYkään vastoin omaa tahtoamme vielä yksin kotiin, mutta puhe olikin jo alakouluikäisenä eli tuossa 7- 10 vuotiaana kyllä suorastaan halusinkin sen kerran joskus jäädä yksin kotiin iltayöhön saakka, jolloin vanhemmat saapuivat kylästä tai lavatansseista kesäaikaan tai/ja veljeni ja siskoni, jotka olivat minusta vanhempia, ja osa jo aikuisiakin vanhimmasta päästä sisaruskatrastani. Ja olihan se niin jännää olla iltaisin joskus tosi harvoin yksin kotona, ja toisaalta nautinkin siitä yksin olosta kotona, koska meidän perhe oli niin suurilukuinen ja lemmikkieläimet siihen päälle vielä. Kissa oli vain huono vahti siihen aikaan vielä, kun olin alle 15 vuotias, kunnes myöhemmin otimme koiran. Niin sitä vaan, että halulla jäin yksin ja pärjäsin tietty yksin esim. 7 vuotiaanakin, koska tiesin, kyllä että tulitikuilla ei saa leikkiä jne., mutta silti mielikuvitukseni alkoi liitämään kun tuli pimeää ulkona, niin sitä sitten kuunteli tarkalla korvalla, että kuuluiko vintistä askelia tms. natinaa ja kolistaako joku ulko-oven rappusilla. Pelkäsin pikkulapsena kyllä ukkosta; ja kerran muistan, kun vanhempani sattuivat olemaan likellä sijaitsevassa lavalla tansseissa suosikkiorkesterinsa Dallapén tahtiin 70-luvun alussa, ja siskonikin oli samalla lavalla kylläkin harrastustoimintansa puitteissa töissä ja veljeni mummolassa heinätöissä, niin ja minä yksin kotona sen illan yömyöhäiseen saakka, ja eikös alkaneet tummat ukkospilvet lähestyä taivaanrannan takaa pikkuhiljaa ja kesäilta pimeni tummien ukkospilvien myötä vieläkin aikaisemmin. Pelkäsin muutenkin omakotitalossa asuessamme aina ukkoskelillä, koska salamointi oli joskus aivan kamalaa ja juoksimme joskus keskellä yötäkin koko perhe sulloutuen autoon, kun ei uskallettu olla isää myöten omakotitalossa sisällä. Salamointia riitti tuona iltana ja ukkoskuuro vaan pitkittyi ja myrskysi niin, että puita kaatui ja seuraavana päivänä kävimme katselemassa, kun asfalttiteitä oli likellämme mennyt poikki suuren sadevesimäärän vuoksi. Kotikyläni lähellä kulkeva iso valtatiekin oli vaurioitunut paikka paikoin ukkoskuuron takia. Onneksi vanhempani ja siskonikin tulivat hyvissä ajoin pois lavalta, ja tanssilavallakin oli mennyt sähköt poikki, joten soittajat soittivat kuulema pimeässä näkemättä nuotteja. :D
Mutta ei niin pahaa ettei hyvääkin, siskoni toi aina joskus lavatanssien jälkeen lavan baarista myymättä jääneitä ihania viinereitä, joten seuraavana päivänä oli aina ihanaa nautiskella niitä.
Mua ei koskaan ole pelottanut, se on ollut mulle sellanen huilahdushetki 8 sisaruksesta. Olen vanhin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 14:42"]
Mua ei koskaan ole pelottanut, se on ollut mulle sellanen huilahdushetki 8 sisaruksesta. Olen vanhin.
[/quote] Niin varmaankin sun kohdalla, koska olit sisarusparvestasi vanhin, niin nautit varmasti yksin olostasi sen kerran kun sait siihen mahdollisuuden, mutta mä olinkin meidän perheen kuopus viidestä lapsesta.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 14:48"][quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 14:42"]
Mua ei koskaan ole pelottanut, se on ollut mulle sellanen huilahdushetki 8 sisaruksesta. Olen vanhin.
[/quote] Niin varmaankin sun kohdalla, koska olit sisarusparvestasi vanhin, niin nautit varmasti yksin olostasi sen kerran kun sait siihen mahdollisuuden, mutta mä olinkin meidän perheen kuopus viidestä lapsesta.
[/quote]
Näinpä se on. Tosin mulla oli vanhempia velipuolia 4.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä pelkäsin, vaikka asuttiin rivitalossa. Äidin ollessa iltavuorossa otin peiton kuistille ja kylmänä syysiltana kökötin kuistilla koko illan. Jostakin syystä pelkäsin olla sisällä, en tiedä mitä pelkäsin...
No ei ikinä pelottanut. Meillä oli koira, joten ekaluokkalaisesta lähtien joku odotti mua koulusta kotiin. Asuttiin rivitalossa maaseudulla. Taidettiin olla 11- ja 13-vuotiaat kun ekan kerran jäätiin viikonlopuksi veljen kanssa kaksin. Käytiin naapurissa syömässä lämpimät ruuat, muuten saatiin olla keskenämme. 13-vuotiaasta lähtien sain myös jäädä yksin kotiin kun muu perhe meni mökille. Olivat muutaman yön kerrallaan. Välillä jättivät koiran seurakseni. Oon tainnut aina olla introvertti, yksin asumisessa ei ollut minusta mitään vikaa ja nykyään odotan innolla miehen työmatkoja, jolloin saan harvinaisen tilaisuuden olla yksin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:nä jatkan vieläkin, että tuntuuko vaan siltä, että siihen maailman aikaan luotettiin lapsiin enemmän, etteivät tee mitään pahojaan yksin kotona ollessaan kuin nykyisin? Ehkä, koska tuskin olin ainut, joka siihen aikaan suurperheen lapsena sai jäädä yksin kotiin, ja olla koulunkin jälkeen jo kansakoulun alaluokkalaisen ikäisenä yksin kotona, ainakin maalaiskylissä, en tiedä sitten kaupunkioloissa ja kerrostaloissa. Ja vapaastihan sitä minäkin sain jo pienestä pitäen liikkua kylän raitilla ja mennä yksin kauppaan ostamaan karkkeja, ja naapuriin kipaisin leikkimään naapurin likkojen kanssa tämän tästä ilmoittamatta joka lähdöstäni äidilleni. Kyllähän minuakin vanhempani varoittivat sen verran, että ei saa lähteä kenenkään vieraan mukaan jne. että valistettiin kyllä mahdollisista namusedistä, mutta enpähän olisi kenenkään vieraan mukaan lähtenytkään, vaikka ei olisi varoitettukaan kaikenmaailman kulkijoista; ja jos joku outo tyyppi nähtiin kotikylän tiellä kulkevan, niin vaikka olin naapurin lasten kanssa liikenteessä vaikkapa kukkia, ketunleipiä,vattuja tms. keräilemässä tien vierustoilta, niin kotiin me juosta kipaistiin nähtyämme jonkun omituisen tyypin nähtyämme tiellä.
AP. jatkaa: Minun lapsuuden aikaisessa kylässä kyllä liikkui sellaisia outoja tyyppejä, että oli syytäkin meidän kylän lasten pelätä heitä, nimittäin minunkin kohdalla sattui erään kerran 70-luvulla, jolloin olin jo oppikoululainen (olisinko ollut jotain 14-15 v), ja kävin joskus yksin pihasaunassamme, kun minusta noin 10 vuotta vanhempi siskoni oli jossain muualla, ettei aina oltu yhdessä saunomassa. Eräs saunomiskerta sitten sattui niin, että olin jo löylyjä heittelemässä ylälauteilla, ja olin kuulevani, että saunan verannalta kuului askeleita. Noh, avasin sitten löylyhuoneen oven ja eikös saunan pukuhuoneen ulko-oven välistä työntynyt tuntemattoman miehen naama, arvatkaa kiljahdinko, ja vedin löylypesuhuoneen oven kiireesti kiinni, ja nappasin sisäpuolella olevan haan kiinni ja otin kauhaan tulikuumaa vettä muurinpadasta, ja vapisin alasti pelosta, ja mietin, että kuka se tyyppi oli, ja sitten muistin, että tyyppihän oli kylän kuuluisa kuuromykkä-ikkunoiden taustirkistelijä, josta olin kuullut velipojiltani ja naapurin likoilta aiemmin, mutta en voinut uskoa, että tyyppi uskaltaisi tulla meidän saunan ovelle kurkkimaan; ei prkl. että huusin apuja, ja myöhemmin kuulin, että kuulemma naapurin isäntä oli kasvimaallaan ollessaan harventamassa rikkaruohoja kuullut, että meidän saunasta kuului huutoa. No tottakai kiljuin jonkun aikaa apuja, mutta sitten kurkattuani kuuman veden kera vesikauha kädessäni uudestaan raoatten saunan ovea, äijä oli häipynyt, ja arvatenkin, mutta sen saunareissun jälkeen lukitsin lukkoon saunamme ulko-oven ja nappasin avaimen ulkopuolelta oven lukkopesää sisäpuolelle saunan eteisen hyllyyn. Tarkistin vielä saunan eteisessä olevan ja löylypesutilan puoleiset ikkunaverhotkin, että ne olivat tiukasti peitettyinä ikkunaruutujen edessä, ettei sieltä kurkistella laitarakosesta enää syksypimeällä siskoani ja minua saunomassa ollessamme.
Kaikkea sitä on tullut koettua, juuh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 15:20"]
AP. jatkaa: Minun lapsuuden aikaisessa kylässä kyllä liikkui sellaisia outoja tyyppejä, että oli syytäkin meidän kylän lasten pelätä heitä, nimittäin minunkin kohdalla sattui erään kerran 70-luvulla, jolloin olin jo oppikoululainen (olisinko ollut jotain 14-15 v), ja kävin joskus yksin pihasaunassamme, kun minusta noin 10 vuotta vanhempi siskoni oli jossain muualla, ettei aina oltu yhdessä saunomassa. Eräs saunomiskerta sitten sattui niin, että olin jo löylyjä heittelemässä ylälauteilla, ja olin kuulevani, että saunan verannalta kuului askeleita. Noh, avasin sitten löylyhuoneen oven ja eikös saunan pukuhuoneen ulko-oven välistä työntynyt tuntemattoman miehen naama, arvatkaa kiljahdinko, ja vedin löylypesuhuoneen oven kiireesti kiinni, ja nappasin sisäpuolella olevan haan kiinni ja otin kauhaan tulikuumaa vettä muurinpadasta, ja vapisin alasti pelosta, ja mietin, että kuka se tyyppi oli, ja sitten muistin, että tyyppihän oli kylän kuuluisa kuuromykkä-ikkunoiden taustirkistelijä, josta olin kuullut velipojiltani ja naapurin likoilta aiemmin, mutta en voinut uskoa, että tyyppi uskaltaisi tulla meidän saunan ovelle kurkkimaan; ei prkl. että huusin apuja, ja myöhemmin kuulin, että kuulemma naapurin isäntä oli kasvimaallaan ollessaan harventamassa rikkaruohoja kuullut, että meidän saunasta kuului huutoa. No tottakai kiljuin jonkun aikaa apuja, mutta sitten kurkattuani kuuman veden kera vesikauha kädessäni uudestaan raoatten saunan ovea, äijä oli häipynyt, ja arvatenkin, mutta sen saunareissun jälkeen lukitsin lukkoon saunamme ulko-oven ja nappasin avaimen ulkopuolelta oven lukkopesää sisäpuolelle saunan eteisen hyllyyn. Tarkistin vielä saunan eteisessä olevan ja löylypesutilan puoleiset ikkunaverhotkin, että ne olivat tiukasti peitettyinä ikkunaruutujen edessä, ettei sieltä kurkistella laitarakosesta enää syksypimeällä siskoani ja minua saunomassa ollessamme.
Kaikkea sitä on tullut koettua, juuh.
[/quote] Korjaan: ...oven lukkopesästä...eikä lukkopesää:))
Alue: Aihe vapaa
Joskus pelkäsin. Lähinnä siksi, että yksi naapureistamme oli hullu ja väkivaltainen.