Mikä asia on ollut sellainen mikä tuli sinulle järkytyksenä

Järkytyin ihan oikeasti, kun tajusin, että kaverini meinaa antaa sekopäisenä kamapäissään riehuneelle miehelleen tuosta noin vain anteeksi ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Toistaa samaa kuviota eri miesten kanssa kerta toisensa jälkeen. Joka kerralla olen varoitellut.

Ei opi, ei kuuntele.

Ihmettelee vain, kun särkee aina uudelleen sydämensä näiden kamasankareiden kanssa.

En ymmärrä, miksi pitää olla noin typerä ja sinisilmäinen.

Kristinuskon demonisointi länsimaissa. Liittyen woken nousuun ja sen edustamaan itsetuhoisuuteen, historian uusiksi kirjoittamiseen ja vallankumousutopioihin.

En ole aktiivikristitty mutta tajuan sentään kulttuuriperintömme ja sen miten paljon perustavaa hyvää kristillisessä moraalissa on. Nyt haiskahtaa, että ihan kaikki säännöt halutaan kaataa, lait kysenalaistaa, kaikki käy kunhan "musta tuntuu vaan hyvältä ja oikealta".

Muistan kyllä muutaman vuosikymmenen takaa kun puhuttiin post-modernista ja se mylläsi taidekenttää, jakoi mielipiteitä. En osannut aavistaa, että mentäisiin instituutioiden kyseenalaistukseen, tälläiseen "ikuisten arvojen" ja hyveiden pilkkaamiseen, jossa totuudellisuus on lopulta sivuseikka ja palautuu mielipiteeseen. En voi sanoa olevani erityisen ylpeä länsimaalaisudestani. Eri syistä kuitenkin kuin fanaattiset ja vallankumoushaluiset uuskommunistit,jotka saavat vasemmiston näyttämään mielensä menettäneiltä.

Kaatopaikkajätteeseen kuuluvn moskan dumppaaminen hyväntekeväisyyteen.

Mikä tuo viesti on? Kenelle? Onko dumppaajalla nyt parempi olo?

Tätä on oikeasti vaikea ymmärtää, mitä hyvää tuollaisella toiminnalla edistetään.

Vihreä siirtymä

Vielä ysärin alussa kirjastoissa ja kirjakaupoissa oli pitkät rivit runokirjoja. Mihin ne hävisivät?

Tiedän jo: runouden kustantaminen ei kannata, niitä on aina luettu vähemmän kuin romaaneja ja tekijätkin vanhenivat. Runoudella ei ole enää samanlaista painoarvoa nykykirjallisuudessa, vaikka uusia muotoja kuten lavarunous on tullutkin.

Kieltä pitäisi käyttää niin rikkaasti kuin suinkin. Runojen katoaminen vertautuu mielessäni eläin-ja kasvilajien katoon. Tähänkin kaikki vain tuntuvat sopeutuvan, koska "ilmankin pärjää". Ja mitä hyötyä niistä kumminkaan on?

Niinpä.

Perheenjäsenen itsemurha.

Vierailija kirjoitti:

Tulin jätetyksi täysin yllättäen 3 vuoden seurustelun jälkeen. Luulin, että olemme molemmat onnellisia ja kaikki on hyvin, rakastin häntä. Hän sanoi eräänä iltana: en rakasta sinua enää, on parempi että erotaan. Ei ole ketään toista, mutta haluan katsella muitakin ennenkuin sitoudun. Olin luullut, että ero antaa ennakolta merkkejä: esim. toinen pettää, on rakastunut toiseen, riidellään, alkoholi, ilkeys, lyöminen jne. Täysin yllättäen jätetyksi tuleminen jättää syvät jäljet, jotka näkyvät seuraavissa suhteissa. Ei oikein uskalla täysin luottaa toiseen, vaikka kaikki on hyvin.

Samaistun tähän. Olin liki 7v. parisuhteessa, kun eräänä viikonloppuaamuna hän vain sanoi, että haluaa erota. En saanut mitään selitystä, koska ”en mä osaa selittää”. Olin hetken aikaa tosi huonona, koska meni luotto ihan täysin, yllätettiin niin housut nilkoissa. Seksiä oli ollut normaalisti, oltiin puhuttu uuden asunnon hankkimisesta ja juuri ostettu uusia huonekalujakin. Koiranpentu oli hankittu n. Puoltoista vuotta sitten yhdessä. En olisi voinut osata odottaa sitä mistään.

Nyt olen ollut noin vuoden uudessa parisuhteessa. Huomaan jatkuvasti odottavani, että kohta se ilmoittaa, että tää oli tässä. Vaikka toinen sanoisi mitä, niin ajattelen, että valehtelee ehkä kumminkin. Tosi vaikeaa enää luottaa ihmisiin parisuhdemielessä, pelottaa ihan liikaa että sitä luottamusta rikotaan taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Venäläisten himo tappaa ja raiskata lapsia sekä naisia Ukrainassa. Voiko pahempaa elukkakansaa olla? Toivottavasti Biden pommittaa kivikauteen mokomat roistot.

Meillä uutiset tulevat suoraan Ukrainan hallitukselta. Millaisia uutisia sinä tuuppaisit ulos, että saisit maksimoitua avun ulkomailta? Maailmalla pahimpia juttuja oiotaan jatkuvasti, mutta ei meillä. Sotapropagandaan pitää suhtautua aina varauksella. Itseasiassa venäläiset pelastivat Syyrian lasten myymiseltä vaimoiksi ja muulta..

"Sotapropagandaan pitää suhtautua varauksella." Tietysti. Miksi sitten levittelet itänaapurilta saatua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin jätetyksi täysin yllättäen 3 vuoden seurustelun jälkeen. Luulin, että olemme molemmat onnellisia ja kaikki on hyvin, rakastin häntä. Hän sanoi eräänä iltana: en rakasta sinua enää, on parempi että erotaan. Ei ole ketään toista, mutta haluan katsella muitakin ennenkuin sitoudun. Olin luullut, että ero antaa ennakolta merkkejä: esim. toinen pettää, on rakastunut toiseen, riidellään, alkoholi, ilkeys, lyöminen jne. Täysin yllättäen jätetyksi tuleminen jättää syvät jäljet, jotka näkyvät seuraavissa suhteissa. Ei oikein uskalla täysin luottaa toiseen, vaikka kaikki on hyvin.

Samaistun tähän. Olin liki 7v. parisuhteessa, kun eräänä viikonloppuaamuna hän vain sanoi, että haluaa erota. En saanut mitään selitystä, koska ”en mä osaa selittää”. Olin hetken aikaa tosi huonona, koska meni luotto ihan täysin, yllätettiin niin housut nilkoissa. Seksiä oli ollut normaalisti, oltiin puhuttu uuden asunnon hankkimisesta ja juuri ostettu uusia huonekalujakin. Koiranpentu oli hankittu n. Puoltoista vuotta sitten yhdessä. En olisi voinut osata odottaa sitä mistään.

Nyt olen ollut noin vuoden uudessa parisuhteessa. Huomaan jatkuvasti odottavani, että kohta se ilmoittaa, että tää oli tässä. Vaikka toinen sanoisi mitä, niin ajattelen, että valehtelee ehkä kumminkin. Tosi vaikeaa enää luottaa ihmisiin parisuhdemielessä, pelottaa ihan liikaa että sitä luottamusta rikotaan taas.

Minut jätettiin aikoinaan pitkän parisuhteen jälkeen tekstiviestillä.

Minulla oli tärkeä esitelmä (oppilaitoksessa missä opiskelin), ja olin matkalla lavalle pitämään sitä kun piippasi ja luin tylyt hyvästit tyyliin tämä on tässä. Esitelmästä en muista mitään , mutta muistan että (ironisesti) minulle sen lopuksi taputettiin kovasti.

Kompuroin kai jotenkin lavalta ja aluksi en tiennyt miten suhtautua , toinen osapuoli vain häipyi vähin äänin, ei halunnut keskustella.

Olihan sitä pois paikoiltaan ja shokissakin jonkin aikaa ennen kuin sai asian sisäistettyä että arki on menee jatkossa nyt näin.

Se, että ilmoitus tuli tekstarina kertoi minulle että ahdistus on hänelläkin ollut kova tuoda ilmi halunsa erota. Parempi näin kuin esim kilttinä ja estyneenä ihmisenä tehnyt jotain peruuttamatonta itselleen tai muuta vastaavaa, hyvä kun sai kakistettua ulos noin oleellisen asian vaikka sitten tylynä tekstiviestinä.

Selitin sitten itselleni, että ehkä pitkä suhteemme tuli vain tiensä päähän hänen kannaltaan ja teki tehtävänsä.

Surin rauhassa aikani, joten kai siksikin se ei vaikuttanut seuraavaan (nykyiseen pitkään) parisuhteeseeni millään tavoin, sillä ymmärrän että elämässä aina on olemassa riski että toinen esim kuolee tai rakastuu toiseen.

Tärkeintä on että on elänyt hyvää muistorikasta elämää kimpassa silloin kun on ollut sen aika. Aikuistumisesta tulee maksaa myös oma hintansa. Se hinta on se, että yrittää ymmärtää myös sen toisen asemaa kriisiytyneissä elämäntilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin jätetyksi täysin yllättäen 3 vuoden seurustelun jälkeen. Luulin, että olemme molemmat onnellisia ja kaikki on hyvin, rakastin häntä. Hän sanoi eräänä iltana: en rakasta sinua enää, on parempi että erotaan. Ei ole ketään toista, mutta haluan katsella muitakin ennenkuin sitoudun. Olin luullut, että ero antaa ennakolta merkkejä: esim. toinen pettää, on rakastunut toiseen, riidellään, alkoholi, ilkeys, lyöminen jne. Täysin yllättäen jätetyksi tuleminen jättää syvät jäljet, jotka näkyvät seuraavissa suhteissa. Ei oikein uskalla täysin luottaa toiseen, vaikka kaikki on hyvin.

Samaistun tähän. Olin liki 7v. parisuhteessa, kun eräänä viikonloppuaamuna hän vain sanoi, että haluaa erota. En saanut mitään selitystä, koska ”en mä osaa selittää”. Olin hetken aikaa tosi huonona, koska meni luotto ihan täysin, yllätettiin niin housut nilkoissa. Seksiä oli ollut normaalisti, oltiin puhuttu uuden asunnon hankkimisesta ja juuri ostettu uusia huonekalujakin. Koiranpentu oli hankittu n. Puoltoista vuotta sitten yhdessä. En olisi voinut osata odottaa sitä mistään.

Nyt olen ollut noin vuoden uudessa parisuhteessa. Huomaan jatkuvasti odottavani, että kohta se ilmoittaa, että tää oli tässä. Vaikka toinen sanoisi mitä, niin ajattelen, että valehtelee ehkä kumminkin. Tosi vaikeaa enää luottaa ihmisiin parisuhdemielessä, pelottaa ihan liikaa että sitä luottamusta rikotaan taas.

Sun pitää työstää traumasi kuntoon. Muuten myrkytät uuden suhteen, joka ei liity edelliseen.

Huomaamattaan tulee kostaneeksi sivulliselle ihmiselle.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni on ihan turha lässyttää mistään Itämeren tilasta tai kerätä rahaa sen puhtaana pitämiseen tai mitään kampanjoita hehkuttaa, kun sinnehän saa ihan viranomaisten luvalla laivat laskea jätteitään. Ihan hölmöläisten hommaa ja kusetusta ja niin kuvottavaa kuin olla voi.

Kai nyt jotain sää tehdä??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluampumisten yhteydessä huomasin että Suomessa on iso joukko ihmisiä joiden oikeustaju ei vastaa omaani ollenkaan ja myös käsitystäni kostamisesta eivät kaikki jaa. Itse ymmärrän kostamisen siten että esim. A lyö B:tä ja B suuttuu ja lyö A:ta. Mutta jos A lyö B:tä, B suuttuu ja lyö C:tä niin tämähän ei ole kosto vaan oman pahan olon siirtämistä seuraavaan kohteeseen. Hämmentävän suuri joukko ihmisiä ei näe eroa noilla. Noihin ampumiskeisseihin liittyi vahvasti myös sellainen naiivi ajatus että kukaan ei tee pahaa muuten kuin vain viimeisessä ahdingossa. Ei esimerkiksi huomionkipeyttään tai katkeruuttaan.

Esim. Jokelan ampuja oli jossain aiemmassa koulussa joutunut kiusaamisen uhriksi, katkeroitunut vuosien ajan ja purki sitten pahaa oloaan seuraavan koulun oppilaisiin ja henkilökuntaan jolla ei ollut sen aiemman kiusaamisen kanssa mitään tekemistä. Kuitenkin kommentointi oli sitä luokkaa että "Kyllä mä jollain tavalla ymmärrän ton KOSTON." ja "nurkkaan ajettuna hän ei varmaan nähnyt mitään muuta poispääsyä."

Samaa mieltä. Olen itse huomannut, että jos uutisoidaan jostain karmeasta väkivaltarikoksesta, niin yhtäkkiä joka puolelta ryynnii ihmisiä, jotka uhkaavat kiduttaa ja tappaa tekijät. Eivätkä nämä väkivaltaa lietsovat huomaa omassa käytöksessään mitään ongelmaa.

Taitaa olla amerikkalaisten actionleffojen vaikutusta. Niissähän on usein teema jossa joku on muka äärimmäinen pahis, niin häntä saa potkia päähän miten haluaa. Amerikkalaisessa yhteiskunnassa tämä valmius väkivaltaan on siis olemassa monilla ihmisillä, jotka ovat kuitenkin omasta mielestään "hyviksiä". Arjessakin USA:ssa näkee tilanteita, joissa ihmiset toimivat todella väkivaltaisesti vaikkapa koulukiusaajaa kohtaan sen sijaan että opettaisivat kaikille, että lyöminen on jo alkujaan väärin ja että tervepäinen ihminen osaa hoitaa tilanteet eri tavalla.

Aina tuntuu että osa ihmisistä ovat myös väkivaltaisia mutta pelkureita. Kun joku kovempi tyyppi käy uhrin kimppuun, aina löytyy noita pelkureita, jotka sitten uskaltavat käydä potkimassa uhria lisää, tyyliin lyödään lyötyä.

Kyllä tuo käytösmalli on ikiaikaista ihmisyyden nurjaa puolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Venäläisten himo tappaa ja raiskata lapsia sekä naisia Ukrainassa. Voiko pahempaa elukkakansaa olla? Toivottavasti Biden pommittaa kivikauteen mokomat roistot.

Meillä uutiset tulevat suoraan Ukrainan hallitukselta. Millaisia uutisia sinä tuuppaisit ulos, että saisit maksimoitua avun ulkomailta? Maailmalla pahimpia juttuja oiotaan jatkuvasti, mutta ei meillä. Sotapropagandaan pitää suhtautua aina varauksella. Itseasiassa venäläiset pelastivat Syyrian lasten myymiseltä vaimoiksi ja muulta..

"Sotapropagandaan pitää suhtautua varauksella." Tietysti. Miksi sitten levittelet itänaapurilta saatua?

Juuri tuota tarkoitin. Jos on varsin ilmiselvää, että valehdellaan, niin sen esiintuominen onkin yllättäen itänaapurista. Tuotahan se propaganda on juuri ollut, että syytetään itänaapuria kaikesta. Syyriassa Isis teki juuri tuota ja paljon pahempaa kristityille lapsille. Ei tuossa mitään itänaapurista saatua ole, vaan voit itse tarkistaa faktat tuosta. Ukrainasta - kuten sodista aina - alkaa oikea kuva tulemaan vasta sodan jälkeen. Tuo siksi, ettei propagandalle ole enää tarvetta, kuten sodan aikana.

Järkytys on se miten kansa on vain pu ten vallan väline, työkalu. Järkytys miten hul lua ei eli min oida jo. Onko järkevää pitää sinne nettiyhteyttä täältä kuitenkaan koska enemmistö kannattaa put tea, so taahan ei käydä ve näjä llä eli yhdentekevää? Enemmän haittaa Uk rai nalle yhteydestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Venäläisten himo tappaa ja raiskata lapsia sekä naisia Ukrainassa. Voiko pahempaa elukkakansaa olla? Toivottavasti Biden pommittaa kivikauteen mokomat roistot.

Meillä uutiset tulevat suoraan Ukrainan hallitukselta. Millaisia uutisia sinä tuuppaisit ulos, että saisit maksimoitua avun ulkomailta? Maailmalla pahimpia juttuja oiotaan jatkuvasti, mutta ei meillä. Sotapropagandaan pitää suhtautua aina varauksella. Itseasiassa venäläiset pelastivat Syyrian lasten myymiseltä vaimoiksi ja muulta..

No et usko tuohon itsekään!

Pelastivat vähän niin kuin kaikki naiset ja tytöt 'vapauttaessaan' Unkarin, Ranskan, Saksan na tsien käsistä?

Otan osaa mutta sattuiko koronapiikitysten aikoihin? Isäni sai pahan hyytymään viikko kolmannen piikin jälkeen ja meinasi kuolla.

Tuo siis koskien 42v aortan repeämää

Vierailija kirjoitti:

Kristinuskon demonisointi länsimaissa. Liittyen woken nousuun ja sen edustamaan itsetuhoisuuteen, historian uusiksi kirjoittamiseen ja vallankumousutopioihin.

En ole aktiivikristitty mutta tajuan sentään kulttuuriperintömme ja sen miten paljon perustavaa hyvää kristillisessä moraalissa on. Nyt haiskahtaa, että ihan kaikki säännöt halutaan kaataa, lait kysenalaistaa, kaikki käy kunhan "musta tuntuu vaan hyvältä ja oikealta".

Muistan kyllä muutaman vuosikymmenen takaa kun puhuttiin post-modernista ja se mylläsi taidekenttää, jakoi mielipiteitä. En osannut aavistaa, että mentäisiin instituutioiden kyseenalaistukseen, tälläiseen "ikuisten arvojen" ja hyveiden pilkkaamiseen, jossa totuudellisuus on lopulta sivuseikka ja palautuu mielipiteeseen. En voi sanoa olevani erityisen ylpeä länsimaalaisudestani. Eri syistä kuitenkin kuin fanaattiset ja vallankumoushaluiset uuskommunistit,jotka saavat vasemmiston näyttämään mielensä menettäneiltä.

Kristillinen moraali on vain sanahelinää, sanoja paperilla. Yksikään uskovainen ei noudata 10 käskyä edes. Nykyihmiset onneksi asian ymmärtäneet kun katsoneet nykymenoa sotineen ja lukeneet historiaa. Kunhan kansa sivistyy, uskonnot vähenee.

Että suomalaisten rahat jaetaan ulkomaille ja sitten ihmetellään, kun oman kansan asiat jää aivan retuperälle.

Miten moni salaliitto teoria on toteutunut.