Kauanko kestää, että rakkaus kuolee?

Tuttu tarina: tapasin miehen, rakastuimme ja olimme onnellisia, tai niin luulin. Noin vuoden seurustelun jälkeen sain miehen kiinni viestittelystä toiselle naiselle, annoin anteeksi ja päätimme jatkaa yhdessä. Pari vuotta meni ihan ok, välillä tosin vaistoni sanoi, että miehellä olisi ollut jotain muuta säätöä, mutta en halunnut asiaa nostaa pöydälle, koska olin päättänyt ja luvannut luottaa taas mieheen. Välillä mies tosin "katosi" päiviksi, ei vastannut viesteihin tai puheluihin, tapasimme yleensä vain kun hänelle sopi jne. (emme siis asuneet yhdessä koskaan). Eli oikesti mies kohteli mua välillä tosi huonosti, mutta mä vain rakastin ja luotin, ja luulin miehen tekevän samoin, että mä olin tärkein ja ainoa.

Viime vuoden lokakuussa se naisen vaistoni ei enää antanut mulle rauhaa, vaan mun oli pakko pistää mies seinää vasten: olenko ainoa nainen vai onko muita. Ja olihan niitä: oli sekä viritellyt suhdetta toisten kanssa että jopa mennyt sänkyyn yhden (?) naisen kanssa. Silloin mun mitta täyttyi ja seurustelu loppui siihen.

Lokakuun jälkeen emme ole olleet yhteydessä kuin viestein muutaman kerran, asumme eri kaupungeissa, joten emme törmää toisiimme edes vahingossa. Aluksi koko mies ja tilanne vain oksetti mua,  häpesin että olin ollut niin tyhmä, varsinainen ovimatto. Inhotti, vihasin miestä  ja sitä mitä se oli tehnyt mulle sydämeni pohjasta. Mutta vähitellen, kun aika kului aloin taas kaivata miestä. Nyt, melkein vuosi erosta, edelleen selkeästi rakastan ja ikävöin miestä. Kun ikävä on pahimillaan, yritän tukahduttaa sen ajattelemalla kaikkea sitä paskaa, mitä mies mulle aiheutti. Heikoimpina hetkinä jopa ajattelen ottavani miehen uudelleen takaisin, koska rakastan häntä edelleen niin paljon. Toki tajuan, että se ei olisi oikea eikä mulle hyvä ratkaisu, se mies ei koskaan muuksi muutu ja saisin taas vain lisää surua ja murhettä elämääni.

Mutta kertokaa kauanko kestää, että tää ikävä ja ennen kaikkea rakkaus loppuu?