Koen olevani niin ruma, että se rajoittaa elämääni.
Kokemus itsestäni rajoittaa pahimpina päivinä elämääni niin paljon, etten pääse pois kotoa. En edes hoidon piiriin tai kauppaan. Koen olevani niin ruma ja vastenmielinen. Haisenkin pahalle.
Vaikka järjellä ajattelen, että ihmisiä tuskin kiinnostaa ulkonäköni tai jos kiinnostaa, niin mitä sitten. Mutta en vaan pysty. Järki ei voita tätä voimakasta tunnetta.
Onko ketään kohtalontovereita? Neuvoja?
Kommentit (32)
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 21:38"]Haiset pahalle? No käy suihkussa, käytä dödöä ja jotaib hyvän tuoksuista rasvaa ja hajuvettä/ vartalosuihketta. Problem solved.
[/quote]
Vaikka käyn suihkussa, tuntuu etten puhdistu.
Käytän dödöä ja toisinaan hajuvettä.
Päivinä, jolloin en saa itseäni suihkuun, vasta haisenkin.
Oisko masis.
Mut lohdutukseksi sulle, mä pidän kivan näköisinä monia sellaisiakin jotka ei ikinä arvais ja jotka ei monen muun mielestä ole kauniita. Olen biseksuaali nainen.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 01:04"]Mulla on sama ongelma. En vaan pysty tekemään oikein mitään, hädin tuskin käymään kaupassa.
Ei tee mieli ostaa uusia vaatteita kun hukkaan menevät kuitenkin mun päälläni. En edes halua mitään nättiä, koska tulee samanlainen olo kun pistäisi sialle rusetin.
[/quote]
Anteeks, repesin tälle ihan totaalisesti :D Loistava vertaus ja niin tuttua mulle.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 21:49"]Oisko masis.
Mut lohdutukseksi sulle, mä pidän kivan näköisinä monia sellaisiakin jotka ei ikinä arvais ja jotka ei monen muun mielestä ole kauniita. Olen biseksuaali nainen.
[/quote]
Masennus löytyy kyllä diagnoosina.
Kiitos tsempistä. Tämä tunne on vaan niin lamaannuttava.
Ap.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 21:50"]
Kukapa ei tuntisi ajoittain. m41
[/quote]Täh? En ole kaunis, mutta koskaan ei ole ollut sellaista tunnetta, että en kotoa voisi ulkomaailmaan lähteä. Hiukseni pidän puhtaina, hampaat myös, hoidan kasvojeni ihon, vaatteet ovat luonnollisesti puhtaat ja selkä on suorassa vaikka mitä olisi tapahtunut. N39
Musta tuntuu usein samalta, vaikkei ole edes masennusta. Olen vain niin ruma. Onneksi vain kasvoista, vartaloni on ihan normaali. Hävettää joka helvetin kerta katsoa peiliin tai puhua palaverissa. En mä mikään missi haluaisi ollakaan, mulle riittäisi ihan tavalliset normaalit kasvot. Epäreilua on elämä...
Mulla on sama vika, ja myös toi, että tunnen olevani haiseva ja saastainen vaikka olisin just käynyt suihkussakin. En oikein osaa selittää sitä, tiedän etten haise, mutta henkisesti mulla on paskalta haiseva olo. :D
Vaikea katsoa ihmisiä silmiin kun tuntee olevansa ruma, se siinä on varmaan kettumaisinta, ihmiset varmaan luulee mun olevan kamala kusipää kun olen niin poissaoleva ja epäkiinnostuneen oloinen sosiaalisissa tilanteissa, vaikka totuus on, että mua vaan hävettää liikaa oma surkeuteni ja siksi tuijottelen seiniä.
Hei minkälainen lapsuus teillä on ollut? Onko kukaan edes rakastanut teitä? Vanhemmilta periytynyt tuollainen ulkonäkökompleksi? Kaveripiiri tosi pinnallinen?
En vaan voi ymmärtää.. Ihmisiä on erinäköisiä. Tosi harvoin ajattelen kenestäkään, että onpas tuo ruma! Tietenkin jos on ihan hieltä haiseva ja ei pidä itsestään huolta, vaatteet kulahtaneita, väärää kokoa, niin saatan ihmetellä miksi tuo ihminen ei jaksa pitää itsestään huolta ja eikö sitä itseään tosiaan haittaa olla tuonnäköinen, mutta en siltikään ajattele että "hyi onpa tuo ruma!".
Ei tarvitse olla kaunotar, riittää kun käy suihkussa välillä, käyttää puhtaita vaatteita jne.. Voisitko mennä kampaajalle? Vaateostoksille? Käytätkö meikkejä? Pienillä asioilla saa paljon aikaan ja siistimmän olemuksen.
Ja tuo haju-juttu, jos on kerran käynyt just suihkussa, taitaa olla myös ihan pään sisällä...
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 22:13"]Hei minkälainen lapsuus teillä on ollut? Onko kukaan edes rakastanut teitä? Vanhemmilta periytynyt tuollainen ulkonäkökompleksi? Kaveripiiri tosi pinnallinen?
En vaan voi ymmärtää.. Ihmisiä on erinäköisiä. Tosi harvoin ajattelen kenestäkään, että onpas tuo ruma! Tietenkin jos on ihan hieltä haiseva ja ei pidä itsestään huolta, vaatteet kulahtaneita, väärää kokoa, niin saatan ihmetellä miksi tuo ihminen ei jaksa pitää itsestään huolta ja eikö sitä itseään tosiaan haittaa olla tuonnäköinen, mutta en siltikään ajattele että "hyi onpa tuo ruma!".
Ei tarvitse olla kaunotar, riittää kun käy suihkussa välillä, käyttää puhtaita vaatteita jne.. Voisitko mennä kampaajalle? Vaateostoksille? Käytätkö meikkejä? Pienillä asioilla saa paljon aikaan ja siistimmän olemuksen.
Ja tuo haju-juttu, jos on kerran käynyt just suihkussa, taitaa olla myös ihan pään sisällä...
[/quote]
Lapsuuteni on ollut ihan perushyvä eikä mitenkään ulkonäkökeskeinen. Kaveripiiri on ymmärrettävästi suppea, koska jään niin helposti kotiin. Luultavasti ihan samantasoisia ulkonäköpaineita ympäristöstä koen kuin muutkin.
Varmasti tämä asia on myös päänsisäistä. En pysty arvioimaan ulkonäköäni objektiivisesti. Tämä kokemus vastenmielisyydestä on vain niin vahva. Muiden ulkonäöllä ei ole itselleni merkitystä.
Ap.
Se on kohtalotoveri, ei kohtalontoveri.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 22:25"]Se on kohtalotoveri, ei kohtalontoveri.
[/quote]
Aina sitä oppii uutta. Vaikka tuskin kirjoitukseni muutenkaan virheettömiä ovat.
Ap.
Itellä todella usein sama, voi olla et en viikkoon liiku mihinkään tai pakko lapset viedä tarhaan, mutta muuten en voi astua ovesta. Mieheni kyllä kehuu joka päivä miten kaunis olen, mutta kukapa omaa miestään uskoo.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 22:00"]
Musta tuntuu usein samalta, vaikkei ole edes masennusta. Olen vain niin ruma. Onneksi vain kasvoista, vartaloni on ihan normaali. Hävettää joka helvetin kerta katsoa peiliin tai puhua palaverissa. En mä mikään missi haluaisi ollakaan, mulle riittäisi ihan tavalliset normaalit kasvot. Epäreilua on elämä...
[/quote]
Mä olisin valmis lyömään vetoa, että sun "rumuus" on sun vääristynyttä minäkuvaa ja oot oikeasti jotain muuta
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 22:31"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 22:25"]Se on kohtalotoveri, ei kohtalontoveri.
[/quote]
Aina sitä oppii uutta. Vaikka tuskin kirjoitukseni muutenkaan virheettömiä ovat.
Ap.
[/quote]
Niin oppii. Voisin opettaa sinulle myös sen miten itsetuntosi saadaan uuteen uskoon.
Lyön vetoa, että sielä ruudun toisella puolella on joku petolinnunperse, jonka nähdessään toivoisi sokeutuvan välittömästi :D.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 22:34"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 22:00"]
Musta tuntuu usein samalta, vaikkei ole edes masennusta. Olen vain niin ruma. Onneksi vain kasvoista, vartaloni on ihan normaali. Hävettää joka helvetin kerta katsoa peiliin tai puhua palaverissa. En mä mikään missi haluaisi ollakaan, mulle riittäisi ihan tavalliset normaalit kasvot. Epäreilua on elämä...
[/quote]
Mä olisin valmis lyömään vetoa, että sun "rumuus" on sun vääristynyttä minäkuvaa ja oot oikeasti jotain muuta
[/quote]
Itse ainakin koen, että se kokemus rumuudesta on juuri se ongelma. Ei se kuka on oikeasti ruma ja kuka ei. Onko sillä edes väliä?
Ap
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 22:39"]Lyön vetoa, että sielä ruudun toisella puolella on joku petolinnunperse, jonka nähdessään toivoisi sokeutuvan välittömästi :D.
[/quote]
Taidat olla oikeassa.
Ap.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 22:13"]
En vaan voi ymmärtää.. Ihmisiä on erinäköisiä. Tosi harvoin ajattelen kenestäkään, että onpas tuo ruma!
[/quote]
Ihan kiva, jos sinä ajattelet noin, mutta ellet ole tynnyrissä kasvanut, niin ymmärrät, että on ihmisiä, jotka eivät ole yhtä ystävällisiä.
Haiset pahalle? No käy suihkussa, käytä dödöä ja jotaib hyvän tuoksuista rasvaa ja hajuvettä/ vartalosuihketta. Problem solved.