Mitä perheesi/sukusi on sanonut ulkomaalaisesta puolisostasi?

Ei mitenkään. Tosin minulla ei ole puolisoa.

Äitisi on totaalinen törppö.

Ei yhtikäs mitenkään, kait se on aina ollut selvä etten ole suomalaista miestä ottamassa. Ulkomailla asunut 18-vuotiaasta lähtien.

Äiti sanoi, että kai sinä tiedät itse mitä teet. Ei ole vieläkään hyväksyny miestäni oikeasti vaikka yhdessä ollaan oltu jo 13 vuotta ja lapsiakin on. Onneksi edes lapsenlapset rakkaista hänelle. 

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 19:45"]Äiti sanoi, että kai sinä tiedät itse mitä teet. Ei ole vieläkään hyväksyny miestäni oikeasti vaikka yhdessä ollaan oltu jo 13 vuotta ja lapsiakin on. Onneksi edes lapsenlapset rakkaista hänelle. 
[/quote]

Minkämaalainen mies sulla on? Itse olen suomalaisen miehen mamu-vaimo. Äitini oli pahoillaan siitä, kun erosin omanmaalaisesta miehestä ja otin tilalle suomalaisen. Miehen äidistä en osaa sanoa, jos ei hyväksy mua, niin hyvin osaa ainakin peitellä sen, omani ei osannut. No nyt ei tarvii välittää suhteista äitiin/anoppiin. Muutettiin mirhrn kanssa maahan, missä olemme mamuja molemmat.

mirhrn = miehen

Kamalia äitejä teillä :(

Sanoi että ei kannata... Ollaan nyt oltu 5v ja 1 lapsi 3v.

Kertokaa myös mistä ne teidän miehet ovat kotoisin.

Ovat onnellisia kun minä olen onnellinen. Tosin kyllä se tuleva välimatka harmittaa lähiperhettä kun muutan miehen kotimaahan, mutta Skype toimii ja sieltä pääsee lomalle ja sinne pääsee lomalle. Moni tuntuu olevan innoissaan kun perheeseen saadaan ulkomainen tulokas. :) Miehen perheestä osa ottanut avosylin vastaan, osa ei. 

Mieheni on Ruotsista, vanhempani pitävät miehestäni enemmän kuin minusta itsestäni. Varmaan adoptoisivat lapsekseen, jos meinaisi ero tulla. :D

Oma mies Saksasta ja en ole vielä viitsinyt vanhemmille esitellä. Uskon että pitäisivät, vaikka ei varmaan olekaan tarpeeksi "akateeminen" heille.. Ihan kuin sillä nyt olisi niin väliä

Äitini tajuaa että en ole mieheni kanssa siitä syystä että hän on ulkomaalainen, vaan siksi, että hän on loistava tyyppi! Mies ja äiti tulevat hyvin juttuun, paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita löytyy ja äiti on selvästi mielissään kuinka italialainen mieheni arvostaa "mammaa".

Mieheni on venäläinen. Äitini on aina suhtautunut mieheeni hyvin, ei ole mitään vastoinkäymisiä ollut. Veljeni oli sitä mieltä, että mies on kanssani vain saadakseen oleskeluluvan Suomeen - no, mieheni ei koskaan muuttanut Suomeen, vaan asumme kolmannessa maassa. Muuten sukulaisten suhtautuminen on ihan ok, ehkä vähän nihkeää. Yksi serkku jaksaa jauhaa homo-oikeuksista Venäjällä - ikään kuin mieheni olisi asiasta jotenkin vastuussa, ei häntä kyllä kiinnosta koko aihe. Joku sukulainen oli sanonut, että kyllä isovanhemmat kierivät haudassaan, kun ryssän nai... Jätin omaan arvoonsa, ei paljon liikuta vanhojen sekopäiden kommentit.

Mieheni on irlantilainen, ja vuelä virallisesti naimisissa kun tapasimme. Hän oli virallisessa asumuserossa, kaikki taloudelliset vastuut oli katkaistu, mutta eroa ei silloin juuri Irlannissa saanut. Tämä hiersi sukuani enemmän, kuon ulkomaalaisuus. Mieheni haki sit avioeroa Suomesta käsin ja sit muuttui Irlannin lakikin. 

Äitin tykkäsi miehestäni, koska he eivät juuri ymmärtäneet toisiaan, ja mies käytti suurimman osan aikaa anopin keittiössä kokkailemassa suvulle. Äidin mielestä lopulta miehessä ei ollut mitään vikaa, ei vain ymmärtänyt miksi niin mukava mies on mun kanssa...

Englantilainen mies ja suku ihastuksissaan. Varsinkin äitini.

Mieheni on norjalainen, eikä tullut ongelmia, kuten aluksi pelkäsin, koska äiti "huolestuisi" asiasta tyttöjen kohdalla, mutta poikien kohdalla ei ole mitään pelättävää. Eihän nuita kulttuurieroja ole hirveästi, joten siksi varmaan äiti hyväksyy ja pitääkin puolisostani, samoin isänikin.

Eivät ole mitenkään kommentoineet ulkomaalaisuutta. Suvussa on tosin ollut kautta aikojen kansainvälisiä avioliittoja, joten se ei ihmetytä ketään.

Mies musta amerikkalainen. Äiti ja isä tykkäävät tosi paljon! Samoin sisarukset, serkut, tädit ja kaverit. Iso isä kerran harmitteli, kun olin ottanut "neekerin". Hän on tosin kohta 98v joten laitoin iän piikkiin.

Turkkilainen mieheni on äitini sanojen mukaan paras vävy minkä kukaan voi saada. kun olin vasta tutustunut mieheeni eikä ollut tavannut häntä, oli ennakkoluuloinen, muslimikliseet pyöri mielessä. on jälkeen päin pyytänyt anteeksi ennakkoasenteitaan. jotka katosivat kun tutustuivat. 

miehen perheen kanssa olikin sitten aluksi vaikeampaa, eivät millään olisi hyväksyneet ei-turkkilaista puolisoa. nyt kymmenen avioliittovuoden jälkeen ovat jomsi mieltä. että pääasia, että poikansa on onnellinen ja tulemme hyvin toimeen. lapsia on kaksi ja asutaan maassa jossa molemmat olemme mamuja.