Lue keskustelun säännöt.
Neuvoja kuinka toimia nirson taaperon kanssa
11.08.2015 |
Tyttö kohta 3v on aina ollut ronkeli ja en tiedä mitä tehdä. Kaipaisin ensikertalainen vähän neuvoja miten toimia lapsen kanssa.
Syö: hedelmiä, leipää, pastaa, nuudelia, juustoa, riisipuuro, muroja, jugurttia, chorizo, kuiva ja kova keksi, pitsa
Ei syö: vihanneksia, perunaa (missään muodossa, edes ranskalaisia), riisiä, cous cous, puuro, kakku tai muffinit, kala, kana, liha, lämpimät voileivät, kananmuna, mikään keitto tai kastike.
Syömme mieheni kanssa monipuolista ruokaa, kummatkin meistä tykkää vihanneksista, mausteista, uusista makuelämyksistä. Näytämme esimerkillä kuinka nauttia ruuasta. Lapsella on oma lempilautanen josta hän tykkää syödä. Laitan lautaselle pienen nokareen kaikkea ja myös yhden "turvallisen" ruuan jota hän ei pelkää. Se syödään heti jonka jälkeen alkaa itku ja ininä kuinka lautasella on pahaa ruokaa. Yritämme opettaa, että syödä ei ole pakko, maistaminen on hurjan hyvä juttu ja ruoka on lautasella eikä sitä saa heittää pois. Ruoka on ja pysyy siinä eikä sitä saa heittää seinään.
Nyt nirsoilu on siinä pisteessä, että huudon lisäksi on fyysisiä oireita. Jos lautaselle laittaa kalaa, munaa tai lihaa, tytölle tulee erittäin vahva yökkäysrefleksi. Kakoo siinä ja näyttää varttia vaille valmiilta oksentamaan. Kerran hän omatoimisesti, ilman yllytystä, maisto porkkanaa ja oksensi välittömästi
Allergioita hänellä ei tietääkseni ole.
Miten tästä eteenpäin? Mitä teen väärin? Kuinka saan hänet syömään? Kaikki apu ja kommentit tervetulleita.
Kommentit (33)
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 18:02"]Meillä tuollaista nirsoilijaa pidettäisiin nälässä kunnes ruoka alkaisi maistumaan. Ruoan kanssa ei vain temppuilla. Jos maistaa jotain muutaman kerran, eikä pidä siitä, sitten saa jättää ko. ruoan syömättä, mutta maistettava on.
[/quote]
Mies ja anoppi olevat samalla kannalla mutta itse en ole yhtä varma. Kaksi (kohta kolme) vuotias on vaan niin hurjan pieni, en millään raaskis nälässä pitää..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 18:05"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 18:02"]Meillä tuollaista nirsoilijaa pidettäisiin nälässä kunnes ruoka alkaisi maistumaan. Ruoan kanssa ei vain temppuilla. Jos maistaa jotain muutaman kerran, eikä pidä siitä, sitten saa jättää ko. ruoan syömättä, mutta maistettava on.
[/quote]
Mies ja anoppi olevat samalla kannalla mutta itse en ole yhtä varma. Kaksi (kohta kolme) vuotias on vaan niin hurjan pieni, en millään raaskis nälässä pitää..
Ap
[/quote]
Ja hän on ikäisekseen pieni. Pelkään, että jää ihan rääpäleeksi, jos syö vielä vähemmän kuin nyt
Tuota listaa kun katsoo, niin lapsesi jättää syömättä kaikki ne ruoka-aineet, joissa on kitkeriä yhdisteitä. Eli tyypillinen supermaistaja. Muista, että te vanhemmat olette geeneinenne syyllisiä. Lapsi ei ole pystynyt makuaistinsa herkkyyttä valitsemaan.
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/supermaistaja_sylkee_parsakaalin
Oksentelu on myös merkki allergiataipumuksesta. Allergikon elimistö alkaa hylkiä allergiaa aiheuttavia aineita.
Ongelma on proteiinin saanti, muutoinhan suosikeista saa kyllä kalorit, hedelmistä vitamiinit vitamiinit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita tofua, on juustomainen proteiinin lähde. Jos soija kauhistuttaa, kokeile papuja ja kikherneitä, linssejä. Kokeile poronkäristystä, lammasta ja riistaa (jos vaikka onkin nauta ongelmana). Kasvikset voi höyryttää, paistaa tai grillata. Koita avokadoa.
1. Älä tee syömisestä mitään numeroa!
2. Kaikkea ruokaa lautaselle, lapsi syö mitä syö.
3. Ruokaa annetaan vain ruoka-aikaan, ei välipaloja.
4. Koko perhe syö yhtäaikaa ja juttelette mukavia - ei ruuasta vaan muita asioita.
Tässä kaava yksinkertaisuudessaan. Tätä toistatte päivä toisensa perään useita viikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 18:07"]Tuota listaa kun katsoo, niin lapsesi jättää syömättä kaikki ne ruoka-aineet, joissa on kitkeriä yhdisteitä. Eli tyypillinen supermaistaja. Muista, että te vanhemmat olette geeneinenne syyllisiä. Lapsi ei ole pystynyt makuaistinsa herkkyyttä valitsemaan.
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/supermaistaja_sylkee_parsakaalin
[/quote]
En ole aivan vakuuttunut, että hän olisi supermaistaja. Tyttö tykkää mausteista ja sitruunoista. Ja tämä ei selitä kuinka hän rakastaa kovia keksejä mutta ei pidä pehmeästä kakusta (mutta rakastaa sekä kovaa että pehmeää leipää). Mielenkiintoinen artikkeli tosin
Hassua, että syö riisipuuroa, muttei riisiä lisäkkeenä. Kokeile jasminriisiä, on vähän puuromainen koostumukseltaan. Itse inhoan uncle bens -tyyppisiä irtonaisia riisejä pyörimässä lautasella pakoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki oman kaveripiirini nirsot lapset on ajan myötä kertoneet sen nirsoilun syyn, eikä se IKINÄ ole ollut vanhemmille vittuilu, mikä kuitenkin näyttää ihmeesti olevan tälläkin palstalla se oletus. Että aivan kuin lapsi pelkkää vittumaisuuttaan olisi nälässä, yökkäilisi, oksentelisi ja itkisi kun pitää syödä. Kaikilla lapsilla on ajan mittaan paljastunut allergioita, yliherkkä tuntoaisti suussa, herkkä yökkäysrefleksi tai anemia tai sairaus. Nämä ovat oikeasti yleisiä syitä siihen nirsoiluun.
Kunhan lapsi saa ruuasta kaiken mitä tarvitsee, että voi kasvaa ja kehittyä, niin en tekisi asiasta suurta numeroa. Kun lapsi kasvaa ja osaa paremmin kertoa, miltä syömistilanne hänestä tuntuu, pääset jyvälle siitä miten asiat oikeasti ovat. Minulla on "nirso" lapsi, jolle mikään ei meinaa maistua. Kappas vaan, lapselta paljastui anemia ja nyt etsitään syitä siihen miksi rauta ei imeydy.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 18:09"]Oksentelu on myös merkki allergiataipumuksesta. Allergikon elimistö alkaa hylkiä allergiaa aiheuttavia aineita.
[/quote]
Tyttö maisto keitettyä kananmunaa ja oksensi. Tein pastaa ja käytin kananmunaa, iloinen pieni tyttö (ei mitään fyysisiä oireita)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli lapsi tykkää syödä siistejä ruokia? Oletteko kotona maalanneet sormiväreillä, vesiväreillä, hedelmäsoseilla? Saako lapsi auttaa ruuanlaitossa ja käsitellä märkää kurkkua, rikkoa kananmunan, sekoittaa taikinaa? Saako lapsi auttaa kaupassa ja etsiä ruokia, kerrotteko missä ne ovat kasvaneet ja mietittekö minkä värisiä mitkäkin ruuat ovat? Millainen olo teille tulee lapsen kiukuttelusta tai oksentelusta? Mitä sanotte silloin lapselle?
En suostunut syömään lapsena banaaneja. Ne haisivat minusta pahalle ja olivat ällöttävän limaisia. En suosstunut menemään lähellekään pikkuveljeäni silloin kun hän oli syönyt banaaneja. Pääsin kattaviin allergiatesteihin lukiolaisena ja paljastui, että olin hengenvaarallisesti allerginen banaaneille. Lääkäri vannotti, etten koskaan saa kokeilla edes pientä nokaretta.
Olin siis allerginen jo lapsena, mutta sitä ei tajuttu.
PS: lihalle voi olla allerginen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 18:20"]
En suostunut syömään lapsena banaaneja. Ne haisivat minusta pahalle ja olivat ällöttävän limaisia. En suosstunut menemään lähellekään pikkuveljeäni silloin kun hän oli syönyt banaaneja. Pääsin kattaviin allergiatesteihin lukiolaisena ja paljastui, että olin hengenvaarallisesti allerginen banaaneille. Lääkäri vannotti, etten koskaan saa kokeilla edes pientä nokaretta.
Olin siis allerginen jo lapsena, mutta sitä ei tajuttu.
PS: lihalle voi olla allerginen
[/quote]
Kaverin lapsi oli oikein hankala ja pilalle lellitty ja vaikea tapaus, kunnes lapselta löytyivät allergiat. Reppana oli hankala, koska ei voinut hengittää kunnolla ns. kunnollisen aterian päätteeksi, joka sattumalta usein sisälsi kaikkea mille lapsi oli allerginen, eli maitoa, vehnää ja kananmunaa. Oli jotenkin silmiä avaavaa tajuta, että lapsella on niin vähän keinoja ilmaista sitä pahaa oloaan, että kiukuttelu on oikeastaan ainoa niistä.
Taitaa lapsi olla se mikä se on: nirso. Turha tuoda tähän noita muotisairauksia, kuten joku supermaistaja... Tottunut siihen, että saa syödä mitä haluaa. Jos kyse olisi parista ruoka-aineesta, olisi tämä paljon ymmärrettävämpää. Kokeile esim vihanneksia aluksi vaikka jonkun hyvän dipin kanssa? Ja ei välipaloja -sääntö sulle varmasti onkin jo selvää. Sanoisin kuitenkin, että pakottaminen vain ehkä lisäisi negatiivisuutta ruokaa kohtaan, mutta maistaa täytyisi. Eri aterioiden tekeminen lapselle olisi varmaan huonoin idea ikinä. Tehkää monipuolista ja vaihtelebaa ruokaa, jota koko perhe syö. Lapsen syödessä voisi olla hyvä idea, että siihen ei juuri kiinnitetä huomiota, vaan jutellaan normaalisti
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 18:13"]Koita tofua, on juustomainen proteiinin lähde. Jos soija kauhistuttaa, kokeile papuja ja kikherneitä, linssejä. Kokeile poronkäristystä, lammasta ja riistaa (jos vaikka onkin nauta ongelmana). Kasvikset voi höyryttää, paistaa tai grillata. Koita avokadoa.
[/quote]
Tofu, pavut, herneet ja linssit saavat itkun silmään. Kasviksia olen kokeillut valmistaa keittämällä, höyryttämällä, paistamalla, raakana, leikattuna, kokonaisena, spiraalina, tikkuna, paloina, muusattuna. Hermot meinaa mennä kasviksiin. Teen leivän itse ja käytän paljon pähkinöitä ja manteleita, yritän sillä kattaa proteiinin tarpeen.
Ap
Pähkinät ja mantelit eivät kata tuon ikäisen lapsen proteiinintarvetta. Lisää esim. soijajauhoa leipätaikinaan.
Olin nirso lapsi ja myöhemmin allergiatestien mukaan allerginen lähes kaikille ruoka-aineille. Sallittuja on nyt 15 enkä saa syödä mitään raakoja vihanneksia tai juureksia. Keitettynäkin vain ihan muutamia kasvikunnan tuotteita.
Muistakaa, että nirsouden syynä voivat eri ruoka-aineiden kohdalla olla eri asiat. Jokin ruoka-aine voi olla aistihäiriöiden takia ikävän tuntuista, toisesta voi tulla kurkku kipeäksi, kolmas taas kirvelee kielellä, neljäs aiheuttaa keuhkoihin ikävää tunnetta ja mahan kipristelyä jne.
Soija, pavut, pähkinät ja linssit ovat hyvin tavallisia allergian aiheuttajia. Jos allergiataipumusta löytyy, on allergisoituminen vain ajan kysymys.
Meillä tuollaista nirsoilijaa pidettäisiin nälässä kunnes ruoka alkaisi maistumaan. Ruoan kanssa ei vain temppuilla. Jos maistaa jotain muutaman kerran, eikä pidä siitä, sitten saa jättää ko. ruoan syömättä, mutta maistettava on.