Lue keskustelun säännöt.
Neuvoja kuinka toimia nirson taaperon kanssa
11.08.2015 |
Tyttö kohta 3v on aina ollut ronkeli ja en tiedä mitä tehdä. Kaipaisin ensikertalainen vähän neuvoja miten toimia lapsen kanssa.
Syö: hedelmiä, leipää, pastaa, nuudelia, juustoa, riisipuuro, muroja, jugurttia, chorizo, kuiva ja kova keksi, pitsa
Ei syö: vihanneksia, perunaa (missään muodossa, edes ranskalaisia), riisiä, cous cous, puuro, kakku tai muffinit, kala, kana, liha, lämpimät voileivät, kananmuna, mikään keitto tai kastike.
Syömme mieheni kanssa monipuolista ruokaa, kummatkin meistä tykkää vihanneksista, mausteista, uusista makuelämyksistä. Näytämme esimerkillä kuinka nauttia ruuasta. Lapsella on oma lempilautanen josta hän tykkää syödä. Laitan lautaselle pienen nokareen kaikkea ja myös yhden "turvallisen" ruuan jota hän ei pelkää. Se syödään heti jonka jälkeen alkaa itku ja ininä kuinka lautasella on pahaa ruokaa. Yritämme opettaa, että syödä ei ole pakko, maistaminen on hurjan hyvä juttu ja ruoka on lautasella eikä sitä saa heittää pois. Ruoka on ja pysyy siinä eikä sitä saa heittää seinään.
Nyt nirsoilu on siinä pisteessä, että huudon lisäksi on fyysisiä oireita. Jos lautaselle laittaa kalaa, munaa tai lihaa, tytölle tulee erittäin vahva yökkäysrefleksi. Kakoo siinä ja näyttää varttia vaille valmiilta oksentamaan. Kerran hän omatoimisesti, ilman yllytystä, maisto porkkanaa ja oksensi välittömästi
Allergioita hänellä ei tietääkseni ole.
Miten tästä eteenpäin? Mitä teen väärin? Kuinka saan hänet syömään? Kaikki apu ja kommentit tervetulleita.
Kommentit (33)
Veisin kyllä lapsen lääkärille, jotta voitaisiin sulkea allergiat, refluksit jne. pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 18:20"]Eli lapsi tykkää syödä siistejä ruokia? Oletteko kotona maalanneet sormiväreillä, vesiväreillä, hedelmäsoseilla? Saako lapsi auttaa ruuanlaitossa ja käsitellä märkää kurkkua, rikkoa kananmunan, sekoittaa taikinaa? Saako lapsi auttaa kaupassa ja etsiä ruokia, kerrotteko missä ne ovat kasvaneet ja mietittekö minkä värisiä mitkäkin ruuat ovat? Millainen olo teille tulee lapsen kiukuttelusta tai oksentelusta? Mitä sanotte silloin lapselle?
[/quote]
Tyttö tykkää paistaa munakkaita ja leipoa muffineja. Syödä ei tykkää. Muovailuvaha on aivan lempparia ja maalaaminen päätyy useimmiten sormimaalaamiseen. Kaupassa hän on äidin tärkeä apulainen (paitsi, jos on kiire, silloin leikitään formulaa), mummolla on pieni kasvimaa joten tyttö tietää miten porkkana ja peruna kasvaa. Oksennus siivotaan, tyttö syliin kunnes ei ole enää paha mieli, kerron kuinka reipas hän on, kehun sitä, että maisto ruokaa. Oma fiilis vaihtelee huolen, huonon omantunnon ja ärsytyksen välillä. Yritän olla ulkoisesti aina lempeä ja iloinen. Värejä hän ei osaa, menee sekaisin niissä
Ap
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 18:14"]1. Älä tee syömisestä mitään numeroa!
2. Kaikkea ruokaa lautaselle, lapsi syö mitä syö.
3. Ruokaa annetaan vain ruoka-aikaan, ei välipaloja.
4. Koko perhe syö yhtäaikaa ja juttelette mukavia - ei ruuasta vaan muita asioita.
Tässä kaava yksinkertaisuudessaan. Tätä toistatte päivä toisensa perään useita viikkoja.
[/quote]
Juuri näin. Ei mitään pitkään istumista. Iloisella mielellä eikä huomiota ruokaan
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 18:36"]Veisin kyllä lapsen lääkärille, jotta voitaisiin sulkea allergiat, refluksit jne. pois.
[/quote]
Komppaan.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 18:05"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 18:02"]Meillä tuollaista nirsoilijaa pidettäisiin nälässä kunnes ruoka alkaisi maistumaan. Ruoan kanssa ei vain temppuilla. Jos maistaa jotain muutaman kerran, eikä pidä siitä, sitten saa jättää ko. ruoan syömättä, mutta maistettava on. [/quote] Mies ja anoppi olevat samalla kannalla mutta itse en ole yhtä varma. Kaksi (kohta kolme) vuotias on vaan niin hurjan pieni, en millään raaskis nälässä pitää.. Ap
[/quote]
Minua pidettiin nälässä aikoinaan 2 viikkoa. Sitten olin sairaalassa tiputuksessa pari päivää. Lääkärin ohje oli, että yksikään lapsi ei hyödy pakkomaistattamisesta tai -syömisestä eikä siitä, että jos ei syö jotain niin sitten ei saa mitään. Parempi antaa lapsen valita ja syödä vaikka pelkkää mustikkaa ja poroa, jos sillä hengissä pysyy. Niin meillä muuttui tyyli, sain valita itse syömiseni pöydässä olevista ruuista ja jos mikään ei käynyt, sain leivät + juustoa ja kurkkua. Mitään ei tuputettu, mitään ei pakotettu, ruoka oli pelkkää ravintoa eikä siitä kukaan tehnyt mitään numeroa,
Nyt olen 33v ja syön lähestulkoon kaikkea. Kun sai itse valita ilman painostusta, pystyi vähitellen syömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 18:07"]
Tuota listaa kun katsoo, niin lapsesi jättää syömättä kaikki ne ruoka-aineet, joissa on kitkeriä yhdisteitä. Eli tyypillinen supermaistaja. Muista, että te vanhemmat olette geeneinenne syyllisiä. Lapsi ei ole pystynyt makuaistinsa herkkyyttä valitsemaan.
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/supermaistaja_sylkee_parsakaalin
[/quote]
Ja paskan marjat. Kummasti ipanalle solahtaa chorizon kaltaiset jutut ja pitsa, mutta ei neutraalinmakuiset peruna tai riisi....
Minusta ap sinun kannattaisi ottaa yhteys neuvolaan ja kysyä lähetettä ravitsemusterapeutille. Av-palstalta et saa asiantuntevia neuvoja.
Ihan maallikkona epäilen, että vähän turhan paljon kumminkin stressaat asialla. Jos lapsi kasvaa kasvukäyrällään loogisesti, hän on pieniruokainen ja sekin on ok. Älä ala lelliä häntä herkuilla kuten pitsalla ja pastalla joka päivä. Pieni nälkä jonkun aterian jälkeen tekee kummasti terää... Eli on HYVÄ, että ette tuputa, mutta älkää nyös aina tarjotko sillä lautasella lapsen herkkuja. Nyt lapsenne on oppinut, että pullikoimalla ne ikävät ruuat häviävät lautaselta, ja tilalle saa pitsaa jne.
Toinen juttu on, että kannattajsi ottaa lapsi mukaan ruuanlaittoon. Pienikin lapsi osaa sekoittaa salaattia, kattaa pöytää, lisätä ruokaan äidin pilkkomia aineksia Jne. Anna lapsen tutustua ja haistella ja - hyvä jos niin tekee - maistella aineksia.
Mutta voi aivan hyvin olla, että lapsesi neofobia on niin voimakas, etteivät nuokaan auta. Siksi kehotan kääntymään asiantuntijan puoleen.
Mitä jos vähän aikaa antaisitte syödä noita ruokia mitä syö mielellään + monivitamiineja, jotta ruokailusta tulisi mukava kokemus ja stressi poistuisi kaikilta ja sitten kokeilisitte uusia ruokia. Nyt syö tietysti vain sen mistä tykkää ja maha täyttyy sen verran, että muuta ei syö. Lisää liikuntaa, että oikein nälkä, pidemmät ruokailuvälit? Tsemppiä! Voi iän myötä helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 18:17"]
Hassua, että syö riisipuuroa, muttei riisiä lisäkkeenä. Kokeile jasminriisiä, on vähän puuromainen koostumukseltaan. Itse inhoan uncle bens -tyyppisiä irtonaisia riisejä pyörimässä lautasella pakoon.
[/quote]
Hassua, että minusta riisipuuro on hyvää, omenariisi pahaa.
...28 täsmentää, ettei lasta tietenkään pitkään sovi nälässä pitää, mutta satunnaisen aterian jääminen syömättä on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 18:17"]
Kaikki oman kaveripiirini nirsot lapset on ajan myötä kertoneet sen nirsoilun syyn, eikä se IKINÄ ole ollut vanhemmille vittuilu, mikä kuitenkin näyttää ihmeesti olevan tälläkin palstalla se oletus. Että aivan kuin lapsi pelkkää vittumaisuuttaan olisi nälässä, yökkäilisi, oksentelisi ja itkisi kun pitää syödä. Kaikilla lapsilla on ajan mittaan paljastunut allergioita, yliherkkä tuntoaisti suussa, herkkä yökkäysrefleksi tai anemia tai sairaus. Nämä ovat oikeasti yleisiä syitä siihen nirsoiluun.
Kunhan lapsi saa ruuasta kaiken mitä tarvitsee, että voi kasvaa ja kehittyä, niin en tekisi asiasta suurta numeroa. Kun lapsi kasvaa ja osaa paremmin kertoa, miltä syömistilanne hänestä tuntuu, pääset jyvälle siitä miten asiat oikeasti ovat. Minulla on "nirso" lapsi, jolle mikään ei meinaa maistua. Kappas vaan, lapselta paljastui anemia ja nyt etsitään syitä siihen miksi rauta ei imeydy.
[/quote]
Meinaat, että ihminen tunnustaisi ronkuneensa herkkuja tai olleensa nirso? Älä nyt ole tyhmä.
Haluaisin vastata ihan jokaiselle erikseen mutta teitä on niin monta! Kiitos kaikille!
Kuten sanottu, lapsi on ensimmäinen ja olen epävarma kuinka toimia. Kaikkien vastausten keskiarvona taidan tehdä näin:
Miehelle ja anopille sanon, että alle kouluikäinen lapsi on liian nuori nälässä pidettäväksi. Se ei ole vaihtoehto.
Yritän olla stressaamatta
Ruoka-aikana kaikkea lautaselle mutta ruuasta EI puhuta.
Yritän tunkea soijaa leipään, että saisin lisää proteiinia ruokavalioon.
Välipalat pois.
Jos tulosta ei tule, menemme lääkäriin.
Kiitos kaikille. Lapsen syöminen stressaa. En ole varma mikä on oikea tapa toimia. Olen altavastaaja miehelle ja anopille, kun en oikein osaa perusteella kantaani. Nyt mulla on sotasuunnitelma! Eiköhän se tästä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos syöminen tuntuu pahalta syystä tai toisesta, ei lapsi syö sen paremmin vaikka jätät välipalat pois. Miksi siis kiristäisit silläkään?
Käytä lääkärissä joka tapauksessa. Sitä ennen pidät kirjaa kaiksita ruoka-aineista ja siitä miten ne vaikuttavat. Kiinnitä listauksessa erityistä huomiota ruoan rakenteeseen ja suu tuntumaan. Silloin lääkäri voi paremmin arvioida aistiyliherkkyyksien vaikutusta.
Voisiko ruoan koostumuksessa nyt olla vika? Oma lapseni ei pystynyt oksentelun ja yökkäilyn takia syömään kuin vain tiettyjä kiinteitä ruokia. 4-5 vuotiaana lääkäri vihdoin tajusi katsoa nieluun joka oli niin ahdas, että makuuasennossa nielurisat ottivat yhteen ja kirarisakin jättikokoinen. Kroonisesti tulehtuneet risat poistettiin, tyttö alkoi syömään ja lihoi vuodessa yli 10kg. Tässä oli syy meidän tytön "nirsoiluun"