Voisitko taipua omiata haaveistasi miehen uran takia?

Näin on meillä tehty. Mies on kunnianhimoisempi ja paremmat mahdollisuudet edetä urallaan. Yhteisessa unelmakodissa eletään. 

Lapset kasvavat yhtä hyvin Stadissa kuin maaseudullakin. Terveisin Stadin gimma, joka nykyisin asuu maaseudulla.

Omista opiskelu- ja urahaaveista ei tullut mieleenikään luopua miehen takia. Sain sekä uran että lapsia.

En olisi luopunut omista haaveistani. Sitä varten seurustellaan ja opetellaan tuntemaan ihminen, jotta tiedetään, että halutaan elämältä samoja asioita. Omat haaveeni olivat kyllä ihan päinvastaiset kuin avauksessa, mutta periaate oli sama: kumppani, joka haluaa samoja asioita.

En suostuisi jos mulla itselläni olisi selkeitä urasuunnitelmia.

No jokainen pari keskenään miettii nää asiar. Meillä minä nainen olen ”uraohjus” ja ylintä johtoa. Mies on joutunut muuttamaan mun työn takia useasti. Hoitaa lapsia enemmän kuin minä. Mutta yhdessä päätetty ja molemmat hyväksyneet tän.

Näin pääsi käymään.

Kyllä, olen näin tehnyt. Muutimme ulkomaille miehen työn perässä ja itse jätin vakituisen virkani. En ole katunut. Meillä on hyvä elämä ja taloudellinen toimeentulo kummallakin turvattu loppuelämäksi.

Aivan varmasti voisin jos rakastuisin.

Hetkeksi voisin ja olen laittanut muita unelmiani syrjään sekä miehen, miehen työn ja lasten vuoksi. Mies ja lapset olivat kyllä tärkeitä unelmia minulle myös. Minun vuoroni toteuttaa muita unelmiani kuitenkin tuli ja etenkin mieheni ansiosta paljon enemmän on ollut mahdollista kuin jos emme olisi tukeneet toisiamme. En ole siis joutunut luopumaan mistään. Voisin luopua muista unelmistani jos rakkaideni elämä olisi siitä kiinni. En kuitenkaan vain jonkun joustamattoman urahaaveen vuoksi.

Joksikin aikaa kyllä. Mutta on tärkeää, että molempien tavoitteita voidaan liitossa toteuttaa ja molemmat auttavat toisiaan siinä. Yksipuolinen liitto ei ole liitto, vaan hyväksikäyttösuhde, eikä sellaisessa ole kummankaan hyvä elää. Kos siis tavoitteet eivät ole yhteen sovitettavissa, on todennäköistä että eivät ole elämätkään.

On suuria haaveita ja pienempiä haaveita. Perustavanlaatuisista tulevaisuudentoiveista en luopuisi.

Tuo on vielä helppo toteuttaa, asunto jossain 50-100 km sisällä stadista ja mies pendelöi ja etäilee.

Kyllä. Varsinkin jos en osaa kirjoittaa.

Meillä kävi näin, aloitimme molemmat opinnot samaan aikaan, mutta parin vuoden jälkeen ala ei tuntunutkaan omalta. Mies valmistui ajallaan ja ura lähti nopeaan nousuun. Sitten tuli lapsia ja katkoja työssäkäyntiin, vaikka en vuosikausia kotona viihtynytkään. 

Mies keksi hyvän yritysidean, jota halusi lähteä täydellä panostuksella viemään eteenpäin. Halusin tukea hänen unelmaansa ja omat suunnitelmani olivat edelleen aika epämääräisiä. Yritys oli lopulta monella tapaa yhteinen prosessi, asioita suunniteltiin ja sparrailtiin yhdessä. Mies tunnustaa, että ei olisi yksin koskaan pystynyt samaan, mm. henkilöstöasiat olivat insinöörille aika haastavia. Koti ja lapset olivat minun vastuulla, firma oli yksi perheenjäsen lisää, joka oli koko ajan puheissa ja suunnitelmissa arjen lomass.a 

En nyt suorastaan luopuisi omista haaveistani, mutta toki kompromisseja on tehtävä parisuhteessa ja mietittävä mikä on parasta sillä hetkellä molempien kannalta. Jos on täysin erilaiset tulevaisuuden suunnitelmat niin silloin mielestäni on valinnut kumppaninsa väärin.

Minä ajauduin sellaiseen tilanteeseen. Nyt sitten ihmetellään miten saan ratkaistua tämän umpisolmun joka elämästä on tullut.

Yleensä järkevät ihmiset sopivat tulevaisuuden suunnitelmistaan yhdessä, ja jos molempia miellyttävään sopimukseen ei päästä, niin laitetaan kattilat jakoon ja etsitään samanmielisempi sopimuskumppani. Tämä toimii niin bisneksessä kuin pari- ja ystävyyssuhteissakin.

Tuohonkin voi tehdä kompromissin, eli muuttaa sinne pienemmälle paikkakunnalle ja kaupunkikoti on siellä stadissa. Mies pendelöi. Jos työtä voi tehdä etänä niin vielä parempi, kun voi matkustaa vain silloin kun on tarvetta olla paikan päällä.

Vierailija kirjoitti:

Aivan varmasti voisin jos rakastuisin.

Tuo on yksi helpoimmista tavoista pilata oma elämä.

Minulla ei ole urahaaveita, riittää että työ on mielekästä ja pärjää taloudellisesti, joten työ asioissa voisin taipua.  Mutta haaveeni on perustaa perhe, sitä en alkaisi loputtomiin lykkäämään tai kokonaan jättää tekemättä miehen uran vuoksi.