Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äidin tyhjät lupaukset.
10.08.2015 |
Rakastan äitiäni, mutta nyt alkaa pännimään. Olen 17-vuotias. Töitä ei vielä ole tarjolla, 26 paikasta on kysytty mutta ei. Rahaa mulla siis ei ole ollenkaan. Äidiltani en saa yhtään, enkä myöskään isältäni. Isäni ei edes osta minullr mitään. Viime talven kuljin kevättakissa, koska kummallakaan muka ei ollut rahaa antaa toppatakkiin. Tosiasiassa he ostelevat itselleen vaatteita, työkaluja, sisustustarvikkeita, isä ostaa uudelle naisystävälle vaatteita yms. En siis todellakaan pyydä mitään kahta sataa, vaan vaikka 20 ja hakisin kirpparilta. Mutta ei. Nyt äidiltä saatu vanha puhelimeni meni rikki. Kysyin äidiltäni, että voitaisiinko ostaa 100 peruspuhelin. Sanoi että joo, tilataan se sitten myöhemmin. Ei yht'äkkiä ollutkaan varaa. Nyt mulla lukio jatkuu huomenna, eikä ole tietokonetta eikä puhelinta. Pää räjähtää, stressaan tästä valtavasti ja yritän vaan pitää itseni positiivisena. Mitä mä voin tehdä, kun äitini aina lupaa mutta sitten onkin este kun lupauksen pitäisi toteutua? Sori tällainen avautuminen, mutta oon kyllästynyt esittämään onnellista perheen täydellistä tyttöä.
Kommentit (35)
Mä kävin aikoinaan kaverini tukena sossussa kun hänellä vastaava tilanne. Ei saanut sieltä mitään, mutta ottivat kaverin vanhempiin yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, mene sossuun kertomaan tilanteestasi. On ollut jo liian pitkään kituuttamista.
Kysy isäsi tyttöystävältä jotain hänen vanhoja/tarpeettomia vaatteita ja tavaroita. Ehkä se herättää isäsi ja äitiäsi hävettää ja rahahanat aukeavat.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 18:24"]Laita facebookin roskalavalle kyselyä olisko jollain ylimääräisenä jotain karvalakkipuhelinta. Tympeä tilanne ja valitettavasti veikkaan, että äitisi ei tuosta tule muuttumaan. :/
[/quote]
Ei mulla ole facebookia, nytkin kirjoittelen kirjaston koneelta. Joo, huomattu on. Lapsena kaikki kengät olivat pieniä, vaatteita oli niukasti ja mun piti tehä joka päivä puutarhahommia, talvella siirrellä lunta yms.. kun äiti jutteli puhelimessa sisällä tuntikausia. Ei tämä silloin haitannut, nykyään tunnen itseni vain työntekijäksi ruokapalkalla.
Ei sua kukaan auta, kun et ole mamu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 18:28"]Kysy isäsi tyttöystävältä jotain hänen vanhoja/tarpeettomia vaatteita ja tavaroita. Ehkä se herättää isäsi ja äitiäsi hävettää ja rahahanat aukeavat.
[/quote]
Olen pyytänyt kun hänellä jäi vaatteita kirppispöydän jälkeen, en saanut.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 18:29"]Ei sua kukaan auta, kun et ole mamu.
[/quote]
En halua apua, vaan sen että voin luottaa edes äitini sanaan. Ja että saan hyvän perustan opiskeluille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katso tori.fi annetaan osastoa, minulla olisi ollut ihan toimiva tietokone, jonka olisin antanut pois kuljeksimasta, mutta suututti ihmisten sanomiset että hakemisia sovittiin ja peruttiin niin kone meni lopulta roskiin, mutta sieltä voi löytyä ja lahjoitetaan.fi
No, on sulla ahneet vanhemmat! Kuka kustantaa sun lukiokirjat? Ei sekään ihan halpaa ole. Ensinnäkään sun ei todellakaan tarvitse esittää mitään reipasta, täydellistä tyttöä. Sellaisia ei ole, eikä siihen kannata pyrkiä.
Jos julkisivun pitäminen on vanhemmillesi tärkeää, voisitkö vihjata puhuvasi asiasta suvullesi, kummeillesi, tuttaville... sitähän vanhempasi eivät halua. Teet pientä kapinaa, menet sukujuhliin nuhruisissa vaatteissa ja kieltäydyt menemästä kouluun, jos ei ole talvitakkia.
Ja jankuttaminen kyllä tepsii, älä luovuta vaan jatka sitkeästi muistuttamista.
Oman rahan hankkiminen olisi tärkeää, etkö tosiaa löytäisi vaikka jotain siivoushommia esim. viikonloppuna. Omille vanhemmille ei siitä kannata puhua, saat vielä kustantaa omat ruokasikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tämä unohtui. Jos meille tulee sukulaisia tai kavereita kylään, mulle annetaan uudet ja siistit vaatteet. Puhutaan niin kauniisti, pelkkää teatteria. Ärsyttää tollanen esitys.. en vaan oikeasti tiedä mitä voin tehdä. Paitsi lähteä kotoa, mutta sekin vähän hankalaa ilman rahaa.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 18:30"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 18:28"]Kysy isäsi tyttöystävältä jotain hänen vanhoja/tarpeettomia vaatteita ja tavaroita. Ehkä se herättää isäsi ja äitiäsi hävettää ja rahahanat aukeavat. [/quote] Olen pyytänyt kun hänellä jäi vaatteita kirppispöydän jälkeen, en saanut.
[/quote]
No sitten ei auta muu kuin ottaa yhteyttä sossuun. He ottavat yhteyttä vanhempiisi ja muistuttavat, että heillä on alaikäinen lapsi, jonka opiskelukuluista ja vaatemenoista ovat vastuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempasi ovat mitä ovat. Käy lukio niin hyvin kuin pystyt ja elä itse kunniallisemmin.
sun vanhemmat tekee väärin. Todella itsekkäitä. Heillä on vastuu sinusta ja sinun elätyksestä. Oon tosi pahoillani sun puolesta. Kuulostat fiksulta nuorelta. Kannattaa tosiaa soittaa sosiaalitoimistoon. Oletko siis 17 vai 16? Kai saat opintotukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti äitisi ei muutu. Tulee varmaan lainaamaan rahaa, kun olet saanut ammatin ja vetoaa siihen, että on kustantanut elämisesi lapsuudessasi. Huono, itsekäs äiti, ei oikeasti tunnu välittävän sinusta.
Kysy sukulaisilta jotain pieniä hommia joista saat palkkaa ja sukusi saa tiedon, miten sinua kotona kohdellaan.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 18:34"]No, on sulla ahneet vanhemmat! Kuka kustantaa sun lukiokirjat? Ei sekään ihan halpaa ole. Ensinnäkään sun ei todellakaan tarvitse esittää mitään reipasta, täydellistä tyttöä. Sellaisia ei ole, eikä siihen kannata pyrkiä.
Jos julkisivun pitäminen on vanhemmillesi tärkeää, voisitkö vihjata puhuvasi asiasta suvullesi, kummeillesi, tuttaville... sitähän vanhempasi eivät halua. Teet pientä kapinaa, menet sukujuhliin nuhruisissa vaatteissa ja kieltäydyt menemästä kouluun, jos ei ole talvitakkia.
Ja jankuttaminen kyllä tepsii, älä luovuta vaan jatka sitkeästi muistuttamista.
Oman rahan hankkiminen olisi tärkeää, etkö tosiaa löytäisi vaikka jotain siivoushommia esim. viikonloppuna. Omille vanhemmille ei siitä kannata puhua, saat vielä kustantaa omat ruokasikin.
[/quote]
Voi kiitos tästä :) mun lukiokirjat oon saanut rakentamalla meidän pihalle autotallia, maalaamalla meidän talon, ja siivoamalla. Ruohonkin leikkasin. Aika uuvuttavaa, kun kaverit saa ne kysymällä. Kun äitini sanoi juhlissa olevansa ylpeä minusta, sanoin kovaan ääneen että "minkähän takia? Ai sen takia että olen palkaton orja ja sun joku palvelija?" Sitten mut vietiin pois. Lopulta jouduin pyytämään anteeksi. Olen kaverin kanssa jotain lapsenvahtikeikkoja saanut, mutta nekin rahat piti laittaa kenkiin. Vaikeaa, kun tavallaan saan kaiken tarpeellisen vanhemmilta mutta tavallaan en mitään. Vaan rippeitä sieltä täältä.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 18:36"]sun vanhemmat tekee väärin. Todella itsekkäitä. Heillä on vastuu sinusta ja sinun elätyksestä. Oon tosi pahoillani sun puolesta. Kuulostat fiksulta nuorelta. Kannattaa tosiaa soittaa sosiaalitoimistoon. Oletko siis 17 vai 16? Kai saat opintotukea?
[/quote]
Täytän 4 viikon päästä 17. Tää vaan on vaikeeta, koska en haluisi ongelmia vanhemmilleni. Kun ne kuitenkin on mun äiti ja isä.
13-vuotiaana jaoin mainoksia. 15-vuotiaasta eteenpäin toimin lapsenvahtina ja joka kesä hommasin itselleni kesätöitä. 16-vuotiaana muutin omilleni. 17-vuotiaasta äitisi ei saa enää edes lapsilisää. Joten neuvoni: ota itsesi niskasta kiinni ja ala aikuistumaan. Hommaa alkuun vaikka joku työpaikka, laita vaikka kauppojen ilmoitustauluille ilmoituksia, että voit toimia lastenvahtina tai koiranulkoiluttajana. Älä ala uusavuttomaksi vaan ala ottaa ittestäs vastuuta, oot kohta jo 18, eli aikuinen. T.N31v.
Auttava Setämies auttaa autettavaa auttamasta päästyäänkin.
Alue: Aihe vapaa
Laita facebookin roskalavalle kyselyä olisko jollain ylimääräisenä jotain karvalakkipuhelinta. Tympeä tilanne ja valitettavasti veikkaan, että äitisi ei tuosta tule muuttumaan. :/