Lue keskustelun säännöt.
On uusi normaali, että vanhemmat haluavat lapsensa varhaiskasvattamoihin.
09.03.2022 |
Vaikka olisivat itse kotona, esim. vanhempainvapailla.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies olisi laittanut esikoisen hoitoon heti kun se olisi ollut mahdollista (eli alle vuoden ikäisenä) ja minut töihin, mutta jäin säästöillä hoitamaan lasta kotiin. Toinen tulossa heti perään niin, että ehdin just pitää lomia kolmisen viikkoa hoitovapaan ja uuden vanhempainvapaan välissä. Neuvolassa ja sairaalalla kehottivat, että laittaisin esikoisen hoitoon, kun puhuin hankalahkosta perhetilanteesta (esikoinen on siis vasta 1v 4kk kun toinen syntyy), johon tokaisin, että en tosiaankaan hankkiudu esikoisesta "eroon" toisen lapsen tullessa taloon, että se jos mikä on epäreilua. Eri asia, jos lapsi olisi ollut jo päiväkodissa ja olisi sen verran vanhempi, että kaverit on tärkeitä, niin sitten en välttämättä ottaisi sieltä kokonaan pois, mutta kun on ollut koko ajan kotona, niin kotona saa olla jatkossakin. Ei noin pieni lapsi tarvitse edes niitä kuuluisia sosiaalisia kontakteja muista lapsista, kun ei noin pienet osaa vielä porukassa leikkiä, joten riittää, että on luotettavia aikuisia elämässä.
Joo, varmasti tulee olemaan minulle raskasta, mutta en aio "rangaista" lasta siitä, että pikkusisarus tulee pienellä ikäerolla. Turvallisempaa tässä koronatilanteessa muutenkin pitää muksut mahdollisimman pitkään kotona, kun itse on riskiryhmäläinen.
Tämä on omituinen juttu, että erityisesti miehet tuota tuntuvat haluavan, ettei nainen vain ”loisi” kotona.
Niin kyllä se yleensä on isä joka haluaa lapsen mieluummin päiväkotiin. Mutta äitejä siitä silti syytetään. Samoin kuin siitä, jos äiti haluaa mennä töihin, sekin on väärin. Jostain syystä se taas ei tunnu olevan mikään ongelma ettei isä pidä ollenkaan hoitovapaata ja isyysvapaatkin niin että äiti on yhtä aikaa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eikä ole mikään "uusi normaali". Itse 90-luvun lapsi ja kyllä silloin oli hyvin tavallista pistää lapsi jo pienenä päiväkotiin, johon kai viittasit tuossa otsikossasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen maailmankuulut Pisa-tulokset ovat siltä sukupolvelta, jota ei vielä sullomalla sullottu näihin kasvattamoihin. Palvelun käytön kasvun kanssa lähti käskynkkää myös Pisa-tulokset horjumaan. Ihan mielenkiinnolla kyllä seuraan, miten käy tämän ulkoistetun sukupolven... Minusta ei missään nimessä pitäisi ottaa mallia mistään pikkulasten kouluista maailmalla, vaan antaa lapsille mahdollisuus vaateettomaan, kiireettömään ja vanhemman läsnäolevaan lapsuuteen niin pitkään kuin mahdollista!
Kunnallinen päivähoiito-oikeus tuli v. 1984 eli lähes 40v sitten, jolloin ei edes Pisa-tutkimuksia ollut.
Sitä ennen lapsen meni hoitoon3-6 kk ikäisenä, joka oli äitiysloman pituus, eikä hoitovapaita tunnettu.
Ja myös silloin, vanhempien työssäkäynti oli yleisempää, kun tukia ei maksettu.Ei voi verrata v. 1984 tilanteeseen. Silloin oli hoitopaikkoja. Varhaiskasvatus tuli vasta v. 2015.
Siis jos 80-luvulla oli ihan ok mennä alle 1-vuotiaana päivähoitoon (niinkuin minä), mutta nykyään se on ihan hirveä paikka lapsille. Niin miksi ihmeessä nyt syytetään vanhempia siitä, että päivähoidon resurssit on ajettu niin alas ettei lasten ole hyvä olla siellä? Eikö pitäisi ennemmin syyttää päättäjiä jotka on pilannut sen päivähoidon, mistä vanhempi voi edes tietää että päiväkodista on 20 vuodessa tullut ihan kamala paikka kun silloin omassa lapsuudessa siellä oli mukavaa?
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen itse alalla ja kyllä, tämä on jo arkipäivää. Tuntuu ristiriitaiselta työssä lohduttaa "vieraana" ihmisenä pientä ihmistä, joka ikävöi omaa vanhempaan, jonka tietää olevan kotona. En ole yhtään varma, onko kehityksen suunta oikea. Lapsen etua se ei ainakaan aina palvele.
Älä viitsi.
Ihan kuin ne vanhemmat kertoisi lapselle että hei, mepäs mennään nyt kotiin ja sinä jäät hoitoon. Etkä sinäkään tiedä mitä siellä kotonaan tekevät, jos sinne edes menevät.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta itse ja sisarukseni ovat olleet päiväkodissa n. puolitoista vuotiaasta lähtien. Äiti kävi kylläkin töissä, mutta en usko, että sillä olisi ollut mitään merkitystä kehitykseni kannalta, missä se äiti oli, vaikka olisi ollut kotona. Toisaalta lapsuudessani, olen -88 ei puhuttu varhaiskasvatuksesta, vaan päiväkoti oli vain säilöpaikka vanhemman työpäivän ajaksi. Nykyäänhän siellä opetetaan kaikenlaista. On kaikkia erilaisia tunnetaitoryhmiä jne. Omassa lapsuudessa siellä vaan leikittiin. No mutta pointti; ei se sille lapselle ole väliä, oliko iti päivän töissä vai makasiko äiti päivän kotona. Jokatapauksessa päikyssä oltiin 1,5 vuotiaasta saakka.
Onko sinulla jo omia lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen itse alalla ja kyllä, tämä on jo arkipäivää. Tuntuu ristiriitaiselta työssä lohduttaa "vieraana" ihmisenä pientä ihmistä, joka ikävöi omaa vanhempaan, jonka tietää olevan kotona. En ole yhtään varma, onko kehityksen suunta oikea. Lapsen etua se ei ainakaan aina palvele.
Älä viitsi.
Ihan kuin ne vanhemmat kertoisi lapselle että hei, mepäs mennään nyt kotiin ja sinä jäät hoitoon. Etkä sinäkään tiedä mitä siellä kotonaan tekevät, jos sinne edes menevät.
En tajua tätä kommenttia, (en muuten ole tuo päiväkodin työntekijä).
Ei kai olennaista ole, missä vanhemmat ovat, kotona/matkoilla/töissä? Vuoden vanha lapsi ihmettelee: ketä nää vieraat ihmiset on, missä äiti? Se on vaativa tilanne vuoden vanhalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen itse alalla ja kyllä, tämä on jo arkipäivää. Tuntuu ristiriitaiselta työssä lohduttaa "vieraana" ihmisenä pientä ihmistä, joka ikävöi omaa vanhempaan, jonka tietää olevan kotona. En ole yhtään varma, onko kehityksen suunta oikea. Lapsen etua se ei ainakaan aina palvele.
Älä viitsi.
Ihan kuin ne vanhemmat kertoisi lapselle että hei, mepäs mennään nyt kotiin ja sinä jäät hoitoon. Etkä sinäkään tiedä mitä siellä kotonaan tekevät, jos sinne edes menevät.En tajua tätä kommenttia, (en muuten ole tuo päiväkodin työntekijä).
Ei kai olennaista ole, missä vanhemmat ovat, kotona/matkoilla/töissä? Vuoden vanha lapsi ihmettelee: ketä nää vieraat ihmiset on, missä äiti? Se on vaativa tilanne vuoden vanhalle.
Kommentti viittaa siihen, että lapsi tietäisi vanhemman olevan kotona ja surevan erossa oloa jotenkin enemmän kuin se lapsi, jonka vanhemmat on töissä. Vaikka miten hyvin joku 1v edes ymmärtää semmoisia asioita kuin olla töissä tai ylipäätään missä se vanhempi on jos ei lapsen kanssa, ei ymmärrä. Se on vaan poissa. Ihan sama lapsen kannalta onko se töissä vai kotona vai shoppailemassa. Paitsi että kotona olevien lapsilla on yleensä paljon lyhyemmät päivät. Toki silti olisi lapselle paras olla vanhemman kanssa eikä päiväkodissa, jos kotiolot on normaalit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se vaan on aina ollut niin, että vanhemmat ei jaksa olla lastensa kanssa, aina ne on jollekin laitettu hoitoon tai jätetty vaan keskenään. Nykyvanhemmat on keskimäärin paljon enemmän lastensa kanssa kuin mikään aiempi sukupolvi ja paljon enemmän yksin, ei ole muita lastenhoitoapua kuin se päiväkoti. Yksin ei voi jättää edes kouluikäistä eli mihinkään ei voi mennä ilman lapsia. On ihan todellisuutta monelle, ettei kotiäiti voi käydä edes lääkärissä ilman lapsiaan, saati että missään muualla. Jos ei oikeasti tukiverkkoja ole, pidän todellakin ihan ok:na laittaa isommat lapset osa-aikahoitoon, että voi hoitaa tuommoiset asiat pelkän vauvan kanssa, se ei kuitenkaan juokse karkuun tai aiheuta tuhoa sillä aikaa kun äiti makaa tutkimuspöydällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen maailmankuulut Pisa-tulokset ovat siltä sukupolvelta, jota ei vielä sullomalla sullottu näihin kasvattamoihin. Palvelun käytön kasvun kanssa lähti käskynkkää myös Pisa-tulokset horjumaan. Ihan mielenkiinnolla kyllä seuraan, miten käy tämän ulkoistetun sukupolven... Minusta ei missään nimessä pitäisi ottaa mallia mistään pikkulasten kouluista maailmalla, vaan antaa lapsille mahdollisuus vaateettomaan, kiireettömään ja vanhemman läsnäolevaan lapsuuteen niin pitkään kuin mahdollista!
Kunnallinen päivähoiito-oikeus tuli v. 1984 eli lähes 40v sitten, jolloin ei edes Pisa-tutkimuksia ollut.
Sitä ennen lapsen meni hoitoon3-6 kk ikäisenä, joka oli äitiysloman pituus, eikä hoitovapaita tunnettu.
Ja myös silloin, vanhempien työssäkäynti oli yleisempää, kun tukia ei maksettu.Ei voi verrata v. 1984 tilanteeseen. Silloin oli hoitopaikkoja. Varhaiskasvatus tuli vasta v. 2015.
Siis jos 80-luvulla oli ihan ok mennä alle 1-vuotiaana päivähoitoon (niinkuin minä), mutta nykyään se on ihan hirveä paikka lapsille. Niin miksi ihmeessä nyt syytetään vanhempia siitä, että päivähoidon resurssit on ajettu niin alas ettei lasten ole hyvä olla siellä? Eikö pitäisi ennemmin syyttää päättäjiä jotka on pilannut sen päivähoidon, mistä vanhempi voi edes tietää että päiväkodista on 20 vuodessa tullut ihan kamala paikka kun silloin omassa lapsuudessa siellä oli mukavaa?
Jep, päättäjien syy. Kaikissa päivähoitoon liittyvissä kysymyksissä ei välttämättä ole edes psykologia mukana, joten voi vaan miettiä että miten noita päätöksiä on tehty. Raha edellä nyt ainaki.
Ja mitä merkitystä on sillä onko lapsi 10h viikossa avoimessa kerhossa (ilman vanhempaa) vai päiväkodissa?
Ja toisekseen se vanhemman jaksaminen on lapsen kannalta todella merkittävä juttu. Jos perheessä on haastava vauva ja äiti valvoo kaikki yöt vauvan kanssa, miten hyvin luulette sen taaperon saavan päivisin huomiota. Minä ainakin kadun syvästi etten laittanut esikoistani hoitoon, kun kuopus oli vauva ja mies joka viikko työmatkoilla, lisäksi piti hoitaa koira. Olin niin uupunut valvottujen öiden jälkeen että suutuin 3v lapselle joka asiasta ja vaadin aivan liikaa ikätasoon nähden, ja tuntuu että se näkyy lapsessa nyt vielä vuosia myöhemminkin. Silloin ei ollut vielä subjektiivista päivähoito-oikeutta.