Mikä tekee ihmisestä karismaattisen?

Iso kulli.

Läsnäolevuus. Se, että saa toisen ihmisen tuntemaan, että on olemassa vain tässä tilanteessa ja häntä varten. Ja vahvuus, että hänellä on kyky saada asiat tapahtumaan. 

Karismaattisuus ei loppupeleissä ole mitään mystista. Sitä voi opetella. 

Kohtaaminen, lämpö. Että on läsnä.

Minusta se kyllä on myötäsyntyinen ominaisuus, sitä joko on tai sitten ei.

En tiiä, miellyttävä naama ja puheääni sekä -tapa. Minä kuitenkin yleensä tykkään esim naisilla kovasta naamasta ja ilmeestä, ja miehillä enemmän pehmeistä piirteistä, joten olen huono esimerkki. Usein varmaan ihmisillä juuri toiste päin.

http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/itsetuntemus/vahva-karisma-hurmaa-seitseman-ohjetta-kasvattaa-karismaa

http://f1.imgci.com/PICTURES/CMS/27500/27511.jpg

Itsevarmuus ja äly, ja jonkin verran salaperäisyyttä, niin että vaikuttaa mielenkiintoiselta. Mielestäni nuo että kuuntelee toista ja on läsnä yms. kilttiyttä, voi olla ihan kenen tahansa terveydenhoitajan ominaisuuksia ilman mitään karismaa.

Juuri hiljattain näin yhden mielestäni karismaattisen ihmisen. Hän oli jo melko iäkäs nainen, jotenkin ajattomasti ikääntynyt ja en tiedä miksi, mutta mielestäni erittäin älykkään oloinen nainen. Hän oli kaltaiseni ihmisten satunnainen tarkkailija eräässä tapahtumassa jossa oltiin paikoillaan pitkän aikaa, hän erottui joukosta silmiini heti, enkä osaa edes selittää miksi erottui, pohdin pitkään miksi hän oli mielestäni niin karismaattinen, sillä hän oli hyvin vaitelias, luontevan hillitty, konservatiivisesti tai hyvin tavallisesti pukeutunut, omasi kyllä huomattavan viehättävät kasvot iästään huolimatta, reilusti harmaantuneet hiukset olivat pitkät ja klassisen rennosti, terävästi tarkkailevat kirkkaanvaaleat silmät tuntuivat näkevän kaiken, silti jokin sisäinen rentous ja kaunis tasapaino tuntui leviävän hänestä kuin hyvänä turvallisena energiana, oikeasti jotenkin todella kauniina energiana. Hämmentävää. :) En meinannut saada silmiäni irti tuosta melkein puolet itseäni vanhemmasta vieraasta ihmisestä, olin siis puhtaasti ja vain utelias ja kiinnostunut hänen joukon seasta silmiini erottuvasta hahmostaan, eikä se varmaankaan haitannut, sillä tämän tästä huomasin kuinka hän itse asiassa tarkkaili minua, ja ennen kaikkea hän tarkkaili ensiksi minua. Joskus vieraalle ihmiselle on niin tavattoman helppo hymyillä. Joissain erittäin harvoissa ihmisissä on jotain ihan ihmeellistä, jotain paljon muita enemmän, jos ihan suoraan sanon. Ajattelin että olisi ihanaa tuntea tuo ihminen oikeasti, jos vaan vähänkään sama tunne olisi hänen kanssaan tekemisissä ollessa läsnä, kuin mitä siinä tilanteessa jo oli.

up