Mitä tehdä kun 5v sitten ero on alkanut kaduttamaan?

Näen miehen nykyään jotenkin hyvässä valossa, että on kasvanut ja arvostan niitä asioita mitä tekee: En osaa olla ajattelematta, miten olisi iso tekijä jos perhe olisi koossa ja huolehtisimme yhdessä kaikesta, olisi parempi taloustilanne ja voisimme yhdessä olla. Uudet suhteet on hyvin vaikea, ei enää sama asia kun ei ole yhteiset lapsemme.

Up

Lasten kasvun myötä suren, kun ei ole ydinperhettä käydä yhdessä vaikka laskettelemassa, juhlia lasten tulevia rippi- ja valmistumisjuhlia perheenä, saati olla joku päivä yhteinen mummola. Ex jakaa sen toisaalla. En tiedä, miksi nykyään tämä suru on noussut pintaan. Ei aiemmin esim synttärit häirinneet yksin lasten kanssa.

Up

Ap, hyvät asiat ja muistot tulevat huonosta suhteesta

jostain kumman syystä paremmin mieleen, kuin huonot.

Varsinkin, jos kokee yksinäisyyttä ja surumielisyyttä.

Sillä hetkellä yritä palauttaa mieleen ne syyt, jotka sai sinut aikoinaan lähtemään suhteesta.

Mieti, olisitko jaksanut sitä kuitenkaan vain lastesi vuoksi.

Vaikka lapset ovat tärkeitä, älä unohda itseäsi.

Jos koet, ettet tahdo tapailla uutta kumppania, niin kokeile hankkia

kivoja miespuolisia ystäviä, joiden kanssa pitäisit yhteyttä, vaikka kirjoittelemalla.

Saat jakaa ajatuksiasi vastakkaisen sukupuolen kanssa ja saat heidän näkökulman asioihin.

Naiset ystävänä ovat ihania, mutta eivät välttämättä osaa ajatella kaikesta, kuin mies ja ehkäpä kaipaat juuri sitä.

 

Johtuu varmaan siitä, koska ajattelet vain että kaikki positiivinen, mitä hänelle on nyt tapahtunut olisi myös tapahtunut teille. Mutta olit onneton. Sen sijaan, että olisit nyt paremmassa tilassa kuin ennen, olisi nyt voinut vierähtää 5v onnettomassa avioliitossa, jossa et tunne itseäsi rakastetuksi ja tunnet itsesi alakuloiseksi. Olisit nyt kirjoittamassa tänne epäonnistuneesta suhteesta josta toivot, että olisit lähtenyt jo 5v sitten sen sijaan että kirjoitat siitä, miten kadut lähtemistä.

Käy jossain juttelemassa näistä asioista. Exäsi ei ollut sinulle hyvä puoliso, mutta on hyvä isä, mikä on arvokas asia. Lapset kasvavat ja uusi suhde tulee sitten paremmin mahdolliseksi. Sinuna kehottaisin lapsia olemaan enemmän isänsä luona. Näin saisit omaa aikaa tehdä omia juttujasi enemmän. Ehkä olet hiukan alakuloinen, siihen tarttee tehdä jotain uudella tavalla.

Mihinkäs se voimaantuminen nyt jäi?

Et sinä siitä syyllisyydestä pääse, opettele elämään tekojesi seurausten mukaisesti. 

VMP

Pohdipas ap, miksi vasta useiden vuosien jälkeen alkoi ero kaduttaa? Mitä elämästäsi puuttuu nyt? Kaipaatko aidosti ex-miestä vai ylipäätään parisuhdetta ja toista aikuista jakamaan arki kanssasi?

Luettelit itse jo useita syitä erollenne. Erolle oli selkeät syyt. Vaikka mies olisi ollut hyvä isä hän ei kuitenkaan ollut sinulle hyvä aviomies. Hän ei vastannut tarpeisiisi ja koit jääneesi yksin.

Älä haikaile menneitä, sillä aika on jo kullannut muistot. Sinulla on mahdollisuus löytää uusi parisuhde halutessasi. Huonoa liittoa ei saa hyväksi jos vain toinen yrittää panostaa asioihin.

Kiusaat vain itseäsi turhaan jossittelemalla ja haikailemalla jo kauan sitten kuopatun suhteen perään.

Niin olen myös jollain tapaa kateellinen exälle, kun vaikuttaa että elää nyt niin hyvää elämää monella saralla. Noloa myöntää tänäkin. Haluaisin taloudellisestikin paremmat edellytykset, olisi varaa harrastaa ja matkustella, hän asuu omistustalossa jne. Olen kateellinen.

Ap

Up

Unohda ja etsi uusi kaveri itsellesi. Et voi tietää millaista elämäsi olisi jos olisit jäänyt.

Minusta monet erot ovat sitä että omat ongelmat ja elämänkriisit projisoidaan liittoon ja puolisoon.

Ajattelit että saat paremman elämän, ”kostat” puolisolle sen mitä hän ei antanut sinulle, mutta et nyt ole saanutkaan sitä parempaa elämää.

Ehkä nyt on hyvä hetki miettiä itseään ja elämänvalintojaan, kuvitelmiaan elämästä ja ihmissuhteista.

Ehkä liittonne ei ollut hyvä. Ehkä se johtui kummankin teidän tavasta nähdä toinen vain statistina oman elämän ? Miehelle sinä kelpasit, vaikka et ollutkaan juuri se hänen unelmien nainen. Sinulle hän kelpaisi intohimoisena prinssinä, tai nyt vakaana perheenisänä. Kaikki mitä tuot esille on pelkkää itsekeskeistä vaatimusta. Mitä minä olisin ansainnut ollakseni onnellinen?

Olet kateellinen miehesi ydinperhe-elämästä uuden puolison kanssa. Heidän taloudellinen tilanteensa on tottakai parempi, kun on kaksi ansaitsemassa. Nyt kun mies on onnellisesti uusperheensä kanssa, kirjoitat, että on lastesi vika, ettet voi seurustella tai löytää uutta miestä. Tuntuu, että syyllistät aina jotain omasta saamattomuudestasi tai epäonnistumisistasi. Ketä sitten syytät, kun lapset on lentäneet pesästä?

Ehdotan, että menisit keskustelemaan tilanteestasi jonkun ammattiauttajan kanssa. Toinen vaihtoehto on, että tartut hetkeen ja alat elämään elämääsi, kuten exäsi on tehnyt. Sinusta paistaa sellainen aura, että et itse ole valmis tekemään minkään eteen mitään. Oletat, että kun syylliset poistuvat paikalta, taikaisku muuttaa elämäsi. Se ei vaan mene niin. Itsesi sinun tulee löytää kipinä ja aloite.

Ei se taloudellinen hyvinvointi ole kaikki kaikessa. Voi olla onnellinen ja tyytyväinen vähästäkin. Eikä takuuta ole, että ex on onnellinen taloudellisen tilanteen vuoksi.

Taloudellinen hyvinvointi mahdollistaa paljon. Yh on tiukilla.

Otat lekan punaviiniä ja ison levyn suklaata. Popsit niitä ja itket samalla hiljaa itseksesi kun lapset menneet nukkumaan. Voit samalla kuunnella juutubesta teidän vanhoja biisejä.

Nauti, elä itselle ja lapsillesi. Ei ole ärsykkeitä ympärillä. Tuskin exällä täydellistä uusperheessään on.. Sinulla on mitä tarvitset, lapsesi ja oma elämäsi. Naisen parasta aikaa. Tehkää mukavia ilmaisua asioita lasten ja ystävien kanssa. Kun ovat isoja, voit muodostaa aikuisen ihmissuhteenvain itseäsi ajatellen.