Lue keskustelun säännöt.
Mistä asioista sinulle on oltu kateellisia?
Mistä asioista sinulle on oltu niin kateellisia, että olet huomannut toisten katkeruuden?
Minulla ainakin nämä:
- koulu- ja opiskelumenestys
- viulunsoittotaito
- tanssitaito
- seurustelusuhteeni (josta tuli myöhemmin avioliitto)
- hyvä työpaikka
- saavutukseni erään yhdistyksen toiminnassa
Kateus on tullut esiin piikittelynä/haukkumisena, saavutusten vähättelynä, syrjintänä ja porukasta ulkopuolelle jättämisenä. Itse en ole ikinä tuntenut kateutta toisten saavutuksista, niin minusta on erittäin outoa ollut aina, että tällaiset tunteet ovat niin tavallisia ja että monet eivät pysty näitä tunteita yhtään hallitsemaan.
Kaikki näistä asioista (paitsi seurustelusuhteen löytyminen) ovat asioita, joiden eteen olen tehnyt paljon töitä ja uskoisin olevan jokaisen saavutettavissa. On vissiin vain helpompi sorsia muita kuin kääriä omat hihat...
Kommentit (1120)
nääääiiin ooooonnnn kirjoitti:
en ole koskaan huomannut, saati miettinyt josko juku olisi minulle kateellinen jostain. En ole koskaan ollut kenellekään kateellinen. Jokseenkin pervoa kuvitella että joku olisi kateellinen jostain atribuutista toisella ihmisellä. Kateellisuudesta itseään kohtaan kuvittelevat olevansa muiden yläpuolella ja siitä tuleekin heille ainoat kicksit elämässä. Kaikki johtuu psyyken puolella olevasta häiriötilasta, psykopaattisuutta.
Siinä taitaa puhua eräskin kade ;)
Jännä juttu, kun kaverini on usein puhunut siitä että on todella kateellinen, niin siltikin sinä tiedät paremmin ettei hän sitä ole ;) Et ole koskaan häntä tavannut, minä olen tuntenut hänet 20 vuotta, ja hän on asiast muutamaankin kertaan puhunut. Silti pidät pervona. Jännää tosiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkonäöstä (naisellisuudesta), taiteellisista lahjoista ja varallisuudesta.
Erityisen surullista on se jos hyvä (?) ystävä muuttuu kateelliseksi siinä vaiheessa, jos itsellä alkaakin mennä paremmin. Ensin ollaan niin hyvää ystävää, jos toisella menee heikommin. On varmaan kova paikka jos on tottunut katsomaan toista vähän ylhäältä päin, ja asetelma muuttuukin niin ettei sitä tarvitse enää päänsilittelijää. Tällaisesta on kokemusta itselläni.
Kateutta on myös aiheuttanut mieheni yritystoiminnan kasvaminen menestyksekkäästi. Nämä onnettomat eivät kykene näkemään sitä työn määrää, jota kaikki se on vaatinut.
voiv voi jos sun elämäsi kicksit ja kohokohta on kun koet että kaverisi on kateellinen. Säälittävä.
Lähin esimieheni oli kiukkuinen ja kateellinen firman pikkujoulujen jälkeen, kun firman toimitusjohtaja tuli istumaan meidän pöytään eikä esimiehelle ollut tilaa siinä pöydässä. Mökötti ja kiukutteli monta päivää sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäöstä (naisellisuudesta), taiteellisista lahjoista ja varallisuudesta.
Erityisen surullista on se jos hyvä (?) ystävä muuttuu kateelliseksi siinä vaiheessa, jos itsellä alkaakin mennä paremmin. Ensin ollaan niin hyvää ystävää, jos toisella menee heikommin. On varmaan kova paikka jos on tottunut katsomaan toista vähän ylhäältä päin, ja asetelma muuttuukin niin ettei sitä tarvitse enää päänsilittelijää. Tällaisesta on kokemusta itselläni.
Kateutta on myös aiheuttanut mieheni yritystoiminnan kasvaminen menestyksekkäästi. Nämä onnettomat eivät kykene näkemään sitä työn määrää, jota kaikki se on vaatinut.
Tuohon oon ikäväkseni törmännyt muutamaankin otteeseen. Itse köyhä yh jolla rakkaussuhteet ei onnistu. Sitten kun saa hyvän työn ja löytää hyvän miehen rinnalle, niin kaveri kokeekin olonsa huonoksi kateellisuuttaan. Siinä menee se kaveruus, joka itselle on ollut tärkeä. Ja kaveruushan ei lopu reilusti, vaan kade kaveri feidaa, tekee ohareita, ja yrittää epäsuorasti loukata, ja tätä kestää aika kauan ennen kuin itse joutuu tekemään sen päätöksen ettei kaveruus enää onnistu. Näin sitä kätevästi sysätään se kaveruuden loppuminenkin mun syyksi. Olen tullut tosi varovaiseksi uusien tuttavuuksien kanssa, en halua enää samaa kohtaloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hahahhaaaa kirjoitti:
voiv voi jos sun elämäsi kicksit ja kohokohta on kun koet että kaverisi on kateellinen. Säälittävä.
Kateelliset on just tommosia. Sinäkin olet kateellinen jopa siitä että jollekin toiselle ollaan kateellisia. Sekin on kateelliselta nähtävästi pois. Uskomatonta.
voi voi nyt on joku kateellinen kateellisuudestakin, etenkin kun se on sun harhasi. Hae apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, onko jotkut jutut kateutta vai mitä, mutta aikoinaan töissä puhuttiin, että miten halutaan asua.
Asuimmesilloin vuokralla kerostalossa.
Sanion, että me haaveillaan omakotitalosta.
Yksi tyyppi sanoi, että mihinkä te muka jonkun talon voisitte rakentaa.
No saatiin edullinen tontti lähikunnasta ja kaikessa hiljaisuudessa rakennettiin ja muutetiin.
Kun sihteerin papereissa näkyi uusi osoite, niin hirvee polemiikki tuli siitä rakentamisesta, josta en ollut puhunut.
Aikaa kului ja ostettiin rantatontti mökkiä varten. Sain puhelun asiaa koskien ja joku kuuli siitä, niin kahvipöydässä kerroni tästä.
Yksi tyyppi tuli siihen ja kysyi, mistä puhuttiin, niin joku sanoi, että K on ostanut mökkitontin. Kyselijä kääntyi kannoilaan ja huusi, että ihan sama mihin ihmiset rahansa laittaa.
Mökistä en enä puhunut mitään.
Sitten vaihdoimme autoa, koska mökkitie oli huono, niin ostettiin nelivetoauto uutena(velaksi kyllä)
Aikaisempi tontista riehunut oli nähnyt, kun mies toi minua töihin.
Aamjkahvilla hön alkoi selittää, että ei ymmärrä ketään, joka ostaa kalliin auton, koska on ihan sama millä kottrolla kulkee.
Hänellä oli joku ranskal/tai italial. pikkuauto.
En siinä kahvilla enkä muulloinkaan puhunut autosta mitään.
Olenko siis ollut leuhka, kun olen ollut hiljaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäöstä (naisellisuudesta), taiteellisista lahjoista ja varallisuudesta.
Erityisen surullista on se jos hyvä (?) ystävä muuttuu kateelliseksi siinä vaiheessa, jos itsellä alkaakin mennä paremmin. Ensin ollaan niin hyvää ystävää, jos toisella menee heikommin. On varmaan kova paikka jos on tottunut katsomaan toista vähän ylhäältä päin, ja asetelma muuttuukin niin ettei sitä tarvitse enää päänsilittelijää. Tällaisesta on kokemusta itselläni.
Kateutta on myös aiheuttanut mieheni yritystoiminnan kasvaminen menestyksekkäästi. Nämä onnettomat eivät kykene näkemään sitä työn määrää, jota kaikki se on vaatinut.
Tuohon oon ikäväkseni törmännyt muutamaankin otteeseen. Itse köyhä yh jolla rakkaussuhteet ei onnistu. Sitten kun saa hyvän työn ja löytää hyvän miehen rinnalle, niin kaveri kokeekin olonsa huonoksi kateellisuuttaan. Siinä menee se kaveruus, joka itselle on ollut tärkeä. Ja kaveruushan ei lopu reilusti, vaan kade kaveri feidaa, tekee ohareita, ja yrittää epäsuorasti loukata, ja tätä kestää aika kauan ennen kuin itse joutuu tekemään sen päätöksen ettei kaveruus enää onnistu. Näin sitä kätevästi sysätään se kaveruuden loppuminenkin mun syyksi. Olen tullut tosi varovaiseksi uusien tuttavuuksien kanssa, en halua enää samaa kohtaloa.
Hyvin sanottu, just tuolleen minunkin kaveruus yhden kanssa loppui, ja mietin oliko siinä jotain kateellisuutta mukana. Feidaamisia, ohareita, epäsuoria loukkauksia. Ja sitten se olo että kaveruuden loppumisesta hän voisi kuitenkin yrittää syyttää minua, vaikka hän on tehnyt siitä hyvin vaikeaa olla enää tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauskaa, kuinka jotkut eivät muka voi uskoa, että kateus on varsin yleinen ja inhimillinen tunne. Ilmenee mm vähättelynä, ilkeytenä, pahan puhumisena, ulos sulkemisena. Yleisiä kateuden aiheita voi olla mm. Vauvan saaminen (jos ei itse saa lasta vaikka haluaisi), ulkonäkö, varallisuus, matkat.
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa, kuinka jotkut eivät muka voi uskoa, että kateus on varsin yleinen ja inhimillinen tunne. Ilmenee mm vähättelynä, ilkeytenä, pahan puhumisena, ulos sulkemisena. Yleisiä kateuden aiheita voi olla mm. Vauvan saaminen (jos ei itse saa lasta vaikka haluaisi), ulkonäkö, varallisuus, matkat.
Luultavasti he ovat itse kateita, ja koska eivät halua nähdä ikävää piirrettä itsessään, niin yrittävät häivyttää kateuden olemassaolona mahdollisuuden.
Täytyy olla aina tynnyrissä elänyt jos ei ole ikinä törmännyt kateellisuuteen joko omana tai toisen tunteena.
Itsekään en ole kateellinen enkä voi ymmärtää mistä se kumpuaa, koska itse en koe koskaan että toisen "jotain" olisi itseltäni pois, mutta silti olen törmännyt siihen usein elämäni aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena koin kateutta esim ulkonäöstä, nyt tuhtina av-mammana ei enää ole sellaisesta pelkoa 😁 Tosin varakkaasta ja ihanasta miehestäni joku voisi olla kateellinen. Osaan kyllä arvostaa sitä että meillä on talousasiat erittäin hyvällä mallilla. Mutta kyllä on ollut huolia, murheita ja menetyksiäkin ollut enemmän kuin kukaan haluaisi.
Pari tyyppiä meni kateudesta vihreiksi kun teini-ikäisen lapseni asiat lopulta sutviutuivat mukavasti. Olivat niin polleaa "onneksi ei oma lapseni ole tuollainen"-puheidensa kanssa. Noh, heidän lapsensa olivat useita vuosia nuorempia kuin omani. Ei meilläkään ongelmia ollut 5-10veen kanssa :D
Nykyään eivät kehtaa kumpikaan olla tekemisissä, syynä heidän teinilastensa ongelmat. Muistavat varmaan mitä minusta ajattelivat silloin kun itselläni oli paha tilanne, varmaan mielessä syyttivät minua, ja olivat tyytyväisiä ettei heille voi koskaan tulla sellaisia ongelmia. Nyt kun omat teininsä ovat paljon isommissa ongelmissa kuin omani oli, pelätään että ajattelen samoin heistä.
Käärmeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ei nuo luettelemasi asiat ole kaikkien saavutettavissa. Esim. viulua ei oikein voi soittaa epämusikaalinen ihminen. Se kuulostaa ihan kamalalta, jos ei ole sävelkorvaa. Sävelkorva taas vaatii tietyt geenit. Lisäksi jokainen ei menesty yhtä hyvin koulussa, vaikka kuinka yrittäisi. Jos ajatellaan ihan vaikka YO-kirjoituksiakin, ei ole edes mahdollista, että kaikki kirjoittavat Laudatureja, koska arvosanat asetetaan Gaussin käyrälle ja joku saa aina myös niitä huonompia arvosanoja, vaikka pistemäärä olisi kuinka korkea. Koulumenestys vaatii älykkyyttä, jota ei kaikilla ole samalla tavalla.
Itselleni on oltu kateellisia ulkonäöstä, musikaalisuudesta ja kirjallisesta luovuudesta. Ulkonäkökateuden vuoksi minua kiusattiin (tämä on siis myöhemmin myönnetty) ja se jätti traumat. Sairastuin kiusaamisen vuoksi psyykkisesti.
Kateus on ihan inhimillinen tunne. Ratkaisevaa on, kuinka sen kanssa toimii. Kyllä itsekin kadehdin välillä ihmisiä, joilla on jotain, joka on ollut unelmani, mutta jota en voi koskaan saavuttaa. Tiedän silti, ettei toisten hyvä ole minulta pois, enkä toivo mitään pahaa heille, joita kohtaan joskus tunnen kateutta. Myrkylliseksi kateus muuttuu silloin, kun se saa ihmisen polkemaan kateuden kohdetta maahan.
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei nuo luettelemasi asiat ole kaikkien saavutettavissa. Esim. viulua ei oikein voi soittaa epämusikaalinen ihminen. Se kuulostaa ihan kamalalta, jos ei ole sävelkorvaa. Sävelkorva taas vaatii tietyt geenit. Lisäksi jokainen ei menesty yhtä hyvin koulussa, vaikka kuinka yrittäisi. Jos ajatellaan ihan vaikka YO-kirjoituksiakin, ei ole edes mahdollista, että kaikki kirjoittavat Laudatureja, koska arvosanat asetetaan Gaussin käyrälle ja joku saa aina myös niitä huonompia arvosanoja, vaikka pistemäärä olisi kuinka korkea. Koulumenestys vaatii älykkyyttä, jota ei kaikilla ole samalla tavalla.
Itselleni on oltu kateellisia ulkonäöstä, musikaalisuudesta ja kirjallisesta luovuudesta. Ulkonäkökateuden vuoksi minua kiusattiin (tämä on siis myöhemmin myönnetty) ja se jätti traumat. Sairastuin kiusaamisen vuoksi psyykkisesti.
Kateus on ihan inhimillinen tunne. Ratkaisevaa on, kuinka sen kanssa toimii. Kyllä itsekin kadehdin välillä ihmisiä, joilla on jotain, joka on ollut unelmani, mutta jota en voi koskaan saavuttaa. Tiedän silti, ettei toisten hyvä ole minulta pois, enkä toivo mitään pahaa heille, joita kohtaan joskus tunnen kateutta. Myrkylliseksi kateus muuttuu silloin, kun se saa ihmisen polkemaan kateuden kohdetta maahan.
Ei todellakaan ole kaikki kaikille mahdollista ja että samat mahdollisuudet esim. kouluttautua olisivat kaikilla. Melko harhainen ajatus, tai sitten ei oikein vielä ole elämänkokemusta tarpeeksi. Monen opiskelua varjostaa keskittymishäiriöt, ja muut neurlogiset jutut, vaikka älykkyys sinänsä olisi mittavaakin. Samoin lapsuus on voinut rikkoa niin kovin, että iso osa elämää menee lähinnä selviytyessä siitä.
Koulumenestys amk:ssa. Tein kyllä valtavasti töitä se eteen.
:D Tuskin kukaan on ollut mistään mulle koskaan kateellinen. Ruma & köyhä ja nykyään vielä vanhakin, tylsä keskiasteen koulutus, ei mitään urakehitystä, monen alan duunarikokemusta kylläkin, harrastuksen myötä huonohko muusikko & kuvataiteilija (wannabe), rahat aina lopussa, ei kumppania, ei lapsia, suppea kaveripiiri. Ei mitään kadehdittavaa. Hyvä kait niin. Epäilen että osa näistä, joita muut mukamas kadehtivat, vaan kuvittelevat että heitä kovasti kadehditaan. Toki itse joskus olen jollekin kateellinen, mutta en sitä mielestäni ulospäin selvästi näytä. Ja se kateellisuus jopa esiintyy enemmän ihailuna. Esim. hyvää muusikkoa voin kadehtia, oi miksi en itse yllä samaan, mutta toisaalta siis ihailen ja kannustan ko. taituria.
Paksuista pitkistä hiuksista, hoikkuudesta, seurustelusuhteesta, hyvästä koulumenestyksestä, mukavasta perheestä, siitä että näytän ikäistäni nuoremmalta.
Siitä että olen kansanedustaja ja nautin kaikista eduista jotka minulle työni vuoksi on suotu mutta en silti käy Arkadianmäellä koskaan.
Monikin on, se ei silti tarkoita että he olisivat, tai eivät olisi kateellisia. Kateellisuus ja leuhkuus ovat eri asioita, vaikka saattavatkin ilmetä samassa henkilössä. Eräs kaverini on melkoinen leuhottaja :D On sitä ja tätä, mutta silti hän on hyvin pahoillaan jos muille sattuu ikävää, ja yrittää auttaa, ja vilpittömän iloinen jos kaverille käy hyvä tuuri.