Mistä asioista sinulle on oltu kateellisia?

Lapsena kaverini oli kateellinen kaikesta mitä minulla oli ja hän joskus varasteli lelujani. Meillä molemmilla oli kissa, ja kaverini antoi heidän kissalleen saman nimen kuin meillä. Kun meidän kissa sai pentuja, kaverini nimesi heidän kissansa uudestaan meidän pentujen mukaan, varmaan kaikkien pentujen nimet vuorotellen. Ei oltu varmaan koulussa vielä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena minulle oltiin aina kateellisia siitä, että olen ainut lapsi. Varmasti jotkut kadehtivat sitä edelleeen, koska oletuksena on että ainoana lapsena on saanut kaiken ja elänyt luksuslapsuuden.

Ei mitään kadehdittavaa tilanteessani, mutta sitä eivät ihmiset tiedä. Olin ainut lapsi erittäin kurjassa kodissa, raha- ja alkoholiongelmaa, väkivaltaa ja turvattomuutta yllin kyllin. Jäin ainoaksi lapseksi vain, koska olin puhdas vahinko ja vanhemmillani ei ollut aikomustakaan perustaa perhettä. Ihmettelen yhä mikseivät tehneet aborttia. Oli onnekasta että olin ainut, koska vanhemmat tuskin olisivat pystyneet huolehtimaan monesta lapsesta. En kenellekään toivoisi samanlaista lapsuutta.

Aivan kuin minä olisin kirjoittanut tämän. Minua on kyllä aina harmittanut, ettei ole sisaruksia. Aika yksinäistä tämä ainoana lapsena oleminen on näköjään aikuisenakin.

Hiuksista, naimisiinmenosta ja eräästä työpaikasta. Nämä siis sellaisia, että kateus on ollut hyvin läpinäkyvää.

Sen takia, rantautunut ryhävalas on suhteessa todella kauniin naisen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ulkonäkö ja esimerkiksi isot rinnat ovat naisille ihan tyypillinen kateuden aihe. Mutta näköjään tämän nostaminen esille täällä on monelle punainen vaate. Haukutaan kommentoijaa narsistiseksi ja harhaiseksi jne :D 

Mulla on isot rinnat enkä ole huomannut minkäänlaista kateutta ystävissäni.

Kannattaisi valita vähemmän pinnallisia ja kateellisia ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen siitä eri mieltä, että viulunsoittotaito olisi jokaisen saavutettavissa. Lapseni soittaa viulua, ja siihen menee kyllä aika paljon rahaa. Toisin sanoen, tarvitaan ainakin jokseenkin hyvää perheen varallisuutta. Olisin itse lapsena halunnut soittaa jotain (olen hyvin musikaalinen), mutta ei ollut puhettakaan, että perheelläni olisi ollut siihen varaa.

Olen soittanut viulua koko ikäni. Harrastusvaiheessa lapsena siihen ei kyllä mennyt vanhemmiltani paljon rahaa, koska koskaan ei ollut omaa viulua, vaan opistolta lainassa oleva monet vuodet. Opiston soittotunnit eivät olleet kalliita, en käynyt millään yksityisopettajalla.

Jos musikaalisuutta tai kahden käden motoriikkaa ei ole, niin ei ole soittotaitokaan jokaisen saavutettavissa valitettavasti, siinä olen samaa mieltä. Oppimiseen vaikuttaa myös motivaatio, jos sitä ei ole, ei taitokaan kyllä kartu.

Musiikkiopistojen lukukausimaksut näyttävät tälläkin hetkellä olevan sadoissa euroissa. Osa perii myös vuokraviulusta maksuja. Ei pienituloisen ole mitenkään mahdollista laittaa tuollaisia rajoja yhdelle lapselle harrastukseen. Musikaalisuudesta ja motivaatiosta olen toki samaa mieltä, mutta silti edelleen soittoharrastus on kyllä valitettavasti pääasiassa hyvätuloisten etuoikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ulkonäkö ja esimerkiksi isot rinnat ovat naisille ihan tyypillinen kateuden aihe. Mutta näköjään tämän nostaminen esille täällä on monelle punainen vaate. Haukutaan kommentoijaa narsistiseksi ja harhaiseksi jne :D 

Mulla on isot rinnat enkä ole huomannut minkäänlaista kateutta ystävissäni.

Kannattaisi valita vähemmän pinnallisia ja kateellisia ystäviä.

Niiden pitääkin olla tietynlaiset.

Yksi keski-ikäinen on mulle Facebookissa kateellinen, kun olen 33-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeellä.

Sairasta.

Siitä, etten vielä 5-kymppisenä tarvinnut lähilaseja. Olin kuitenkin käyttänyt kokopäiväisesti kaukolaseja siihen mennessä jo 30 vuotta.

Työkavereiden mielestä (olin silloin 25 - 30 vuotias) minun olisi pitänyt mennä naimisiin ja hankkia lapsia, koska oli väärin, että pääsen helpommalla kuin he. Teimme kahdessa vuorossa töitä ja mä olin aamu-unisena illanvirkkuna ilmoittautunut vapaaehtoiseen kestoiltavuoroon (muilla noita vuoroja kierrätettiin). Minun olisi myös pitänyt tehdä aamuvuoroja, koska hekin joutuvat niitä tekemään. Kukaan ei tosin ollut valmis vaihtamaan aamuansa mun iltaan, mutta oli väärin, että sain tehdä haluamaani vuoroa. Heidän halunsa aamuihin oli lapsisidonnaista eli pakko heidän mielestään eli täysin eri asia. Toisaalta olivat sitä mieltä, että koko päivä on pilalla, jos joutuu iltavuoroon, koska silloin ei ehdi pankkiin, kauppaan, virastoihin jne. Mä hoidin tuollaiset asiat ennen töihin menoa ja hyvin ehdin.

Vierailija kirjoitti:

Aika ihmeellinen ketju. Porukka oikeasti narsistisesti ajattelee, että toisia kiinnostaisi heidän viulunsoittotaitonsa tai täydellinen parisuhde.

Eiköhän jokainen keskity omiin juttuihinsa eikä mieti toisten muka saavutuksia.

Toisaalta vähän olen kyllä kade, kun Pena sanoi, että hänen vaimo on innostunut ottamaan suihin.

Näinhän sitä luulisi. Itsekin luulin yhden ystävän kanssa 15 vuotta, ja toisen kanssa yli 20 vuotta että mitenkään eivät voi olla kateellisia, ja sitten selittelin ikäviä kommentteja ja käytöstä jollain muulla. Tosiasiassa molemmat näistä ex-ystävistä ovat itse myöntäneet että ovat todella kateellisia. Enää en ole kummankaan kanssa tekemisissä. Toisen menettämisen myöstä menetin myös kummipoikani siinä samalla. 

Aika sairas täytyy ihmisen olla jos itsepintaisesti vain jatkaa kuvittelua siitä ettei kateudella ollut mitään tekemistä asian kanssa.

Molimmalla oli juuri tuota vikaa, ettei minulla olisi saanut mennä paremmin. Olin se "ystävä" johon verrattiin aina, että meneepähän ainakin paremmin kuin tuolla. On aika karua huomata pitkän ystävyyden jällkeen että itse on rakastanut ja tukenut, ollut syvästi ystävä samalla kun toinen on vain käyttänyt omiin egonpönkityksiin.

Niin ja mistä olivat kateellisia? Toinen oli siitä että aloin vain yhtäkkiä tehdä musiikkia. Olen aina ollut musikaalinen, mutta lapsuudestani johtuen en koskaan saanut soittaa mitään, vaan minut "vaiennettiin" lapsena, että jollen suostu soittamaan soitinta johon olisi annettu lupa (kyseessä soitin josta en pitänyt yhtään) niin en oikeasti ole musikaalinen enkä halua harrastaa musiikkia. Painoin siis intohimoni ja haluni musiikkia kohtaan pois. Toisaalta kirjoitin 4-vuotiaasta asti, ja kirjoittamisen ja runojen kautta sitten päädyin tekemään kappaleitakin. Ystävähän toki tiesi nämä asiat, ja nyt kun katson taaksepäin huomaan miten hän on minua jo teininä painanut alas. Jatkuvaa vihjailua että se ja se kirjoittaa niiiin hyvin ettei kukaan kirjoita paremmin, ehkä kannattaisi keskittyä johonkin muuhun kun ei oikein ole noissa kirjoituksissa sellaista syvyyttä tms. Ja myöhemmin kun alkoi tulla niitä biisejä, niin oltiin niin kiinnostuneita ja innostuneita, että soita, haluan kuulla, ja kun sitten esitin biisin, niin silmienpyörittelyä, ja sellaista "miten tämän nyt sanoisin, mutta tuo ei ole kyllä kauhean hyvä"- käsien vääntelyä.

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäkö, valitettavasti. Naiset vihaa, miehet haluaa. Raskas risti kantaa, oikeasti.

Totta. Yläasteella minulla ei ollut juurikaan kavereita, koska pojat halusivat olla kanssani. Jos joku kaveri alkoi seurusteltmaan, niin hän lopetti kaveruutemme ettei poika kuolaisi minun perään. 

Sain yhden ystävän, joka on edelleen paras ystäväni näin nelikymppisenä, ja loput kaverit olivat poikia. Ymmärsin etteivät varmaan oikeasti olleet kavereitani, mutta eipähän tarvinnut olla yksin tyttöjen hyljeksimänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa noista kateusjutuista on ihan smalltalkia, ei kateutta.

 Mä oon niin kateellinen sun hiuksista! - Ei kun mutta sullahan on tosi upea takki, oisipa mullakin tollanen! - Mutta sullapa on ihana mies, saisinpa mäkin sellaisen!

Mikä sinä olet vähättelemään kenenkään sanomisia, kun et ole itse ollut paikalla ja nähnyt ja kokenut kyseistä asiaa? Oma ihana mieheni on ollut useiden ex-ystävieni lirkuttelun kohteena, mistä mies on itse ihmetellen kertonut minulle.

Yksikin oli kysynyt, että mitä sä oikein näet hänessä (siis minussa) ja toinen oli ehdottanut itseään tyrkylle, ja jotain sen suuntaista, että heti kun menee teillä poikki, niin odottelen sua täällä -tyylisesti. Ja mies ei todellakaan valehtele. 

Eräs noista sanoi ihan suoraan, että on oikeasti kade, ja että oma mies ei enää miellytä silmää, ja olen saanut kuulla usein tivaamista "Mistä sä oikein olet tuon löytänyt"? Päällekäyvää, mutta täyttä totta. Siksi ovatkin liuta entisiä ystäviä.

En ole itse mitenkään kaunis, mutta miehen mielipide on, että olen juuri kaikkea sitä mitä hän haluaa ja toivoo naiselta. Ja tuossahan tuo on vuosia kanssani kulkenut, vaikka missitasoisia ois tarjolla..

Väitätkö vielä niin tyhmäksikin, ettemme muka smalltalkia erota tosiasioista??

Tähän on ihan pakko sanoa, että nuo ex-ystäväsi eivät tosiaankaan olleet kateellisia sinulle.

Miksi olisivat olleet? Jos he itse ovat kauniimpia kuin sinä,  niin miksi ihmeessä he tahtoisivat olla joku rumilus niin kuin sinä?

Miehesi saattaa olla komea, mutta sellaisia kyllä maailmassa riittää ja uskon, että paljon miestäsikin komeampia.

Tuossa, kun ystäväsi oli kysynyt mieheltäsi  "Mitä oikein näet hänessä? "  niin kysymys on voinut olla ihan vilpittömästä ihmettelystä.  (mitä miehesi muuten vastasi? ;) )

Yleensä ihmiset pariutuvat oman tasoisensa ihmisen kanssa.

Joten on luonnollista,

että ne parit jotka eivät täytä niitä kriteereitä herättävät ihmetystä.

Se onko tuollaisen kysyminen  "sopivaa" onkin sitten toinen juttu, mutta kateuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Olet omassa mustasukkaisuudessasi ja surkeudessasi kääntänyt asiat kateudeksi, jolla nostatat omaa itsetuntoasi, että pääset mielikuvissasi muiden tasolle. Koska todellisuudessa henkilökohtaisesti sinulla ei ole mitään sellaista mitä muut haluaisivat, olisit pelkkää ilmaa ilman komeaa miestäsi.

 

Ei kateellinen katsos olekaan kauhean järkevä ;) Kateuteen kuuluu se että haluaisi toiselta pois sne mitä itsellä ei ole, ja vahingonilo jos/kun näin käy. Ei ihailu, tai toivominen itselle ole vielä kateutta. Kateus on nimenomaan myrkyllistä ja se mustaa mielen ja pilaa suhteet. 

"nuo ex-ystäväsi eivät tosiaankaan olleet kateellisia sinulle.

Miksi olisivat olleet? Jos he itse ovat kauniimpia kuin sinä,  niin miksi ihmeessä he tahtoisivat olla joku rumilus niin kuin sinä?"

Eihän ne nyt tietenkään toisen rumuudesta olekaan kateellisia, vaan siitä että noin rumalla menee hyvin, parisuhteessa ihanan miehen kanssa.

Sinun viestistäsi tulee mieleen että taidat itse olla näitä äärikateellisia, jolla vaan nyt on kova tarve saada käännettyä asia kasvojesi pelastamiseksi niin päin, että kateutesi kohteet ovat sairaita kun luulevat sinun olevan kateellinen ;) Niin ne kateelliset nimittäin toimivat. Ksteus hävettää niin paljon ettei sitä halua paljastua, ja myyrätyökin vaikeutuu jos kateuden kohde saa kateudesta tietää. 

Vierailija kirjoitti:

Hei te ketkä jäkitätte nyt ketjussa sitä että ei tuo ole kateutta ja ei kukaan oo sulle kateellinen!

Taas tuota veeitun perus suomalaisten jurputusta että mitä tuo itteään kehuu ja täytyy tulla ottamaan luulot pois. Tässä ei nyt kysytty arviota että onko tuo sinun mielestä kateutta!

Kateuden merkkejä on nimenomaan se, että jostain ihmisestä, hänen tekemisistään ja sanomisistaan tulee millään tavalla jonkun muun elämän sisältö.

Se että täytyy vähätellä ja puhua pahaa ja saada sinut huonoon valoon on merkki siitä että tämä kateuden kohde saa toisen epävarmaksi.

Ivaaminen, pilkkaaminen ja piilovittuilu.

KUKAAN kenellä on oma itsetunto ja asiat kunnossa ei toimi noin toista kohtaan. Jos ei ole kateutta niin jotain muuta sitten, kannattaa googlettaa oireet ja hakea apua.

Oma ystäväni vaan hävisi vähin äänin. Elämäntilanteeni muuttui suotuisampaan suuntaan noihin aikoihin, epäilen kateutta.

Oli se muutenkin mitä vaan, mutta voisko ne meille suodut suut avata ja kertoa, mikä se ongelma on.

Ei voi, koska se oma kateus hävettää. Se kertoo kateelliselle että hän pitää itseään huonompana, ja antaa toiselle leveilyn aihetta. Jos mä paljastan naapurille että olen hänen palkastaan kateellinen, niin hän voi käyttää sitä minua vastaan heiromalla sitä naamaani. Naapurihan ei näin tekisi, miksi tekisi? Mutta minusta se tuntuu siltä, ja se johtuu siitä että olen kateellinen. Eli kateus aiheuttaa näitä tunteita, ei se kateuden kohde sinänsä. 

Kehun mielelläni kaverin säkkimäistä vaatetta kun ollaan lähdössä ulos, koska toivon että hän laittaisi juuri sen vaatteen päälleen, jotta hänen vartalonsa ei erottuisi, ja minä laittaisin sitten jotain ihonmyötäistä, jotta näyttäisin paremmalta hänen rinnallaan.

Monipuolisesta ammattitaidosta ja työkokemuksesta. Olen 50-vuotias ja kateellinen 23v.

Lisäksi toimin sivutoimisena yrittäjänä ja tämähän ei tälle ihmiselle sovi. Minua ei olisi kuulemma pitänyt palkata, koska minulla on entistä rahaa :)

On se mielenkiintoista, kun kukaan ei ole leuhka tai persoonana vastenmielinen, vaan kaikki muut ovat kateellisia 🙄. Myöskin se on ilmeisesti kateutta jos ei kiinnosta katsoa tyrkkykuvia. Joistakin kun jotkut asiat ovat vaan yksinkertaisesti suurta typeryyttä.

1. Ulkonäkö. Olen keski-iästäni huolimatta yhä kaunis ja hyvin säilynyt. Minut on jätetty ryhmän ulkopuolelle käytetty ystävänä hyväksi ja ollut juorujen kohde. Minusta on esim. levitetty perättömiä juoruja kuinka ulkonäölläni olen saanut miehiä/työpaikkoja/ym. Olen sääriä pitkin ylennetty.

2. Urheilullisuus. Lihaksikas, treenattu ja timmi vartalo ollut aina. Tästäkin on revitty juoruja ja tehty pilapiirustuksia. On puhuttu paljon kuinka minulla olisi syömishäiriöitä tms. Ihan normaalisti vaan ollut kiinnostavampaa pyöräillä kuin harjoitella juomista terasseilla. Mulla oli jätelavalta löydetty fillarin runko, jota hartaudella korjasin isän kanssa. Tein käsityökorjauksia, että sain rahaa varaosiin ja uimahallin kk korttiin. Aina ei riittäneet rahat, joten kesällä harjoittelin järvissä.

3. Koulutus ja työ. Hyvä ammatti ja palkka. Niin kauan kun kaikki oli ja ammattikoulutasoa, niin olin ok. Kun sitten vastoin suvun ja aviomiehen toiveita päätin jatkaa opintoja korkeammalle, niin ääni kellossa muuttui. Opiskelupaikankin sain pelkällä ulkonäöllä. Olin vähintäänkin pannut koko pääsykoeorganisaatiota. Ihan normisysteemillä päässyt ja elämyt sen ajan makaronilla. En ole välkyimmästä päästä, niin ollut pakko hommata lisätunteja ja lukemaan enemmän.

4. Kädentaidot. Osaan tehdä laajasti käsitöitä ja remontoida. Olen niissä kehittynyt kun lapsesta saakka tehnyt. En sitten ole kateuden vuoksi juuri kertonut kaikille kaikkea, mitä olen itse tehnyt. Siitäkin saatu kateus päälle. ”Hyvä se sun on..” ”Vi**u mitä paskaa se tekee”. Olen kyllä joutunut tosi monta sukkaa kutomaan, että oppinut tekemään jotain erikoista tai lukemaan ohjekirjasta, miten työkaluja käytetään. Olen käyttänyt rutkasti aikaa pelkkään opetteluun.

5. Tausta on hyvä. Tulen hyvästä perheestä. En rikkaasta, mutta avoimesta ja rakastavasta. ”Helppoohan se on rikkaasta perheestä”. Perheeni ei ole koskaan rikas ollut, mutta olemme matkustaneet paljon lapsuudessani. Se oli 80-90 luvuilla harvinaisempaa. Asuttiin mun lapsuus halvasti vuokralla, jotta päästiin matkustamaan. Vanhemmat tykkäsivät nähdä maailmaa. Joo, ei ole meille jämässä juuri mitään, kun vanhemmat lähtee.

6. Hyvä itsetunto. ”Seki on nii ylimielinen”. Tämän tyyppisiä kommentteja tullut, kun en ole suostunut kuuntelemaan sitä peetä, mitä ovat suoltaneet.

7. Kielitaito. Osaan suht hyvin 6 eri kieltä. Tämä ilmennyt sarkastisuutena, kun on tullut matkustusasiat esiin. Piikittelyä lähinnä. Kyllä sitä kieliä oppii jos tosissaan haluaa. Itse opiskelen jatkuvasti esim. englantia sillä, että elektroniset laitteet aina enkun kielen asetuksina, kuuntelen leffat ilman tekstitystä, kaikki apit enkuksi jos mahdollista ja ystävystynyt ulkomaalaisten kanssa.

Jos joku näistä nyt tuli kateelliseksi, niin vastapainoksi näistä minua on koulukiusattu melko rankastikin. On pahoinpidelty, haukuttu ja ulkopuolistettu. Olen ollut erilainen lapsesta saakka ja ollut siihen hyvä kohde.

Joskus olen kohdannut sellaista kuin olisi jotain kateellisia, mutta en edes itsekään tiedä mistä ovat kateellisia, käytös vaan sen paljastaa.

Ei mulle ole kukaan koskaan ollut mistään kateellinen paitsi ehkä eräs ystävä kerran paljasti, että oli ollut opiskeluaikana tosi ihastunut nykyiseen mieheeni kun olivat samalla luokalla.  

Eräs lukioaikainen kaveri oli selvästi kateellinen minulle jostain. Ehkä siitä, että minun oli helppo jutella ja tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, ja poikaystäviä/ihastuksiakin oli. Hän itse ei osannut puhua pojille ollenkaan, ja joskus kännissä kun myönsi asian kovasti vaivaavan häntä.

Joka tapauksessa hän alkoi jossain kohtaa purkaa tätä ilkeilemällä minulle. Mm. arvosteli sitä, kun kävin treffeillä eri tyyppien kanssa niin usein (oikeasti kuitenkin melko harvoin). Kun muutimme vanhempieni kanssa uuteen asuntoon keskustaan ja siskoni tuli joskus opiskelukaupungistaan kylään, mainitsin että hänen pitää nukkua olohuoneessa. Kaveri myhäili ja sanoi "Nii-in, mitäs teidän piti ostaa sellainen pikku koppero. Meidän talossa ei ole ikinä tilan puutetta." Kun lukion jälkeen muutin opiskelemaan Helsinkiin, hän sanoi muun muassa, että häntä on sitten turha odottaa kylään ja että "kaikki asunnot Helsingissä on vanhoja ja p*skaisia". Emme ole sattuneesta syystä olleet yhteyksissä muuttoni jälkeen.

en ole koskaan huomannut, saati miettinyt josko juku olisi minulle kateellinen jostain.  En ole koskaan ollut kenellekään kateellinen. Jokseenkin pervoa kuvitella että joku olisi kateellinen jostain atribuutista toisella ihmisellä. Kateellisuudesta itseään kohtaan kuvittelevat olevansa muiden yläpuolella ja siitä tuleekin heille ainoat kicksit elämässä. Kaikki johtuu psyyken puolella olevasta häiriötilasta, psykopaattisuutta.