Mies ei koskaan huomioi ainuttakaan merkkipäivää tai juhlapäivää
Syntymäpäivät, edes pyöreät vuodet, joulut jne… ei koskaan mitään lahjaa, ei korttia, ei kukkia. Ei edes aamukahveja keitä. Saati jonain äitienpäivänä tai naistenpäivänä. Saa muilta lahjoja ja kukkia merkkipäivinä, mies menee hyvin vaikeaksi kun ilahtuneena avaan lahjan (joka voi olla vaikka vain suklaarasia tai kimppu tulppaaneja, mutta ilahdun aidosti niistä).
Aiemmin leivoin hänelle synttärikakut, onnittelin nimipäivinä, ostin lapsen puolesta isänpäivälahjat jne. Mutta lopetin, koska miksi vaivautua kun ei hänkään koskaan.
Ankeuden ankeus. Olenko ainoa, jolla on tällainen mies?
Kommentit (42)
Synttärit on lapsia varten.
Jos tarvit jotain, osta se itse, tai pyydä minua ostamaan se.
Yllätykset on perseestä ja yleensä ne menee pieleen kuitenkin, puolin ja toisin. "Ajatus on tärkein." Ja paskat!
Miksi ostaa turhaa roinaa, kun senkin rahan voisi käyttää johonkin järkevään, kun sanot selvästi mitä haluat ja tarvitset.
Alussa sain kukkia puolisolta. En nykyään.
Viimeksi ostin synttärikukat hänelle, oikein tilasin kimpun etukäteen kukkakauppaan.
Se on jännä, että yhdessäolon alussa miehet on niin gentlemannia että.
Miksi näin on?
Jos kumminkin antaa sulle niin älä valita
Vierailija kirjoitti:
Miten hän itse reagoi omana merkkipäivänä? Oma isä on sellainen jota ei yhtään kiinnosta omat merkkipäivät ja pikemminkin pakenee huomiota. Ei vastavuoroisesti oikein ymmärrä muidenkaan huomioimista. Mutta ainakin tässä on logiikka. Sellainen ihminen, joka odottaa muiden lahjoja muttei vaivaudu ostamaan muille on vain paska.
Sama juttu, mieheni ostaa mieluummin itse omat tavaransa, kun lahjat ei koskaan osu kohdalleen. Eikä pidä syntymäpäiviä minään. Joulua emme vietä kumpikaan.
Hyväksy miehesi sellaisena kuin hän on tai vaihda miestä. Vai ovatko amerikkalaiset sarafilmit pesseet sinun aivot ajattelemaan että jos mies ei noteeraa hääpäivää tms. on tapahtunut hirveä loukkaus! :D
Mieheni on sosiaalisesti kömpelö, eikä juhli itseä tai muita, tuskin edes muistaa juhlapäiviä. Häb kyllä osoittaa rakkautta omalla koruttomalla tavallaan, vaikkapa huolehtii, että autossani on hyvät talvirenkaat, että minun on turvallista ajella. Sellaiset arkipäivän teot ovat minusta tärkeämpiä kuin joku kortti tai kukka merkkipäivänä
Vierailija kirjoitti:
Alussa sain kukkia puolisolta. En nykyään.
Viimeksi ostin synttärikukat hänelle, oikein tilasin kimpun etukäteen kukkakauppaan.Se on jännä, että yhdessäolon alussa miehet on niin gentlemannia että.
Miksi näin on?
Alkavat pitää itsestäänselvyytenä.
Vierailija kirjoitti:
Synttärit on lapsia varten.
Jos tarvit jotain, osta se itse, tai pyydä minua ostamaan se.
Yllätykset on perseestä ja yleensä ne menee pieleen kuitenkin, puolin ja toisin. "Ajatus on tärkein." Ja paskat!
Miksi ostaa turhaa roinaa, kun senkin rahan voisi käyttää johonkin järkevään, kun sanot selvästi mitä haluat ja tarvitset.
Ei tarvitse kenenkään ostaa mitään turhaa roinaa. Ensinnäkin lahjan voi valita niin että se tulee tarpeeseen ja/tai on jotain mistä saaja on haaveillut. Millainen ihminen onnistuu toistuvasti mokaamaan lahjaostokset? Jos esimerkiksi puolisoaan yhtään kuuntelee arjessa, on merkkipäivän lähestyessä useampikin lahjavaihtoeho tiedossa.
Toiseksi, tässä ketjussa ei edes puhuta vain lahjoista. Toista voi merkkipäivänä huomioida muillakin tavoin, kuten ketjussa on jo sanottukin. Onnentoivotus, valmiit voileivät ja keitetty kahvi, niskahieronta, ehkä kortti tai suklaata. Vain täysjuntti jättää huomioimatta kokonaan (ellei sellainen tapa sitten ole molempien mieleen).
/17
Itse en muistanut toivottaa miehelleni hyvää miestenpäivää miestenpäivänä. Niin olisikohan siitäkin johtuen jättänyt eilen naistenpäivän täysin huomiotta. Muuten kyllä osoittaa rakkauttaan ja tuo esim suklaata tai leivoksen mutta ei siis minään merkkipäivinä. Ei muista nimipäiviä tai syntymäpäiviä saati mitään naistenpäiviä.
Minä olen kiitollinen vaan, jos ei muista tyhjänpäiväisiä toivotuksia. Enkä odota keneltäkään mitään onnitteluja mistään.
Huomio hu***t vinkuu kuin ei saa vaatimaansa huomiota
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alussa sain kukkia puolisolta. En nykyään.
Viimeksi ostin synttärikukat hänelle, oikein tilasin kimpun etukäteen kukkakauppaan.Se on jännä, että yhdessäolon alussa miehet on niin gentlemannia että.
Miksi näin on?Alkavat pitää itsestäänselvyytenä.
Meillä tämä on mennyt toisinpäin, seurustelun alkuaikoina en saanut mitään lahjoja (mies ei osta kenellekään), mutta nykyään saan aina synttärinä ja hääpäivänä jopa vähän ylimitoitetun lahjan (mm. timanttikoruja). Yleisinä juhlapäivinä emme kumpikaan osta lahjoja toisillemme.
Väärä mies, mutta kuten aiemmin äitini totesi, itse olet valinnut. Nyt onnellisesti eronneena yli 23 vuotta ja uusi mies toimii aivan päinvastoin - on ihana elämä ja oiva malli myös lasten tuleviin ihmissuhteisiin!
Naistenpäivän idea on muistuttaa heistä joilla ei ole ihmisarvoa, ei onnitella ketään sukupuolen johdosta.
Vierailija kirjoitti:
Naistenpäivän idea on muistuttaa heistä joilla ei ole ihmisarvoa, ei onnitella ketään sukupuolen johdosta.
Ja tämä liittyi aloituksen merkkipäivien muistamiseen miten?
No on jo tökerö mies, en haluaisi enää jatkaa. Jos ei tuon vertaa toinen kiinnosta, niin saisi jäädä mun elämästä.
Eilen oli taas se päivä kun vaimo kertoi pojalleni ettei miestenpäivänäkään tule lahjoja tai kivoja juttuja kun ei naistenkaan... Ei viitsinyt sanoa että vuosi sitten naistenpäivänä onnittelin ja toin suklaata, mutta miestenpäivää ei edes muistettu, joten jätin nyt välistä... Iskäx3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naistenpäivän idea on muistuttaa heistä joilla ei ole ihmisarvoa, ei onnitella ketään sukupuolen johdosta.
Ja tämä liittyi aloituksen merkkipäivien muistamiseen miten?
Siten että se oli mainittu.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies ei välitä merkkipäivistä, paitsi lasten. Mä tein sille kuitenkin alusta asti selväksi mitä odotan jos mun kanssa haluaa olla. Se on lahja tai ravintolaan syömään, sen verran pystyy rakkaansa vuoksi tekemään. Jos ei pysty, rakastaako?
Tämä turhan krääsän ihannointi tuntuu olevan hyvin sukupuolisidonnainen asia.
Mun mies onnittelee, mutta ei muuta. Ei halua omiakaan merkkipäiviään huomioitavan. Mä en itsekään halua lahjoja, tykkään ostaa tavarani itse, mutta oli jotenkin hankala sopeutua siihen että edes leivoskahvit oman perheen kesken on liikaa :).
Suhtautuu kuitenkin ihan ok siihen että teini tekee hänelle syntymäpäivänä tai isänpäivänä kääretortun ja tulee kyllä kahville kun omia synttäreitä juhlistan ostoleivoksilla. Ja äitienpäivänä laittoi lapsen kanssa valkovuokot aamupalapöytään, nykysin se kai on teini kun siitä perinteestä laistaa eikä mies.
Lapselle olen järkännyt ihan juhlat, mutta itsekin mieluummin kutsun vain ne lapsen kaverit enkä järkkää suvu(i)lle enää äitini kuoleman jälkeen kahvituksia.
Ollaan vaan erilaisia, ei siitä mitään draamaa tarvitse tehdä.
Tänään naistenpäivänä mies ei muistanut onnitella minua, vaikka muistutettuani asiasta sanoi kyllä, että montaa työkaverinaista oli tänään onnitellut. Myöhemmin kaupassa käydessämme ihasteli ääneen kauniita kukka-asetelmia, mutta ei kuitenkaan ostanut sellaista minullle.