Mies ei koskaan huomioi ainuttakaan merkkipäivää tai juhlapäivää

Kyllä minun mies vaan aina ostaa lahjan minulle.

Miten hän itse reagoi omana merkkipäivänä? Oma isä on sellainen jota ei yhtään kiinnosta omat merkkipäivät ja pikemminkin pakenee huomiota. Ei vastavuoroisesti oikein ymmärrä muidenkaan huomioimista. Mutta ainakin tässä on logiikka. Sellainen ihminen, joka odottaa muiden lahjoja muttei vaivaudu ostamaan muille on vain paska. 

Vierailija kirjoitti:

Miten hän itse reagoi omana merkkipäivänä? Oma isä on sellainen jota ei yhtään kiinnosta omat merkkipäivät ja pikemminkin pakenee huomiota. Ei vastavuoroisesti oikein ymmärrä muidenkaan huomioimista. Mutta ainakin tässä on logiikka. Sellainen ihminen, joka odottaa muiden lahjoja muttei vaivaudu ostamaan muille on vain paska. 

Välillä ilahtui, välillä kiusaantui, välillä suhrautui välinpitämättömästi. Jos ennakkoon kysyi miten haluat viettää synttäriäsi niin vastaus oli aina en mitenkään tai jos kysyi mitä haluat joululahjaksi vastaus oli aina en mitään. Joulua haluaa muuten kyllä viettää. Ap

Mun mies ei välitä merkkipäivistä, paitsi lasten. Mä tein sille kuitenkin alusta asti selväksi mitä odotan jos mun kanssa haluaa olla. Se on lahja tai ravintolaan syömään, sen verran pystyy rakkaansa vuoksi tekemään. Jos ei pysty, rakastaako?

Vierailija kirjoitti:

Katkeruus on käsin kosketeltavaa. Ruo naisten jatkuva huomion haku on aika lapsellista ja naurettavaa

Kuulut niihin miehiin jotka ei koskaan halua ostaa lahjaa naiselle?

Itseppähän olet miehen valinnut ja vapaaehtoisesti olet hänen kanssaan. #OnlyWomenThings

Vaihda parempaan ap.

Minun ex-mieheni oli samanlainen ja nyt hän jatkaa samaa käytöstä tyttäreni kanssa. Viime jouluna tytär ei saanut isältään lahjaa, vaikka kaikki muut (isän sukulaiset) hän lahjoi. Syntymäpäivänä isä laittoi tyttärelleen tekstiviestin, ei mitään muuta. Tytär on kuitenkin miehen ainoa lapsi, eikä rahastakaan pitäisi olla puutetta. Mies on vaan niin piittaamaton, itsekäs ja ajattelematon. Itselleni se on tätä nykyä ihan sama, mutta tyttären puolesta harmittaa.

Vierailija kirjoitti:

Itseppähän olet miehen valinnut ja vapaaehtoisesti olet hänen kanssaan. #OnlyWomenThings

Jep, niin olen. Kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia. Tein aloituksen aiheesta onko muidenkin miehillä tämä sama huono puoli. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten hän itse reagoi omana merkkipäivänä? Oma isä on sellainen jota ei yhtään kiinnosta omat merkkipäivät ja pikemminkin pakenee huomiota. Ei vastavuoroisesti oikein ymmärrä muidenkaan huomioimista. Mutta ainakin tässä on logiikka. Sellainen ihminen, joka odottaa muiden lahjoja muttei vaivaudu ostamaan muille on vain paska. 

Välillä ilahtui, välillä kiusaantui, välillä suhrautui välinpitämättömästi. Jos ennakkoon kysyi miten haluat viettää synttäriäsi niin vastaus oli aina en mitenkään tai jos kysyi mitä haluat joululahjaksi vastaus oli aina en mitään. Joulua haluaa muuten kyllä viettää. Ap

Joo hyvin sama juttu isäni kanssa. Tekee aina selväksi ettei halua mitään, mutta kyllä se välillä ilahtuu kun ollaan sille jotain kivaa (esim. laadukkaat kuulokkeet) hommattu. Äiti kerran tokaisi, että sillä taitaa olla Aleksitymia (https://mielenihmeet.fi/aleksitymiasta-karsivan-henkilon-rakastaminen/). Tiedä sitten, käy kyllä aika yhteen kun sillä on vähän ongelmia edes vain perheenjäsenten halaamisessa. 

Ootko kuinka selkeästi ilmaissut hänelle että sulle merkkipäivinä muistaminen on tärkeää tms?

ei minunkaan mies… mutta miksi pitäisi edes?

Vierailija kirjoitti:

Ootko kuinka selkeästi ilmaissut hänelle että sulle merkkipäivinä muistaminen on tärkeää tms?

Erittäin selkeästi. Olen sanonut aivan suoraan, että haluan viettää synttäreitäni ja äitienpäivää, haluan kakkukahvit ja kukan tai pienen lahjan tai muun muistamisen. Ap

Minun mieheni on samanlainen, ap. Seurusteluaikoina ja liiton alussa huomioi, nyt ei enää vuosiin viitsinyt tai halunnut panostaa.

Lahjatko ne ovat rakkauden merkki? Olemme olleet yhdessä kymmeniä vuosia. Mies enkä minä ole juuri juhlineet synttäreitä niin, että toisillemme ostaisimme lahjoja. Matkoja on tehty, mutta ihan vaan muuten. Käymme ulkona syömässä silloin kun huvittaa. Näin on mennyt ja sopii jatkossakin mennä.

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni on samanlainen, ap. Seurusteluaikoina ja liiton alussa huomioi, nyt ei enää vuosiin viitsinyt tai halunnut panostaa.

Ikävä kuulla, tai siis tavallaan helpotus, että en ole ainoa, mutta ikävää silti. Minua harmittaa oma mies jo sen verran, että alkaa mennä maku koko liitosta. Viimeisimmät synttärini vietin lasten kanssa kolmin kakulla ja muulla herkutellen. Mies ei tullut edes pöytään. Ap

Olet jo oivaltanutkin kupletin juonen:

Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Älä enää huomioi miehen merkkipäiviä mitenkään. Sulla on lupa odottaa vastavuoroisuutta ja käytöstapoja muutenkin.

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 8 vuotta ja sain edellisjouluna ekan spontaanin ja miehen itse miettimän joululahjan (koru ja himoitsemani ihonhoitosetti). Se ilahduttaa vieläkin, sillä ensimmäisinä vuosina homma hoitui niin, että minä ostin yllätyslahjan ja mies sitten tarjoutui maksamaan jotain tarvitsemaani (esim. kampaajan).

Ostin miehelle ekat 3 vuotta myös ystävänpäivä- ja synttärilahjat ja kirjoitin kortit, mutta lopetin kun huomasin etten itse saanut mitään. Se toimi, ja mies otti omatoimisesti puheeksi miten on ollut ajattelematon odottaessaan esim. korttia ja suklaata pöydällä ystävänpäivänä hommaamatta itse lahjaa.

Odotan mielenkiinnolla viikonloppua kun täytän 30. Uskon saavani edes suklaata, mutta se jääköön nähtäväksi.

Älä tyydy moukkamaiseen käytökseen, ap. Merkkipäivien huomioiminen kuuluu peruskäytöstapoihin. Ota asia rohkeasti puheeksi. Tai kuten sanottua, vähintäänkin vastaat tyhjään tyhjällä.

Exä oli samanlainen. Lahja joskus olisi ollut kiva mutta enemmän olisi merkinnyt aidot toivotukset ja vaikka se kahvi ja kakku tai valmis aamupala. Viimeisenä hääpäivänä kun toivotin hyvää hääpäivää niin sain vastaukseksi vain ärtyneen murahduksen. Tuli olo että eiköhän tää ollut tässä

Muistithan ap taannoisen miestenpäivän jos itse vaadit samaa? 😊

Vierailija kirjoitti:

Exä oli samanlainen. Lahja joskus olisi ollut kiva mutta enemmän olisi merkinnyt aidot toivotukset ja vaikka se kahvi ja kakku tai valmis aamupala. Viimeisenä hääpäivänä kun toivotin hyvää hääpäivää niin sain vastaukseksi vain ärtyneen murahduksen. Tuli olo että eiköhän tää ollut tässä

En minäkään juuri sitä lahjaa niin kaipaa. Vaan onnittelut, aamukahvin ja sen kanssa jonkun makean herkun tai vaikka valmiin voileivän. Joku vaikka lähiniityltä poimittu kukkanen maljakossa tai vaikka ruokakaupan tulppaanikimppu olisi tehnyt minut todella iloiseksi. Ei se rahaa siis vaadi. Ap