Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia ettei viihdy töissä?
08.03.2022 |
Koko ajan on suurempi kupla otsassa sitä mukaa, kun aika kuluu.
Kommentit (53)
Työssä ei ole mitään vikaa, mutta kaikki muu siinä ympärillä johti siihen, että vaihdoin keikkalaiseksi. Keikkalaisena ei odoteta samassa määrin sekaantumista muuhun kuin työhön ja saa tehdä työt rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään missään työpaikalla työkaverien ympäröimänä viihdy, mutta itse työ on kyllä enimmäkseen kiinnostavaa. Etätyö on taivaan lahja.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään missään työpaikalla työkaverien ympäröimänä viihdy, mutta itse työ on kyllä enimmäkseen kiinnostavaa. Etätyö on taivaan lahja.
Meillä rajoitettiin etätyön tekemistä huomattavasti valtakunnallisen suosituksen päätyttyä. Olen miettinyt pitäisikö vaihtaa sellaiseen työpaikkaan, jossa etätyöhön suhtaudutaan myönteisesti, vaikka palkka laskisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään missään työpaikalla työkaverien ympäröimänä viihdy, mutta itse työ on kyllä enimmäkseen kiinnostavaa. Etätyö on taivaan lahja.
Meillä rajoitettiin etätyön tekemistä huomattavasti valtakunnallisen suosituksen päätyttyä. Olen miettinyt pitäisikö vaihtaa sellaiseen työpaikkaan, jossa etätyöhön suhtaudutaan myönteisesti, vaikka palkka laskisikin.
Työmatka on tällä hetkellä aika pitkä, joten elämään tulisi paljon enemmän joustoa, jos viikossa voisi pitää useamman etätyöpäivän. Työn luonne mahdollistaa hyvin etänä työskentelyn, mutta työnantajan suhtautuminen ei.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla työpaikoilla on yksi iso ongelma: ongelmia ei koskaan käsitellä oikeasti. Niitä pyöritellään sinne ja tänne. Ne hankalat ihmiset eivät muutu, eikä niitä saada ulos jne. Sellasta se on. Ryhmässä kärsii ne fiksut.
Tästä syystä en ole enää vuosiin vastannut niihin firman sisäisiin työilmapiirikyselyihin. Kysellään työntekijöiden mielipidettä asioihin anonyymisti, mutta tässä parinkymmenen vuoden aikana on selvinnyt, että vaikka kuinka ongelmia toisi esille on se sitten anonyymisti, tai suoraan omalla nimellä, mikään ei koskaan muutu. Herrat jossain toimistossaan päättää miten asiat tehdään ja me sitten tehdään. Oli se tehokasta tai ei. Nuorena stressasin hirveän paljon tätä, että asiat tehtiin johtoportaan mukaisesti työntekijöitä kuuntelematta, koska tuntui niin tyhmältä tehdä jokin asia typerästi, vaikka sen voisi tehdä järkevästi. Mutta tätä se touhu on nykyään. Joku pikkupomo päättää, että nyt tehdään asiat näin, joten me vaan tehdään sitten niin. En enää jaksa pokkuroida vastaan, teen vaan just niin kuin käsketään ja annan mennä asiat pieleen. Kun ei kerran meidän mielipiteillä ole väliä, tehdään sitten niin kuin käsketään. Tyyppien toimesta jotka eivät edes ymmärrä meidän töistä mitään, hyvä jos vaivautuvat ilmastoidusta norsunluutornistaan edes käymään lattiatasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ahdistaa työssä se etten saa lomaa ja vapaita sillon kun haluan ja niin paljon kuin haluan. Palkattoman vapaan pitäminen vaikuttaa meillä muuten kertyviin vapaapäiviin, jotka tulee työssäolopäivien mukaan. Eli jos haluaisin vaikka joka talvi viettää 4-6 viikkoa lämpimässä niin ei, se ei onnistu. Pitääkö minun odottaa 40 vuotta että saan vapaasti reissata ja nähdä maailmaa tai nauttia Suomen kesästä. Pää hajoaa ja olen vasta 30v.
Luulen että se on aika normaalia. Suuri osa ihmisistä tekee ihan tätä fyysistä työtä, siinä ei ole juuri vaikuttamismahdollisuuksia. Tehdään sitä työtä mitä määrätään sillä aikataululla mitä pomo sanoo. Maanantaina odotetaan perjantaita, talvella odotetaan. Joulun vapaita, keväällä pääsiäisen. Sitten odotetaan kesälomaa. Siivoojana olen äärimmäisen väsynyt ja vihainen päivittäin siihen että muu porukka harvoin on kiireistä. Meillä aamut juostaan hiki hatussa, toimiston ihmiset maleksii töihin klo 8 ja aloittavat päivänsä keittelemällä kahvia. Eipä sano pomo heille mitään. Juuri tuota ympäriinsä maleksimista ilmenee joka talossa missä käy. Tauot venyy, istuvat ja suu käy. Ihmettelen välillä tuleeko mikään työ valmiiksi koskaan ja kuinka paljon tarvitaan ihmisiä yhteen toimistoon. Alaa en enää voi talouspuolen takia vaihtaa. Eläke koittaa, jos sinne asti elän, 21 vuoden päästä. Että juu, en niinkään vihaa työtäni vaan niitä muita paviaaneja samoissa rakennuksissa. Vinkkinä heille: nostakaa se hanurinne ylös ja menkää vaikka vessaan kun se siivoja sen yhden kerran viikossa tulee sitä huonetta siivoamaan. Lopun ajan viikosta saatte olla " rauhassa". On tosi kurja mennä nöyristelemään siihen ovelle, kyselemään pääseekö siivoamaan. Vastaanotto on usein tosi ikävä. Ajattelisitte joskus muitakin kuin itseänne toimistorotat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On normaalia. Onko mahdollista vaihtaa työpaikkaa? Se helpottaa joksikin aikaa.
.
On varmaan, mutta sitten ei ole lomaa pitkään aikaan.
En ole koskaan vaihtanut töitä niin ettei olisi ollut täydet lomat tiedossa. Oma vika jos ei osaa neuvotella.
Vierailija kirjoitti:
Töissä pitäisi jakaa jo ovella joko viinaa, tai tyhmentämispillereitä.
Fiksut kärsii, tyhmät on onnessaan kuin possut lätissään, kun saavat puhua paxkaa kaikki päivät. Työn tekeminen on heille sitä mitä ne muut tekee.
Vanha hyvä työkulttuuri jossa ei pikku päiväkännejä katseltu vinosti takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajoittainen töissä viihtymättömyys on normaalia, mutta jos se on päivittäistä ja jatkuvaa niin ei ole. Kannattaa pohtia voiko tilanteeseen vaikuttaa vai olisiko nykyiselle paikalle aika antaa heipat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EI OLE NORMAALIA, vaihda työpaikkaa. Paljon mukavampi aamulla herätä, kun oikein odottaa töihin pääsyä.
Kuulostaa hyvin utopistiselta ajatukselta minulle. Ellei sitten olisi tilanne, että saa tehtyä harrastuksestaan ammatin.
Joo, sama. Mutta vaikea kuvitella ammattia jossa saa päivät pitkät bujoilla, kirjoitella päiväkirjaa, selailla lehtiä, askarrella ja liimailla tarroja. 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On täysin normaalia. Itse en tosin viihdy enää oikein missään.
tylsää on jos ei ole tekemidtä. jos on niin päivät menee nopeasti.