mies haluaa eron mutta asua saman katon alla

Entä kun en ole varma onko tää nainen joku harhautus. Että he eivät välttämättä koskaan tule edes tapaamaan. Vaikea todistaa kun lähin aamulla vähin äänin.

ap

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 13:25"][quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 13:04"]

Olen samanikäinen kun Ap. Ja elän suhteessa mikä on aika... Vaikea. Mies on ihana mutta olosuhteet erittäin hankalat. Tiedän että pitäisi kai antaa olla ja alkaa elää omaa elämää mutta perkele kun tuo mies on se oikea. Pelottaa että jään yksin jos annan tälle suhteelle vielä aikaa. Haluan kuitenki perheen, en voi ikuisuuksia odotella muuten jää lapset ja perhe hankkimatta..

[/quote]

Mikä on "ihana mies mutta hankalat olosuhteet"? Tarkoitatko että mies on muuten kiva mutta nämä teistä riippumattomat olosuhteet saa miehen käyttäytymään ikävästi sinua kohtaan?

No et todellakaan jää yksin vaikka jätät miehen. Kuule meri on täynnä kaloja, isompia ja parempia. Eri asia jos olet 35-vuotias jolla biologinen kello tikittää vauhdilla...
[/quote]

Ei mies ikävästi käyttäydy vaan yhteinen tulevaisuus on hyvin epävarmaa olosuhteista johtuen. Miehen mielestä kaikki järjestyy mutta en tiedä sanooko noin vain uskotellekseen itselleen ja minulle.
Ahdistaa kun aika kuluu ja jos odotan turhaan että asiat selkiintyisi.

Siksi ymmärrän Ap ;ta osaksi. Ystävä piiri vakiintuu ja menee eteenpäin. Miehen tuollainen temppu saa oman elämän menemään taakse päin, lähtöruutuun. Se pelottaa koska eikö tässä vaiheessa pitäisi alkaa vakiintumaan eikä palata starttiin

Itse olen 43 ja mieheni haluaa kai erota. Naimisissa 20vuotta.

Itse ehdotin tuota järjestelyä miehelle koska lopullinen ero tuntuu vielä liian pahalta. Tiedän että miehelläni on tai ainakin on ollut jo uusi suhde. Siksi kai halusi erota alunperin.

Anna ap itsellesi aikaa - näet asiat selvemmin niin. Toivu rauhassa, elä omaa elämääsi.

Älä kuitenkaan elättele turhaa toivoa - itse tein niin ja olin tulla hulluksi

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 05:45"]

Olen ihan murtunut. Sydämeni on särkynyt. Olemme seurustelleet reilu 4v, josta vähän alle 3v saman katon alla. Meillä on mennyt hyvin, vissiin liiankin hyvin kun nyt tänä vuonna toukokuussa tuli ensimmäinen varsinainen riita. Mieheni on ahdistuvaa sorttia ja menee "lukkoon". Ei puhu, on vain omissa oloissaan. Välillä oli kausia kun sovimme, ja taas elimme mielestäni hyvää parisuhdetta jossa läheisyyttäkin on. Kunnes. Miehelläni alkaa kesäloma niin sitten riidat vain paheni etten oikeastaan tiedä mistä riideltiin. Mies myös tokaisi ettei rakasta enää ja että tunteet ovat laimentuneet johtuen ilmeisesti siitä että hän ahdistuu riitelystä. Noh tässä ihan pari pv sitten hän ilmoitti haluavansa erota. Tietenkin muruin koska rakastan häntä edelleen todella vahvasti. Ja meillä tosiaan 4v kesti ennen ensimmäistä riitaa. Nyt en tiedä mitä mieheni päässä liikkuu, on toisessa huoneessa. Sanoi kuitenkin että haluaa asua tässä asunnossa niin pitkään kuin mahdollista eli onko tässä toivoa vai ei? Mitä mieltä olette tauosta?

[/quote]

Tekosyitä ja toinen nainen. Tai muuten vain alkanut inhota sinua.

Ap on leikkinyt kotia ja ajanut itsensä pussiin. Ei tietenkään mies halua heivata pellolle ruuanlaittajaa, siivoajaa, pyykkäriä, kaikenlaisista asioista huolehtijaa, vaikka kuinka kiinnostaisi jo joku toinen pillu.

Nyt vain reippaasti asuntoa etsimään. Joku halpa yksiö nyt ensihätään, myöhemmin sitten parempi paikka.

Ap ryhdistäydy! Muuta yksin asumaan: itsenäisty,elä omaa elämääsi,opi tuntemaan itsesi ja arvostamaan itseäsi. Tutustu uusiin ihmisiin,aloita uusi harrastus tms

Ihan kuin joku mies muka "testailisi" naista.. "Keksinkin tässä että alan kirjoitella jollekin ämmälle ihan vaan nähdäkseni naisystäväni rektion ja testailen häntä tällä tavalla... Juuei. Ap voi sua miten olet lapsellinen.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 14:10"]

Entä kun en ole varma onko tää nainen joku harhautus. Että he eivät välttämättä koskaan tule edes tapaamaan. Vaikea todistaa kun lähin aamulla vähin äänin. ap

[/quote]

Tuohan olisi ihan sairasta tunteillasi pelaamista!

ap vastailee...
alan kans pakkaamaan, tänäaamuna kun tulin "kotiin" niin ihmettelin että mulla on taas keskusteluyhteys mieheen. Mies jopa kertoi mihin on menossa ennenkun lähti ulos ovesta. Ei pystyny erosta selvinpäin puhumaan, sano vaan et asutaan nyt tässä ja katotaan. Haluaa ainakin molempien rahatilanteen korjata ettei molemmat jää "tienpäälle". On tää hankala tilanne. Ite sain eilen onneks kaverilta yösijan ja tänään ihan hyvä fiilis. Kolmeen päivään en oo pystyny syömään mitään, jospa tänää pystyis.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 14:21"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 13:25"][quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 13:04"] Olen samanikäinen kun Ap. Ja elän suhteessa mikä on aika... Vaikea. Mies on ihana mutta olosuhteet erittäin hankalat. Tiedän että pitäisi kai antaa olla ja alkaa elää omaa elämää mutta perkele kun tuo mies on se oikea. Pelottaa että jään yksin jos annan tälle suhteelle vielä aikaa. Haluan kuitenki perheen, en voi ikuisuuksia odotella muuten jää lapset ja perhe hankkimatta.. [/quote] Mikä on "ihana mies mutta hankalat olosuhteet"? Tarkoitatko että mies on muuten kiva mutta nämä teistä riippumattomat olosuhteet saa miehen käyttäytymään ikävästi sinua kohtaan? No et todellakaan jää yksin vaikka jätät miehen. Kuule meri on täynnä kaloja, isompia ja parempia. Eri asia jos olet 35-vuotias jolla biologinen kello tikittää vauhdilla... [/quote] Ei mies ikävästi käyttäydy vaan yhteinen tulevaisuus on hyvin epävarmaa olosuhteista johtuen. Miehen mielestä kaikki järjestyy mutta en tiedä sanooko noin vain uskotellekseen itselleen ja minulle. Ahdistaa kun aika kuluu ja jos odotan turhaan että asiat selkiintyisi. Siksi ymmärrän Ap ;ta osaksi. Ystävä piiri vakiintuu ja menee eteenpäin. Miehen tuollainen temppu saa oman elämän menemään taakse päin, lähtöruutuun. Se pelottaa koska eikö tässä vaiheessa pitäisi alkaa vakiintumaan eikä palata starttiin

[/quote]

Olen oppinut (kantapään kautta) että hankalassa elämäntilanteessa ratkaisuja pitää tehdä aktiivisesti, eikä jättää niitä ajan ratkaistavaksi. Ajan kuluminen ei muuta mitään, tilanne muuttuu tai ratkeaa vasta kun jompikumpi tekee liikkeen johonkin suuntaan. Asioista pitää pystyä keskustelemaan niiden oikeilla nimillä, ei riitä että keskustellaan siitä vieläkö rakkautta on ja ajatellaan että kyllä tämä tästä.

Saanko kysyä mitkä teidän vaikeat olosuhteet on? Miksi yhdessäolonne on niin vaikeassa vaiheessa?

Haluaisin myös sanoa että 23vuotiaalla ei ole kiire vakiintua. Moni on vielä hyvin kypsymätön siinä iässä. Jos teidän tilanne ei tuosta parane ja olette epävarmoja tulevaisuudesta, ei kannata harkita suhteessa etenemistä. Laittakaa asiat ensin kuntoon.

Mun exä sanoi mulle aikoinan parin vuoden yhdessäasumisen jälkeen ettei rakasta mua enää ja tahtoo erota. Kävelin samantien kauppaan hakemaan pahvilaatikoita ja aloin pakkaamaan, kyseli ihmeissään et mitä teen. Ja ihmetteli kun sanoin et muutan pois, onneksi äidin sijoitusasunto oli juuri tyhjillään toisessa kaupungissa ja itselläni oli koulu loppumassa kuukauden kuluttua. Olis kuulema myös halunnut kuitenkin jatkaa asumista yhdessä. Mutta miksi, sitä en koskaan tajunnut? Ehkä olisi myös halunnut musta siivoojan, ruoanlaitajan ja vuokran puolittajan. Sain pakattua ja se kuukausi asuttiin yhdessä, itse tosin nukuin sohvalla. Muutin pois eikä olla enää ikinä nähty vaikka kaikki tapahtui vuonna 2009, olin silloin hieman ap:ta vanhempi. Kertaakaan en oo katunut tai aatellut mitä jos vaikka tää mies oli siihen astisen elämäni surin rakkaus ja toipuminen kesti. No, 2009 tapasin nykyisen aviomieheni ja 3. hääpäivä on tulossa pian. Ei varmaan olisi tapahtunut jos olisin jänyt roikkumaan.

JÄTÄ SE!!