Vähänkö mä olen vahingoniloinen. Mies jätti mut 2000
ja sanoi lähtiessä syyksi mm että olen ruma, että minulla on mahdoton luonne yms paskamaista. Itsekin aloin uskoa. Nyt olen kihloissa, avoliitossa, uusi vauva jne. ja ex tyrkyttää itseään kaikilla treffipalstoilla mutta eipä oo kellekkään vielä kelvannut. Enkö mä ookki kusipainen luonne? Joo.
Kommentit (6)
Onnittelut sinulle, olet tosiaan vahingonilosi ansainnut.
Toivottavasti ex-miehesi tajuaa itsekin jossainvaiheessa, ettei hän olekaan mikään Luojan lahja kaikille naisille.. =D Taisi siis ainakin vuonna 2000 pitää itseään melkoisena adoniksena..
Hieno homma. Minäkin iloitsen kanssasi!
Taisi jäädä valitsijan käteen pelkkä luu :D
Nyt kun vielä pääset exästä yli ja lakkaat ajattelemasta sitä, saatat olla aidosti onnellinen
Mulla oli samankaltainen tilanne joskus. Ex jätti ja haukku vielä täysin, muutti suoraan " täydellisen naisen" luokse ja hehkutti miten ihanaa oli! Onnea kesti vajaa vuoden ja alkoi mulle valittamaan miten vaikeeta elämä on. Viimeksi kun näin tämän supersankarin, oli makasi sammuneena bussipysäkillä. Vahingon ilo on paras ilo :D
Meillekin tulee vauva enkä voisi olla onnellisempi!
Vaikka ex-mies olikin mulle tosi kamala ja ero oli tuskainen, niin olen niin onnellinen että löysi itselleen naisen joka sai hänet muuttumaan. Vihdoinkin on lapsella kunnon isä. Ja tämän naisen kanssa heillä oli vissiin työpaikkaromanssi jo meidän yhdessäolo aikana.
Kaikesta huolimatta haluan ex:lleni vain hyvää, sillä tiedän että mitä huonommin sillä menee niin sen huonommin on mun lapsen asiat. Ja minäkin olen nyt onnellisessa liitossa, kiitos sen että mies jätti (muuten varmaan riutuisin vieläkin siinä huonossa suhteessa).
Tässä tapauksessa sanoisin että olet vahingonilosi ansainnut!