Miten jotkut aikuiset ihmiset eivät osaa tervehtiä?

Aargh, ilmeisesti työelmässä oleva ihminen, jolla samanikäinen lapsi kuin meillä ei ole voinut koskaan vielä tervehtiä. Itsekään en toivo mitään super small talkia, mutta voi vitsi kun tekisi mieli joskus mennä ja ravistella rouvaa ja huutaa, että mikä vittu on kun et voi sanoa rapussa " hei" !



Olen ihan rauhallinen, kiva ihminen. Minua on vain alkanut ihan oikeasti ärsyttämään ihan hirveästi, kun toinen pakoilee rapussa. Menee ihan paniikkiin, jos osun samaan aikaan siihen, katselee jonnekin nurkkiin ja itselle jää niin typerä olo, kun sanoo hei ja toinen ei vastaa mitään.



Kiitos että sain avautua.

Olen ollut palvelualallla kohta 20 vuotta ja välillä tekis mieli avata sanainen arkku tästä asiasta siellä työssä.



Meillä on vielä sellaien käsky etttä joka ainoalta asaikkaalta täytyy mennä kysymään miten voimme auttaa.



Joskus kun vaikka yhtenä päivänä on sattunut monen monta ääliö asiakasta tuntuuu että voimat loppuu siihen hyväntuulisen auttavan myyjän roolin esittämiseen!



Yhdellä asiakkaalle sanoinkin että kuule en aio sinua elämässä mitenkään auttaa vaan kyse on nyt näistä vaatteista.



Nainen oli just sanonut miehelleen että kuuletko se haluaa auttaa sua jotenkin sun elämässä onko sulla jotain ongelmia.



Lähdin pois paikalta ja noin minuutin päästä mies tuli pyytämään mua auttamaan kun ei osannut valita oikeaa kokoa housuista!

Mies olikin sitten yliystävällinen . Varmaan huomasi että mulla kiehahti sen naisen lauseen takia.

Itse sanon sinnikkäästi Huomenta tai Hei kovalla äänellä puolitutuille, vaikkei tervehtisikään takaisin. On heidän häpeä jos ovat moukkia, etteivät vastaa takaisin.

esim. naapuria rapussa. Voisiko joku valoittaa, miksi ei voi sanoa hei kaupassa, hississä tai pyöräkellarissa tutulle naamalle?

millä tavalla olisi paras ilmaista, jos ja kun asiakkaana haluan itse rauhassa katsella ja sovittaa vaatteita. Onko hyvä sanoa esim. " Kiitos, mutta haluaisin katsella itsekseni, jos sopii."

Olen käyttänyt tällaista repliikkiä, kuulostaako tuo tyhmältä?



tv. omatoimisesti asioiva

Vierailija:

millä tavalla olisi paras ilmaista, jos ja kun asiakkaana haluan itse rauhassa katsella ja sovittaa vaatteita. Onko hyvä sanoa esim. " Kiitos, mutta haluaisin katsella itsekseni, jos sopii."

Olen käyttänyt tällaista repliikkiä, kuulostaako tuo tyhmältä?

tv. omatoimisesti asioiva

Voit vielä jättää sen jos sopii pois.;)

Koska kyllä se myyjälle sopii.

Itse koen että se on ihan kivasti ilmaistu .Varsinkin tuo kiitos sana kuullostaa kivalle.

T: vaatemyyjä

Vierailija:

Vierailija:

millä tavalla olisi paras ilmaista, jos ja kun asiakkaana haluan itse rauhassa katsella ja sovittaa vaatteita. Onko hyvä sanoa esim. " Kiitos, mutta haluaisin katsella itsekseni, jos sopii."

Olen käyttänyt tällaista repliikkiä, kuulostaako tuo tyhmältä?

tv. omatoimisesti asioiva

Voit vielä jättää sen jos sopii pois.;)

Koska kyllä se myyjälle sopii.

Itse koen että se on ihan kivasti ilmaistu .Varsinkin tuo kiitos sana kuullostaa kivalle.

Olen ajatellut, että en halua sanoa epäystävällisesti, vaikka en haluakaan myyjän mukanaoloa.

tv. omatoiminen

T: vaatemyyjä

a on aivan uskomatonta kuinka paljon huonosti käyttäytyviä moukkia löytyy! Olen töissä arvostetussa kaupassa, eli asiakaskunta ei pääosin ole mitään yhteiskunnan elättejä. Jotkut asiakkaat menevät ihan henkilökohtaisuuksiin kun alkavat sättimään myyjää. Toivottavasti pian löydän oman alani hommia, sillä asiakaspalvelu alkaa käydä jo mielenterveydelle ;)

Ei tervehtiminen tai tervehtimättä jättäminen ole koulutuksesta kiinni. Jotkut vain ovat sosiaalisesti kömpelöitä.

Tohon bussikuskien tervehtimisdilemmaan oon lukenut ainakin yhden näkemyksen Uutislehti Satasen tekstiviestipalstalta! Siellä kuski selitti, ettei tervehdi sellaisia ihmisiä, jotka sanovat tervehdyksen kohti matkalipunlukijaa!!!



Nykyään otankin ensin tiukan katsekontaktin kuskiin, sanon hei ja sitten vasta leimaan lippuni! Vastausta ei silti aina kuulu...



T: Se pihisijä tuolta ketjun alkupäästä - oma-aloitteisesti osaan kuitenkin tervehtiä ihan ääneenkin

koska henkeni haisee paskalta. Mielestäni olen siksi erittäin kohtelias kun EN tervehdi.

Menin lastenvaate kauppaan, ei mikään järin edullinen vaan aika hintava ainakin minun kukkarolleni... Myyjä tuli sillä sekunnilla viereen kun pääsin ovesta sisään... " Mitäs laitetaan" ja ilmoitin ihan fiksusti että tulin vain katselemaan mitä teillä on... " sitten alkoi tuleman rekeistä rompetta näytille" sanoin, sitten että " ei kiitos tyttö värejä kun kotona on kaksi poikaa" ja sitten alkoi esittelemään vauvan vaatteita " onko perheenlisäytä tulossa teille, tai jollekin tutulle?" Ilmoitin että ei ole, ja kysyin että " onhan nämä rukkaset veden pitävät" ja myyjä ilmoitti " osta kuule nää, nää on paljon paremmat" ja sitten tulikin rukkasten kanssa haalari kun oli niin saman värinen... " Minkäs kokoisen haalarin laitan kassalle odottamaan, kun käyt automaatilla" Sanoin hyvin nätisti " ei kun ostan nämä rukkaset, kun talvihaalri on jo valmiina..." Myyjä ei kertakaikkiaan ymmärtänyt vaan alkoi selittämään haalarin ominaisuuksia ja sanoi uudelleen laittavansa sen kanssalle... siinä vaiheessa sitten sanoin " Kiitos, mutta haalaria en osta" myyjä yritti vielä, että kun se on niin kauhean hyvä... Lähdin sitten kaupasta ostamatta yhtään mitään...

juttelen jotain muutakin ohi aiheen. En nyt siis mitään puolen tunnin stooria ala vetää, mutta aina sen verran, että edes pienet naurut saa molemmille. Itse olen kova puhumaan enkä edes osaa keskustella höpöttämättä ylimääräisiä.

Ihan kiva on ollut huomata, että myyjänkin päivä on -yleensä ainakin- piristynyt, poikkeuksena tietysti Iskun yksi myyjä, jolla on suupielet lattialla asti, vaikka heittäisit kärrynpyörää...