Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut aikuiset ihmiset eivät osaa tervehtiä?
29.09.2006 |
Kauppajonossa ollessa kiinnitin huomion edellä oleviin asiakkaisiin, kun eivät sanoneet päivää, heitä ym. kassantädille! Kassa sanoi iloisesti hei, niin ihmiset eivät edes katso häneen!
Moukkamaista, sanon minä.
Kommentit (33)
ajaksi) puhua jotenkin sisäänpäin, siis hengittää puhuessa sisään. no eihän sitä kukaan kuule, tietenkään! Saankin aina joskus sellaisia vihaisia huutoja ovien avaajilta, että OLEPPA HYVÄ -tuntuu vähän tyhmältä, kun oon kuitenkin ujosti kiittänyt.
Normaalisti osaan kyllä ihan puhua, toi on tollanen huono tapa. Kai sitä pitäis sitten tehdä niinkuin nuorena, että kailottaa se hei ja se kiitos. Siitä vaan niin paljon silloin kiusattiin, yläasteella, että oon tullut nössömmäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yksi juntti sanoi myyjälle (kun kysyi, voiko olla avuksi), että " enköhän mä tuu sanomaan jos tartten apua" .
Miksei saman tien voi vastata nätisti, jos kerran sen suunsa aukaisee?!
Minkälaiset vanhemmat teillä on ollut, jotka ette osaa alkeellisimpiakaan käytöstapoja, joihin tervehtiminen kuuluu?
Käytöstavat siis myyjille ja ihmistuntemusta. Joku ehkä haluaakin heti kysymyksen, mutta useat ei.
niin on mukava, jos kaupassa on myyjä, joka kysyy tarvitsenko apua. Joskus on helpompi kysyä myyjältä, missä on sellaiset farkut, jne. niin ei tarvitse itse etsiä turhaan. Ihaninta on asioida Stokkalla, jossa tuntuu, ettei sellaista ongelmaa ole, jota myyjä ei voisi ratkaista, esim. kun ostin kenkiä pojalle, niin puuttuva koko tilattiin toiselta puolelta kaupunkia kauppaan. Mieluusti asioin ko. kaupassa ystävällisen palvelun takia ja jätän ostamatta naapurin yrmykaupasta, josta ehä saisin tuotteen halvemmalla...
Mun mielestä kaupan kontakteista puhuttaessa aina unohdetaan se, että kyseessä on kahden ihmisen välinen kohtaaminen. Kun ei se myyjä voi asiakasta tuntea läpikotaisin, niin joskus tulee tehtyä virhearvio ja sanottua väärin. Syy ei silti välttämättä ole siinä myyjässä! Itse työskentelin parisen vuotta kaupassa ja silloin tuli kyllä kaikenlaista niskaan. Hyvää ja pahaa ja niinä vuosinan oppi paljon ihmisistä, sellaistakin, mitä ei olisi halunnut!
Itse sanon päivää jne. esim. bussissakin, vaikka en edes muista, milloin kuski olisi mulle viimeksi vastannut...
niinkuin eräissä maissa... Siellä, jos missä, oli hieman epämieluisaa asioida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
yksi juntti sanoi myyjälle (kun kysyi, voiko olla avuksi), että " enköhän mä tuu sanomaan jos tartten apua" .
Miksei saman tien voi vastata nätisti, jos kerran sen suunsa aukaisee?!
Minkälaiset vanhemmat teillä on ollut, jotka ette osaa alkeellisimpiakaan käytöstapoja, joihin tervehtiminen kuuluu?
Vierailija:
Koko bussi aina jähmettyy kauhusta, kun jään kyydistä ja sanon kuljettajalle " kiitos!" . Ilmeisesti aina silloin ahdistuvat, kun tietävät, että niin on kohteliasta tehdä, mutta eivät viitsi/kehtaa itse koskaan kiittää tai sanoa kuskille edes hei.
Kuljen itse Helsingistä Jäkeen, ja sillä välillä lähes kaikki kiittää jäädessään pois. HKL:n bussissa kiitän vain, jos jostain harvinaisesta syystä menen ulos etuovesta. Mutta kaikkia kuskeja moikkaan aina. Kaikkihan eivät todella tee niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
todistuksessa ysejä ja kymppejä ja on oikein päässyt yliopistoon opiskeleman ei osaa sanoa huomenta tai päivää kun on käynyt meillä. Kaipa akateemisten ei tarvitse osata.
Vierailija:
ajaksi) puhua jotenkin sisäänpäin, siis hengittää puhuessa sisään. no eihän sitä kukaan kuule, tietenkään! Saankin aina joskus sellaisia vihaisia huutoja ovien avaajilta, että OLEPPA HYVÄ -tuntuu vähän tyhmältä, kun oon kuitenkin ujosti kiittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten yksi pieni sana on niin hirmu vaikea saada sanottua? ja on kait aivan ylivoimaista katsoa samalla silmiin??? miten lapset voivat oppia käytöstapoja, jolleivat vanhemmat anna siihen mallia omalla käytöksellään?
Kun ollaan miehen kanssa pihalla ja nähdään se niin kaveri on niin mielinkielin ettei tosikaan, hyvä ettei kahvia tarjoa samantien. Mutta kun olen yksin tai lasten kanssa portaikossa niin se äijä ei saa sanaa suustaan. Minä tervehdin joka kerta, se vaan tuijottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsipäivää en opeta lapsianikaan tervehtimään, koska minusta se on tosi ahdistavaa, mutta muuten neuvon, että kavereille mennessä tervehditään myös vanhempia ja lähtiessä sanotaan heippa. Ja kaupassa ja linja-autossa tervehditään kassaa ja kuljettajaa.
Kun vaimo paikalla ei sanan sanaa mutta yksinään jutteli ummet ja lammet. Taisi olla vaimo mustasukkaista lajia. Täällä maalla kyllä tervehditään aina kun naamakkain kohdataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka eivät esim. aamulla vastaa tervehdykseen. Tuijottavat vaan suu auki ja mölönä takaisin.
Miten noin sosiaalisesti kyvyttömät ihmiset pärjäävät työelämässä ollenkaan?
Koko bussi aina jähmettyy kauhusta, kun jään kyydistä ja sanon kuljettajalle " kiitos!" . Ilmeisesti aina silloin ahdistuvat, kun tietävät, että niin on kohteliasta tehdä, mutta eivät viitsi/kehtaa itse koskaan kiittää tai sanoa kuskille edes hei.
Silloin kyllä tervehditään aika äänekkäästi.
ti: hei. Yksikin äiti on AINA, AINA, AINA naama niin rutussa, että en voi uskoa, mikä on elämässä AINA niin kamalaa. Kyllä itselläkin joskus päää höyryää tiukan aamun jälkeen, mutta...
Olen sellaisessa kaupassa töissä jossa noin 99% asiakkaista tarvitsee myyjää.
Ja kun menen tervehtimään asiakasta ja kysyn
joko
Hei! Voinko auttaa teitä?
tai
Hei joko teitä palvellaan ?
No jotkut idiootit eivät vastaa mitään tai kääntävät selän minulle.
Tai sitten olllaan niin vitun fiksuja ja sanotaan kaippa mä nyt osaaan itsekin pukea vaatteet päällen?
Tai että minkälaista apua tarkoitat kyllä mä mun elämässä pärjäänihan itsekin.
Tai sitten katsotaan vain halveksivasti ja aletaan puhua hiljisella äänellä vaimon kanssa jotain omia juttuja.
Mites olis jos myyjä käyttäytis samalla lailla vittuillen? Hirveä kohu ja valitus alkaisi!
Jos asiakas sanoo minulle että kiitos katselen meiluummmin itse ta iei kiitos en halua palvelua ymmärrän sen kyllä heti.
Ja yleensä nämä vittuilijat sitten hetken päästä tulevat apua anelemaan kun eivät löydäkään sitä mitä tarvitsevat.
Kiitos että sain avautua!
Itseäni ärsyttää sanoa joka aamu samoille työkaverien naamoille, että huomenta, huomenta. Jotenkin se tuntuu liioitellulta, sillä ihan justiinha me nähtiin ja toivoteltiin samoin. :D
En tiedä missä vaiheessa huomenesta on tullut minulle jotenkin henkilökohtaisempi ja arvokkaampi tervehdys kuin pelkkä " hei" , mutta sanoin kaikille nykyisin aamullakin pelkästään hei, ja se saa riittää. :) Vain yhtä naista en ole saanut käännytettyä tähän tapaani, hän sanoo aina tiukasti huomenta ja pakkohan siihen on samoin vastata. :D
Asuttiin kerrostalossa ja se ei kertakaikkiaan mennyt minun ymmärrykseen, että onko se naapureiden tervehtiminen niin vaikeaa? Ei siinä tarvitse niitä näitä keskustella vaan pieni " hei" sana olisi jo jotakin...