Lue keskustelun säännöt.
Meneekö elämäsi hukkaan?
07.08.2015 |
Yön tunneille tällaista pohdintaa: Mitä olet saavuttanut elämässäsi?
Oletko tyytyväinen tilanteeseesi tällä hetkellä?
Miten kulutat päivääsi, jos olet yksineläjä/työtön?
Itse olen 35 v, mies, joka on tällä hetkellä työtön ja valitettavasti en näe itseäni työelämässä enää:(
Minulla olisi jonkinlaisia haluja tehdä töitä, mutta tiedostan liian hyvin millaisessa maailmassa elämme. Koen surua siitä, että olen aina ollut vähän hidas ja mietiskelevä muulle maailmalle (en pysy perässä), olkoonkin että on siitä ollut jotain hyötyäkin.
Masentaa, kun on koko elämänsä elänyt "kunnolla", mutta huomaa, ettei siitä ollut sellaista hyötyä, mitä kuvittelin (Ehkä odotin liikoja). Toisaalta minulla on terveys tallella, en juo/polta, olen pysynyt samassa painossa koko aikuiselämäni ajan, hallitsen raha-asiani.
En tee rahalla juuri mitään pakollisten menojen lisäksi. Minulla on kaikkea mistä voisi kuvitella normaalin ihmisen olevan onnellinen, mutta silti koomailen koneella päivästä toiseen.
Jotenkin pelottavaa ajatella, että tämä oli tässä. Toivottavasti ei.
Kommentit (28)
En ole todellakaan tyytyväinen. Koko ajan puhelin kädessä ja näpytän sitä. En olisi uskonut itsestäni että kulutan aikaani tällä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän sinnitellä mieheni, vanhempieni ja siskoni takia. Olen ollut valmis lähtemään jo kauan.
ahdisti juuri tänään katsella vanhojen lukiokavereiden fb profiileja... tuntui että kaikki on saaneet nähdä ja kokea paljon enemmän kuin minä. olen aina ollut taivaanrannan maalari, mutta en ole rohkea enkä ole spontaani jotta koskaan uskaltaisin tehdä mitään repäisevää. olen lihonut ihan hirveästi ja se estää minua käymästä esim. juhlimassa koska häpeän itseäni niin kovin.....olen nuori, mutta lähes koko aikuisikäni olen pelännyt että aikaa ei ole ja elämä valuu hukkaan, en koskaan saavuta mitään. ahdistaa oma saamattomuus ja pelkuruus
Ei mene! Mulla on ihana perhe, koti, mies ja työ. Nyt olen lomalla, mutta viihdyn töissäni oikein hyvin ja miehelläkin on hyvä työ, joten talous on kunnossa. Molemmilla on koulutusta vastaava työ. Kaikki on onnellista! Terveyttä arvostan ja panostan perheeni hyvinvointiin ja hyvään ruokaan. Nyt sitä onkin saatavilla kun kesän sato kypsyy. Läheisilläni on myös kaikki hyvin, joten tunnen olevani erittäin onnekas. Tavallista eloa ja arkea, ei sen kummempaa tarvita onneen! Kesä nyt on ollut vähän kylmä, mutta tuleva syyslomamatka vähän lievittää sitä kun tietää että pääsee parin kuukauden päästä lämpimään. :)
Hei ihmiset,
mikä mittari työelämä oikein on?
Sehän on periaatteessa paikka, jossa tienataan rahaa.Yksi elämän osa-alueista, mutta vain yksi. Tietysti muutakin, mutta voihan taipumuksiaan jollain lailla toteuttaa myös työelämän ulkopuolella. Muille voi olla hyödyksi. Rahapula on mälsää, mutta ihminen ei oikeastaan paljon tarvitse.
Miksi ja mitä siellä työssä pitäisi kenellekään mitään näyttää ja todistaa. Kunhan hoitaa hommansa.
Olen kai vieläkin niin torppari-geenien tuote, että minusta on luonnollista tehdä välillä julkisia töitä ja välillä ei. Olen ehdottanut jo pitkään sellaista muinais-Egyptin mallia, että puoli vuotta tehdään työtä yhteiseksi hyväksi, ja toiset puoli hoidetaan omia asioita.
Ainakin minulla on useimmiten rittänyt kotona tekemistä, eikä aina olisi aikaakaan muuhun. Olen tottunut tähän lama-ajan alla valmistuneena. Tosin perhekin on ollut lähes yhtä kauan.
Se on kyllä kakkia, että yhteiskunta rakentuu säännöllisen palkkatyön idealle, mutta kaikille se ei ole mahdollista. Monta eri systeemiä kulkee rinnakkain eikä toimi keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen toisaalta pettynyt ja toisaalta tyytyväinen. Vähän sama tarina kuin muutamalla aiemmalla vastaajalla, mielenterveys rakoili nuorena aikuisena joten tipahdin ikäisteni kelkasta. Nyt kolmekymppisenä minulla on ammatti alalta joka on intohimoni sekä myös lähellä harrastuksiani. Mutta ei töitä. Toisaalta olen tyytyväinen siihen että asiat ovat muuten melko hyvin elämässä. Uskon vielä työllistyväni, jopa omalle alalle. Olen huomannut että optimistisella asenteella pääsee pitkälle. Opiskellessani nykyiseen ammattiin huomasin että olen vihdoin hyvä jossakin, se on vielä lisännyt luottamusta tulevaisuuteen. Itse voimme omaan elämäämme parhaiten vaikuttaa, olen huomannut senkin että negatiiviset vaikuttajat (ihmiset yleensä) kannattaa karsia pois ja sassiin, ja kerätä ympärilleen välittäviä ja aidosti kannustavia ihmisiä. En olisi 10 vuotta sitten uskonut että elämä on tällä tolalla, ja lähinnä positiivisella tolalla. Tsemppiä kaikille, pysykää positiivisena!
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 01:50"]
ahdisti juuri tänään katsella vanhojen lukiokavereiden fb profiileja... tuntui että kaikki on saaneet nähdä ja kokea paljon enemmän kuin minä. olen aina ollut taivaanrannan maalari, mutta en ole rohkea enkä ole spontaani jotta koskaan uskaltaisin tehdä mitään repäisevää. olen lihonut ihan hirveästi ja se estää minua käymästä esim. juhlimassa koska häpeän itseäni niin kovin.....olen nuori, mutta lähes koko aikuisikäni olen pelännyt että aikaa ei ole ja elämä valuu hukkaan, en koskaan saavuta mitään. ahdistaa oma saamattomuus ja pelkuruus
[/quote]Lopeta niiden vakoilu. On turhaa vertailla itseään ihan erityyppisiin ihmisiin. Mieti mistä pidät ja hakeudu samanmielisten seuraan, mene lenkille jos tekee mieli sureksia fb-profiilien äärellä. Mä en liikoja uskoisi niiden varaan luotua mielikuvaa, oikeassa elämässä kaikille tapahtuu yhtä sun toista mitä ei pistetä kiillotettuna näyteikkunaan.
Ala miettiä miten saisit haaveesi paremin toteutumaan ja keskity siihen. Muuten sun aikasi tosiaan menee hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 00:52"]
Kyllä tuntuu siltä. Yritin koko nuoruuteni opiskella etsiä omaa alaa tai jotain mistä olisin kiinnostunut. Kuuntelin liikaa isääni joka sanoi että töihin vaan eikä mihinkään kouluihin. Kävin kuitenkin 9kk kestävän aikuiskoulutuksen enkä siitä kovin ylpeä ole kun halusin opiskella jotain mistä pidän. 10v tein töitä minimipalkalla joka riitti elämiseen sitten yritin lasta mieheni kanssaettä olisi edes perhe mutta mentiinkin lapsettomuushoitoijen kautta tuloksetta. Mies sekosi ja erottiin sitten minusta tuli yh miehelle joka ei ole kuvioissa. Huoooh tätä elämää. Ei mennyt niinkuin olisin halunnut.
[/quote]Onneksi sitä on vielä jäljellä kymmeniä vuosia, ja se muuttuu koko ajan.
Minä kuljen Jeesus-tietä ja se on hyvin rikasta elämää. Elämässä on tarkoitus. Jokainen päivä on suurta armoa.
En ole saavuttanut elämässäni suuria. Ei se ole tärkeintä elämässä. Tärkeintä on se, minne me olemme matkalla: kohti taivaan kotia. Sinne on ihana tehdä matkaa. Kutsun teitä muitakin mukaan samalle matkalle, kulkemaan elämää Jeesuksen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En juuri nyt koe erityistä Jeesuksen kutsua, mutta kiitos- jokaisella on oma tiensä joka löytyy kyllä.
Minä koen elämän menevän hukkaan, kun olen jäänyt työelämän ulkopuolelle. Nuorena jäi opiskelult kesken ja sitten olin tehdastöissä. Menin naimisiin ja sain lapsen ja olin pitkään kotona. Tehdastyöt siirtyivät sillä aikaa ensin toiselle paikkakunnalle ja myöhemmin Viroon. Kouluttauduin uudelle alalle, josta olin kiinnostunut, mutta en ole saanut oman alan töitä. Ikää nyt jo 45 ja nuoruuden opiskelukaverit ovat professoreita ja ties mitä. Aikuisiän opiskelukaverit ovat hekin pääosin päässeet oman alan töihin, vaikka tälläkin alalla on murrosta ollut ja tuhansia ihmisiä irtisanottu.
En ole luonteeltani mikään kodin hengetär, koti on sotkussa vaikka olen täällä kaiket päivät. Olisin mieluummin töissä, missä saisi käyttää aivojaan. En osaa ohjata omaa toimintaani, vaan tarvitsisin raamit, jotka työpaikalla tulevat luonnostaan.
Onneksi on mies ja lapsi, jotka ovat vähän paremmin mukana tässä yhteiskunnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä työ on ihmiselle todella tärkeä asia. Se joka muuta väittää, puhuu paskaa.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 02:35"]
Kyllä työ on ihmiselle todella tärkeä asia. Se joka muuta väittää, puhuu paskaa.
[/quote]Ei se kaikille ole. Monille riittää perustoimeentulo. Työttömien epätasa-arvoinen kohtelu on kyllä ongelma, samoin pätkätyöläisten. Olen kokenut molemmat.
Suurin virhe työttömänä on jäädä sisälle katsomaan sotkua ja seiniä. Ulos välillä. Sitten maistuu kotielämäkin.
Mun ei tarvitse kelvata yhteiskunnalle vain ja ainoastaan työn kautta. Pääasia että kelpaan ensin itselleni ja sitten läheisille. Työtä on muutakin kuin palkkatyö. Kotityö se vasta arvokasta onkin, samoin muiden auttaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 02:02"]
Hei ihmiset,
mikä mittari työelämä oikein on?
Sehän on periaatteessa paikka, jossa tienataan rahaa.Yksi elämän osa-alueista, mutta vain yksi. Tietysti muutakin, mutta voihan taipumuksiaan jollain lailla toteuttaa myös työelämän ulkopuolella. Muille voi olla hyödyksi. Rahapula on mälsää, mutta ihminen ei oikeastaan paljon tarvitse.
Miksi ja mitä siellä työssä pitäisi kenellekään mitään näyttää ja todistaa. Kunhan hoitaa hommansa.
Olen kai vieläkin niin torppari-geenien tuote, että minusta on luonnollista tehdä välillä julkisia töitä ja välillä ei. Olen ehdottanut jo pitkään sellaista muinais-Egyptin mallia, että puoli vuotta tehdään työtä yhteiseksi hyväksi, ja toiset puoli hoidetaan omia asioita.
Ainakin minulla on useimmiten rittänyt kotona tekemistä, eikä aina olisi aikaakaan muuhun. Olen tottunut tähän lama-ajan alla valmistuneena. Tosin perhekin on ollut lähes yhtä kauan.
Se on kyllä kakkia, että yhteiskunta rakentuu säännöllisen palkkatyön idealle, mutta kaikille se ei ole mahdollista. Monta eri systeemiä kulkee rinnakkain eikä toimi keskenään.
[/quote]
Miehellä se on mittari saatko ikinä naisen vai et. Työtön mies on ongelmajätettä naisille. Naisille työttömyys ei ole niin iso asia, nainen saa aina miehen, oli töissä tai työtön.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 02:29"]
Minä koen elämän menevän hukkaan, kun olen jäänyt työelämän ulkopuolelle. Nuorena jäi opiskelult kesken ja sitten olin tehdastöissä. Menin naimisiin ja sain lapsen ja olin pitkään kotona. Tehdastyöt siirtyivät sillä aikaa ensin toiselle paikkakunnalle ja myöhemmin Viroon. Kouluttauduin uudelle alalle, josta olin kiinnostunut, mutta en ole saanut oman alan töitä. Ikää nyt jo 45 ja nuoruuden opiskelukaverit ovat professoreita ja ties mitä. Aikuisiän opiskelukaverit ovat hekin pääosin päässeet oman alan töihin, vaikka tälläkin alalla on murrosta ollut ja tuhansia ihmisiä irtisanottu.
En ole luonteeltani mikään kodin hengetär, koti on sotkussa vaikka olen täällä kaiket päivät. Olisin mieluummin töissä, missä saisi käyttää aivojaan. En osaa ohjata omaa toimintaani, vaan tarvitsisin raamit, jotka työpaikalla tulevat luonnostaan.
Onneksi on mies ja lapsi, jotka ovat vähän paremmin mukana tässä yhteiskunnassa.
[/quote]Varmaan ne jotkut munkin entiset luokkahuonetoverit on proffia, mutta se on niiden asia. Kuka tekee mitäkin. Oma tie on pääasia.
Olen tänä vuonna 43, vaihtanut alaa keittiöstä siivoamaan ja olen ihan tyytyväinen. Muutaman vuoden kuluttua vaihdan varmaan tästäkin ihan terveyden takia (olen myös tehnyt fyysistä työtä kaiken ikää, alkaa riittää). Sitten opiskelen, olen lukenut yo-tutkinnon aikuisena varmuuden vuoksi. Tunnen, että työelämä on, jos ei nyt ihan alussa, mutta sitä on jäljellä tarpeeksi.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 02:48"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 02:02"]
Hei ihmiset,
mikä mittari työelämä oikein on?
Sehän on periaatteessa paikka, jossa tienataan rahaa.Yksi elämän osa-alueista, mutta vain yksi. Tietysti muutakin, mutta voihan taipumuksiaan jollain lailla toteuttaa myös työelämän ulkopuolella. Muille voi olla hyödyksi. Rahapula on mälsää, mutta ihminen ei oikeastaan paljon tarvitse.
Miksi ja mitä siellä työssä pitäisi kenellekään mitään näyttää ja todistaa. Kunhan hoitaa hommansa.
Olen kai vieläkin niin torppari-geenien tuote, että minusta on luonnollista tehdä välillä julkisia töitä ja välillä ei. Olen ehdottanut jo pitkään sellaista muinais-Egyptin mallia, että puoli vuotta tehdään työtä yhteiseksi hyväksi, ja toiset puoli hoidetaan omia asioita.
Ainakin minulla on useimmiten rittänyt kotona tekemistä, eikä aina olisi aikaakaan muuhun. Olen tottunut tähän lama-ajan alla valmistuneena. Tosin perhekin on ollut lähes yhtä kauan.
Se on kyllä kakkia, että yhteiskunta rakentuu säännöllisen palkkatyön idealle, mutta kaikille se ei ole mahdollista. Monta eri systeemiä kulkee rinnakkain eikä toimi keskenään.
[/quote]
Miehellä se on mittari saatko ikinä naisen vai et. Työtön mies on ongelmajätettä naisille. Naisille työttömyys ei ole niin iso asia, nainen saa aina miehen, oli töissä tai työtön.
[/quote]Otin työttömän miehen ja tekisin saman vieläkin. Riippuu miten sen työttömyytensä hoitaa ja käyttää.
Musta tuntuu että mun elämä menee hukkaan, koska en uskalla elää. On mies, on lapsi, on työ, on omakotitalo, mutta silti olen onneton, koska olen tajunnut että rakastan ihan toista ihmistä. En saa häntä mielestäni, olen välillä ihan kipeä kaipuusta ja ikäväst jota tunnen häntä kohtaan. Toivon koko ajan että hän tulisi minua vastaan jossain, että vaan näkisin hänen hymynsä ja ne silmät, joista olen täysin varma, että ne kutsuvat minua. En kestä ajatusta siitä, että en voikaan elää hänen kanssaan, olenhan minä valinnut tämän miehen ja tämän elämän jota nyt elän.
Arrrrrgggghhhhh, en kestä.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 01:38"]
En ole todellakaan tyytyväinen. Koko ajan puhelin kädessä ja näpytän sitä. En olisi uskonut itsestäni että kulutan aikaani tällä tavalla.
[/quote]
Tämä oli loistava! Oikea elämä ei ole somessa.
Olin turha. En onnistunut lisääntymään.
Mun elämä menee siksi hukkaan, että olen vain töissä.
On mies, on lapset, on omakotitalo ja oheiset, mutta mä ehdin nauttimaan tästä saavutuksesta vain kun olen lomalla, ja vähän viikonloppuisin, mitä nyt koko viikon kerääntyneeltä väsymykseltäni jaksan.
Hienoo!