Lue keskustelun säännöt.
Meneekö elämäsi hukkaan?
07.08.2015 |
Yön tunneille tällaista pohdintaa: Mitä olet saavuttanut elämässäsi?
Oletko tyytyväinen tilanteeseesi tällä hetkellä?
Miten kulutat päivääsi, jos olet yksineläjä/työtön?
Itse olen 35 v, mies, joka on tällä hetkellä työtön ja valitettavasti en näe itseäni työelämässä enää:(
Minulla olisi jonkinlaisia haluja tehdä töitä, mutta tiedostan liian hyvin millaisessa maailmassa elämme. Koen surua siitä, että olen aina ollut vähän hidas ja mietiskelevä muulle maailmalle (en pysy perässä), olkoonkin että on siitä ollut jotain hyötyäkin.
Masentaa, kun on koko elämänsä elänyt "kunnolla", mutta huomaa, ettei siitä ollut sellaista hyötyä, mitä kuvittelin (Ehkä odotin liikoja). Toisaalta minulla on terveys tallella, en juo/polta, olen pysynyt samassa painossa koko aikuiselämäni ajan, hallitsen raha-asiani.
En tee rahalla juuri mitään pakollisten menojen lisäksi. Minulla on kaikkea mistä voisi kuvitella normaalin ihmisen olevan onnellinen, mutta silti koomailen koneella päivästä toiseen.
Jotenkin pelottavaa ajatella, että tämä oli tässä. Toivottavasti ei.
Kommentit (28)
Menee elämäni hukkaan. Opiskelen alaa jolle ei ole intohimoa. Sen jälkeen teen töitä johon ei ole intohimoa. Pidän pari vapaapäivää viikonloppuna, mutta nekin menevät maanantain murehtimiseen.
Oravanpyörä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työtä tai ei. Saavutuksia tai ei. Ilman Jeesusta elämä menee hukkaan.
J-P
Olen saavuttanut kokemuksia ja muistoja joista voin olla tyytyväinen. Tällä hetkellä olen työtön, yksin ja näin tulen menemään loppuun asti. Yritin parhaani saavuttaa asioita mitä halusin, mutta ei näillä korteilla pystynyt tämän parempaan.
M32
Elämä on pelkkää koulussakäyntiä. Loppuaika menee kämpillä yksikseen. Monesti mietin, että miten voikin olla näin hukkaan mennyt elämä. Terveyskin alkaa pikkuhiljaa menemään. Välillä oikeasto toivon, että kuolisin pian pois, koska ei tällä elämällä ole minulle enään mitään tarjottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuntuu siltä. Yritin koko nuoruuteni opiskella etsiä omaa alaa tai jotain mistä olisin kiinnostunut. Kuuntelin liikaa isääni joka sanoi että töihin vaan eikä mihinkään kouluihin. Kävin kuitenkin 9kk kestävän aikuiskoulutuksen enkä siitä kovin ylpeä ole kun halusin opiskella jotain mistä pidän. 10v tein töitä minimipalkalla joka riitti elämiseen sitten yritin lasta mieheni kanssaettä olisi edes perhe mutta mentiinkin lapsettomuushoitoijen kautta tuloksetta. Mies sekosi ja erottiin sitten minusta tuli yh miehelle joka ei ole kuvioissa. Huoooh tätä elämää. Ei mennyt niinkuin olisin halunnut.
Menee hukkaan. Jouduin huonojen kotiolosuhteiden takia hoitamaan mielenterveyttäni aikuisena monta vuotta, ja vaikka muuten olen hoitanut asiani hyvin, opiskellut tutkinnon ja yrittänyt kaikkeni, en silti onnistu enää saamaan töitä kun olin monta vuotta pois työelämästä. Kaikkien testien sun muiden perusteella minun pitäisi olla lahjakas monessakin eri asiassa, mutta en jotenkin osaa esim. koulussa keskittyä, jos asia tuntuu yhtään vaikealta. Mutta toisaalta olin omalla alallani hyvä ja ymmärsin asiat, työntekijänäkin pärjäsin ainakin esimiesten mukaan. En vain kelpaa enää.
Toisaalta minulla on kyllä harrastuksia ja mielenkiintoa erilaisiin asioihin, mutta ei oikein mihinkään, mikä elättäisi. Nyt yritän etsiä siivoustyötä ja asennoitua niin, että toteutan sitten vapaa-ajalla itseäni. Harmi vain, että vapaa-ajalla ei oikein voi samassa mittakaavassa tehdä ja suunnitella asioita kuin töissä pystyisi, ja nimenomaan se ärsyttää, kun olisi ideoita ja mielenkiintoa niiden työmaailman juttujenkin suhteen. Olisin halunnut päästä kokeilemaan, että miten pitkälle ne omat lahjat olisivat vieneet.
En ole tyytyväinen, voisin periaatteessa lopettaa jo tähän, mutta ehkä on pari ihmistä jotka saattavat tarvita minua vielä joskus, jos minusta nyt sitten mitään iloa on.
Terveys on mennyt, kaikki on mennyt, elämä on vaikeaa. Päiväni, ja usein yönikin kulutan tällä palstalla.