G: Miten sinua on kiusattu koulussa? OV

eli lihavuudesta johti vuosien bulimiaan joka puolestaan aiheutti lapsettomuuden. =(



kiitos kun kysyit kuitenkin.

Yläaste oli pelkkää piinaa. Lukiossa helpotti.



No, tulkoon nyt nekin akat katsomaan miten hyvin minulla menee. Itsellään ei taida olla kehumista.

(Minäkin luulin olevani lapseton, mutta sain kuitenkin 2 luomulasta 10 vuodessa). Toisilla vain on vaikeampaa hedelmöittyä/ saada lasta.

Mikä on fyysinen diagnoosi hedelmättömyydelle. Bulimia ei aiheuta lapsettomuutta..

munasarjojen toiminnan heikkeneminen joka johti epämuodostumiin ja myöhemmin molemmat munasarjat myös poistettiin. =( lisäksi bulimia vei hampaani, kuorikoita ja tehtyjä hampaita enää jäljellä ja lisäksi hiukseni eivät kasva enää normaalisti, pidän aina hattua tai huivia. Laihduin bulimian aikana noin 40kiloa enkä siis koskaan ollut ylilihava, nykyäänkin syöminen on tuskaa ja terapiassa käyn, mutta huonoin tuloksin. tunnen elämäni olevan ohi. =(

on pilkattu uskonnollisen vakaumuksen vuoksi.

Itsellä on fyysisiä vammoja, joita joskus pilkattu, mutta ei mitään tuon kaltaista.

Mistähän saisin sinulle voimia uskoa parempaan huomiseen!? Oletko kokeillut musiikki/taideterapiaa? Minkälainen on taloudellinen tilanteesi, voitko hakeutua yksityiseen terpiaan? Lähteä lomalle?

Sanoit että sinulla on huono parisuhde, millä tavoin?

Voimia sinulle!

Olin yksi teistä, joita ei koskaan valittu ensimmäisenä mihinkään joukkuejuttuun. Muutenkin jäin ihan ulkopuoliseksi melkein kaikesta. Ikään kuin minua ei olisi ollut olemassakaan. Sama jatkui vielä lukiossa! Oli kavereita, jotka oliva kavereitani vain kun sille tuulelle sattuivat... Paljon olen aikaa yksi(kin) viettänyt.



Nyt ikää 31v ja olen saanut vuosien työllä itsetuntoni takaisin. Nyt kun katselen vanhoja valokuvia, huomaan etten todellakaan ollut lihava. Toivon todella, etteivät omat lapseni koskaan joutuisi moista kokemaan.

Minä kaivaisin kiusaajien osoitteet jostakin ja laittaisin kirjeen johon laittaisin omat " kuulumiset" ja sairausdiagnoosien kopiot. Loppuun vielä että mitenkä sinulla on elämä mennyt!!!

Voi hitto sentään mua suututtaa!!! (itsekin kiusattu)

Tiedän kyllä kiusaajani mutta en ole heihin ollut vuosiin yhteydessä. En ajattele heistä tätä nykyä enää juuri mitään. Enemmän minua harmittaa aina kun luen tai muuten uutissa kuulen koulukiusaamisesta. Kammottaa ajatella että minun kaltaisiani on nykyäänkin paljon kouluissa. Pitäkää huolta lapsistanne, opettakaa kertomaan suoraan kiusaamisesta ja pitämään puolensa ja vahvistakaa lastenne itsetuntoa. Kumpikin osapuoli tarvitsee apua, kiusattu ja kiusaaja.



se ysi.

minua ei ala-asteella kiusattu, mutta minusta aina tuntui siltä, että minulle naurettiin yms, koska olin niin arka. Ei ollut kiva koko ajan hävetä itseään vaikka mitään syytä siihen ei ollutkaan.



Yläasteella meillä oli " jengi" (olemme yhä parhaita ystäviä), olimme hulttioita ja aina yhdessä ja välillä lintasimme yms, ja sitten oli toinen ryhmä, jotka olivat sellaisia hienohelmoja, rikkaita ja hyviä kaikessa, ja minä jouduin usein yksin noiden hienohelmojen tunneille koulussa, jolloin sain osakseni pahoja katseita, nälvintää ja naureskelua.

Myös mm. kännykkäni välillä pöllittiin vähäksi aikaa ja kiusaajat lähettelivät tärkyviestäjä minun nimissäni kavereilleni ja poikaystäville yms.

Minun nimelleni naureskeltiin ja kun esitelmäni menivät pieleen paniikin takia, minulle virnuiltiin ja oltiin vahingoniloisia ymsyms. Olin vielä silloinkin ujo ja arka ollessani yksin, onneksi minulla sitten oli aina tuntien ulkopuolella ystäväpiirini.

Muutamat pojat luokalla varastelivat ja tuhosivat tavaroitani + heittelivät niitä ympäriinsä. Tytöt eristivät ja hokivat " x haisee" .



Ala-asteen ekat luokat alistuin, mutta sitten aloin vittuilla takaisin. Yläasteella ei enää kiusattu, ei edes yritetty, löin ja tönin + olin paha suustani.

Toisaalta, en usko että moni edes uskoisi kokemaani helvettiä todeksi. Sarkastisesti voin vain todeta että tiedän millainen olisi maailma " jos se olisi lasten" .

en minä vaan lähettäisi sairauskertomuksieni kopioita, sillä ehkä ne kiusaajat ovat henkisesti häiriintyneitä ja siitä vaan saavat lisää itsetuntoa. Tuntuu todella pahalta erityisesti tuo sylkeminen ja sitten se bulimia. Koita jotenkin nyt jaksaa vain kuitenkin viedä eläen loppuun tämä maallinen vaelluksesi. Älä tapa itseäsi moisten typerysten vuoksi.



Mua yksi tytto kansakoulussa haukkui lihavaksi, vaikka itseasiassa hän oli todella lihava. Minä taas olin täysin normaalipainoinen. Samoissa painoissa kuin moni muu samanpituinen luokkakaveri, kun vertailtiin. Jos on jotenkin heikko, uskoo näköjään itsestään mitä vaan.

Jotkut pari vuotta vanhemmat kommentoivat ulkonäköäni (olen oikeasti ihan nätti) ja jonkin verran sain kuulla myös isästäni, joka oli paikkakunnalla tunnettu henkilö. Ei jäänyt traumoja, sillä olin koko kouluajan varsin suosittu kaveri enkä ollut koskaan yksin.

Ei nuo haukkumiset missään tuntuneet, mutta se, että joutui koko yläasteen taistelemaan, että sai kavereita, oli aika hemmetin raskasta. Siitä on jäänyt sellainen ikuinen ulkopuolisuuden tunne.

Mutta läheltä joutunut seuraamaan tomintaa ja puuttumaankin. Todellakaan ei voi hyväksyä hyssyttelyä minkäänlaisessa kiusaamisessa, oli se sitten koulussa tai työelämässä.



Ikävä esimerkki oli taas tämä viimeisin pätevä Hovioikeuden päätös...

Niin, ja puhetyylistä. Muutettiin Etelä-Suomesta Ouluun ja aloitin siellä yläasteen. Joten kyllä sielläkin päin osataan..Tuli vaan mieleen, kun tuossa yhdessä aloituksessa kysytään, että vaikuttavatko murretta puhuvat jotenkin tyhmemmiltä..

Haukuttu huoraksi (en tiedä miksi koska olin pikemminkin nössö kuin mikään kovis), heitelty tavaroilla, suljettu porukasta, " kovikset" ivailleet kaikelle mitä sanon jne. Jostain syystä erityisen hyvin on jäänyt mieleen sellainen kun olin 11v ja mulla oli jalassa läpinäkyvät sukkahousut eikä sukkia, vuotta vanhemmat tytöt kiusasivat että olen paljain jaloin, ja se tuntui jostain syystä tosi pahalta. Kummallinen on lapsen mieli.