G: Miten sinua on kiusattu koulussa? OV

Huoraksi ym. on myös haukuttu, joka varmaan johtui kateudesta koska olin luokkani ainoa joka seurusteli ylä-asteella hyvännäköisen hieman vanhemman pojan kans.

Sisäistin tämän niin hyvin, että menin itsekin mukaan ja " tartutin hajua" muihin tahallani ja nauroin :(



En ollut mukana tyttöporukoissa, mutta se oli ehkä yhtä paljon omaa vikaani kuin poisjättämistä, koska olin ja olen yhä sosiaalisesti tyhmä ja epäkypsä ja siksi erakko.



On myös läpsitty, lyöty ja potkittu, mutta ei paljoa.

koko peruskouluajan. Ei mistään yhdestä syystä vaan noin yleensä. En ollut erinäköinen tai kuuloinen, vähän köyhemmästä perheestä ehkä mutta tuskinpa sekään se syy oli. Lukiossa fyysinen kiusaaminen loppui. YLiopistossa henkinenkin.

Olin aina vähän pyöreämpi kuin muut ja liikuntatunnit olivat pahimpia. Kukaan ei halunnut mua samaan ryhmään, joukkueeseen ja olin aina toisten tiellä. Pahin hetki koitti liikuntatunnin jälkeen kun piti mennä suihkuun, yhteissuihku tyttöjen kesken ja muut tytöt tulivat ja SYLKIVÄT alastoman vartaloni päälle! =( Ei auttanut vaikka yritin viivytellä että muut olisivat jo lähteneet, aina ne tulivat. Joskus myöhästyin tunnilta ja opettaja antoi harmia minulle. Toisinaan jätin suihkun väliin ja sitten haisin tietysti pahalle ja taas haukuttiin.



Tämä kaikki tapahtui ollessani alaasteella ja olen vuosimallia 79.



Tuloksena vuosien bulimia ja heikko itsetunto, lapsettomuus ja huono parisuhde. olen miettinyt itsemurhaa yli puolet elämästäni.

Tuli vaan mieleen se aloitus, missä opettaja mietiskeli jaksamistaan, kun yläasteikäinen oppilas uhkasi hakata hänet..

mitenkä lapsettomuut liittyy sinun kiusaamiseen... onko lapsettomuus teillä valinta (et tahdo omia lapsiasi altistaa samalle) vai fyysinen juttu?

Kiusaaminen alkoi jo päiväkodissa ja sitä jatkui sitten koko peruskoulun ajan.

Ala-asteella mulla oli yksi kaveri ja loput luokan likoista kuului jengiin (meillä oli pieni kyläkoulu ja opettajia oli ensin kaksi ja sitten viidennne syksyllä tuli kolmas opettaja ja ensin luokat olivat 1-2 omassa ja 3-6 omassa luokassa ja sitten luokat jaettiin kolmeen ryhmään; 1-2, 3-4 ja 5-6). Kiusaaminen oli sellaista haukkumista, leikeistä pois jättämistä jne. Kun opettaja puuttui asiaan, tuo jengin pomo suuttui siitä todella pahasti ja kiusaaminen paheni pariksi kuukaudeksi.

Yläasteelle mentäessä kaverini päätti, että mä en ole enää sun kaveri vaan mä olen tuon X:n kaveri. Yläasteella kiusaaminen paheni. Potkittiin, haukuttiin Muhruksi ym., pöllittiin bussiliput, heiteltiin pyyhekumeilla, harpeilla, saksilla, lumipalloilla jne, naurettiin, jätettiin pois ryhmistä jne. Esim. mä tein kaikki parityöt yksin, koska olin luokassa se ylimääräinen; tyttöjä oli 9 ja poikia oli 6, ryhmätöissä mut pakotettiin johonkin ryhmään, koska kukaan ei huolinut mua mukaansa. Liikkatunneilla mä olin se vika, joka " valittiin" ryhmään. Joka helvetin talvi mä sain ties kuinka monta lumipalloa suoraan naamaan, onneksi oli lasit, niin ettei ihan silmiin mennyt. Ruokkiksella söin yksin, tyhjässä pöydässä. Pari opettajaa ihmetteli tuota, että taasko sä teet parityön yksin. Esitelmien pito luokan edessä oli yhtä helvettiä! Ruotsin maikka sattui pari kertaa kuulemaan, kun mua haukuttiin, kun tuli luokkaan, mutta eipä tuo paskapää mitään tehnyt.

Yläasteella en kertonut kellekkään, koska pelkäsin tuon kiusaamisen pahenevan niin kuin ala-asteella kävi.

Ala-asteella oli tukeva ja mulla oli paha R-vika. Yläasteelle mennessä lihoin 20 kiloa syksyn aikana; söin pahaan oloon. Painoin tuolloin 90 kiloa ja olin 167 cm pitkä. Yläasteelle mennessä painoin 70 kiloa. R-vika oli kyllä parempi. Ja myös harrastustani pilkattiin; aloitin tanhuamisen ekalla ja tanhuan vieläkin.

Miten tuo vaikutti:

-En luota ihmisiin. Luottamus niihin meni jo aika päiviä sitten.

-En pysty pitämään mitään esityksiä ihmisten edessä, tanssiesitykset ovat eri asia, koska siinä ei ole yksin.

-En pysty näyttämään tunteitani, saatikka puhumaan niistä.

-En tykkää siitä, että ihmiset tulevat todella lähelle.

-Mulla ei ole kuin pari ystävää ja nekin ovat mua paaaaaaljon vanhempia.

-Vieraille ihmisille puhuminen on yhtä tuskaa.

Lukioon mentäessä kiusaaminen loppui, vaikka muutama kiusaaja tulikin samalle luokalle (lyhyenmatikan) ja pari meni pitkänmatikan luokkaan ja loput menivät amikseen. Meidän luokkaan tuli paljon muiden rinnakkaisluokkien oppilaita ja ystävystyin parin outolinnun kanssa; homon ja parin muun tytön kanssa. Lukion jälkeen nuo muuttivat kuka minnekkin; yksi Englantiin tai USA:han ja loput toiselle puolelle maata ja yhteydenpito on jäänyt.

R-vikaani ei edes enää huomata ja painan nykyisin 68-70 kiloa.

mm... rillipääksi, pidin silmälaseja vain tuntien ajan, sekin oli kai liikaa

mustalaiseksi, olen tummahiuksinen ja kenties suvussa jonkun verran onkin mustalaisverta...

ja sitten tietenkin perus huorittelu ym...



loppujen lopuksi pääsin kai aika vähällä.

Vierailija:

R-vikaani ei edes enää huomata ja painan nykyisin 68-70 kiloa.

Haista paska.

T. 30

Olin ala-asteen pienessä maalaiskoulussa, jossa monet tunsivat toisensa jo ennestään ja olivat sukua keskenään tai vähintään oli yhteisiä sukulaisia. Minä olin muuttanut esikaupunkialueelta enkä koskaan oppinut mieltämään itseäni maalaiseksi.



Minulla oli ihan eri jutut kuin muilla, vilkas mielikuvitus ja omia mielipiteitä jne ja niistä sai aina kuulla. Ylipaino oli myös sellainen vakioaihe. Sekä koulumenestys tietysti: pidin tunneilla korvani auki ja sain hyviä arvosanoja lukematta kokeisiin.



Tyttöjä oli ala-asteella luokallani pariton määrä ja koska en ollut vanhastaan kaveri/serkku/tms kenenkään kanssa, niin sain sitten leikkiä poikien kanssa, kun tytöt menivät pareittain käsikynkkää. Pojat eivät kuitenkaan ihan täysin hyväksyneet minua joukkoonsa, joten minua kiusattiin koko peruskouluaika. Häkellyttävää, kun kiusaajat ja kaverit ovat samoja ihmisiä... Ja koskaan en varmaan ollut kenenkään paraskaveri, vaan joku sivuhahmo. Aina oli kaikilla joku tärkeämpi ystävä joka meni minusta edelle. Sama jatkuu edelleen, vaikka olen 24 ja opiskelen ammattikorkeakoulussa.



Kaikilla tyttöpuolisilla kavereillani oli vanhempia sisaruksia, joten he tavallaan aikuistuivat aiemmin ja alkoivat miettiä vaatteita ja meikkejä. Minä leikin kaikkein pisimpään ja aloin meikata vasta lukion jälkeen. Lapsellisuudesta minua pilkattiin paljon yläasteaikaan, samoin kuin poikien kanssa hengaamisesta muuten kuin seurustelumielessä.



Edelleen olen aina hieman ulkopuolinen ja jään opiskellessa ryhmätöissä viimeisten joukkoon, kun valitaan pienryhmiä - ihan kuten liikuntatunneilla aikoinaan. Minua näennäisesti arvostetaan ja pidetään fiksuna, mutta sosiaalisesti tilanne on vähän heikko. Olenkohan sitten luonut sellaisen erakkokuoren, ettei kukaan uskalla minua sosiaalisesti lähestyä, kun olen niin älykkään ja etäisen oloinen.



(Tiedän, että ihan kohta joku kirjoittaa, että näin täällä elvistellään älykkyydellään, mutta sitä en tee. Tiedän vain, että taitojani arvostetaan, mutta pidän niitä itse ihan normaalihommana enkä minään erityislahjakkuutena.)

Niin, eikä minua huoriteltu, mikä tuntuu nykyisin olevan niin yleistä, vaan pikemminkin pilkattiin siitä, että en koskaan ketään saa kun olen niin lihava ja outo jne.



t. 35

Vierailija:

Haista paska.

T. 30

Onko sillä vitunkaan väliä kuinka paljon toinen painaa??? Taidat itse olla joku luuranko, kun pitää noin nälviä. Mun painoindeksi on kuuleppas ihan normaali, laske vaikka itse.

T:30

ei mennyt, ettei ois huudeltu monta kertaa päivässä. Se aiheutti myöhemmin, eli 2-kymppisenä vakavia ongelmia itsetunnon kanssa ja miesasioissa. Nyttemmin minulla on ikäisekseni äiti-ihmiseksi todella trimmi kroppa ja tekis mieli nauraa paskaset naurut näille kiusaajille. Mutta se oli ihan hirveää aikaa. Aikaa on kulunut 20 vuotta, mutta haavat eivät parane koskaan.