Miten pääsen katkeruudesta, että pitää kuolla?
Helpottakaa joku kiltti oloani, olen ihan rikki. En ole koskaan nähnyt minkäänlaisissa painajaisissanikaan mahdollisuutta, että kuolen näin nuorena ja olen siis 23-vuotias. Miten sitä muka osaisi arvostaa kaikkea ihanaa ja vähemmän ihanaa elämää, jota on saanut elää kun tietää joutuvansa ikuisesti pois miljoonia kokemuksia köyhempänä?? Olen itkenyt ja itkenyt, mutta nyt tunnen vain vihaa. Ihan kaikkea kohtaan. Osaisiko kukaan sanoa mitään lohdullista tai edes hetkellisesti piristävää? :(
Kommentit (8)
Se on osa aikuistumista. Että tiedostaa kuolevaisuutensa
Elämä on yhtä arvokas, oli se sitten lyhyt tai pitkä tai siltä väliltä. Uskon itse elämän tarkoituksellisuuteen ja siihen, että sinunkin elämälläsi on tarkoitus. Joskus on vaikeaa ymmärtää miksi asioita tapahtuu. Yksikään päivä ei ole kuitenkaan kenellekään itsestäänselvyys. Itse uskon kuoleman jälkeiseen elämään Raamatun mukaisesti ja tätäkin elämää tärkeämpänä mietin sitä, että voisin nähdä läheiseni kerran Taivaassa. Se on ollut rukoukseni koko elämäni ajan.
Sitä ymmärtää kuolevaisuutensa,kun tuttavia/sukulaisia lähtee ympäriltä.Olen tänä vuonna menettänyt kolme läheistä,pistää se kovasti miettimään älämän rajallisuutta.Voit kyllä olla ainakin lievästi masentunut.Kannattaisiko varata aikaa esim,psykologilta ? terv.terveydenhoitaja
Kyllä nää on näitä first world problemseja. Mitälie saatanan... bakteeri-, patteri- ja nyt kuolemakammoa. Muuta Irakiin asumaan hetkeksi.
Elä jokainen päivä kerrallaan, koska et tiedä milloin kuolema saapuu. Tuntuu varmasti siltä, että elämä jää kesken ja paljon kokematta. Valitettavasti kenelläkään ei ole takeita pitkästä tai hyvästä elämästä. Mieti elämänkatsomuksesi kuolemaan ja hae sopusointu sen kanssa.
Ja viha on yleensä ihan naurettavaa. Vihaan vanhoja ihmisiäkin ja tekisi mieli fyysisesti satuttaa heitä kun missään kohtaan, ventovieraita ja tavallisia ihmisiä, mutta kun olen niin ahdistunut kaikesta siitä mitä heillä on ja josta minä jään paitsi. Helvetti! ap