Masentuneet ja työ/opiskelu ?

Toi perseelle potkiminen on kyllä aivan turhaa, jos lapsesi on masentunut. Masennukseen saattaa liittyä voimakas väsymys, joten voi olla että hänellä ei yksinkertaisesti ole voimia parempiin työsuorituksiin. Opiskelusta on helpompi selviytyä masennuksen kanssa, koska voi itse hieman säätää työtahtia voimien mukaan (tämä riippuu tietenkin oppilaitoksesta). Itse tein yliopisto-opinnot masentuneena, hoidin vain opinnot ja tein töitä satunnaisesti. Ny olen jo parantunut ja jaksan hyvin työelämää.

Minä olen kyllä masentuneena aina pystynyt sellaiseen helpohkoon suorittavaan työhön. Sosiaaliset tilanteet ovat töissäkin vaikeita, mutta eivät sentään niin mahdottomia kuin siviilissä. Ainoastaan vuorotyö-siivous vaikutti elämään negatiivisesti, lähinnä unirytmin sotkeentumisena ja huonoina elämäntapoina. Sielläkin jaksoin kyllä hoitaa itse työn moitteettomasti.

Sensijaan opiskelu masentuneena ei millään tahdo luonnistua. Elämänhallinta on ihan hukassa, keskittyminen ei tahdo onnistua ja aina luovutan, kun on niin vaikeeta :(

Ainakaan ei kannata yrittää töitä ja opiskelua samaan aikaan, koska todennäköisesti yhdessäkin on riittävästi. Se on vaan sitten ihmisestä kiinni, että kumpi on helpompaa. Itsellä opiskelu oli helpompaa, koska korkeakoulutasolla sinne ei ollut pakko mennä joka päivä ja oli tilaisuus vaikuttaa enempi opintoihinsa kuin alemmilla kouluasteilla. Jollain ihmeellä olen kuitenkin jaksanut töissäkin käydä kokopäiväisesti, tosin odotan sitä, että jos ens talven saisin vaihteeksi olla työttömänä ja nukkua....

[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 16:13"]Minä olen kyllä masentuneena aina pystynyt sellaiseen helpohkoon suorittavaan työhön. Sosiaaliset tilanteet ovat töissäkin vaikeita, mutta eivät sentään niin mahdottomia kuin siviilissä. Ainoastaan vuorotyö-siivous vaikutti elämään negatiivisesti, lähinnä unirytmin sotkeentumisena ja huonoina elämäntapoina. Sielläkin jaksoin kyllä hoitaa itse työn moitteettomasti.

Sensijaan opiskelu masentuneena ei millään tahdo luonnistua. Elämänhallinta on ihan hukassa, keskittyminen ei tahdo onnistua ja aina luovutan, kun on niin vaikeeta :(
[/quote]
Mulla on täysin sama! Töitä jaksan, opintoja en. Paitsi vuorotyökin luonnistuu multa hyvin. -N21

Mulla ahdistus ja masennus oireilee vain kotona. Sairauslomaa en ole koskaan halunnut koska töissä jaksan paremmin. Ainoa merkittävä apu mulle on tullut masennuslääkkeistä. Terapia on toki myös auttanut mutta ei vie oireita pois. Olen toki jo aikuinen eikä nuorille välttämättä määrätä herkästi masennuslääkkeitä, niihin liittyy heillä enemmän riskejä. 

Minustakin perseelle potkiminen on väärä lähestyminen. Masentunut ei pysty ottamaan itseään niskasta. Joskus joku ympäristön- tai elämänmuutos voi auttaa, vaikka matka tai harrastus tai joku, mikä kohottaa mielialaa vähän. Joka tapauksessa jos lapsesi jaksaa opiskella, rohkaise siihen. 21-vuotiaana on tärkeää keskittyä opintoihin.

Kiitos kaikille <3 ap

Asuuko lapsesi luonasi?

Siinä voi olla yksi syy vitutukseen ja voimien hupenemiseen. Ei millään pahalla.

Oma rauha ja oma koti, riittävä kunnollinen uni. Siinä on sellaiset asiat, joita jos ei ole, on mahdotonta ottaa itseään niskasta kiinni ja naureskellen hyppiä riemusta.

Ei onnistu kunnolla. Joka aamu vituttaa nousta ylös ja tehdä aamutoimet. Töihin ei haluaisi lähteä millään. Työnteko vituttaa ja tekee mieli pitää taukoja vähän väliä. Nukkumaan mennessä toivoo että ei enää heräisi.

No näin aikuisellekin kuntoutujalle on aikamoinen yhtälö työ ja opiskelu. Itse valitsen opiskelun, jos on niin nuori että on vain kesätyö niin minusta on parempi keskittyä opiskeluun ettei valmistuminen jää roikkumaan. Toisaalta jos olet tarpeeksi varakas tukemaan niin ei kannata liian helpoksi tehdä rahavirtojen saantia, palkka voi olla masentuneellekin yksi motivaatio palata töihin.

Itse vasta suunnittelen työhönpaluuta. Pari päivää viikossa voisi olla hyvä.

Kiitos vastauksista, molemmat! Mietin vielä, että hän ei selvästi itse huomaa, että homma ei suju. On vaan väsynyt, mutta ei tajua tekevänsä aivan puoliteholla ja "huonommin" hommia muihin verrattuna. Sanoin kyllä hänelle, ettei jatkaisi töitä enää syksyllä.

Ap

Työ sujuu hyvin. Työpaikalla otan työroolin. Tykkään työminästä. Kaikki ongelmat unohtuu, kun on niin hektistä. Opiskelu ei suju. Opiskelen luonnontieteitä yliopistossa. En meinaa millään saada tarpeeksi opintopisteitä. Ei mua rehellisesti edes kiinnosta. En vain tiedä, mitä muutakaan voin tehdä. Jos ei jouluun mennessä vieläkään suju, täytyy varmaan jättää koulu. Teen vaikka niitä myyjän töitä ja muita hanttihommia, kunnes jokin ala alkaa kiinnostaa (mitä tuskin tapahtuu). Mulla ei ole kiinnostusta mihinkään, eikä unelmia. En halua mitään. Aika hankala lähteä elämää rakentaa tähän. Ja aika moni ala rajautuu pois, koska vuosien masennus ja ahdistus on tehnyt musta tyhmän. Ihan oikeasti. Hävettää niin paljon oma tyhmistyminen, ettei tästä voi avautua kellekään. Ennen olin hyvin ahkera ja fiksu. -N21