"Hannele Lauri pöyristyi: "Se Pertti, jonka minä tunsin, ei tekisi tuollaista""

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko naisen raiskata niin että kukaan ei huomaa mitään? Ei tekijä eikä kokija. Ja vasta vuosien päästä se tulee ilmi. Ehkä tässä on sellainen juttu nyt.

Missä kohtaa Lenita Airisto on kertonut tulleensa raiskatuksi?

Missä kohtaa lainaamassasi viestissä puhutaan lenita airistosta?

Vierailija kirjoitti:

Asioista saa ja pitää puhua MUTTA silloin kun asianosainen on elossa. Itselläni sellainen periaate, että kuolleista ei puhuta pahaa. 

Tuntuu, että tästä haluaa Lenita ym.muut osansa ja vaikka pitäisi paikkansa niin mitäs olivat silloin hiljaa. Lenitakin on vahva nainen, vaikea uskoa, että sen yli kävellään.

Niin, monilla ON se periaate edelleen. Ja totuuden puhuminen ei kai ole pahan puhumista? Kuvaus oli sellainen kuin oli, ei se Lenitan vika ole, koska hän oli uhri eikä tekijä. Palstalla taas jotkut puhuvat mitä näppäimistö käteen tuo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asioista saa ja pitää puhua MUTTA silloin kun asianosainen on elossa. Itselläni sellainen periaate, että kuolleista ei puhuta pahaa. 

Tuntuu, että tästä haluaa Lenita ym.muut osansa ja vaikka pitäisi paikkansa niin mitäs olivat silloin hiljaa. Lenitakin on vahva nainen, vaikea uskoa, että sen yli kävellään.

Hän onkin vahvana naisena varmasti ajatellut, että pääsen vain asian yli. Niinkuin niin moni meistä. Niin minäkin ajattelin teinityttönä, kun en kertonut kenellekään kohtaamastani seksuaalisesta väkivallasta.

Muistan sen edelleen kuin eilisen päivän, vaikka siitä on kohta 40 vuotta aikaa. Olisi pitänyt kertoa silloin. Mutta onneksi olen nyt kertonut asiasta, tosin terapeutille. Jos tekijäni olisi tai olisi ollut vaikutusvaltainen julkisuuden ihminen, niin kertoisin julkisesti. Miksi en kertoisi?

Ajankohta on vaan aika erikoinen. Hmm.... 30 vuotta keski-iästä vanhuuteen on tästä vaiennut ja yrittänyt päästä yli, mutta nyt kun julkaisee kirjan vanhoilla päivillään, onkin tajunnut, että hitto vie, ei ole vieläkään päässyt yli. Pitääpä siis kertoa asia julkisuuteen.

Ei se ole mitenkään epätavallista, että ihminen, mies tai nainen, avautuu vaikeista ja häpeälliseksi koetuista asioista vasta vanhempana. Se on itse asiassa hyvin tavallista.

85-vuotiaana ei avaudu kauhean moni, kun ei edes elä niin vanhaksi. Tavallista, ja hyvin ymmärrettävää on puhua vaikkapa 15-vuotiaana kokemastaan traumaattisesta tapahtumasta esim. viisikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asioista saa ja pitää puhua MUTTA silloin kun asianosainen on elossa. Itselläni sellainen periaate, että kuolleista ei puhuta pahaa. 

Tuntuu, että tästä haluaa Lenita ym.muut osansa ja vaikka pitäisi paikkansa niin mitäs olivat silloin hiljaa. Lenitakin on vahva nainen, vaikea uskoa, että sen yli kävellään.

Okei...esim. insestiä kokenut ei voi kertoa tapahtuneesta jos tekijä on kuollut? Oletko kyllä hauska veitikka.

Taas pitää verrata traumatisoidun lapsen ja aikuisen kokemuksia. Insestin uhrit ovat lapsia, joita häiriintynyt sukulainen käyttää hyväkseen. Mitä yhteistä sillä on aikuisen, vahvan naisen kokeman kähminnän kanssa?

Sinun mielestähän kenestäkään kuolleesta ei saa puhua pahaa😂 helvetin paksukallo, moni pystyy vasta aikuisena kertomaan kokemastaan vääryydestä lapsena. Ja miksi kähmintä on mielestäsi ok? Joudutko itsekin harrastamaan sitä😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska ei sillä ole enää merkitystä jälkeenpäin nillittää, varsinkin, jos tekijä on kuollut. On päässyt todellakin kuin koira veräjästä, kun ei ole asiaa heti otettu käsittelyyn. Ymmärrätkö nyt?

Miten niin ei ole merkitystä? Jos ihminen kertoo elämästään ja tuolla tapauksella on hänelle ollut merkitystä, niin sitten sillä on merkitystä.

Voi jestas, olipa siinä kommentti! Tällä tunnustuksella Lenita ei millään tavalla edistä naisten oikeuksia ahdistelijoita vastaan, koska tekijä on jo kuollut vaan itseasiassa päinvastoin. Lenitaa moititaan ja monelle on jäänyt asiasta kuva, että Lenita haluaa edistää jutullaan vain kirjansa myyntiä, koska vasta nyt asiasta avautui. Merkitys olisi ollut aivan toinen, jos juttuun ei liittyisi selkeää oman edun tavoittelua ja hän olisi tuonut asian esille, kun Spede vielä eli.

Joten ihan turha avautuminen, joka on kääntynyt itse tapahtumaa vastaan.

Puhu kuule ihan vain omasta puolestasi. Jokainen vanha nainen, joka avautuu kokemastaan seksuaalisesta väkivallasta aikana jolloin “pojat oli poikia”, saa minulta kiitoksen ja kumarruksen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Sinun kumartelulla ei ole mitään merkitystä.

Ei sinun paheksunnallasikaan. Ihmiset kertovat asioistaan juuri siinä aikataulussa kun itse haluavat, hyväksyt sinä sen tai et.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asioista saa ja pitää puhua MUTTA silloin kun asianosainen on elossa. Itselläni sellainen periaate, että kuolleista ei puhuta pahaa. 

Tuntuu, että tästä haluaa Lenita ym.muut osansa ja vaikka pitäisi paikkansa niin mitäs olivat silloin hiljaa. Lenitakin on vahva nainen, vaikea uskoa, että sen yli kävellään.

Hän onkin vahvana naisena varmasti ajatellut, että pääsen vain asian yli. Niinkuin niin moni meistä. Niin minäkin ajattelin teinityttönä, kun en kertonut kenellekään kohtaamastani seksuaalisesta väkivallasta.

Muistan sen edelleen kuin eilisen päivän, vaikka siitä on kohta 40 vuotta aikaa. Olisi pitänyt kertoa silloin. Mutta onneksi olen nyt kertonut asiasta, tosin terapeutille. Jos tekijäni olisi tai olisi ollut vaikutusvaltainen julkisuuden ihminen, niin kertoisin julkisesti. Miksi en kertoisi?

Ajankohta on vaan aika erikoinen. Hmm.... 30 vuotta keski-iästä vanhuuteen on tästä vaiennut ja yrittänyt päästä yli, mutta nyt kun julkaisee kirjan vanhoilla päivillään, onkin tajunnut, että hitto vie, ei ole vieläkään päässyt yli. Pitääpä siis kertoa asia julkisuuteen.

Ei se ole mitenkään epätavallista, että ihminen, mies tai nainen, avautuu vaikeista ja häpeälliseksi koetuista asioista vasta vanhempana. Se on itse asiassa hyvin tavallista.

85-vuotiaana ei avaudu kauhean moni, kun ei edes elä niin vanhaksi. Tavallista, ja hyvin ymmärrettävää on puhua vaikkapa 15-vuotiaana kokemastaan traumaattisesta tapahtumasta esim. viisikymppisenä.

Jankkaaja hei, Lenita on kertonut tästä häirinnästä jo vuoooooooosiaaaaaa sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko naisen raiskata niin että kukaan ei huomaa mitään? Ei tekijä eikä kokija. Ja vasta vuosien päästä se tulee ilmi. Ehkä tässä on sellainen juttu nyt.

Missä kohtaa Lenita Airisto on kertonut tulleensa raiskatuksi?

Missä kohtaa lainaamassasi viestissä puhutaan lenita airistosta?

Menikö jauhot kurkkuun?

Vierailija kirjoitti:

Nyt meni maku tuohonkin ihmiseen.

Jaa, kun kertoi mielipiteensä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asioista saa ja pitää puhua MUTTA silloin kun asianosainen on elossa. Itselläni sellainen periaate, että kuolleista ei puhuta pahaa. 

Tuntuu, että tästä haluaa Lenita ym.muut osansa ja vaikka pitäisi paikkansa niin mitäs olivat silloin hiljaa. Lenitakin on vahva nainen, vaikea uskoa, että sen yli kävellään.

Hän onkin vahvana naisena varmasti ajatellut, että pääsen vain asian yli. Niinkuin niin moni meistä. Niin minäkin ajattelin teinityttönä, kun en kertonut kenellekään kohtaamastani seksuaalisesta väkivallasta.

Muistan sen edelleen kuin eilisen päivän, vaikka siitä on kohta 40 vuotta aikaa. Olisi pitänyt kertoa silloin. Mutta onneksi olen nyt kertonut asiasta, tosin terapeutille. Jos tekijäni olisi tai olisi ollut vaikutusvaltainen julkisuuden ihminen, niin kertoisin julkisesti. Miksi en kertoisi?

Ajankohta on vaan aika erikoinen. Hmm.... 30 vuotta keski-iästä vanhuuteen on tästä vaiennut ja yrittänyt päästä yli, mutta nyt kun julkaisee kirjan vanhoilla päivillään, onkin tajunnut, että hitto vie, ei ole vieläkään päässyt yli. Pitääpä siis kertoa asia julkisuuteen.

Ei se ole mitenkään epätavallista, että ihminen, mies tai nainen, avautuu vaikeista ja häpeälliseksi koetuista asioista vasta vanhempana. Se on itse asiassa hyvin tavallista.

85-vuotiaana ei avaudu kauhean moni, kun ei edes elä niin vanhaksi. Tavallista, ja hyvin ymmärrettävää on puhua vaikkapa 15-vuotiaana kokemastaan traumaattisesta tapahtumasta esim. viisikymppisenä.

Joku avautuu kuolinvuoteellaan. Mikä sinä luulet olevasi ihmisten puheita päällepäsmäröimään?

Mistä tiedämme onko Lenitan jutut kaikki ihan totta? Emme mistään! Jos esittää julkisesti väitteitä pitäisi olla myös todisteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asioista saa ja pitää puhua MUTTA silloin kun asianosainen on elossa. Itselläni sellainen periaate, että kuolleista ei puhuta pahaa. 

Tuntuu, että tästä haluaa Lenita ym.muut osansa ja vaikka pitäisi paikkansa niin mitäs olivat silloin hiljaa. Lenitakin on vahva nainen, vaikea uskoa, että sen yli kävellään.

Okei...esim. insestiä kokenut ei voi kertoa tapahtuneesta jos tekijä on kuollut? Oletko kyllä hauska veitikka.

Taas pitää verrata traumatisoidun lapsen ja aikuisen kokemuksia. Insestin uhrit ovat lapsia, joita häiriintynyt sukulainen käyttää hyväkseen. Mitä yhteistä sillä on aikuisen, vahvan naisen kokeman kähminnän kanssa?

Olisiko yhteistä se, että molemmat ovat rikoksen uhreja?

Huonosti vertautuvat vakavuusasteeltaan.

Vähän sama kuin nämä monet meetoo-tarinat: joku kertoo joutuneensa useita kertoja elämässään r*iskatuksi, mutta onhan toki ihan sama asia, jos joku mies kouraisee yhden kerran pyllystä.

No sori vaan, mutta mua ei saa kyllä edes kouraista pyllystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asioista saa ja pitää puhua MUTTA silloin kun asianosainen on elossa. Itselläni sellainen periaate, että kuolleista ei puhuta pahaa. 

Tuntuu, että tästä haluaa Lenita ym.muut osansa ja vaikka pitäisi paikkansa niin mitäs olivat silloin hiljaa. Lenitakin on vahva nainen, vaikea uskoa, että sen yli kävellään.

Hän onkin vahvana naisena varmasti ajatellut, että pääsen vain asian yli. Niinkuin niin moni meistä. Niin minäkin ajattelin teinityttönä, kun en kertonut kenellekään kohtaamastani seksuaalisesta väkivallasta.

Muistan sen edelleen kuin eilisen päivän, vaikka siitä on kohta 40 vuotta aikaa. Olisi pitänyt kertoa silloin. Mutta onneksi olen nyt kertonut asiasta, tosin terapeutille. Jos tekijäni olisi tai olisi ollut vaikutusvaltainen julkisuuden ihminen, niin kertoisin julkisesti. Miksi en kertoisi?

Ajankohta on vaan aika erikoinen. Hmm.... 30 vuotta keski-iästä vanhuuteen on tästä vaiennut ja yrittänyt päästä yli, mutta nyt kun julkaisee kirjan vanhoilla päivillään, onkin tajunnut, että hitto vie, ei ole vieläkään päässyt yli. Pitääpä siis kertoa asia julkisuuteen.

Ei se ole mitenkään epätavallista, että ihminen, mies tai nainen, avautuu vaikeista ja häpeälliseksi koetuista asioista vasta vanhempana. Se on itse asiassa hyvin tavallista.

85-vuotiaana ei avaudu kauhean moni, kun ei edes elä niin vanhaksi. Tavallista, ja hyvin ymmärrettävää on puhua vaikkapa 15-vuotiaana kokemastaan traumaattisesta tapahtumasta esim. viisikymppisenä.

Joku avautuu kuolinvuoteellaan. Mikä sinä luulet olevasi ihmisten puheita päällepäsmäröimään?

Savolaine piällysmies tää päsmäröijä.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedämme onko Lenitan jutut kaikki ihan totta? Emme mistään! Jos esittää julkisesti väitteitä pitäisi olla myös todisteita.

Ei pidä. Kuka sellaisia vaatii? Mitä tapahtuu jos niitä ei ole?

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedämme onko Lenitan jutut kaikki ihan totta? Emme mistään! Jos esittää julkisesti väitteitä pitäisi olla myös todisteita.

Ei jumalat, nyt taas tämä todisteita-tyyppi alottaa jankkaamisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedämme onko Lenitan jutut kaikki ihan totta? Emme mistään! Jos esittää julkisesti väitteitä pitäisi olla myös todisteita.

Ei jumalat, nyt taas tämä todisteita-tyyppi alottaa jankkaamisen.

Se ei varmaan kerro edes kavereilleen käyneensä lenkillä, jos sillä ei ole kahta todistajanlausuntoa lenkkipolun varrelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asioista saa ja pitää puhua MUTTA silloin kun asianosainen on elossa. Itselläni sellainen periaate, että kuolleista ei puhuta pahaa. 

Tuntuu, että tästä haluaa Lenita ym.muut osansa ja vaikka pitäisi paikkansa niin mitäs olivat silloin hiljaa. Lenitakin on vahva nainen, vaikea uskoa, että sen yli kävellään.

Hän onkin vahvana naisena varmasti ajatellut, että pääsen vain asian yli. Niinkuin niin moni meistä. Niin minäkin ajattelin teinityttönä, kun en kertonut kenellekään kohtaamastani seksuaalisesta väkivallasta.

Muistan sen edelleen kuin eilisen päivän, vaikka siitä on kohta 40 vuotta aikaa. Olisi pitänyt kertoa silloin. Mutta onneksi olen nyt kertonut asiasta, tosin terapeutille. Jos tekijäni olisi tai olisi ollut vaikutusvaltainen julkisuuden ihminen, niin kertoisin julkisesti. Miksi en kertoisi?

Ajankohta on vaan aika erikoinen. Hmm.... 30 vuotta keski-iästä vanhuuteen on tästä vaiennut ja yrittänyt päästä yli, mutta nyt kun julkaisee kirjan vanhoilla päivillään, onkin tajunnut, että hitto vie, ei ole vieläkään päässyt yli. Pitääpä siis kertoa asia julkisuuteen.

Ei se ole mitenkään epätavallista, että ihminen, mies tai nainen, avautuu vaikeista ja häpeälliseksi koetuista asioista vasta vanhempana. Se on itse asiassa hyvin tavallista.

85-vuotiaana ei avaudu kauhean moni, kun ei edes elä niin vanhaksi. Tavallista, ja hyvin ymmärrettävää on puhua vaikkapa 15-vuotiaana kokemastaan traumaattisesta tapahtumasta esim. viisikymppisenä.

Joku avautuu kuolinvuoteellaan. Mikä sinä luulet olevasi ihmisten puheita päällepäsmäröimään?

Kuolinvuoteellakin voi puhua paskaa.Valheita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asioista saa ja pitää puhua MUTTA silloin kun asianosainen on elossa. Itselläni sellainen periaate, että kuolleista ei puhuta pahaa. 

Tuntuu, että tästä haluaa Lenita ym.muut osansa ja vaikka pitäisi paikkansa niin mitäs olivat silloin hiljaa. Lenitakin on vahva nainen, vaikea uskoa, että sen yli kävellään.

Hän onkin vahvana naisena varmasti ajatellut, että pääsen vain asian yli. Niinkuin niin moni meistä. Niin minäkin ajattelin teinityttönä, kun en kertonut kenellekään kohtaamastani seksuaalisesta väkivallasta.

Muistan sen edelleen kuin eilisen päivän, vaikka siitä on kohta 40 vuotta aikaa. Olisi pitänyt kertoa silloin. Mutta onneksi olen nyt kertonut asiasta, tosin terapeutille. Jos tekijäni olisi tai olisi ollut vaikutusvaltainen julkisuuden ihminen, niin kertoisin julkisesti. Miksi en kertoisi?

Ajankohta on vaan aika erikoinen. Hmm.... 30 vuotta keski-iästä vanhuuteen on tästä vaiennut ja yrittänyt päästä yli, mutta nyt kun julkaisee kirjan vanhoilla päivillään, onkin tajunnut, että hitto vie, ei ole vieläkään päässyt yli. Pitääpä siis kertoa asia julkisuuteen.

Ei se ole mitenkään epätavallista, että ihminen, mies tai nainen, avautuu vaikeista ja häpeälliseksi koetuista asioista vasta vanhempana. Se on itse asiassa hyvin tavallista.

85-vuotiaana ei avaudu kauhean moni, kun ei edes elä niin vanhaksi. Tavallista, ja hyvin ymmärrettävää on puhua vaikkapa 15-vuotiaana kokemastaan traumaattisesta tapahtumasta esim. viisikymppisenä.

Sori, mutta onko joku ikäraja näissä asioissa?

No mites Arjan suu pannaan nyt? Koriseeko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asioista saa ja pitää puhua MUTTA silloin kun asianosainen on elossa. Itselläni sellainen periaate, että kuolleista ei puhuta pahaa. 

Tuntuu, että tästä haluaa Lenita ym.muut osansa ja vaikka pitäisi paikkansa niin mitäs olivat silloin hiljaa. Lenitakin on vahva nainen, vaikea uskoa, että sen yli kävellään.

Hän onkin vahvana naisena varmasti ajatellut, että pääsen vain asian yli. Niinkuin niin moni meistä. Niin minäkin ajattelin teinityttönä, kun en kertonut kenellekään kohtaamastani seksuaalisesta väkivallasta.

Muistan sen edelleen kuin eilisen päivän, vaikka siitä on kohta 40 vuotta aikaa. Olisi pitänyt kertoa silloin. Mutta onneksi olen nyt kertonut asiasta, tosin terapeutille. Jos tekijäni olisi tai olisi ollut vaikutusvaltainen julkisuuden ihminen, niin kertoisin julkisesti. Miksi en kertoisi?

Ajankohta on vaan aika erikoinen. Hmm.... 30 vuotta keski-iästä vanhuuteen on tästä vaiennut ja yrittänyt päästä yli, mutta nyt kun julkaisee kirjan vanhoilla päivillään, onkin tajunnut, että hitto vie, ei ole vieläkään päässyt yli. Pitääpä siis kertoa asia julkisuuteen.

Ei se ole mitenkään epätavallista, että ihminen, mies tai nainen, avautuu vaikeista ja häpeälliseksi koetuista asioista vasta vanhempana. Se on itse asiassa hyvin tavallista.

85-vuotiaana ei avaudu kauhean moni, kun ei edes elä niin vanhaksi. Tavallista, ja hyvin ymmärrettävää on puhua vaikkapa 15-vuotiaana kokemastaan traumaattisesta tapahtumasta esim. viisikymppisenä.

 Vanhuuteen kuuluu, että muistaa hyvinkin vanhoja asioita, ei niinkään eilisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asioista saa ja pitää puhua MUTTA silloin kun asianosainen on elossa. Itselläni sellainen periaate, että kuolleista ei puhuta pahaa. 

Tuntuu, että tästä haluaa Lenita ym.muut osansa ja vaikka pitäisi paikkansa niin mitäs olivat silloin hiljaa. Lenitakin on vahva nainen, vaikea uskoa, että sen yli kävellään.

Hän onkin vahvana naisena varmasti ajatellut, että pääsen vain asian yli. Niinkuin niin moni meistä. Niin minäkin ajattelin teinityttönä, kun en kertonut kenellekään kohtaamastani seksuaalisesta väkivallasta.

Muistan sen edelleen kuin eilisen päivän, vaikka siitä on kohta 40 vuotta aikaa. Olisi pitänyt kertoa silloin. Mutta onneksi olen nyt kertonut asiasta, tosin terapeutille. Jos tekijäni olisi tai olisi ollut vaikutusvaltainen julkisuuden ihminen, niin kertoisin julkisesti. Miksi en kertoisi?

Ajankohta on vaan aika erikoinen. Hmm.... 30 vuotta keski-iästä vanhuuteen on tästä vaiennut ja yrittänyt päästä yli, mutta nyt kun julkaisee kirjan vanhoilla päivillään, onkin tajunnut, että hitto vie, ei ole vieläkään päässyt yli. Pitääpä siis kertoa asia julkisuuteen.

Ei se ole mitenkään epätavallista, että ihminen, mies tai nainen, avautuu vaikeista ja häpeälliseksi koetuista asioista vasta vanhempana. Se on itse asiassa hyvin tavallista.

85-vuotiaana ei avaudu kauhean moni, kun ei edes elä niin vanhaksi. Tavallista, ja hyvin ymmärrettävää on puhua vaikkapa 15-vuotiaana kokemastaan traumaattisesta tapahtumasta esim. viisikymppisenä.

Joku avautuu kuolinvuoteellaan. Mikä sinä luulet olevasi ihmisten puheita päällepäsmäröimään?

Kuolinvuoteellakin voi puhua paskaa.Valheita.

Onko kokemusta